lento-onnettumuus, 1961 From Wikipedia, the free encyclopedia
Sabenan lento 548 oli Sabenan liikennöimä lento, joka lennettiin Boeing 707-329 lentokonemallilla.[1] Lento oli matkalla New Yorkista Brysseliin, Belgiaan 15. helmikuuta 1961. Lento oli lähtenyt Idlewildin kansainväliseltä lentoasemalta (nykyiseltä John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasemalta),[2] ja syöksyi maahan lähellä Bergin kaupunkia ja Brysselin lentoasemaa.[3]
| Sabenan lento 548 | |
|---|---|
 Samanlainen lentokone minkälainen oli onnettumuudesta. |
|
| Yhteenveto | |
| Päivämäärä | 15. helmikuuta 1961 |
| Tapahtumapaikka | Berg, Kampenhout, Belgia |
| Lähtöpaikka | Idlewildin lentokenttä (nykyinen John F. Kennedyn kansainvälinen lentoasema), New York |
| Määränpää | Brysselin lentoasema, Zaventem, Belgia |
| Kuolleita | 73 |
| Loukkaantuneita | 1 |
| Eloonjääneitä | 0 |
| Lentokone | |
| Konetyyppi | Boeing 707-329 |
| Lentoyhtiö | Sabena |
| Rekisteritunnus | OO-SJB [1] |
| Matkustajia | 61 |
| Miehistöä | 11 |
Kuolonuhrien joukossa oli lähes koko vuoden 1961 Yhdysvaltain taitoluistelujoukkue, joka oli matkustamassa taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuihin Prahaan, Tšekkoslovakiaan.[4][5][6] Onnettomuuden tarkka syy on edelleen tuntematon, mutta todennäköisimpänä selityksenä onnettomuuteen pidetään mekaanista vikaa lennonohjausjärjestelmässä.[7][8]
Sabena lento 548 on edelleen kuolonuhrien määrällä mitattuna pahin Belgian maaperällä tapahtunut lento-onnettomuus.[1]
Lennolla oli 73 henkilöä, josta 11 oli miehistön jäsentä,[1] mukaan lukien kaksi lentäjää. Toinen lentäjistä oli 48-vuotias Jean Roy ja toinen 43-vuotias Louis Lambrechts. Molemmat heistä olivat kokeneita lentäjiä ja entisiä sotilasläntäjiä.[9][10] Lentokoneella oli onnettumuuspäivänä mennessä lennetty 3038 tuntia.[11][1] Lentokoneessa oli henkilökunnan lisäksi yhteensä 61 matkustajaa, joidenka joukossa oli Yhdysvaltain taitoluistelujoukkue, jolla oli lennolla mukana joukkueessa 29 henkilöä, 18 luistelijaa, kuusi valmentajaa ja viisi muuta toimihenkilöä.[12]
Kone lähti illalla 14. helmikuuta 1961 Queensista New Yorkista, Idlewildin kansainväliseltä lentoasemalta.[13] Ensimmäiset seitsemän ja puoli tuntia lennosta kului normaalisti.[14][15] Noin 20 minuuttia ennen kun koneen piti laskeutua Brysselin lentokentälle lennonjohto menetti radioyhteyden koneeseen.[16]
Lento oli lähestymässä Brysselin lentoaseman kiitotietä 20. paikallista aikaa noin kello 10. Lento oli kiitotien alkaessa noin 270 metrin korkeudessa.[17][15] Kone oli liian korkealla laskeutumista varten ja teki ylösvedon kiitotien kohdalla.[18] Lentokone oli joutunut perumaan myös toisen laskeutumisyrityksen, koska toinen pienempi kone oli vielä kiitotiellä.[16]
Kone kiersi jälleen lentokentän, ja yritti laskeutua viereiselle kiitoradalle 25., joka ei ollut kuitenkaan silloin käytössä. Myös tämä laskeutumisyritys epäonnistui. Tämän jälkeen silminnäkijät ovat kertoneet nähneensä kuinka lentäjät taistelivat koneen hallinnasta, ja yrittivät epätoivoisesti laskeutua jollekin kiitotielle huolimatta siitä, että mekaaninen toimintahäiriö esti heitä suorittamasta ”normaalia” hallittua laskua.[9]
