Miletos
antiikin Kreikan kaupunki From Wikipedia, the free encyclopedia
Miletos (m.kreik. Μίλητος, Milētos, lat. Miletus) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Jooniassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Sen arkeologinen alue sijaitsee noin kilometrin pohjoiseen nykyisestä Aydınin maakunnan Balatista.[4]
Miletos oli joonialaisten kreikkalaisten siirtokunta, tärkeä satamakaupunki ja yksi koko Joonian merkittävimmistä kaupungeista. Sen huippukautta olivat erityisesti arkaaisen kauden 600- ja 500-luvut eaa. Miletos oli kukoistava kauppakaupunki ja perusti siirtokuntia varsinkin Mustanmeren rannikoille. Sitä pidetään myös koko länsimaisen filosofian syntypaikkana, sillä siellä vaikutti muun muassa joonialaisen luonnonfilosofian perustajana pidetty Thales.[2][3][5]
Miletos joutui 500-luvulla eaa. ensin Lyydian ja sittemmin Persian alaisuuteen, ja se johti Joonian kapinaa Persiaa vastaan. Persialaisten kukistettua kapinan vuonna 494 eaa. Miletos tuhottiin kokonaan. Kaupunki rakennettiin uudelleen vuoden 479 eaa. jälkeen, mutta se ei enää saavuttanut entistä kukoistustaan. Myöhemmin kaupunki oli osa Rooman valtakuntaa.[2][3][5] Nykyisin kaupungin luonnonympäristö on kokenut suuria muutoksia antiikin ajoista, ja paikalla on vain vähän huomattavampia raunioita. Merkittävin paremmin säilynyt rakennus on kaupungin ulkopuolella sijainnut Didyman Apollonin temppeli.
Miletos sijaitsi Vähän-Aasian länsirannikolla Latmoksenlahden rannalla ja myöhemmin Maiandros (nyk. Büyük Menderes) -joen suistossa. Kaupunki oli rakennettu pienelle niemelle, joka sijaitsi suuremman Milesian niemimaan pohjoisrannikolla.[2][6]
Kaupungin ympäristö on muuttunut paljon esihistorialliselta kaudelta ja antiikin ajalta nykyaikaan tultaessa. Esihistoriallisella kaudella Miletoksen niemi oli joukko saaria. Ajan kuluessa saaret yhdistyivät ja muuttuivat Miletoksen niemeksi, jollainen paikka oli antiikin ajalla. Niemi oli Latmoksenlahden etelärannalla, Maiandroksen laskiessa lahden koillisosaan. Vähitellen lahti alkoi liettyä umpeen. Klassiselle ja hellenistiselle kaudelle tultaessa se oli jo pienentynyt huomattavasti, ja joen suu oli siirtynyt lähemmäksi kaupunkia. Miletoksen satamat liettyivät umpeen myöhemmän antiikin aikana. Lopulta kaupungin paikka eristyi merestä kokonaan ja tuli osaksi laajaa tasankoa. Nykyisin kaupungin paikka on jo noin yhdeksän kilometriä sisämaassa.[2][6]
Antiikin aikana Miletoksen niemen pituus oli pohjois-eteläsuunnassa noin 1,8 kilometriä ja leveys itä-länsisuunnassa suurimmillaan noin 1,2 kilometriä. Niemi oli hieman kolmion muotoinen kaveten pohjoista kohti. Niemellä oli useita puolustukseen sopivia kukkuloita. Pohjoisin kukkuloista tunnetaan nykyisin nimellä Humeitepe, ja sen korkeus on noin 26 metriä nykyisestä merenpinnasta laskettuna. Se oli jyrkkä pohjois- ja länsisivultaan. Humeitepen lounaispuolella sijaitsi nykyinen Kaletepe eli niin kutsuttu Teatterikukkula (28 m), joka oli myös jyrkkä länsisivultaan. Kaletepen lounaispuolella sijaitsi niin kutsuttu Stadionkukkula (10 m). Etelämpänä hieman sisämaahan Miletoksen niemen lounaisosasta sijaitsi nykyinen Kalabaktepen kukkula (57 m), joka oli kaupungin vanha akropolis eli linnavuori.[6]
Kaupungilla oli neljä satamaa, jotka toimivat luonnonsatamalahdissa niemen rannoilla. Niistä tärkeimmät olivat Teatterisatama, joka sijaitsi Kaletepen ja Stadionkukkulan välisessä lahdessa, sekä Leijonasatama, joka sijaitsi Humeitepen ja Kaletepen välisessä lahdessa. Kolmas satama oli Athenen satama. Kaikki nämä kolme satamaa sijaitsivat niemen länsirannalla. Neljäs satama sijaitsi lahdessa niemen itärannalla, Humeitepen itäpuolella. Kaikki mainitut satamalahdet ovat nykyisin täyttyneet.[2][6][7] Satamia suojasivat Tragusaian saaret, joista suurin oli Lade.[3] Satamat olivat kaupungille erittäin merkittäviä ja tekivät siitä tärkeän merenkulkukaupungin.[5]
Miletoksen kaupunkivaltion hallussa ollut alue tunnettiin nimellä Milēsiē (Μιλησίη) tai Milēsia (Μιλησία). Se käsitti arviolta jopa 2 000 neliökilometrin kokoisen alueen, josta kaupunkivaltion ydinalueen koko on ollut ainakin 400 neliökilometriä. Siihen kuului neljä erillistä aluetta: varsinainen Miletoksen kaupungin niemi, Grion-vuori eli kaupungin itäpuolella sijainnut ylänköalue, Maiandros-joen alajuoksun laakso sekä joukko Egeanmeressä kaupungin edustalla sijainneita saaria, joista tärkeimmät olivat jo mainittu Lade sekä Leros, Patmos ja Farmakussa ja mahdollisesti myös Lepsia. Alueella sijaitsivat Miletoksen kaupunkikeskuksen lisäksi muun muassa Miletoksen poliksen alaisuudessa olleet kaupungit Assesos (Assessos), Leros ja Teikhiussa, sekä kylä ja pyhäkköalue Didyma eli Brankhidai ja satamapaikka Panormos. Maiandroksen suisto oli hyvää maanviljelysaluetta.[1]
Kaupungin tärkeimmät tiet olivat Pyhä tie, joka johti Miletoksesta etelään Didymaan, sekä roomalaisella kaudella tie, joka johti itään Assesokseen päin. Maiandros-jokea voitiin käyttää jossakin määrin liikenteeseen sisämaahan päin. Se ei ollut sopiva laivoille, mutta kylläkin pienemmille lautoille.[6]
Miletoksen alueen itäpuolella sijaitsi Latmos-vuori (nyk. Beşparmak), mutta kaupunkivaltion rajoja tässä suunnassa ei tunneta tarkasti.[1] Kyseisessä suunnassa Miletoksella oli rajaa ainakin Myuksen kanssa. Pohjoispuolella lahden ja myöhemmin Maiandros-joen toisella puolella sijaitsi Mykale-vuori (nyk. Samsun Dağı) ja Prienen kaupunkivaltion alue.
