kolumbialainen jalkapalloilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Radamel Falcao García Zárate (s. 10. helmikuuta 1986 Santa Marta, Kolumbia) on kolumbialainen jalkapalloilija. Hän edustaa Espanjan Primera Divisiónissa pelaavaa Rayo Vallecanoa. Falcao on luontaiselta pelipaikaltaan hyökkääjä, mutta hän voi pelata myös hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Falcao on niin sanottu molempijalkainen pelaaja, sillä hän pystyy laukomaan molemmilla jaloillaan yhtä hyvin. Kohtalaisen pienestä koostaan huolimatta hänet tunnetaan erittäin hyvänä pääpelaajana.
Henkilötiedot | |||
---|---|---|---|
Koko nimi | Radamel Falcao García Zárate | ||
Syntymäaika | 10. helmikuuta 1986 | ||
Syntymäpaikka | Santa Marta, Kolumbia | ||
Pelipaikka | hyökkääjä | ||
Pituus | 177 senttimetriä | ||
Lempinimi | El Tigre (suom. tiikeri)[1] | ||
Seura | |||
Seura | Rayo Vallecano | ||
Pelinumero | 9 | ||
Junioriseurat | |||
2001–2005 | River Plate | ||
Seurat | |||
Vuodet | Seura | O | (M) |
2005–2009 | River Plate | 90 | (34) |
2009–2011 | Porto | 51 | (41) |
2011–2013 | Atlético Madrid | 68 | (52) |
2013–2019 | Monaco | 108 | (65) |
2014–2015 | → Manchester United (laina) | 26 | (4) |
2015–2016 | → Chelsea (laina) | 10 | (1) |
2019–2021 | Galatasaray | 34 | (19) |
2021– | Rayo Vallecano | 52 | (9) |
Maajoukkue | |||
2007– | Kolumbia | 104 | (36) |
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 5. lokakuuta 2023.
|
Hän on toisen polven jalkapalloilija. Hänen isänsä Radamel García oli pelipaikaltaan puolustaja. Falcaon nimi tulee entisen brasilialaislegenda Paulo Falcãon mukaan.
Falcao on River Platen kasvatti ja nousi edustusjoukkueeseen vuonna 2004. Kesällä 2009 hän siirtyi Portoon 5,5 miljoonan euron siirtosummalla. Sopimus on pituudeltaan viisivuotinen.[2] Siirtokilpailussa oli mukana myös Porton kilpakumppani Benfica.
Ensiesiintymisensä Portossa Falcao teki 16. elokuuta 2009 kauden avausottelussa Paços de Ferreiraa vastaan, jossa hän myös onnistui maalinteossa tasoittaen ottelun 1–1.[3] Falcao teki seuraavissa kolmessa pelissä niin ikään maalin, ja liittyi näin yksiin harvoista, jotka ovat onnistuneet tekemään neljässä ensimmäisessä pelissään maalin Primeira Ligassa.
Hän pelasi ensimmäisen ottelunsa Mestarien liigassa 15. syyskuuta 2009 englantilaista Chelseaa vastaan.[4] Kuudennella sarjakierroksella hän teki upean puskuosuman arkivihollisseura Sporting Clube de Portugalia vastaan, jolla Porto lopulta voitti ottelun 1–0. Neljä päivää myöhemmin 30. syyskuuta 2009 Falcao onnistui maalinteossa myös Euroopan kentillä, kun hän laukoi Porton ensimmäisen maalin Mestarien liigan ottelussa espanjalaista Atlético Madridia vastaan.[5] 2. helmikuuta 2010 hän teki kaksi maalia Portugalin cupin puolivälierissä Sporting Clube de Portugalia vastaan. Myöhemmin samassa kuussa Falcao teki ottelun voittomaalin Mestarien liigan pudotuspelien neljännesvälierien ensimmäisessä osassa englantilaista Arsenalia vastaan. Maali oli hänelle järjestykseltään turnauksen neljäs osuma.[6] 3. huhtikuuta 2010 hän onnistui kahdesti maalinteossa ottelussa Marítimoa vastaan ja nousi näin sarjan parhaaksi maalintekijäksi 20 osumallaan.[7] Hän jäi kuitenkin lopulta toiseksi taistelussa sarjan maalinkuninkuudesta, jonka vei nimiinsä Benfican paraguaylaiskärki Óscar Cardozo yhteensä 26 maalilla. Falcaon kauden kokonaismaalisaldoksi muodostui lopulta 34, joka oli hänen yhden kauden henkilökohtainen ennätyksensä.
Falcao aloitti toisen kautensa Portossa vauhdikkaasti osuen heti kauden ensimmäisessä virallisessa ottelussa Portugalin supercupissa Benficaa vastaan.[8] Sarjassa hän avasi maalitilinsä kahdella osumallaan 22. elokuuta 2010 toisella kierroksella ottelussa Beira-Maria vastaan. 7. marraskuuta 2010 hän onnistui kahdesti maalinteossa 5–0-voitossa hallitsevaa mestarijoukkuetta Benficaa vastaan.[9] Vajaa kuukausi myöhemmin 2. joulukuuta 2010 Falcao teki kauden ensimmäisen hattutemppunsa, kun Porto kohtasti Eurooppa-liigassa itävaltalaisen Rapid Wienin. 7. huhtikuuta 2011 syntyi jälleen yksi hattutemppu, kun hän upotti Eurooppa-liigan puolivälierissä kolme maalia venäläisen Spartak Moskovan verkkoon. Hattutempullaan hän nosti turnauksen maalimääränsä 10.
