Korkein oikeus (Suomi)
Suomen korkein oikeusaste riita- ja rikosasioissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Suomen korkein oikeusaste riita- ja rikosasioissa From Wikipedia, the free encyclopedia
Korkein oikeus (KKO[1]) (ruots. högsta domstolen (HD)[2]) on toinen Suomen korkeimman oikeusasteen tuomioistuimista, jonka tärkein tehtävä on ennakkoratkaisujen eli prejudikaattien antaminen. Suomen perustuslain 99 §:n mukaan korkein oikeus käyttää ylintä tuomiovaltaa riita- ja rikosasioissa. Hallintolainkäyttöasioissa ylintä tuomiovaltaa käyttää korkein hallinto-oikeus.
| Korkein oikeus Högsta domstolen |
|
|---|---|
 |
|
 Korkeimman oikeuden rakennus Helsingin Pohjoisesplanadilla. |
|
| Perustettu | 1918 |
| Tehtävä | Tuomioistuin |
| Ministeriö | Oikeusministeriö |
| Päätoimipaikka |
Pohjoisesplanadi 3 Helsinki |
| Valtio | Suomi |
| Presidentti | Tatu Leppänen |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Korkeimman oikeuden tuomiovallan historiallisena lähtökohtana on Ruotsin kuninkailla aikoinaan ollut oikeus purkaa tuomioita. Tämä oikeus säilyi kuninkaalla myös sen jälkeen kun valtakuntaan perustettiin Svean hovioikeus vuonna 1614.
Korkeimman oikeuden perusti kuningas Kustaa III vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjalla nimellä kuninkaan korkein oikeus. Nykyinen Ruotsin korkein oikeus on perua tästä. Venäjän valloitettua Suomen vuonna 1809 korkeinta tuomiovaltaa käyttäväksi tuomioistuimeksi säädettiin Suomen keisarillisen hallituskonseljin (vuodesta 1816 Suomen senaatti) oikeusosasto.
Suomen korkein oikeus perustettiin vuonna 1918, Suomen itsenäistyttyä. Samalla korkein oikeus irrotettiin valtioneuvostosta ja siitä tuli myös muodollisesti itsenäinen ja riippumaton tuomioistuin.
Korkein oikeus on koko toimintansa ajan joutunut tasapainoilemaan valitusten määrän kanssa. Juttujen liiallinen määrä on vaikeuttanut KKO:n mahdollisuutta toimia ennakkopäätösten antajana. Valitusmahdollisuuksia rajoitettiin jo Ruotsin vallan aikana, jolloin muutoksenhakuoikeus riita-asioissa edellytti korkean vetorahan maksamista. Itsenäisyyden aikana 1922 säädettiin riita-asioiden muutoksenhaulle markkamääräinen alaraja. Tätä rajaa korotettiin myöhemmin useaan otteeseen. Vastaavasti rikosasioissa muutosta ei saanut hakea lieviin rikoksiin.
Nykyisen kaltaiseksi puhtaasti ennakkotapauksia ratkaisevaksi tuomioistuimeksi KKO muuttui vuonna 1980.
Korkein oikeus on toiminut Helsingissä Kauppatorin laidalla, Presidentinlinnan vieressä osoitteessa Pohjoisesplanadi 3 vuodesta 1934 lähtien. Alun perin toimitilat muodostuivat kahdesta erillisestä rakennuksesta, mutta Helenankatu 3:ssa sijaitseva rakennus ja Pohjoisesplanadin rakennus yhdistettiin toisiinsa vuonna 1986. Ennen oikeuslaitoksen käyttöön siirtymistä rakennuksia oli käytetty pitkään asuin- ja liiketiloina.[3]
Alun perin korkein oikeus jakoi toimitilat korkeimman hallinto-oikeuden kanssa. Kaksi alinta kerrosta olivat korkeimman oikeuden käytössä, ja kolmannessa eli ylimmässä kerroksessa toimi korkein hallinto-oikeus, mutta vähitellen rakennus kävi liian pieneksi molempien virastojen käyttöön. Vuonna 1984 korkein hallinto-oikeus muutti pois, jolloin toimitilat jäivät kokonaan korkeimman oikeuden käyttöön.[3]
Viimeisin peruskorjaus valmistui kesäkuussa 2009, jolloin uusittiin muun muassa rakennuksen ilmastointijärjestelmä ja rakennettiin uusi oikeussali kolmanteen kerrokseen. Työt tehtiin Museoviraston valvonnassa.[3]