Esi- ja varhaishistoria
Miletoksen paikalla on ollut asutusta viimeistään kalkoliittisella kaudella.[6] Paikalla oli kaupunki jo pronssikaudella, toisin sanoen kaupunki edelsi kreikkalaisten tuloa alueelle. Sen varhaisvaiheet sekoittuvat mytologiaan. Homeroksen ja Herodotoksen mukaan kaupunkia asuttivat alun perin kaarialaiset, Eforoksen mukaan puolestaan lelegit. Pliniuksen mukaan kaupungin varhaisia nimiä olivat Lelegeis, Pityusa ja Anaktoria. Strabonin mukaan Miletoksen asuttivat seuraavaksi Kreetan Milatoksen asukkaat, mistä kaupunki myös sai myöhemmän nimensä. Kreikkalaisessa perinteessä milatoslaisten johtajaksi mainitaan Sarpedon. Tämän jälkeen paikkaa asuttivat mykeneläiset akhaijit.[2][3][8]
Myöhemmin noin 1050 eaa. paikan asuttivat Kreikasta tulleet joonialaiset, joiden johtajaksi mainitaan Ateenan kuninkaan Kodroksen poika Neileus. Joonialaisten kerrotaan vallanneen kaupungin väkivalloin, surmanneen miespuoliset asukkaat ja ottaneen naiset vaimoikseen.[1][3][9] Arkeologia vaikuttaa tukevan esitettyä näkemystä kaupungin asutushistoriasta ainakin sen myöhemmiltä osin.[2] On kuitenkin mahdollista, että tulijat perustivat uuden kaupungin vanhan lähelle.[3]
Arkeologisesti vanhimmat löydöt Miletoksen paikalta ovat myöhemmän Athenen temppelin lähistöltä, etelään Teatterisatamasta. Sieltä on tehty löytöjä kalkoliittiselta kaudelta sekä varhaiselta ja myöhemmältä pronssikaudelta. Varhaista asutusta ei ollut linnoitettu. Asutus tuhottiin myöhäishelladisella LHIIIa2-kaudella. Tämän jälkeen se rakennettiin uudestaan muureilla ympäröitynä. Paikalta ei ole löydetty merkkejä subminolaisen/submykeneläisen kauden asutuksesta, mutta asutus palasi paikalle geometrisella kaudella. Tuolloin asutettiin myös nykyinen Kalabaktepe, joka toimi eräänlaisena akropoliina, vanhan paikan toimiessa satama-asutuksena.[6]
Arkaainen kausi
Varhainen arkaainen kausi
_MET_DP114678.jpg)
Miletos oli myöhemmällä geometrisella sekä arkaaisella kaudella suurin ja merkittävin Joonian liiton eli seudun kahdentoista poliksen (dodekapolis) liiton kaupungeista.[2] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Milēsios (Μιλήσιος), myöhemmin latinaksi Milesius.[1][3]
Miletoksesta tuli merkittävä satamapaikka neljän satamansa ansiosta, ja merkittävä merenkulku- ja kauppakaupunki. Miletoslaiset purjehtivat joka puolelle Välimerta, mutta erityisesti Pontoksen eli Mustanmeren suuntaan, johon he perustivat lukuisia omia siirtokuntiaan. Yhteensä miletoslaisten sanotaan perustaneen peräti 75 siirtokuntaa. Merkittävimpiä näistä olivat Abydos, Lampsakos ja Parion Hellespontoksella, Prokonnesos ja Kyzikos Propontiissa, sekä Sinope ja Amisos Mustanmeren Vähän-Aasian puoleisella rannikolla. Muita Miletoksen siirtokuntia sijaitsi muun muassa Traakiassa, Taurien Khersonesoksella eli nykyisellä Krimillä sekä Borystheneessä.[3][10]
Miletoksen asukasluvun on arvioitu olleen jo arkaaisella kaudella suhteellisen suuri. Eri arvioiden mukaan kaupungissa olisi ollut noin 1 800–4 000 taloa.[1][6] Miletoslaiset tunnettiin muiden joonialaisten tavoin aisteja palvovina ja ylellisyydessä elävinä. Kaupunki tunnettiin myös muun muassa villavaatteistaan ja matoistaan sekä sohvistaan ja muista huonekaluistaan, jotka olivat arvostettuja ylellisyystavaroita ja vientituotteita.[3]
Kreikkalaisen filosofian katsotaan syntyneen Miletoksessa 600-luvulla eaa. filosofi ja luonnontutkija Thaleen toiminnan kautta. Tästä alkunsa saaneeseen joonialaisen luonnonfilosofian niin kutsuttuun miletoslaiseen koulukuntaan kuuluivat myös muun muassa Anaksimandros ja Anaksimenes. Kaupungissa vaikutti myös varhainen historioitsija Hekataios.[3] Valtiomuodoltaan Miletos oli varhaisina aikoina tyrannia.[1]
Lyydian valtakunnan noustessa se kiinnitti luonnollisesti huomiota Miletoksen vaurauteen. Gyges yritti ensimmäisenä kaupungin valtausta. Sotaa jatkoivat Ardys, Sadyattes ja tämän kuoltua Alyattes. Viimeksi mainittu miehitti Miletoksen alueita 12 vuotta. Lopulta hän teki rauhan miletoslaisten kanssa sairastuttuaan, sillä sen uskottiin olleen seurausta Assesoksen Athenen temppelin tuhoutumisesta palossa. Rauha ajoitetaan vuoteen 608, 598 tai 594 eaa. Tuohon aikaan Miletoksen tyrannina toimi Thrasybulos, joka oli Korintin tyrannin Periandroksen ystävä. Miletos alistui Lyydian vallan alle ja maksoi tälle veroa.[1][3][11]