Porto varmisti kotimaisen sarjan mestaruuden 25. sarjakierroksella vierasottelussa Benficaa vastaan. Falcao kuului ottelun avainpelaajiin, kun joukkue kaatoi puolustavat mestarit lopulta numeroin 2–1. Eurooppa-liigan välierien ensimmäisessä osaottelussa espanjalaista Villarrealia vastaan hän teki neljä maalia. Ottelu päättyi 5–1, ja kun Porto voitti myös toisen osaottelun 3–2, se eteni turnauksen loppuotteluun yhteismaalein 8–3.
18. toukokuuta 2011 pelatussa Eurooppa-liigan loppuottelussa Falcao teki ottelun ainoan maalin ja toi lopulta tällä tittelin Portolle.[10] Hänen turnauksen lopulliseksi maalimääräkseen tuli yhteensä 17, jolla hän teki uuden ennätyksen, rikkoen näin Jürgen Klinsmannin nimissä olleen aiemman ennätyksen (15).[11] Heinäkuussa 2011 hänen sopimukseensa kirjattiin 45 miljoonan euron purkupykälä.[12]
Falcao siirtyi elokuussa 2011 pelaamaan espanjalaisseura Atlético Madridiin.[13] Hänestä maksettiin 40 miljoonan euron siirtokorvaus, jolloin hänestä tuli seuran historian kallein pelaaja.[14] Falcao teki ensiesiintymisensä joukkueessa 10. syyskuuta 2011 ottelussa Valenciaa vastaan. Ensimmäisen maalinsa madridilaisseurassa hän teki viisi päivää myöhemmin Eurooppa-liigan kotiottelussa skotlantilaista Celticiä vastaan.[15] Falcao jatkoi tämän jälkeen maalitehtailujaan myös La Ligassa, kun hän iski hattutempun Racing Santanderin verkkoon. Kolme päivää myöhemmin hän teki kaksi maalia Sporting Gijónia vastaan ja siirtyi näin maalintekijätilaston jaetulle kärkipaikalle yhdessä Lionel Messin ja Roberto Soldadon kanssa.
3. marraskuuta 2011 hän teki maalin Eurooppa-liigan ottelussa italialaista Udinesea vastaan, joka oli yhteensä hänen 19 maalinsa viimeisissä 18 ottelussaan Eurooppa-liigassa.[16] Falcaon toinen hattutemppu Primera Divisiónissa syntyi 21. tammikuuta 2012 vierasottelussa Real Sociedadia vastaan. 16. helmikuuta 2012 pelatussa Eurooppa-liigan pudotuspelien ensimmäisen kierroksen ensimmäisessä osassa italialaista Laziota vastaan hän teki kaksi maalia ja syötti yhden. Seuraavalla kierroksella joukkue kohtasi turkkilaisen Beşiktaşin, josta madridilaisseura eteni jatkoon yhteismaalein 6–1. Falcao teki joukkueiden toisessa kohtaamisessa yhden maalin, joka päättyi Atlético Madridin 0–3-vierasvoittoon.[17] 21. maaliskuuta 2012 hän teki kaksi maalia tärkeässä sarjaottelussa Athletic Bilbaota vastaan, joukkueiden taistellessa kiivaasti europeleihin johtavista sijoituksista.[18] Eurooppa-liigan pudotuspeleissä saksalaista Hannoveria vastaan, hän teki maalin molemmissa osaotteluissa, josta Atlético Madrid eteni lopulta jatkoon yhteismaalein 4–2.
Falcao pelasi ensimmäisen Madridin paikallistaistonsa Real Madridia vastaan 11. huhtikuuta 2012, sillä kauden ensimmäisestä kohtaamisesta hän joutui olemaan pois loukkaantumisen takia. Ottelussa hän teki joukkueensa ainoan maalin, kun Real Madrid kaatoi Atléticon Vicente Calderónilla numeroin 1–4. Eurooppa-liigan välierien ensimmäisessä osaottelussa Valenciaa vastaan hän teki kaksi maalia, joilla hän siivitti Atlético Madridin historian ensimmäisenä joukkueena kymmenenteen perättäiseen voittoon kyseissä kilpailussa. 9. toukokuuta 2012 pelatussa Eurooppa-liigan loppuottelussa Stadionul Naționalilla toista espanjalaista Athletic Bilbaota vastaan Falcao teki sekä joukkueensa avausmaalin. Myöhemmin ottelun aikana hän osui vielä toistamiseen.[19]
Kauden 2012–2013 Falcao aloitti vakuuttavasti, tehden toisessa pelissään Primera Divisionissa Athletic Bilbaota vastaan hattutempun.[20] UEFA Super Cupissa Atlético Madrid kohtasi Eurooppa-liigan hallitsevana mestarina edellisen kauden Mestarien liigan voittajan Chelsean. Falcao teki hattutempun jo ensimmäisellä puoliajalla ottelussa, joka päättyi lopulta Atlético Madridin selvään voittoon numeroin 4–1.[21] Samalla hänestä tuli ensimmäinen pelaaja, joka on onnistunut tekemään hattutempun UEFA Super Cupin ottelussa nykyisessä muodossaan. Ennen vuotta 1998 loppuottelu pelattiin kaksiosaisena. 16. syyskuuta 2012 hän teki voittomaalin rangaistuspotkusta paikallisvastustaja Rayo Vallecanoa vastaan.[22] Myöhemmin samalla viikolla pelatussa ottelussa Real Valladolidia vastaan hän teki niin ikään Atlético Madridin voittomaalin.[23] 7. lokakuuta 2012 kohtaamisessa Málagaa vastaan joukkueet lähtivät otteluun asetelmista, jossa kumpikaan ei ollut kokenut vielä tappiota kuuden pelatun kierroksen jälkeen. Falcao vei puskuosumallaan madridilaisjoukkueen johtoon ottelussa ja oli myös mukana joukkueen toisessa maalissa, joka myöhemmin tulkittiin Málagan omaksi maaliksi.[24] Ottelun jälkeen joukkue oli toisena sarjassa tasapisteissä sarjaa johtaneen Barcelonan kanssa, joka piti kärkipaikaa hallussa maalieronsa turvin.