Kone kiersi Brysselin lentokentän yhteensä kolme kertaa,[14] ja koneen kallistuskulma kasvoi vähitellen siinä samalla. Tämän jälkeen lentokone oli noussut 460 metrin korkeuteen ja oli lähes pystysuorassa kaltemassa. Sen jälkeen kone nosti toisen siiven huomattavasti korkeammalle, kun toisen, nousi äkillisesti ylös päin, menetti nopeutensa ja syöksyi nopeasti sivuttain alas päin, jonka jälkeen kone alkoi syöksyä hyvin nopeasti suoraan alaspäin.[18][15]
Lento syöksyi maahan alle kolmen kilometrin päässä Brysselin lentokentältä kello 10.05 paikallista aikaa.[1][14] On arvioitu jälkeenpäin, että lentäjä halusi lentokoneen törmäävän avaraan paikkaan vahinkojen minimoimiseksi. Jos kone olisi pudonnut asutuksen päällä, olisi se voinut aiheuttaa paljon suuremman tuhon ja onnettomuuden.[15]
Onnettomuuspaikka oli suoalue ja se sijaitsi Flanderin alueella, Flanderin Brabant provinssissa, Kampenhoutin kunnassa lähellä Bergin kaupunkia.[9][14] Silminnäkijät ovat kertoneet, että kone räjähti osuessaan maahan. Lisäksi koneen hylystä nähtiin törmäyksen jälkeen nousevan hyvin mustaa savua. Lentokone oli syttynyt myös maahan törmäyksen jälkeen suureen liekkeihin.[14]
Onnettemuudessa kuoli yksi henkilö maassa, lentokoneesta irronneisiin alumiiniosiin. Uhri oli Theo de Laet, 21-vuotias maanviljelijä ja paikallinen amatööripyöräilijä. Hän työskenteli onnettumuuden aikana pellolla onnettomuuspaikana lähellä. Toinen pellolla toiminut maanviljelijä Marcel Lauwers loukkaantui lentokoneesta lentävistä osista, mikä johti hänen jalkansa osittaiseen amputointiin.[19][15]
Paikallinen pappi, Isä Joseph Cuyt oli tarkkaillut lentokonetta sen lähestyessä maata. Hän juoksi onnettumuuden jälkeen välittömästi paikalle, mutta tulipalon voimakas kuumuus esti häntä menemästä lentokoneen lähelle.[14] Lentokentän pelastusajoneuvot saapuivat onnettomuuspaikalle lähes välittömästi onnettomuuden jälkeen, mutta kone oli jo suurien liekkien keskellä, eikä sen uhreja voitu enään pelastaa.[9]
Belgialaisten kuningas Baudouin I ja hänen puolisonsa kuningatar Fabiola matkustivat onnettumuuden jälkeen onnettomuuspaikalle lohduttaakseen uhrien kuolleita perheitä.[19] He lahjoittivat uhrien perheille kuninkaallisella sinetillä varustettuja tammiarkkuja ruumiiden kuljettamiseksi takaisin uhrien kotimaahan.[18]
Lennolla oli ollut mukana lähes koko 1961 vuoden Yhdysvaltalain taitoluistelujoukkue, joka oli matkalla Prahaan sen vuoden taitoluistelun maailmanmestaruuskisoilin. Kaikki joukkueen 35 jäsentä tai joukkueeseen liittyvää henkilöä kuolivat lennolla.[14] Lennolla oli 18 taitoluistelijaa, kuusi valmentajaa, yksi joukkueenjohtaja, neljä tuomaria, yksi erotuomari ja kuusi taitoluisteljoiden perheenjäsentä.[20][21] Jotkut Yhdysvaltain taitoluistelun maajoukkueesta olivat kuitenkin jo aikaisemmin saapuneet kisapaikalle Prahaan.[22]