600-luvulla eaa. Miletos oli liitossa Erythrain kanssa Naksosta vastaan. Myöhemmin Miletos auttoi Khiosta Erythraita vastaan, ja sai Khiokselta puolestaan apua Alyatteen Lyydian hyökkäystä vastaan. Miletoksen tärkein kilpailija kaupassa ja samalla vihollinen oli Samos. Miletos muun muassa auttoi Eretriaa sen sodassa Khalkista vastaan, koska Samos oli auttanut Khalkista Lelantoksen sodassa. Toisaalta 500-luvulla eaa. Miletos ja Samos olivat myös liitossa keskenään Prieneä vastaan.[1]
Myöhempi arkaainen kausi
Thrasybuloksen jälkeen Miletoksen tyranneina seurasivat Thoas ja Damasenor. Toisaalta kaupungissa oli paljon puolueriitoja.[1] Herodotoksen mukaan kaupungissa oli jossakin vaiheessa kaksi sukupolvea kestänyt sisällissotamainen tila, joka päättyi lopulta sovittelijoiksi valittujen paroslaisten avulla. Nämä antoivat vallan niille maanomistajille, jotka olivat pitäneet omista tiloistaan parhaiten huolta.[3][12] Tämä tarkoittaa käytännössä siirtymistä oligarkiaan. Tapahtumien ajoitusta ei tunneta, mutta ne saattaisivat sijoittua noin vuosiin 600–590 eaa. Kuitenkin myös myöhempiä ja paljon varhaisempia ajoituksia on ehdotettu.[1]
Rauha Lyydian kanssa saattoi olla voimassa edelleen Kroisoksen aikana.[1] Persian vallattua Lyydian Kyyros Suuren aikana vuonna 546 eaa. Miletos jatkoi tämän vallan alla samanlaisella sopimuksella kuin Lyydian alla. Siksi se välttyi monia muita Joonian kaupunkeja kohdanneilta onnettomuuksilta. Sopimuksen seurauksena Miletos myös pysyi alussa erossa muiden Joonian kaupunkien hankkeista Persiaa vastaan.[1][13] Noin 530 eaa. Miletos oli liitossa Mytilenen ja muiden Lesboksen polisten kanssa perivihollistaan Samosta vastaan.[1]
Viimeistään vuonna 513 eaa. Miletoksen tyrannina toimi Persian tehtävään nostama Histiaios. Hänen toimiessaan muualla Persian tehtävissä tyrannina toimi hänen serkkunsa Aristagoras.[1][14] Epäonnistuneen vuoden 500 eaa. Naksoksen sotaretken jälkeen Aristagoras sai miletoslaiset nousemaan yhdessä muiden joonialaisten tavoin niin kutsuttuun Joonian kapinaan Persiaa vastaan vuonna 499 eaa. Histiaios oli tuolloin Susassa, mutta tuki salaisesti Aristagorasta.[1][3] Seuranneessa sodassa persialaiset voittivat ensin miletoslaisten maajoukot, ja sitten saartoivat kaupungin maalta ja mereltä.[3]
Kapina päättyi kaupungin lähellä käytyyn Laden taisteluun vuonna 494 eaa. Miletoslaiset osallistuivat siihen 80 laivalla.[1] Persialaiset valtasivat kaupungin, ja se tuhottiin ja pääosa väestöstä surmattiin. Jäljelle jäänyt väestö asutettiin Ampeen lähelle Tigris-joen suuta.[3][15] Miletoksen kaupungin alueet persialaiset antoivat kaarialaisille.[3] Kaupungin tuhon jälkeen Joonian merkittävimmäksi kaupungiksi nousi Efesos.[2]
Klassinen kausi
Miletoksen tuhosta huolimatta vaikuttaa kuitenkin siltä, että seudulle olisi jäänyt joitakin miletoslaisia, sillä näitä toimi osana Persian armeijaa klassisen kauden alussa, ennen Mykalen taistelua vuonna 479 eaa. Miletos ja muu Joonia saivat itsenäisyytensä takaisin taistelun myötä, ja vapaus vahvistettiin Eurymedonin taistelussa vuonna 469 tai 466 eaa.[1][3][16]
Miletoksen jälleenrakentaminen alkoi heti vuonna 479 eaa. kaupungista kotoisin olleen Hippodamoksen johdolla ja tämän suunnittelemalla asemakaavalla. Hippodamoksen asemakaava on saattanut syntyä alun perin Miletoksen siirtokunnissa. Jälleenrakennus kesti pitkään, ja esimerkiksi kaupunginmuurit valmistuivat uusittuina vasta paljon myöhemmin. Vaikka kaupunki rakennettiin uudelleen, sen suuruuden päivät olivat kuitenkin mennyttä.[2][3]
Miletos kuului Ateenan johtamaan Deloksen meriliittoon vuodesta 478 eaa. lähtien. Se esiintyy liiton verotusluetteloissa vuosina 454/443–415/414 eaa.[1][17] Kaupunki oli valtiomuodoltaan oligarkia noin 479–450 eaa. Noin 450/449 eaa. kaupungissa oli jälleen suuria yhteiskunnallisia levottomuuksia, ja myös ateenalaiset puuttuivat asiaan tukien oligarkkeja kansaa vastaan. Tässä yhteydessä oligarkit surmasivat paljon kansaa. Ateena puuttui mahdollisesti uudelleen asiaan, ja kaupunkiin pakotettiin demokratia, mikä ajoitetaan viimeistään 430-luvulle eaa.[1]