Maaottelutauon jälkeen Falcao palasi tehokkaasti, tehden ainoan maalin 21. lokakuuta 2012 pelatussa ottelussa Real Sociedadia vastaan.[25] 25. marraskuuta 2012 pelatussa ottelussa Sevillaa vastaan hän teki maalin rangaistuspotkusta sekä alusti tämän lisäksi yhden maaleista, kun Atlético Madrid kaatoi kotikentällään sevillaisseuran 4–0. Maali oli järjestykseltään Falcaon Atlético-uran 50.[26] 9. joulukuuta 2012 Deportivo La Coruñaa vastaan käydyssä taistossa tehtiin historiaa, kun Falcao onnistui illan aikana uskomattomasti peräti viisi kertaa maalinteossa. Hänestä tuli täten ensimmäinen pelaaja yli vuosikymmeneen, joka on onnistunut tekemään viisi maalia samaisessa ottelussa.[27][28] 16. joulukuuta 2012 pelatussa sarjan kärkikamppailussa Barcelonaa vastaan Falcao vei maalillaan Atlético Madridin 0–1-vierasjohtoon ottelun 31. peliminuutilla. Barcelona voitti kuitenkin kärkikamppailun lopulta numeroin 4–1 ja kasvatti näin eron madridilaisseuraan yhdeksään (9) pisteeseen sarjan piikkipaikalla.[29]
Falcao joutui olemaan sivussa vuoden 2013 ensimmäisestä ottelusta loukkaantumisen takia, mutta palasi jälleen seuraavaan otteluun, jossa joukkue kohtasi kotikentällä Real Zaragozan. Hän teki ottelussa yhden maalin rangaistuspotkusta. 17. tammikuuta 2013 pelatussa Copa del Reyn neljännesvälierien ensimmäisessä osaottelussa Falcao onnistui kertaalleen maalinteossa, kun sevillaisseura Real Betis kaatui numeroin 2–0.[30] 17. helmikuuta 2013 lyhyen suvantovaiheen jälkeen hän onnistui jälleen maalinteossa, kun madridilaisseura haki komean 0–3-vierasvoiton Valladolidista.[31] Falcao pelasi kauden ensimmäiset ottelunsa Eurooppa-liigassa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella venäläistä Rubin Kazania vastaan. Hän teki toisessa osaottelussa ottelun ainoan maalin, kun madridilaisseura kaatoi Kazanin vieraskentällä. Kazan eteni lopulta kuitenkin otteluparista jatkoon yhteismaalein 2–1.[32] 24. helmikuuta 2013 pelatussa ottelussa Espanyolia vastaan, hän viimeisteli ottelun ainoan maalin rangaistuspotkusta.
27. helmikuuta 2013 pelattuun Copa del Reyn toiseen välieräotteluun Atlético Madrid lähti 2–1-etulyöntiasemasta. Ottelu päättyi lopulta tasatulokseen 2–2 ja Falcao teki toisen joukkueensa maaleista.[33] Atlético Madrid eteni cupin loppuotteluun, jossa se tuli kohtaamaan paikallisvastustajansa Real Madridin. 31. maaliskuuta 2013 pelatussa ottelussa Valenciaa vastaan hän tasoitti ottelun 6. peliminuutilla 1–1, kun vain hetki aikaisemmin valencialaisseura oli ottanut johtoaseman.[34] Seuraavassa kotiottelussa 14. huhtikuuta 2013 kaatui Granada selvin numeroin 5–0, hänen onnistuttua maalinteossa kahdesti.[35] Toinen maali oli Falcaon ammattilaisuran 200., kun mukaan lasketaan sekä seuraottelut että maaottelut.[36] Sevillaa vastaan pelatussa vierasottelussa 21. huhtikuuta 2013 hän teki ottelun ainoan maalin, Atléticon haettua tärkeät kolme pistettä kilpailussa sarjan kakkospaikasta.[37] 27. huhtikuuta 2013 pelatussa kauden toisessa Madridin derbyssä Real Madridia vastaan Falcao vei Atléticon johtoon ottelun alussa, mutta lopulta kuitenkin Real vei ottelun nimiinsä 1–2.[38] 8. toukokuuta 2013 hän ratkaisi 1–3-voiton Atlético Madridille vierasottelussa Celta Vigoa vastaan, jossa joukkue varmisti samalla paikkansa seuraavan kauden Mestarien liigaan neljän vuoden tauon jälkeen.[39]
Vuoden 2013 Copa del Reyn loppuottelu pelattiin madridilaisseurojen välillä, kun Atlético Madrid sai kauden viimeisen mahdollisuutensa ottaa voiton Real Madridista ja katkaista samalla 14 vuoden voitoton putki paikallistaistoista. Cristiano Ronaldo vei kuitenkin ottelun alussa 14. peliminuutilla Real Madridin 1–0-johtoon. Ottelun 35. peliminuutilla nähtiin Falcaolta upea yksilösuoritus, kun hän sai haastollaan kolmen vastustajan pelaajan huomion itseensä ja tämän jälkeen antoi vapauttavan syötön puolustuksen läpijuosseelle Diego Costalle, joka laukoi pallon takanurkkaan ja tasoitti tilanteen näin 1–1. Ottelu meni lopulta aina jatkoajalle asti, jossa Atléticon puolustaja Miranda onnistui maalinteossa 98. peliminuutilla. Atléticon johtoasema säilyi jatkoajan loppuun saakka, jonka jälkeen joukkue pääsi juhlimaan cupin voittoa. Näin katkesi myös 14 vuoden voitoton putki paikallistaistoissa. Falcao sai pelisuorituksestaan ylistystä ottelun jälkeen, vaikkakaan hän ei onnistunut maalinteossa. Etenkin huomiota sai hänen kyvykkyytensä rakentaa myös peliä.[40][41] Copa del Reyn voitto oli Falcaon ensimmäinen kansallinen mestaruutensa Atlético Madridissa.