Kuolleiden joukossa olivat yhdeksän kertainen Yhdysvaltain taitoluistelun naisten mestari, josta tuli myöhemmin taitoluistelussa valmentaja, Maribel Vinson ja hänen kaksi tytärtään. Toinen Maribelin tyttärestään oli joukkueen yksi nuori musta henkilöistä, 16-vuotias Yhdysvaltojen hallitseva naisten mestari Laurence Owen, ja toinen tytär oli 20-vuotias, hallitseva Yhdysvaltojen pariluistelun mestari Maribel Owen.[14][23] Molemmat olivat voittaneet sarjansa vain kaksi viikkoa aiemmin vuoden 1961 Yhdysvaltain taitoluistelun mestaruuskilpailuista Colorado Springsissä. Laurence oli esiintynyt yhdysvaltalaiselle urheilulehdelle Sports Illustratedille 13. helmikuuta ilmestyneen numeron kannessa, vain kaksi päivää ennen hänen kuolemaansa.[24]
Myös Maribel Owenin pari, joka oli voittanut Maribellin kanssa pariluistelun Yhdysvaltain mestaruuden, Dudley ”Dud” Richards ja Yhdysvaltain hallitseva miesten taitoluistelun mestari Bradley Lord kuolivat onnettomuudessa. Myös Yhdysvaltain jäätanssin mestarit Diane Sherbloom ja Larry Pierce saivat onnettumuudessa surmansa. Yhdysvaltain miesten hopeamitalisti Gregory Kelley ja Yhdysvaltain naisten taitoluistelun hopeamitalisti Stephanie Westerfeld kuolivat. Myös yhdysvaltalaisten naisten taitoluistelun pronssimitalisti Rhode Michelson kuoli onnettomuudessa.[25]
.jpg)
Onnettomuutta ja Yhdysvaltain taitoluistelujoukkueen menetystä surettiin paljon ympäri maailmaa, erityisesti Yhdysvalloissa. Monet Yhdysvaltalaiset lehdet julkaisivat onnettomuudessa etusivun uutisartikkeleita.[26]
Yhdysvatain tuore presidentti John F. Kennedy antoi onnettumuuden jälkeen surunvalittelun Valkoisesta talosta:[26]
»Maamme on kärsinyt suuresta lahjakkuuden ja armon menetyksestä, joka oli tuottanut iloa ihmisille kaikkialla maailmassa. Rouva Kennedy ja minä esitän syvimmän osanottomme kaikkien tässä onnettomuudessa kuolleiden matkustajien ja miehistön perheille ja ystäville.»
Onnettumuus antoi vakavan iskun yhdysvaltalaiselle taitoluistelulle. Yhdysvaltalaiset olivat hallinneet taitoluistelua lähes koko 1950-luvun ja 1960-luvun alun. Tuore Yhdysvaltain taitoluisteluliitton varapresidentti Frank Shumway ennusti, että Yhdysvalloilta kestäisi jopa neljä vuotta saada takaisin maailmanlaajuinen hallitseva asema taitoluistelussa.[26]
Kun suurin osa Yhdysvaltain parhaimista taitoluistelijoista menehtyi onnettomuudessa pystyi jotkut nuoremmat lupaukset kehittymään paremmin ja nopeammin.[18] Yhdysvaltain asema kansainvälisessä taitoluistelussa palautui hiljalleen 1965-luvulla. Peggy Flemingin voitettua vuonna 1968 olyppiakultaa ja Tim Wood voitettua samoissa kisoissa olympiahopeaa, nostivat Yhdysvaltain jälleen kansainvälisessä taitoluistelussa huipulle.[3]
Onnettumuus sai Yhdysvaltain taitoluisteluliitton johtajat antamaan mandaatin, joka on voimassa edelleen tänä päivänä: ”Mikään kansainväliseen kilpailuun matkustava joukkue ei saa lentää yhdessä lentokoneessa”.[18]