Noin 441/440 eaa. Ateena tuki Miletosta sen kiistassa Samoksen kanssa koskien Prienen aluetta. Peloponnesolaissodassa Miletos oli aluksi Ateenan liittolainen, ja osallistui sen rinnalla Korinttia vastaan tehtyyn hyökkäykseen sekä Sisilian sotaretkeen. Miletos kuitenkin kapinoi Ateenaa vastaan vuonna 412 eaa.[1] Ateenalaiset yrittivät saada kaupungin takaisin sotavoimalla vuonna 411 eaa. Frynikhoksen johdolla, mutta vetäytyivät hävittyään taistelun.[1][18] Miletos pysyi demokratiana noin vuoteen 405 eaa., jolloin siitä tuli jälleen oligarkia Spartan tuella.[1]
300-luvun eaa. alkupuolella Miletoksesta tuli jälleen demokratia. Tämä liittyi mahdollisesti Tissaferneen hyökkäykseen kaupunkiin, sillä tämä pelkäsi oligarkkien tukevan Kyyros nuorempaa. Miletoksen demokraattinen valtiomuoto mallinnettiin ateenalaisen esikuvan mukaan. Kaupungissa tiedetään olleen ainakin bule eli neuvosto ja halie eli kansankokous. Miletoksen valtiomuoto saattoi olla osana Aristoteleen koulukunnan kokoelmaa 158 kaupungin valtiomuodot.[1]
300-luvun eaa. aikana Miletos tuli jälleen Persian ja sen satraappien alaisuuteen. Aleksanteri Suuren sotaretken aikaan vuonna 334 eaa. miletoslaiset kieltäytyivät antautumasta tälle, koska Persian armeija oli lähellä. Lopulta Prienessä tukikohtaansa pitänyt Aleksanteri valtasi Miletoksen, jolloin osa siitä tuhoutui. Hän kuitenkin myönsi kaupungille vapauden tämän jälkeen.[2][3]
Hellenistinen ja roomalainen kausi
Aleksanteri Suuren kuoleman jälkeen Miletos oli diadokkien ja epigonien kiistojen kohteena. Sitä hallitsivat myös omat tyrannit, kuten Asandros (314–313 eaa.) ja Timarkhos. Viimeksi mainitun vallasta Miletoksen vapautti Antiokhos II, joka sai tästä lisänimen ”Theos”. Miletos menestyi hellenistisellä kaudella jälleen kauppakaupunkina, vaikkakaan ei noussut entiseen suuruuteensa.[2][3][19]
Rooman–Syyrian sodassa 192–188 eaa. Miletos oli Rooman puolella.[20] Kaupungista tuli osa Rooman Asian (Vähän-Aasian) provinssia vuonna 133 eaa. Roomalaisella kaudella Miletos menestyi edelleen, vaikkakin jäi Efesoksen ja Pergamonin varjoon, sillä Efesos toimi Asian provinssin pääkaupunkina ja Pergamon keisarikultin keskuksena alueella.[2] Miletos kasvoi kuitenkin huomattavasti, kun Pidasa yhdistettiin siihen synoikismoksella 100-luvulla eaa. ja Myus ensimmäisellä vuosisadalla eaa.[6]
Mithridateen sotien aikana roomalaiset ilmeisesti pitivät Miletosta epäluotettavana, ja se menetti vapautensa. Se sai vapautensa takaisin Marcus Antoniuksen aikana vuonna 38 eaa.[2]
Apostolien tekojen mukaan apostoli Paavali kävi Miletoksessa palattuaan Makedoniasta ja Troaksesta.[2][3] Kaupunki saavutti uutta kukoistusta keisari Trajanuksen aikana. Keisari Marcus Aureliuksen puoliso Faustina kävi Miletoksessa vuonna 164 ja suosi kaupunkia rakennuttamalla Faustinan kylpylänä tunnetut termit sekä mahdollisesti myös saattamalla kaupungin roomalaisen teatterin valmiiksi.[2]
Myöhempi historia ja kaivaukset
Kristillisellä ajalla Miletos oli osa Efesoksen hiippakuntaa. Kaupungin historia päättyy, kun turkkilaiset tuhosivat sen.[3] Turkkilaisaikana paikalle syntyi Balat-niminen asutus ja karavaaniseralji, mutta sisämaahan ilman satamia jääneenä se oli suhteellisen merkityksetön paikka. Se tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1955. Tämän jälkeen asutus siirrettiin jonkin matkan päähän, mihin syntyi Yeni-Balat (”Uusi Balat”).[6]
Miletoksen rauniot peittyivät ajan kuluessa Maiandros-joen lietteeseen. Tämän seurauksena Richard Chandler ja useat muut 1700–1800-lukujen matkailijat erehtyivät luulemaan Myuksen raunioita Miletoksen jäänteiksi.[3] Miletoksen arkeologiset kaivaukset aloitettiin vuonna 1899. Kaivauksia ovat suorittaneet saksalaiset arkeologit.[5]
Miletoksen kaupunki oli aikanaan suuri ja monumentaalinen, mutta siitä on nykyisin hankala saada kokonaiskuvaa, sillä se on paljolti peittynyt Maiandros-joen lietteeseen. Miletoksen asutus sijaitsi alun perin geometrisella ja arkaaisella kaudella myöhemmän Athenen temppelin ympäristössä etelään Teatterisatamasta. Miletoksessa oli ruutuasemakaava jo arkaaisella kaudella, jolloin kaupunki oli suurimmillaan.[2][5] Arkaaisen kaupungin tarkkaa alaa ei kuitenkaan tunneta, koska kaupunginmuurien reittiä ei tunneta tarkasti.[6]