20. toukokuuta 2013 madridilaisseuran omistaja Miguel Ángel Gil Marín ilmoitti, että mikäli Falcao haluaa vaihtaa joukkuetta tulevan kesän 2013 aikana, seura ei aio asettua tämän siirron esteeksi.[42][43]
31. toukokuuta 2013 ranskalaisseura Monaco ilmoitti päässeensä sopimukseen Falcaon siirtymisestä seuraan. Falcao teki joukkueen kanssa viisivuotisen sopimuksen.[44] Lehtitietojen mukaan hänestä maksettiin 60 miljoonan euron siirtokorvaus, jota kummpikaan seura ei ole kuitenkaan virallisesti vahvistanut.[45] Hänen kauden nettotuloikseen arvioitiin noin 14 miljoonaa euroa.[46]
Falcao pelasi ensimmäisen ottelunsa Ranskan pääsarjassa 10. elokuuta 2013, kun Monaco kohtasi kauden avausottelussa vieraskentällä Bordeauxin. Hän onnistui avaamaan maalitilinsä heti ensimmäisessä ottelussaan, kun vierasjoukkue vei ottelun lopulta nimiinsä numeroin 2–0. Hän teki joukkueensa avausmaalin rangaistuspotkusta 17. elokuuta 2013 pelatussa ottelussa Montpellier Hérault’ta vastaan.[47] 1. syyskuuta 2013 Olympique de Marseillea vastaan pelatussa vierasottelussa, Falcao toi joukkueensa tasalukemiin 1–1, mikä päättyi lopulta Monacon 1–2-vierasvoittoon. Voitolla Monaco nousi sarjan kärkipaikalle, voitettuaan neljästä ensimmäisestä pelistään kolme ja pelattuaan yhden tasan.[48] Huolimatta, pienistä sopeutumisvaikeuksista uuden seuransa pelityyliin, Falcao viimeisteli voittomaalin rangaistuspotkusta 15. syyskuuta 2013 pelatussa kotiottelussa Lorientia vastaan.[49] 22. syyskuuta 2013 Monaco kohtasi sarjan kärkitaistossa Paris Saint-Germainin, jossa Falcao toi joukkueensa tasoihin 1–1, joka lopulta jäi myös ottelun lopputulokseksi.[50] 25. syyskuuta 2013 hän teki kaksi maalia ottelussa Bastiaa vastaan.[51] Maaottelutauolle mentäessä hän johti sarjan maalipörssiä seitsemällä (7) osumallaan.
Falcaon kolmen ottelun mittainen maaliton putki sai päätöksensä 27. lokakuuta 2013 pelatussa kotiottelussa Olympique Lyonnaisia vastaan. Hän viimeisteli joukkueensa toisen maalin chippaamalla.[52] 8. marraskuuta 2013 hän tasoitti maalillaan ottelun Evian Thonon Gaillardia vastaan numeroihin 1–1.[53] 27. marraskuuta 2013 Falcaon ilmoitettiin loukaanneen reitensä edellisessä pelaamassaan ottelussa, eikä hän ole vielä täysin toipunut vammastaan. Hän joutui olemaan sivussa seuraavat neljä (4) ottelua.[54][55] Takaisin tositoimiin hän palasi 20. joulukuuta 2013 pelatussa kotiottelussa Valenciennesiä vastaan. Ottelu päättyi Monacon 1–2-kotitappioon Falcaon epäonnistuttua rangaistuspotkussa.[56]
Falcao pelasi vuoden 2014 ensimmäisen ottelunsa, kun Monaco kohtasi Ranskan cupissa Vannesin. Monaco voitti ottelun numeroin 3–2, joista Falcao alusti kaksi ja teki lisäksi itse yhden maalin.[57] Monaco kohtasi Ranskan cupin seuraavalla kierroksella neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneen Monts d'Or Azergues Footin. Monaco voitti ottelun numeroin 3–0 Falcaon onnistuessa kertaalleen maalinteossa.[58] Ottelusta kuului myös ikäviä uutisia, kun Falcao jouduttiin vaihtamaan pois kentältä 47. peliminuutilla vasemman polven eturistisidevamman vuoksi. Seuraavana päivänä tehtyjen arvioiden mukaan toipuminen loukkaantumisesta saattoi kestää jopa liki kuusi (6) kuukautta, mikä tarkoitti että Falcao ei näin pystyisi osallistumaan vuoden 2014 Brasiliassa pelattaviin MM-kilpailuihin.[59]
Falcao palasi takaisin joukkueen harjoitteluvahvuuteen heinäkuussa 2014 puolen vuoden poissaolonsa jälkeen ja hänen oli tarkoitus osallistua normaalisti tulevalle harjoituskaudelle.[60] Ensimmäisen ottelunsa loukkaantumisen jälkeen hän pelasi 2. elokuuta 2014 Emirates Cupissa espanjalaisseura Valenciaa vastaan.[61] Seuraavana päivänä pelattiin turnauksen toiset ottelut, jossa Monaco kohtasi isäntäjoukkue Arsenalin. Falcao pelasi ottelussa tunnin ja viimeisteli sen ainoan maalin ensimmäisellä puoliajalla 36. peliminuutin kohdalla.[62]
Kauden ensimmäisessä sarjaottelussa 10. elokuuta 2014 Monaco kohtasi kotikentällään Lorientin. Falcao aloitti ottelun vaihtopenkiltä ja pääsi kentälle vasta 59. peliminuutin kohdalla, josta 19 minuuttia myöhemmin hän avasi kauden maalisaldonsa onnistuttuaan rangaistuspotkusta. Monaco tasoitti Falcaon maalilla ottelun numeroihin 1–1, mutta hetkeä myöhemmin vierasjoukkue siirtyi jälleen johtoasemaan 1–2, mikä jäi lopulta myös ottelun lopputulokseksi.[63] 24. elokuuta 2014 vierasottelussa Nantesia vastaan Falcao oli ensimmäistä kertaa kauden aikana avauskokoonpanossa. Hän viimeisteli ottelun ainoan osuman, kun Monaco haki 0–1-voiton Länsi-Ranskasta.[64] Ottelun jälkeisessä haastattelussa hän toivoi jatkavansa Monacossa, huolimatta muun muassa italialaisseurojen Juventuksen ja Milanin kiinnostuksesta.[65] Siirtohuhut saivat kuitenkin jälleen lisäpontta, kun Falcaoa ei valittu kokoonpanoon otteluun Lilleä vastaan ja myöhemmin ottelun aikana hänet kuvattiin katsomossa istumassa seuraomistaja Vadim Vasilyevin vierellä.[66]
