John Ruskin
englantilainen kirjailija, runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko (1819–1900) From Wikipedia, the free encyclopedia
englantilainen kirjailija, runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko (1819–1900) From Wikipedia, the free encyclopedia
John Ruskin (8. helmikuuta 1819 Lontoo, Englanti – 20. tammikuuta 1900 Coniston) oli englantilainen professori, kirjailija, runoilija, taidemaalari ja taidekriitikko.[2][3]
| John Ruskin | |
|---|---|
 John Ruskin vuonna 1882. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 8. helmikuuta 1819 Lontoo, Englanti |
| Kuollut | 20. tammikuuta 1900 (80 vuotta) |
| Kansalaisuus | brittiläinen |
| Ammatti | Professori |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Kata Phusin [1] |
| Äidinkieli | Englannin kieli |
| Aikakausi | Viktoriaaninen aikakausi |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ruskin oli sherrytehtailijan poika, ja hän suoritti opintonsa Oxfordissa. Omaisuutensa ansiosta hän saattoi matkustella ympäri Eurooppaa ja käydä museoissa opiskelemassa maalaustaidetta.[4]
Ruskin kuului prerafaeliitteihin. Ryhmä syntyi 1800-luvun puolivälissä esteetikkojen (fin de siècle) ja kirjallisten piirien yhteiseksi järjestöksi. Ruskin kirjoitti teoksen The Stones of Venice (1853), joka oli eräänlaisen törmäys viktoriaaniseen yhteiskuntaan, ja sen tarkoituksena oli tuoda yhteen taide, luonto, moraali ja ihminen. Tämä teos teki hänestä eräänlaisen arts and crafts -liikkeen perustajan, kun William Morris, jonka ohjaaja hän oli, nousi liikkeen kärkihahmoksi. Kirjoitustensa ja kuulijoidensa kautta hän herätteli henkiin kuoleman kielissä ollutta englantilaista käsityötaitoa. Hän on myös jugendin edelläkävijöitä.[5]
Vuodesta 1870 lähtien Ruskin vastusti ranskalaisen arkkitehdin Viollet-le-Ducin näkemyksiä, joiden mukaan arkkitehtuurin tuli olla yhtenäinen kokonaisuus, historiasta ja historiallisen monumentin kokonaisuudesta välittämättä. Teoksessaan The Seven Lamps of Architecture (1849) Ruskin määritteli arkkitehtuurin inhimilliseksi olioksi, jota tulee tukea ja siten restauroida sitä mahdollisimman vähän. Mutta monumentin pitää saada myös kuolla luonnollinen kuolema. Näin oli muodostunut kaksi erilaista näkemystä kansallisten aarteiden säilyttämiseksi. Ruskin sai tukea William Morrisilta, joka suositteli, että kohteita ei restauroitaisi lainkaan. Morris perustikin vanhojen rakennusten suojeluun erikoistuneen järjestön.[6]
Ruskinin taidemaku sai hänet ihailemaan yhtä lailla Italian alkukantaista taidetta kuin englantilaista taidemaalaria William Turneria. Hän oli myös suuri taiteen propagandisti. Hänen ajatuksensa kansantajuistivat taidetta ja hänen kirjansa vaikuttivat voimakkaasti arts and crafts -liikkeeseen.[5] Se edusti selkeästi paluuta luontoon -ajatusta, joka taiteessa merkitsi viehkeitä, aaltomaisia muotoja ja hillittyä charmia, jotka löydetään kasvien, kukkien, hyönteisten, kalojen, lohikäärmeiden, seireenien ja lintujen muodoista ja niiden väreistä kaikessa loistossaan.[7][8][9]
Ruskin avasi Cambridge School of Art'n vuonna 1858, jonka perustuksille on rakennettu nykyinen Anglia Ruskin University.[10][11] Cambridgessä, Chelmsfordissa, Peterboroughssa ja Lontoossa toimiva Anglia Ruskin University on nimetty Ruskinin mukaan.[12]
Ruskin toimi taiteen professorina Oxfordin yliopistossa.[3]
Ruskin vaikutti kirjailija Leo Tolstoin, kirjailija Marcel Proustin, esseisti Thomas Carlylen ja Intian itsenäisyysliikkeen johtaja Mahatma Gandhin ajatuksiin.[13][14][15]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