Vuoden 479 eaa. jälleenrakennuksen yhteydessä Miletoksen keskustaa siirrettiin koilliseen niin kutsutun Pohjoisen agoran ympäristöön lähelle Leijonasatamaa, Teatterisataman itäpuolelle. Samalla kaupunkiin tehtiin niin kutsuttu Hippodamoksen asemakaava.[2][5] Pohjoisen agoran läheisyydessä sijaitsivat monet merkittävät rakennukset, kuten Buleuterion ja Apollonin Delfinion-pyhäkkö. Delfinionilta alkunsa saanut kulkuekatu, joka oli Didymaan johtaneen Pyhän tien alkuosa, sai roomalaisella kaudella monumentaalisen muodon. Se oli reunustettu pylväshalleilla, ja sen varrella sijaitsivat myös kolmikerroksinen Nymfaion eli lähdekaivorakennus sekä kaksikerroksinen portti, niin kutsuttu Miletoksen portti, Eteläisen agoran pohjoislaidalla. Kaupungin länsiosissa sijaitsi teatteri, ja lounaisosassa stadion ja Läntinen agora.[2]
Akropolis ja kaupunginmuurit
Kalabaktepen kukkula toimi Miletoksen akropoliina geometriselta kaudelta lähtien, ja oli ympäröity muureilla jo tuolloin. Kaupungin jälleenrakentamisessa myös akropolista rakennettiin uudelleen. Lopulta, viimeistään noin 100 eaa., se kuitenkin hylättiin lopullisesti, koska se jäi pienentyneen kaupungin ulkopuolelle. Kaupungin toiseksi akropoliiksi on ehdotettu Kaletepeä eli Teatterikukkulaa, mutta tätä ei ole kyetty vahvistamaan arkeologisesti.[1][6]
Alakaupungin kaupunginmuureissa on useita rakennusvaiheita, jotka tunnetaan vain vajavaisesti, ja ne ovat ympäröineet eri aikoina hyvin eri kokoisen alueen. Varhaisimman, myöhäismykeneläisen muurin jäänteitä on löydetty läheltä Teatterisatamaa. Se on ajoitettu noin vuosiin 1350–1050 eaa.[21][22] Ensimmäiset antiikin aikaiset kaupunginmuurit rakennettiin arkaaisella kaudella noin vuonna 650 eaa. ja ne kunnostettiin noin vuonna 550 eaa. Niiden alaa ei kuitenkaan tunneta varmuudella.[6] Muurit ympäröivät mahdollisesti koko Miletoksen niemen[22] tai ainakin osan siitä, ja ulottuivat ilmeisesti Kalabaktepelle asti.[6][21]
Kaupungin jälleenrakentamisen jälkeen rakennettiin uudet muurit ilmeisesti vasta noin vuosina 411–402 eaa.,[21] sillä persialaiset eivät sallineet tätä aiemmin. Muurien arvellaan kattaneen alun perin ainakin saman alueen kuin arkaaisten muurien, sillä miletoslaiset toivoivat kaupungin kasvavan entiselleen. Näin ne olisivat ympäröineet koko Miletoksen niemen satamineen sekä sulkeneet sisäänsä myös Kalabaktepen. Viimeistään 300-luvulla eaa. näin laajat muurit kävivät kuitenkin hankaliksi, sillä kaupunki ei kasvanut kattamaan muurien sisäpuolista aluetta, ja piiritystekniikat kehittyivät.[6]
Lopulta noin vuonna 200–190 eaa. Miletoksen niemen poikki sen juuren kohdalta rakennettiin torneilla varustettu muuri, josta tuli kaupunginmuurien eteläsivu. Näin vanha, muurien ulkopuolelle jäänyt Kalabaktepen akropolis hylättiin. Tämän osuuden pituus oli noin 500 metriä, ja siinä oli tornit 60 metrin välein. Sitä kunnostettiin noin 150–125 eaa. tai viimeistään 88 eaa. ennen Mithridateen sotia.[6][21][22] Suurimmillaan kaupunginmuurien paksuus oli noin 4–5 metriä. ja korkeus noin 8–9,5 metriä.[21]
Koko muuri kunnostettiin vuonna 263 jaa. goottien hyökkäysten aikaan. Keisari Justinianuksen aikana vuonna 538 rakennettiin uudet muurit, jotka ympäröivät aiempaa pienemmän alueen Miletoksen niemen pohjoisosassa. Ne kattoivat Humeitepen, Kaletepen ja Leijonasataman. Myöhemmin bysanttilaisella keskiajalla 900- tai 1000-luvulla Teatterikukkulalle rakennettiin linnoitus, ja asutus vetäytyi sen ympäristöön.[6][21]
Kaupunginmuurin tärkein portti oli Pyhä portti, jonka kautta kulki Didymaan johtanut Pyhä tie. Portti sijaitsi muurin etelänpuolisessa osuudessa. Myös sillä oli useita rakennusvaiheita sen historian aikana. Vanhimman portin leveys oli noin viisi metriä, ja sitä reunusti kaksi tornia. Portti uusittiin noin vuonna 200–190 eaa., ja sen viimeinen merkittävä rakennusvaihe oli noin vuonna 100 jaa.[21][23]
Agorat
Miletoksen tärkeimmät agorat olivat Pohjoinen agora ja Eteläinen agora. Niiden välillä sijaitsi eräänlainen keskusaukio, jonka länsilaidalla sijaitsi Buleuterion, itälaidalla Nymfaion ja etelälaidalla Eteläisen agoran pohjoisportti, joka tunnetaan Miletoksen porttina. Pyhä tie yhdistyi aukioon. Sen alkupään itäsivun käsitti niin kutsuttu Joonialainen stoa, kun taas länsisivun pylväikkö kytkeytyi Pohjoiseen agoraan.