Kilpailu piti alkaa alun perin aikataulussaan, mutta lopulta Kansainvälinen luisteluliitto (ISU) järjesti äänestyksen kisojen siirtämisestä ja lopulta äänestyksen perusteella päätti perua vuoden 1961 kisat.[27][22] Praha sai kuitenkin järjestää seuraavan vuoden taitoluistelun maailmanmestaruuskisat.[28]
Belgian hallitus määräsi onnettumuuden jälkeen välittömästi tutkinnan onnettomuuden syistä. Belgian kansalliset viranomaiset,Yhdysvaltain ilmailuhallinto (FAA) ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) suorittivat onnettumuudesta laajat tutkimukset.[9] Tutkijat käyttivät useita kuukausia syyn selvittämiseen. Yhdysvaltain liittovaltion poliisi arvioi myös tapahtumassa terrorismin mahdollisuutta.[18]
Onnettomuuden tarkkaa syytä ei koskaan saatu täysin selville, mutta todennäköisin syy oli mekaaninen vika lennonohjausjärjestelmässä.[9][7] Kuitenkaan tästä ei ole ollut tarpeeksi riittäviä todisteita, jotta mekaaninen vika olisi varma syy onnettumuuteen.[1]
Onnettomuuden 40. vuosipäivää muistettiin 10. helmikuuta 2001 Bergin kaupungissa läheltä onnettomuuspaikkaa, jolloin paljastettiin 1,5 metriä korkea kivimonumentti onnettumuudesta kuolleiden muistoksi.[19][9]
_Gedenkplaats_Sabena_vlucht_548_3-03-2021_14-45-47.jpg)
Yhdysvallan taitoluisteluliitto tilasi vuonna 2009 onnettomuuden 50. vuotispäivän kunniaksi täyspitkän dokumenttielokuvan, RISE.[29][30] RISE esitettiin yhdysvaltalaisissa elokuvateattereissa vuonna 2011.[29] Elokuvan tuotto lahjoitettiin Yhdysvaltain vuoden 1961 taitoluistelun muistorahastolle.[9][30]
Yhdysvaltain vuoden 1961 taitoluistelujoukkueen jäsenet, eli kaikki joukkueen 18 luistelijaa ja kuusi valmentajaa valittiin tammikuussa 2011 Yhdysvaltain taitoluistelun Hall of Fameen vuoden 2011 Yhdysvaltain taitoluistelun mestaruuskilpailuiden yhteydessä.[18][31]
Massachusettsissa, Bostonissa sijaitseva Vinson-Owen Elementary School on nimetty onnettomuudessa kuolleen Vinson Owenin ja hänen kahden tyttärensä mukaan.[32] Se on sijoittunut useaan kertaan Bostonin parhaiden koulujen joukkoon.[22]
Muutaman päivän jälkeen onnettomuudesta Yhdysvaltain taitoluisteluliitto perusti vuoden 1961 Yhdysvaltain taitoluistelun muistorahaston kunnioittamaan joukkueen 29 jäsentä ja heidän lähipiirä, jotka kuolivat onnettomuudessa.[33] Rahastojen ensisijaisena tehtävänä oli auttaa rakentamaan uudelleen Yhdysvaltain taitoluistelu ohjelmaa, ja antamalla taloudellista tukea lupaaville nuorille taitoluistelijoille.[18][9]
Maaliskuussa 1961 Bostonissa, Boston Gardenissa järjestettiin tapahtuma, jossa kerättiin varoja rahastolle.[22] Rahaston ensimmäisten edunsaajien joukossa oli silloin 12-vuotias Peggy Fleming, jonka silloinen valmentaja William Kipp kuoli onnettomuudessa. Fleming voitti ensimmäisen sijan vuoden 1968 talviolympialaisissa.[34] Rahasto on kerännyt vuoteen 2021 mennessä yli 20 miljoonaa dollaria (yli 18 miljoonaa euroa).[12]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