Kesän 2014 siirtoikkunan viime hetkillä Falcao siirtyi kauden mittaiselle lainasopimuksella englantilaisseura Manchester Unitediin.[67] Lainan arvo on noin 7,5 miljoonaa euroa, ja siihen liittyy 55 miljoonan euron osto-optio kauden päätteeksi.[68] Falcao otti käyttöönsä pelinumeron 9.[67] Huolimatta lainasopimuksesta Falcao ilmoitti haluavansa jäädä Manchesteriin myös tulevaisuudessa ja tavoitteekseen hän asetti nousta yhdeksi seuralegendoista.[69]
Falcao teki ensiesiintymsensä uudessa seurassaan 14. syyskuuta 2014 kotiottelussa Queens Park Rangersia vastaan, kun hän korvasi kentältä vaihtoon tulleen Juan Matan.[70] Falcao otettiin vastaan suurin suosionosoituksen, kun hänen nimeään huudettiin sekä lämmittelyvaiheessa että ottelun aikana.[71] Hän avasi maalitilinsä manchesterilaisseurassa 5. lokakuuta 2014 pelatussa kotiottelussa Evertonia vastaan.[72] 20. joulukuuta 2014 Falcao palasi lyhyen loukkaantumisjaksonsa jälkeen takaisin joukkueen vahvuuteen ja aloitti ensimmäistä kertaa avauskokoonpanossa ottelussa Aston Villaa vastaan. Hän teki ottelussa 1–1-tasoitusosuman, mikä jäi myös lopulta lopputulokseksi.[73] 26. joulukuuta 2014 pelatussa ottelussa Newcastle Unitedia vastaan hän tarjosi syötön Wayne Rooneyn tekemään osumaan.[74]
1. tammikuuta 2015 vieraskentällä Stoke Cityä vastaan Falcao onnistui jälleen itse maalinteossa ja tasoitti ottelun numeroihin 1–1.[75] Spekulaatiot Falcaon mahdollisesta jäämisestä pysyvällä siirrolla manchesterilaisseuraan eivät ole juurikaan saaneet kannatusta lehdistön keskuudessa perustuen hänen peliesityksiinsä yhteensä 19 pelaamassaan ottelussa.[76] 9. maaliskuuta 2015 pelatussa FA Cupin puolivälieräottelussa Arsenalia vastaan, Falcao ei esiintynyt kentällä kamppailun aikana.[77] Päivää myöhemmin hän pelasi seuran alle 21-vuotiaiden joukkueessa Tottenham Hotspuria vastaan, jossa otteluaikaa kertyi kolumbialaiselle 72 minuuttia.[78] Entiset jalkapalloilijat Dietmar Hamann ja Willem van Hanegem ottivat kantaa päävalmentaja Louis van Gaalin tekoon ja pitivät hänen päätöstään lähettää Falcao nuorisojoukkueen otteluun epäkunnioitettavana ja häpeällisenä tekona.[79][80]
24. toukokuuta 2015 Manchester United ilmoitti jättävänsä käyttämättä Falcaon lainasopimukseen sisältyneen osto-option. Hän pelasi kauden aikana englantilaisseurassa yhteensä 29 ottelua ja teki niissä neljä maalia.[81]
3. heinäkuuta 2015 lontoolaisseura Chelsea ilmoitti Falcaon siirtyvän joukkueeseen kauden kestävällä lainasopimuksella. Seurassa pelasivat jo ennestään Falcaon maanmiehistä ja vanhoista joukkuetovereista tutut Juan Cuadrado, Diego Costa, Filipe Luís ja Thibaut Courtois. Osana kauppaa Mario Pašalić matkasi Monacoon lainasopimuksella.[82]
Hän teki ensiesiintymisensä joukkueessa 2. elokuuta 2015 pelatussa FA Community Shieldin ottelussa Arsenalia vastaan.[83] Ensimmäisen sarjaottelunsa lontoolaisseuran riveissä Falcao pelasi kuusi päivää myöhemmin kauden avauskierroksella Swansea Cityä vastaan, kun hänet otettiin vaihdosta kentälle ottelun 84. peliminuutilla.[84] Hän teki ensimmäisen maalinsa joukkueessa 29. elokuuta 2015 ottelussa Crystal Palacea vastaan.[85] 3. marraskuuta 2016 Falcao loukkaantui harjoitusten aikana ja hänen arvioitiin olevan sivussa muutamia viikkoja.[86]
15. tammikuuta 2016 joukkueen uusi päävalmentaja Guus Hiddink ilmoitti Falcaon viimeisimmän loukkaantumisen olleen odotettua vakavampi ja sen vaatien pidempää paranemisaikaa.[87] Seuraavassa kuussa Falcao pudotettiin lontoolaisseuran Mestarien liigaan osallistuvasta 25-henkisestä miehistöstä ja hänen paikkansa otti brasilialainen Alexandre Pato.[88]
12. toukokuuta 2016 ilmoitettiin, että Chelsea ei tule käyttämään pelaajan lainasopimukseen sisältynyttä osto-optiota ja niin Falcao palasi kauden jälkeen takaisin omistajaseuraansa Monacoon.[89]
Falcao teki ensimmäisen maalinsa maajoukkueessa 21-vuotiaana ottelussa Montenegroa vastaan vuonna 2007 Japanissa järjestetyssä Kirin cupissa. Toisen maalinsa hän teki niin ikään ystävyysottelussa, kun Kolumbia kohtasi 8. syyskuuta 2007 Perun. Hänen maajoukkueuransa kolmas maali sai odotella tuloaan hieman yli vuoden, kun hän ratkaisi maalillaan 19. marraskuuta 2009 Nigeriaa vastaan pelatun ystävyysotteluun.