Pohjoinen agora sijaitsi Miletoksen niemen keskellä lähellä Leijonasatamaa. Se oli Miletoksen agoroista vanhin ja muodosti kaupungin kaupallisen keskustan. Agora oli suorakulmion muotoinen ja sen koko oli noin 50 × 87,5 metriä. Sitä ympäröineet rakennukset tehtiin kahdessa päävaiheessa klassisen kauden lopulla ja hellenistisellä kaudella noin vuosina 350–160 eaa.[2][24][25]
Aukiota reunusti kaksi L-kirjaimen muotoista yksilaivaista stoaa. Stoista toinen käsitti agoran pohjoissivun ja länsisivun pohjoisosan, ja toinen agoran eteläsivun ja länsisivun eteläosan. Niissä oli myymälätiloja. Stoien pylväät edustivat doorilaista tyyliä. Agoran länsisivun keskellä sijaitsi pieni joonialaista tyyliä edustanut prostyyli temppeli. Itäsivulta agora oli alun perin avoin. Myöhemmin itäsivulle rakennettiin muuri ja sittemmin myymälätiloja.[2][24][25]
Eteläinen agora ja Miletoksen portti
Eteläinen agora sijaitsi Miletoksen niemen keskellä etelään Pohjoisesta agorasta. Se rakennettiin vaiheittain hellenistisellä kaudella noin vuosina 280–150 eaa. Agoraa on ehdotettu Miletoksen poliittiseksi agoraksi, jota käytettiin virallisissa tilaisuuksissa. Hallitsijat tekivät sinne paljon lahjoituksia.[26][27]
Agoran koko oli noin 164 × 194 metriä, mikä tekee siitä yhden kreikkalaisen maailman suurimmista agoroista. Agoran pohjoisportti tunnetaan Miletoksen porttina. Se rakennettiin noin vuonna 120 jaa. Portin pituus oli noin 29 metriä ja korkeus noin 17 metriä. Se oli kaksikerroksinen, ja sen alakerroksen pylväät edustivat kompositatyyliä ja yläkerroksen pylväät korinttilaista tyyliä. Agoran sisäänkäyntinä toimivat alakerroksen kolme kaariholvattua porttiaukkoa. Nykyisin portti on pystytetty uudelleen Pergamon-museoon Berliinissä.[2][28]
Agoran itäsivulla sijaitsi niin kutsuttu Itäinen stoa, jonka pituus oli noin 189 metriä. Pohjoissivun ja länsisivun pohjoisosan käsitti L-kirjaimen muotoinen stoa, ja toinen samanmuotoinen stoa käsitti aukion eteläsivun ja länsisivun eteläosan. Agoralla oli myös eteläportti.[26][27]
Läntinen agora sijaitsi Teatterisataman eteläpuolella ja Athenen temppelin pohjoispuolella. Se rakennettiin 100-luvulla eaa. ja oli kaupungin agoroista nuorin. Aukion koko oli noin 191 × 79 metriä.[2][29]
Temppelit ja pyhäköt
Athenelle omistetun temppelin paikalla oli ollut pyhäkkö jo mykeneläisellä ja arkaaisella kaudella, ja se oli näin kaupungin varhaisin. Myös kaupungin varhaisin asutus oli ollut samalla paikalla. Vuoden 479 eaa. jälkeen rakennettu klassisen kauden temppeli edusti joonialaista tyyliä. Se oli rakennettu poikkeuksellisesti pohjois-eteläsuunnassa ja sen koko oli noin 17,2 × 28,2 metriä. Temppelissä oletetaan olleen pseudodipteraalipylväikkö, jossa oli 8 × 14 pylvästä, ja joka oli pronaoksen puolella aito dipteraali. Sisällä temppelissä oli pronaoksen lisäksi naos eli cella.[2][30]
Delfinion eli Apollonin pyhäkkö
Delfinion eli Apollon Delfiniokselle omistettu pyhäkkö sijaitsi lähellä Leijonasatamaa. Se liittyi Apollonin kulttiin Didymassa. Delfinionilta alkoi Didymaan johtanut noin 18 kilometriä pitkä Pyhä tie, jota pitkin kulki juhlakulkue joka kevät Taureon-kuussa Didyman Apollonin temppelille.[2][31]
Pyhäkön varhaisimmat löydökset ovat kaikki vuoden 479 eaa. jälkeiseltä ajalta. Raunioina säilynyt rakennusvaihe tehtiin noin 340–320 eaa. Siihen on kuulunut doorilaista tyyliä edustanut peristyylipiha, joka ajan kuluessa laajennettiin 50 × 60 metrin kokoiseksi oltuaan alun perin puolet pienempi. Varhaisella hellenistisellä kaudella pyhäkkö ympäröitin pohjois-, itä- ja eteläsivulta pylväshalleilla. Sisäänkäynti oli länsisivulta, johon lisättiin myöhemmin myös pylväshalli. Tämän jälkeen pyhäkkö muodosti täydellisen peristyylin. Roomalaisella kaudella pyhäkön keskukseksi rakennettiin monopteros-pyörötemppeli. Pyhäkköä uusittiin vielä myöhäisellä keisarikaudella, jolloin siihen lisättiin muun muassa propylon-sisäänkäynti.[2][31]
