kanadalainen jääkiekkoilija From Wikipedia, the free encyclopedia
Jarome Arthur-Leigh Adekunle Tig Junior Elvis Iginla[1] (s. 1. heinäkuuta 1977 Edmonton, Alberta, Kanada) on kanadalainen uransa päättänyt jääkiekkoilija. Hän pelasi urallaan yli 1 500 NHL-ottelua edustaen Calgary Flamesia, Pittsburgh Penguinsia, Boston Bruinsia, Colorado Avalanchea ja Los Angeles Kingsiä.[2] Iginla oli pelipaikaltaan oikea laitahyökkääjä.
| Jarome Iginla | |
|---|---|
 Iginla Calgary Flamesin peliasussa vuonna 2008. Hän pelasi seurassa vuosina 1996–2013, ja oli joukkueensa pitkäaikainen kapteeni. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. heinäkuuta 1977 Edmonton, Alberta, Kanada |
| Kansalaisuus |
 Kanada |
| Jääkiekkoilija | |
| Lempinimi | Iggy |
| Pelipaikka | Oikea laitahyökkääjä |
| Maila | Oikea |
| Pituus | 185 cm |
| Paino | 95 kg |
| Pelinumero |
24 (1996) 12 (1996–2017) 88 (2017) |
| Pelaajaura | |
| Pääsarjaura | 1996–2017 |
| Seurat | |
| NHL-varaus |
11. varaus, 1995 Dallas Stars |
| Hockey Hall of Fame | |
|
2020 |
|
Juniorina Iginla voitti kaksi Memorial Cup -mestaruutta pelatessaan Kamloops Blazersissa, ja vuonna 1996 hänet nimettiin juniorisarja WHL:n vuoden pelaajaksi. NHL-seura Dallas Stars varasi Iginlan NHL:ään numerolla 11 vuoden 1995 varaustilaisuudessa,[3] mutta kauppasi hänet Calgary Flamesiin ennen kuin hän oli ehtinyt pelata yhtäkään ottelua NHL:ssä. Iginla oli kaudella 2001–2002 NHL:n paras maalintekijä ja tehokkain pelaaja, ja hän myös voitti muiden pelaajien äänestyksen johdosta Lester B. Pearson Awardin liigan arvokkaimpana pelaajana. Kaudella 2003–2004 Iginla oli NHL:n paras maalintekijä sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä, joissa hän johdatti Calgary Flamesin Stanley Cup -finaaliin joukkueensa kapteenina.[2]
Kuudesti NHL:n tähdistöottelussa urallaan pelannut Iginla on Calgary Flamesin seurahistorian kaikkien aikojen ykkönen maalien, tehopisteiden ja pelattujen otteluiden määrässä.[4] Syöttöjen määrässä hänen edellään on puolustaja Al MacInnis. Iginla ylitti urallaan 50 maalin rajan NHL:n runkosarjassa kahdesti, ja hän on yksi seitsemästä pelaajasta, joka on onnistunut ylittämään 30 maalin rajan 11 perättäisellä kaudella. Hän on yksi 20:sta yli 600 maalia ja yksi 34:sta yli 1 300 tehopistettä NHL:n runkosarjassa saavuttaneista pelaajista. Iginla on voittanut myös Mark Messier Leadership Awardin kaudella 2008–2009, ja saanut tunnustusta sekä Calgary Flamesilta että koko NHL:ltä hyväntekeväisyydestään; pelatessaan Calgary Flamesissa Iginla lahjoitti jokaisesta tekemästään maalista 2 000 dollaria seudun lasten urheilutoiminnan hyväksi.
Kansainvälisellä tasolla Iginla edusti Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta lukuisissa eri arvokisoissa. Hän on voittanut nuorten maailmanmestaruuden vuonna 1996 ja aikuisten maailmanmestaruuden vuonna 1997.[2] Lisäksi hän on voittanut kultamitalin jääkiekon maailmancupista 2004.[2] Talviolympialaisissa Iginla pelasi urallaan kolmesti saavuttaen kaksi kultamitalia vuosina 2002 ja 2010.[2]
Iginla syntyi ja varttui Edmontonissa, Albertassa.[5] Hänen perheensä on monikulttuurinen: hänen isänsä Elvis Iginla oli nigerialainen asianajaja, joka oli muuttanut nimensä Adekunlesta Elvikseksi saapuessaan Kanadaan,[5] ja hänen äitinsä Susan oli kotoisin Oregonista ja työskenteli hierojana ja musiikinopettajana. Hänen sukunimensä Iginla tarkoittaa joruban kielellä ”suurta puuta”. Elvis ja Susan Iginla erosivat vuosi Jaromen syntymän jälkeen, ja hän varttuikin lapsuutensa ja nuoruutensa äitinsä ja tämän isovanhempien kanssa.[5]
Jääkiekon lisäksi Iginla pelasi nuoruudessaan baseballia, muun muassa Kanadan juniorimaajoukkueen siepparina. Hän on kertonut jääkiekkoilijan uransa olevan pitkälti hänen isoisänsä ansiota, sillä hänen äitinsä työskentelyn ja isän opintojen vuoksi jääkiekon pelaaminen ei olisi ollut mahdollista ilman isoisän tukea. Nuoruudessaan Iginla ihaili muita tummaihoisia jääkiekkoilijoita, kuten Edmonton Oilersin maalivahti Grant Fuhria. Juniorijääkiekkoilijana Iginla pelasikin kaksi ensimmäistä vuottaan maalivahtina, kunnes hänen pelipaikakseen vaihtui oikea laitahyökkääjä. Hän pelasi juniorivuotensa St. Albert Midget Raidersissa, ja oli 15-vuotiaana ikäluokkansa tehokkain pelaaja viimeisteltyään 87 tehopistettä kaudella 1992–1993.