Korkeimman oikeuden lyhenne KKO on muodostettu epätavallisesti. Yleensä isokirjainlyhenne muodostetaan kunkin sanan alkukirjaimista. Näin lyhenne voisi tarkoittaa kihlakunnanoikeutta, jollaisia Suomessa aiemmin toimi. Merkityksessä korkein oikeus lyhenne on huonosti avautuva. Selitys lyhenteelle löytyy historiasta. Vuonna 1915 Lakimies-lehdessä julkaistiin kirjoitus ”Oikeuslähteiden ja lähdeteosten merkitsemisestä”.[4] Siinä olevassa oikeuslähteiden lyhenneluettelossa KO merkitsi kihlakunnanoikeutta. Siihen aikaan korkeinta oikeutta ei vielä ollut perustettu, vaan ylin oikeusaste oli senaatin oikeusosasto (SOO). Korkein oikeus perustettiin 1918. Vuonna 1920 Lakimies-lehdessä julkaistiin laajennettu ja paikoin uudistettu versio kirjoituksesta. Artikkelissa ”Oikeuslähteiden, lähdeteosten ja oikeustapausten merkitseminen”[5] KO tarkoitti edelleen kihlakunnanoikeutta ja vastaperustettu korkein oikeus lyhennettiin KKO. Koska lyhenteen KO merkitys oli vakiintunut ja levinnyt yleiseen käyttöön, jouduttiin korkeimmalle oikeudelle etsimään toinen lyhenne. Lyhenneluettelon täydennystyön suoritti kolmejäseninen komitea, jonka ehdotuksen Suomalainen Lakimiesten Yhdistys hyväksyi kokouksessaan 26. toukokuuta 1920.[6][7]
Korkeimman oikeuden tärkein tehtävä on ennakkopäätösten antaminen. Ennakkopäätöksillä eli prejudikaateilla ohjataan muuta lainkäyttöä. Ennakkopäätökset eivät muodollisesti sido alempia tuomioistuimia, mutta käytännössä niitä yleensä noudatetaan oikeuskäytännössä.
Korkeimpaan oikeuteen voi hakea muutosta pääsääntöisesti vain niissä tapauksissa joissa se myöntää valitusluvan alemman tuomioistuimen päätökseen. Valituslupaa voi hakea hovioikeuksien ratkaisuista, eräistä vakuutusoikeuden ratkaisuista sekä niistä käräjäoikeuksien ratkaisuista, jotka käräjäoikeus on tehnyt maaoikeutena toimiessaan. Jos hovioikeus on ratkaissut asian ensimmäisenä oikeusasteena, ei valituslupaa tarvita.
Valitusluvan myöntämisperusteita on kolme:[8]
Muutosta käräjäoikeuden ratkaisuun saadaan hakea muutoksenhakijan vastapuolen suostumuksella hovioikeuden asemesta korkeimmalta oikeudelta (ennakkopäätösvalitus), jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.[9]
Muita korkeimman oikeuden tehtäviä ovatlähde?
Vuonna 2020 korkeimpaan oikeuteen saapui 1 883 asiaa. Ylivoimaisesti suurimman osuuden muodostivat valituslupahakemukset, joita saapui 1 606 kappaletta eli yli 85 prosenttia kaikista saapuneista asioista. Valituslupia myönnettiin 133, eli vain 8,3 prosenttia kaikista valituslupaa hakeneista sai valitusluvan. Samana vuonna korkein oikeus ratkaisi 1 878 asiaa eli melkein saman verran kuin uusia juttuja tuli samaan aikaan vireille. Ratkaistuista jutuista ennakkopäätöksinä julkaistiin 101.[10]
Vuonna 2020 valituslupahakemuksista 36 prosenttia koski asioita, joissa hovioikeus ei ollut myöntänyt valittajalle jatkokäsittelylupaa. Kaikkien ratkaistujen asioiden keskimääräinen käsittelyaika oli 5,3 kuukautta. Hylättyjen valituslupahakemusten kohdalla käsittelyaika oli keskimäärin 3,8 kuukautta. Niissä asioissa, joissa valituslupa myönnettiin, käsittelyaika kokonaisuudessaan oli keskimäärin 17,5 kuukautta.[10]
Korkeimman oikeuden virastopäällikkönä toimii korkeimman oikeuden presidentti, jolla on apunaan kansliapäällikkö. Korkeimman oikeuden jäseniä kutsutaan oikeusneuvoksiksi, joita on oltava kerrallaan virassa vähintään 15. Vakinaisen tuomarin nimittää tasavallan presidentti valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta,[11] joka perustuu korkeimman oikeuden esitykseen.[12] Määräaikaiseen virkasuhteeseen tuomarin nimittää tasavallan presidentti korkeimman oikeuden esityksestä.[13] Tuomarinvalintalautakunta ei osallistu näiden virkojen täyttämiseen.