Nymfaion sijaitsi keskusaukion itälaidalla vastapäätä Buleuterionia. Se rakennettiin noin vuonna 79–81 jaa. Nymfaionin taustarakennus oli kolmikerroksinen ja jäljitteli roomalaisen teatterin taustaseinää (scaenae frons). Jokaisessa kerroksessa oli useita syvennyksiä ja aediculoita, joissa oli patsaita. Nymfaionin leveys oli noin 20,3 metriä ja sen vesialtaan koko noin 16,2 × 6,4 metriä.[2][32]
Serapeion sijaitsi Eteläisen agoran länsipuolella. Se oli omistettu Zeus Serapiille, joka yhdistettiin Heliokseen, ja rakennettiin 200-luvulla jaa. Temppeli koostui pronaoksesta ja naoksesta. Pronaos oli oikeastaan tetrastyyli eli nelipylväinen prostyyli portiikki, jonka pylväät edustivat kompositatyyliä. Naoksen koko oli noin 22,5 × 12,5 metriä, ja sen sisällä oli kaksi riviä joonialaisia pylväitä. Temppelin lähellä sijaitsi mahdollisesti erillinen Isikselle omistettu temppeli.[2][33]
Niin kutsuttu Kalabaktepen temppeli on saanut nimensä siitä, että se sijaitsi nykyisin Kalabaktepenä tunnetulla kukkulalla. Se rakennettiin noin vuonna 525 eaa. Temppeli edusti joonialaista tyyliä ja sen koko oli noin 6,8 × 8,7 metriä.[34]
Muut julkiset rakennukset
Buleuterion eli Miletoksen bulen eli neuvoston kokoontumispaikka sijaitsi Pohjoisen agoran ja Eteläisen agoran välissä. Se rakennettiin noin vuonna 175–164 eaa. Sillä saattoi kuitenkin olla varhaisempi edeltäjä, josta ei ole tietoa. Buleuterionissa oli peristyylipiha, jolle johti propylon-porttirakennelma. Koko rakennuksen koko pihoineen oli noin 34,8 × 55,9 metriä ja varsinaisen kokoussalin käsittäneen rakennuksen koko noin 34,8 × 24,3 metriä. Siinä oli teatteria muistuttanut katsomo, jossa oli tilaa noin 1 200–1 500 hengelle. Buleuterionissa oli käytetty sekä doorilaista, joonialaista että korinttilaista tyyliä. Peristyylipihalle rakennettiin roomalaisella kaudella suurikokoinen alttari.[2][35]
Miletoksen teatteri oli rakennettu siitä nimensä saaneen Teatterikukkulan etelärinteeseen. Sitä käytettiin paitsi teatteriesityksiin myös ekklesian eli kansankokouksen kokoontumispaikkana, ja mahdollisesti myös bulen kokoontumispaikkana ennen buleuterionin valmistumista.[2][36]
Teatteri rakennettiin uudelleen monta kertaa sen historian aikana. Sen hellenistiset vaiheet ajoittuvat vuosille 300–133 eaa. Alun perin paikalla oli pienempi teatteri. Rakennuksen säilyneet jäänteet edustavat sen viimeistä, roomalaisella kaudella rakennettua vaihetta. Sen leveys oli noin 140 metriä, ja sen katsomossa oli 60 penkkiriviä. Poikittaiset käytävät jakoivat sen kolmeen osaan. Alin osa oli jaettu pystysuuntaisilla portaikoilla viiteen sektoriin, keskimmäinen osa kymmeneen sektoriin ja ylin osa 20 sektoriin. Teatterin skene- eli näyttämörakennuksen leveys oli 40 metriä, ja siinä oli alun perin kaksi kerrosta ja myöhemmältä keisarikaudelta lähtien kolme kerrosta. Teatteri oli roomalaisella kaudella Vähän-Aasian suurimpia, ja sen katsomossa oli tilaa 15 000 hengelle. Nykyisin se on kaupungin arkeologisen alueen huomattavimpia jäänteitä.[2][36]
Stadion sijaitsi Miletoksen niemen länsiosassa Teatterisataman eteläpuolella. Sen rakennutti oletettavasti Eumenes II hellenistisellä kaudella noin vuonna 166 eaa. Toisaalta se sopii kaupungin asemakaavaan niin hyvin, että on arveltu, että sille olisi jätetty tilaa jo uudessa asemakaavassa vuonna 479 eaa. Stadionin kentän pituus oli noin 192,3 metriä ja leveys noin 29,6 metriä, mikä vastaa Olympian stadionin kokoa. Juoksuradan lähtöporttijärjestelmästä on säilynyt joitakin jäänteitä. Stadionin länsipäässä joonialaistyylinen propylon-porttirakennelma yhdisti sen Eumeneen gymnasioniin.[2][37]
Eumenes II:n gymnasion eli urheilupaikka sijaitsi Läntisen agoran ja stadionin välissä lähellä Athenen temppeliä. Myös sen rakennutti Eumenes II, mistä rakennus on saanut nimensä. Gymnasion kytkeytyi stadioniin propylon-sisäänkäynnin kautta, ja oli muutoinkin rakennettu samassa linjassa sen kanssa.[2][37][38]
Eudemoksen gymnasion sijaitsi kaupungin keskustassa itään Pohjoisesta agorasta. Se rakennettiin noin vuonna 200–150 eaa. Gymnasionin sisäänkäyntinä toimi sen eteläsivulla ollut propylon-pylväikkö. Rakennuksen keskiössä oli doorilaisilla pylväillä ympäröity palaistra, jonka koko oli 19 × 35 metriä. Palaistran pohjoispuolella sijaitsi rivissä joukko huoneita, joista suurin oli efebeion eli nuorukaisten kouluhuone.[39]