Falcaon ensimmäinen maali maajoukkueessa kilpailullisissa otteluissa syntyi 10. kesäkuuta 2009 pelatussa vuoden 2010 MM-kilpailujen karsinnoissa Perua vastaan. Vuosi 2010 sujui Falcaon osalta hiljaisissa merkeissä maalien suhteen, kun hän teki vain yhden maalin maajoukkueessa 8. lokakuuta 2010 pelatussa ystävyysottelussa Ecuadoria vastaan.
Falcao valittiin Kolumbian kokoonpanoon vuoden 2011 Copa Américaan, jotka pelattiin Argentiinassa. Lohkovaiheen viimeissä ottelussa Boliviaa vastaan, Falcao teki kaksi maalia ja johdatti joukkueensa puolivälieriin lohkovoittajana.[90] Puolivälieräottelussa joukkue kohtasi Perun, joka eteni jatkoajalle. Falcaolla oli paikka viedä Kolumbia johtoon ottelun toisella puoliajalla, mutta hän epäonnistui rangaistuspotkussa. Jatkoajalla Peru onnistui kahdesti maalinteossa ja eteni lopulta otteluparista välieriin.
Kolumbia aloitti karsinnat vuoden 2014 MM-kilpailuihin ottelulla Boliviaa vastaan. Falcao ratkaisi maalillaan voiton Kolumbialle aivan ottelun viime hetkillä. 29. helmikuuta 2012 pelatussa ystävyysottelussa Meksikoa vastaan hän onnistui kertaalleen maalinteossa. Falcao teki yhden maalin 7. syyskuuta 2012 pelatussa karsintaottelussa vuoden 2011 Copa Américan voittanutta Uruguayta vastaan, ottelun päätyttyä lopulta Kolumbian selvään 4–0-voittoon. Neljä päivää myöhemmin pelatussa karsintaottelussa Chileä vastaan, hän onnistui niin ikään maalinteossa.
12. lokakuuta 2012 Kolumbia kaatoi karsintalohkon viimeisenä majailleen Paraguayn numeroin 2–0. Falcao teki ottelussa Kolumbian molemmat osumat. Falcao pelasi vuoden 2013 ensimmäisen maaottelunsa Boliviaa vastaan. Hän onnistui jo ottelun ensimmäisellä 10 minuutilla maalinteossa puskiessaan pallon verkkoon, mutta tämä tuomittiin kuitenkin virheellisesti paitsiona. Hän sai lopulta kuitenkin nimensä maalintekijätilastoon onnistuttuaan tekemään joukkueensa neljännen maalin.[91]
11. lokakuuta 2013 Kolumbia kohtasi Chilen toistamiseen vuoden 2014 MM-karsintaottelussa. Chile johti ottelua ensimmäisen puoliajan jälkeen 0–3, mutta kotijoukkue onnistui toisen puoliajan aikana nousemaan lopulta 3–3-tasapeliin Falcaon kahden rangaistuspotkumaalin siivittämänä. Kolumbia varmisti tällä tuloksella paikkansa vuoden 2014 MM-kilpailuihin ensimmäistä kertaa 16 vuoteen.[92]
14. marraskuuta 2013 pelatussa ystävyysottelussa Belgiaa vastaan Falcao teki ottelun avausmaalin. 23. tammikuuta 2014 sattuneen loukkaantumisen jälkeen ilmoitettiin, että Falcao ei mahdollisesti pysty osallistumaan vuoden 2014 Brasiliassa pelattaviin MM-kilpailuihin.[59] Hän kertoi itse uskovansa nopeampaan kuntoutumisajanjaksoon ja näin ollen olevansa vielä toiveikas pelaamisestaan tulevissa MM-kilpailuissa.[93] Huolimatta Falcaon loukkaantumisesta, hän kuului 5. helmikuuta 2014 päävalmentaja José Pekermanin julkaisemaan alustavaan 30 pelaajan osallistujalistaan vuoden 2014 MM-kilpailuihin.[94]
Huhtikuussa 2014 Falcaon polven operoinut kirurgi José Carlos Noronha kertoi uskovansa kolumbialaisen toipuvan loukkaantumisesta ennen MM-kilpailujen alkua, joskaan ei välttämättä täysin 100 prosenttisesti. Myös Falcao itse kertoi olevansa hieman edellä toipumisaikataulustaan, mutta samalla vakuutti ajan olevan vielä liian aikainen voidakseen olla varma osallistumisestaan MM-kilpailuihin.[95] 16. toukokuuta 2014 Falcao myönsi, että hänen on lähes mahdottomuus toipua täyteen kuntoon ennen kesäkuussa alkavia MM-kilpailuja, mutta tästä huolimatta yrittävänsä päästä mukaan joukkueeseen.[96] Samoihin aikoihin hän palasi takaisin seurajoukkueensa harjoituksiin.[97] Pitkien spekulaatioiden jälkeen Falcao lopulta ilmoitti jäävänsä pois Kolumbian joukkueesta, koska hän ei ollut toipunut tarpeeksi hyvään kuntoon ja täten piti epäoikeudenmukaisena tulemistaan joukkueeseen puolikuntoisena.[98][99]