Korkeimmassa oikeudessa jutut ratkaistaan oikeussihteereiksi tai esittelijäneuvoksiksi kutsuttujen esittelijöiden suorittaman valmistelun pohjalta.
1. syyskuuta 2019 alkaen korkeimman oikeuden presidentti on Tatu Leppänen.lähde? Hänen edeltäjiään ovat olleet Timo Esko, Pauliine Koskelo, Leif Sevón, Olavi Heinonen, Curt Olsson, Antti Hannikainen, Matti Piipponen, Toivo Tarjanne, Oskar Möller, Hjalmar Neovius, Frans Pehkonen, Julius Grotenfelt ja August Nybergh.lähde?
Korkein oikeus on toimivaltainen valitusluvan myöntämistä koskevassa asiassa kahden jäsenen kokoonpanossa. Jos valituslupa myönnetään, ratkaistaan varsinainen pääasia tavallisesti viiden jäsenen muodostamassa jaostossa. Periaatteellisesti tärkeässä asiassa kokoonpanoa voidaan vahventaa joko 11-jäseniseen jaostokäsittelyyn tai täysistuntoon, johon osallistuvat kaikki korkeimman oikeuden jäsenet.lähde?
Kun korkein oikeus käsittelee sotilasoikeudenkäyntiasiaa, läsnä on säännönmukaisen kokoonpanon lisäksi kaksi sotilasjäsentä, paitsi jos asia käsitellään jaostossa, jossa on vähemmän kuin viisi jäsentä (SOL 3 §). Sotilasjäsenen tulee olla vähintään everstin arvoinen upseeri (SOL 10 §) ja heidät määrää tehtäväänsä tasavallan presidentti kahden vuoden määräajaksi (SOL 11 §).[14] Toimikaudella 1.1.2020 – 31.12.2021 he olivat kenraaliluutnantti Kim Jäämeri ja kenraalimajuri Vesa Virtanen.[15] Heidän varajäseniään ovat prikaatikenraalit Jukka Jokinen ja Mika Kalliomaa.[16]
Korkeimman oikeuden vakinaisia jäseniä ovat:[17]
| Jäsen | Virkakausi alkoi |
|---|---|
| Tatu Leppänen (presidentti) | 1.9.2016 (1.9.2019) |
| Jukka Sippo | 1.1.2008 |
| Ari Kantor | 1.5.2010 |
| Tuula Pynnä (virkavapaalla) | 1.8.2012 |
| Mika Huovila | 1.4.2013 |
| Tuomo Antila | 1.9.2015 |
| Kirsti Uusitalo | 1.1.2017 |
| Lena Engstrand | 1.1.2017 |
| Mika Ilveskero | 1.9.2017 |
| Juha Mäkelä | 1.1.2018 |
| Asko Välimaa (virkavapaalla) | 1.4.2018 |
| Eva Tammi-Salminen | 1.8.2018 |
| Jussi Tapani | 1.8.2018 |
| Timo Ojala | 1.9.2019 |
| Alice Guimaraes-Purokoski | 1.9.2019 |
| Tuija Turpeinen | 1.9.2022 |
| Pekka Pulkkinen | 1.1.2023 |
| Pasi Pölönen | 1.1.2024 |
| Kaarlo Hakamies | 1.6.2024 |
| Heli Melander | 1.8.2024 |
| Presidentti[18] | Virkakausi |
|---|---|
| August Nybergh | 1.10.1918–5.12.1920 |
| Julius Grotenfelt | 11.12.1920–8.3.1929 |
| Frans Pehkonen | 8.3.1929–10.3.1940 |
| Hjalmar Neovius | 21.3.1940–5.12.1945 |
| Oskar Möller | 5.12.1945–18.9.1950 |
| Toivo Tarjanne | 30.9.1950–8.2.1963 |
| Matti Piipponen | 8.2.1963–17.6.1964 |
| Antti Hannikainen | 17.6.1964–11.10.1975 |
| Curt Olsson | 1.12.1975–30.9.1989 |
| Olavi Heinonen | 1.10.1989–31.12.2001 |
| Leif Sevón | 1.1.2002–31.12.2005 |
| Pauliine Koskelo | 1.1.2006–31.12.2015 |
| Timo Esko | 1.1.2016–31.8.2019 |
| Tatu Leppänen | 1.9.2019– virassa |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