Faustinan kylpylä sijaitsi lähellä Teatterisatamaa, etelään teatterista ja pohjoiseen stadionista. Se rakennettiin 100-luvulla jaa., ja sai nimensä keisarinna Faustinasta. Kylpylän länsiosassa oli stadioniin kytkeytynyt palaistra, jonka koko oli noin 62 × 64 metriä. Varsinaisessa kylpylärakennuksessa kokonaisuuden itäosassa sijaitsi palaistran puolella noin 80 metriä pitkä basilikan mallinen apodyterium. Varsinaisten kylpyläsalien (tepidarium, frigidariumit, caldariumit ja sudatoriumit) lisäksi siihen kuului myös muun muassa niin kutsuttu Muusien huone, joka oli omistettu keisarikultille. Kylpylän rauniot ovat nykyisin teatterin ohella Miletoksen huomattavimpia jäänteitä.[2][40]
Capiton kylpylä sijaitsi Delfinionin ja Eudemoksen gymnasionin välissä itään Pohjoisesta agorasta. Se rakennettiin oletettavasti noin vuonna 41–54 jaa., mikä tekee siitä Miletoksen varhaisimman roomalaisen kylpylän. Kylpylän koko oli noin 96 × 40 metriä. Sen länsiosassa oli palaistra, jonka koko oli noin 39 × 40 metriä. Rakennuskokonaisuuden itäosassa sijaitsi kolmilaivainen varsinainen kylpylärakennus.[41]
Satamat
Teatterisatama sijaitsi Miletoksen niemen länsirannikolla etelään teatterista, mistä se on saanut nimensä. Satama on ollut käytössä esihistorialliselta ajalta myöhäisantiikkiin. Satamasta on tutkittu erityisesti sen eteläpuolta. Teatterin lisäksi sataman ympärillä sijaitsivat Eumenes II:n stadion ja gymnasion sekä Läntinen agora.[42]
Leijonasatama sijaitsi Humeitepen ja Teatterikukkulan välissä, ja sen satamalahti työntyi syvälle Miletoksen niemen pohjoisosaan. Leijonasatama toimi Miletoksen sotasatamana. Se on saanut nimensä kahdesta suuresta leijonapatsaasta, jotka oli sijoitettu sen suun kummallekin puolelle. Toinen patsaista on säilynyt ehjänä ja toinen osina. Sataman laidalla sijaitsi 32 metriä pitkä L-kirjaimen muotoinen doorilaista tyyliä edustanut stoa, jossa oli liike- ja varastotiloja. Roomalaisella kaudella sataman lounaiskulmaan pystytettiin kaksi suurta muistomerkkiä, jotka tunnetaan Suurena ja Pienenä muistomerkkinä. Sataman lähellä sijaitsi Miletoksen kaupallinen pääagora Pohjoinen agora.[43]
Muut rakennelmat
Kaupungin perustajana pidetyn Neileuksen heroon sijaitsi oletettavasti Pyhän portin lähellä.[1] Roomalaisella kaudella rakennettiin noin kaksi kilometriä pitkä akvedukti, joka toi kaupunkiin vettä läheisillä kukkuloilla olleilta lähteiltä.[6]
Kaupungin ulkopuolella
Didyma oli Miletoksen alaisuuteen kuulunut Apollonille omistettu pyhäkköalue, jossa toimi oraakkeli eli ennustusinstituutio. Alue tunnetaan suurikokoisesta Apollonin temppelistä eli Didymaionista, joka oli antiikin maailman suurimpia. Pyhäkköalueella sijaitsivat myös muun muassa Artemiin temppeli, teatteri ja stadion.[44]
Didyman Apollonin temppelissä oli useita rakennusvaiheita. Ensimmäinen temppeli rakennettiin 700- tai 600-luvulla eaa. Tämän tilalle alettiin rakentaa uudempaa temppeliä noin vuosina 550–540 eaa. Persialaiset tuhosivat sen Miletoksen kaupungin tavoin vuonna 494 eaa. Kolmatta temppeliä alettiin rakentaa noin vuonna 331 eaa. Sen stylobaatin koko oli noin 51,1 × 109,3 metriä. Se oli dipteraalitemppeli, ja sen naosta kiersi ulommassa rivissä 10 × 21 pylvästä ja sisemmässä rivissä 8 × 19 pylvästä.[44]
Poseidonille omistettu alttari sijaitsi Poseidionin niemen kärjessä Miletoksen eteläpuolella, noin seitsemän kilometriä Didymasta lounaaseen. Se rakennettiin noin vuonna 575 eaa. Alttari oli suorakulmainen, ja koostui alttaripengerryksestä ja sen itäsivulla olleesta varsinaisesta uhrialttarista. Pengerryksen koko oli noin 11,1 × 9,5 metriä ja uhrialttarin koko noin 1,8 × 3 metriä.[45]
Esinelöydöt
Miletoksesta tehtyjä löytöjä on muun muassa Pergamon-museossa Berliinissä sekä Miletoksen arkeologisen alueen yhteydessä toimivassa Miletoksen museossa.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