Loukkaantumisensa jälkeen hän teki paluun maajoukkueeseen 10. lokakuuta 2014 ystävyysottelussa El Salvadoria vastaan. Hän pääsi ottelussa myös maalin makuun 11 kuukauden tauon jälkeen. Maali oli ensimmäinen puskuosuma Falcaolle maajoukkuepaidassa.[100] 26. maaliskuuta 2015 Falcao onnistui maalinteossa kahteen otteeseen sekä alusti yhden joukkueensa maaleista, kun Kolumbia kaatoi ystävyysottelussa Bahrainin numeroin 6–0.[101] Samalla hän nosti maalimääränsä maajoukkueessa 23:een ja oli näin vain kahden maalin päässä kautta aikain maajoukkueen parhaasta maalintekijästä Arnoldo Iguaránista. Neljä päivää myöhemmin hän onnistui maalinteossa rangaistuspotkusta ystävyysottelussa Kuwaitia vastaan.[102]
6. kesäkuuta 2015 viimeisessä harjoitusottelussa ennen vuoden 2015 Copa Américaa Costa Ricaa vastaan, Falcao teki maalin ja sivusi näin Iguaránin hallussa olevaa ennätystä.[103] Turnauksessa Falcao toimi joukkueen kapteenina, mutta maaleja hän ei onnistunut tekemään kolmessa alkusarjan ottelussa.[104] 26. kesäkuuta 2015 pelatussa puolivälieräottelussa Argentiinaa vastaan hän menetti paikkansa avauskokoonpanossa Jackson Martínezille.[105] Kolumbia hävisi ottelun rangaistuspotkukilpailun jälkeen luvuin 4–5.[106]
Päivitetty 25. elokuuta 2019.[107][108]
Seura | Kausi | Sarja | Cup | Liigacup | Maanosan sisäiset | Muut1 | Yhteensä | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | Ottelut | Maalit | ||
River Plate | 2004–05 | 4 | 0 | – | – | 0 | 0 | – | 4 | 0 | |||
2005–06 | 7 | 7 | – | – | 0 | 0 | – | 7 | 7 | ||||
2006–07 | 20 | 3 | – | – | 3 | 0 | – | 23 | 3 | ||||
2007–08 | 27 | 11 | – | – | 12 | 8 | – | 39 | 19 | ||||
2008–09 | 32 | 13 | – | – | 6 | 3 | – | 38 | 16 | ||||
Yhteensä | 90 | 34 | – | – | 21 | 11 | – | 111 | 45 | ||||
Porto | 2009–10 | 28 | 25 | 5 | 5 | 2 | 0 | 8 | 4 | 0 | 0 | 43 | 34 |
2010–11 | 22 | 16 | 3 | 3 | 0 | 0 | 16 | 18 | 1 | 1 | 42 | 38 | |
2011–12 | 1 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 2 | 0 | |
Yhteensä | 51 | 41 | 8 | 8 | 2 | 0 | 24 | 22 | 2 | 1 | 87 | 72 | |
Atlético Madrid | 2011–12 | 34 | 24 | 1 | 0 | – | 15 | 12 | – | 50 | 36 | ||
2012–13 | 34 | 28 | 4 | 2 | – | 2 | 1 | 1 | 3 | 41 | 34 | ||
Yhteensä | 68 | 52 | 5 | 2 | – | 17 | 13 | 1 | 3 | 91 | 70 | ||
Monaco | 2013–14 | 17 | 9 | 2 | 2 | 0 | 0 | – | – | 19 | 11 | ||
2014–15 | 3 | 2 | 0 | 0 | 0 | 0 | – | – | 3 | 2 | |||
2016–17 | 29 | 21 | 2 | 1 | 2 | 1 | 10 | 7 | – | 43 | 30 | ||
2017–18 | 26 | 18 | 1 | 0 | 3 | 3 | 5 | 3 | 1 | 0 | 36 | 24 | |
2018–19 | 33 | 15 | 1 | 1 | 0 | 0 | 5 | 0 | – | 39 | 16 | ||
Yhteensä | 108 | 65 | 6 | 4 | 5 | 4 | 20 | 10 | 1 | 0 | 140 | 83 | |
Manchester United | 2014–15 | 26 | 4 | 3 | 0 | 0 | 0 | - | – | 29 | 4 | ||
Yhteensä | 26 | 4 | 3 | 0 | 0 | 0 | – | – | 29 | 4 | |||
Chelsea | 2015–16 | 10 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 12 | 1 |
Yhteensä | 10 | 1 | 0 | 0 | 1 | 0 | 0 | 0 | 1 | 0 | 12 | 1 | |
Yhteensä | 353 | 197 | 22 | 14 | 8 | 4 | 82 | 56 | 5 | 4 | 470 | 275 |
1Muissa kilpailuissa on huomioitu FA Community Shield, Portugalin supercup ja UEFA Super Cup.
Päivitetty 18. syyskuuta 2019.[109]
Kolumbia | ||
---|---|---|
Vuosi | Ottelut | Maalit |
2007 | 8 | 2 |
2008 | 5 | 1 |
2009 | 9 | 2 |
2010 | 4 | 1 |
2011 | 8 | 4 |
2012 | 7 | 5 |
2013 | 9 | 5 |
2014 | 3 | 1 |
2015 | 9 | 4 |
2016 | 2 | 0 |
2017 | 6 | 3 |
2018 | 11 | 4 |
2019 | 8 | 2 |
Yhteensä | 89 | 34 |
Radamel Falcaon maajoukkuemaalit | ||||||
---|---|---|---|---|---|---|
# | Päivämäärä | Pelipaikka | Vastustaja | Maali | Tulos | Ottelumuoto |
2007 | ||||||
1. | 3. kesäkuuta 2007 | Saitama Stadium, Saitama, Japani | Montenegro | 0 – 1 | 0–1 | Ystävyysottelu |
2. | 8. syyskuuta 2007 | Estadio Monumental, Lima, Peru | Peru | 1 – 1 | 2–2 | Ystävyysottelu |
2008 | ||||||
3. | 19. marraskuuta 2008 | Estadio Deportivo Cali, Cali, Kolumbia | Nigeria | 1 – 0 | 1–0 | Ystävyysottelu |
2009 | ||||||
4. | 10. kesäkuuta 2009 | Estadio Atanasio Girardot, Medellín, Kolumbia | Peru | 1 – 0 | 1–0 | MM-karsinta 2010 |
5. | 11. elokuuta 2009 | Giants Stadium, East Rutherford, Yhdysvallat | Venezuela | 1 – 1 | 1–2 | Ystävyysottelu |
2010 | ||||||
6. | 8. lokakuuta 2010 | Red Bull Arena, Harrison, Yhdysvallat | Ecuador | 0 – 1 | 0–1 | Ystävyysottelu |
2011 | ||||||
7. | 26. maaliskuuta 2011 | Estadio Vicente Calderón, Madrid, Espanja | Ecuador | 0 – 2 | 0–2 | Ystävyysottelu |
8. | 10. heinäkuuta 2011 | Estadio Brigadier General Estanislao López, Santa Fe, Argentiina | Bolivia | 1 – 0 | 2–0 | Copa América 2011 |
9. | 10. heinäkuuta 2011 | Estadio Brigadier General Estanislao López, Santa Fe, Argentiina | Bolivia | 2 – 0 | 2–0 | Copa América 2011 |
10. | 11. lokakuuta 2011 | Estadio Hernando Siles, La Paz, Bolivia | Bolivia | 1 – 2 | 1–2 | MM-karsinta 2014 |
2012 | ||||||
11. | 29. helmikuuta 2012 | Sun Life Stadium, Miami, Yhdysvallat | Meksiko | 0 – 1 | 0–2 | Ystävyysottelu |
12. | 7. syyskuuta 2012 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Uruguay | 1 – 0 | 4–0 | MM-karsinta 2014 |
13. | 11. syyskuuta 2012 | Estadio Monumental David Arellano, Santiago de Chile, Chile | Chile | 1 – 2 | 1–3 | MM-karsinta 2014 |
14. | 12. lokakuuta 2012 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Paraguay | 1 – 0 | 2–0 | MM-karsinta 2014 |
15. | 12. lokakuuta 2012 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Paraguay | 2 – 0 | 2–0 | MM-karsinta 2014 |
2013 | ||||||
16. | 22. maaliskuuta 2013 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Bolivia | 4 – 0 | 5–0 | MM-karsinta 2014 |
17. | 12. kesäkuuta 2013 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Peru | 1 – 0 | 2–0 | MM-karsinta 2014 |
18. | 11. lokakuuta 2013 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Chile | 2 – 3 | 3–3 | MM-karsinta 2014 |
19. | 11. lokakuuta 2013 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Chile | 3 – 3 | 3–3 | MM-karsinta 2014 |
20. | 14. marraskuuta 2013 | Kuningas Baudouinin stadion, Bryssel, Belgia | Belgia | 0 – 1 | 0–2 | Ystävyysottelu |
2014 | ||||||
21. | 10. lokakuuta 2014 | Red Bull Arena, Harrison, Yhdysvallat | El Salvador | 1 – 0 | 3–0 | Ystävyysottelu |
2015 | ||||||
22. | 26. maaliskuuta 2015 | Bahrainin kansallisstadion, Riffa, Bahrain | Bahrain | 0 – 2 | 0–6 | Ystävyysottelu |
23. | 26. maaliskuuta 2015 | Bahrainin kansallisstadion, Riffa, Bahrain | Bahrain | 0 – 3 | 0–6 | Ystävyysottelu |
24. | 30. maaliskuuta 2015 | Mohammed Bin Zayed Stadion, Abu Dhabi, Arabiemiirikunnat | Kuwait | 3 – 1 | 3–1 | Ystävyysottelu |
25. | 6. kesäkuuta 2015 | Estadio Diego Armando Maradona, Buenos Aires, Argentiina | Costa Rica | 1 – 0 | 1–0 | Ystävyysottelu |
2017 | ||||||
26. | 7. kesäkuuta 2017 | Estadio Nueva Condomina, Murcia, Espanja | Espanja | 1 – 2 | 2–2 | Ystävyysottelu |
27. | 5. syyskuuta 2017 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Brasilia | 1 – 1 | 1–1 | MM-karsinta 2018 |
28. | 5. lokakuuta 2017 | Estadio Metropolitano Roberto Meléndez, Barranquilla, Kolumbia | Paraguay | 1 – 0 | 1–2 | MM-karsinta 2018 |
2018 | ||||||
29. | 23. maaliskuuta 2018 | Stade de France, Saint-Denis, Ranska | Ranska | 2 – 2 | 3–2 | Ystävyysottelu |
30. | 24. kesäkuuta 2018 | Kazan Arena, Kazan, Venäjä | Puola | 0 – 2 | 0–3 | MM-kilpailut 2018 |
31. | 7. syyskuuta 2018 | Hard Rock Stadium, Miami Gardens, Yhdysvallat | Venezuela | 1 – 0 | 2–1 | Ystävyysottelu |
32. | 11. lokakuuta 2018 | Raymond James Stadium, Tampa, Yhdysvallat | Yhdysvallat | 2 – 3 | 2–4 | Ystävyysottelu |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.