Ennen ammattilaisuraansa Iginla pelasi kolme vuotta Kamloops Blazersissa juniorisarja WHL:ssä. Hän teki kaudella 1993–1994 kuusi maalia ja 29 pistettä 48 runkosarjan ottelussa, ja myöhemmin 19 tehopistettä pudotuspeleissä. Blazers voitti vuonna 1994 sekä WHL:n että Kanadan juniorijoukkueiden Memorial Cup -mestaruuden.[6] Kamloops Blazers oli WHL:n kestomenestyjä, jolle WHL:n voittaminen vuonna 1994 oli kolmas kerta viiden vuoden sisällä ja joukkueelta odotettiin menestystä. Iginla on verrannut joukkueessa pelaamisen olevan verrattavissa NHL:n menestyneimmässä seurassa Montreal Canadiensissa pelaamiseen: ”Kun pukee Blazersin paidan päälleen, se on kuin pukisi päälleen Canadiensin paidan. Tulosta on tehtävä.”
Kaudella 1994–1995 Iginla pelasi ensimmäisen kerran täyden runkosarjan WHL:ssä. Hän teki 33 maalia ja 71 pistettä Blazersin toistaessa WHL-mestaruutensa onnistuneesti. Vuoden 1995 Memorial Cupissa Iginla teki viisi maalia johdattaen joukkueensa niin ikään mestariksi jo toisena vuonna peräkkäin.[6] Hän myös voitti Memorial Cupin urheiluhenkisimmälle pelaajalle jaettavan George Parsons Trophyn.
Vuoden 1995 varaustilaisuudessa NHL-seura Dallas Stars varasi Iginlan numerolla 11.[3] 20. joulukuuta 1995 seura kuitenkin kauppasi Iginlan Calgary Flamesiin yhdessä Corey Millenin kanssa vaihdossa Joe Nieuwendykiin,[3] jonka kanssa Calgary oli sopimusriidoissa.
Viimeisellä kaudellaan Kamloop Blazersissa 1995–1996 Iginla sijoittui WHL:n pistepörssin neljänneksi 136 pisteellään. Hän teki 63 ottelussa yhtä monta maalia, ja voitti Four Broncos Memorial Trophyn liigan vuoden pelaajana.[6] Lisäksi hänet nimitettiin sekä WHL:n läntisen konferenssin että Canadian Hockey Leaguen ensimmäiseen tähdistökentälliseen. Kevään 1996 pudotuspeleissä Kamloops Blazers taipui läntisen konferenssin loppuottelusarjassa Spokane Chiefsille, mutta Iginla oli 16 otteluun viimeistelemillään 29 tehopisteellä silti pudotuspelien neljänneksi tehokkain pelaaja. Tuottelias kausi jatkui myös maajoukkuetasolla, kun Iginla edusti Kanadaa vuoden 1996 nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän oli 12 pisteellään kisojen ykkönen, ja pelasi tärkeässä roolissa Kanadan voittaessa maailmanmestaruuden jo neljännen kerran peräkkäin. Iginla valittiin myös kisojen parhaaksi hyökkääjäksi.
Iginlan NHL-ura käynnistyi Calgary Flamesissa kevään 1996 pudotuspeleissä.[6] Hän allekirjoitti sopimuksen NHL:ssä pelaamisesta välittömästi sen jälkeen, kun Kamloops Blazers oli pudonnut WHL:n pudotuspeleistä. Iginla pelasi joukkueessa kaksi pudotuspeliottelua Chicago Blackhawksia vastaan käydyssä ottelusarjassa, ja hänestä tuli Calgaryn seurahistorian ensimmäinen 18-vuotias sitten keskushyökkääjä Dan Quinnin,[7] joka oli pelannut joukkueessa 18-vuotiaana vuonna 1983. Vaikka Iginla pelasi vain kaksi ottelua, hänen sisääntulonsa NHL:ään oli silti vakuuttava: ensimmäisessä ottelussaan hän syötti Theoren Fleuryn viimeistelemän maalin,[8] ja onnistui toisessa ottelussaan maalinteossa itse.[9] Ensimmäisellä varsinaisella NHL-kaudellaan 1996–1997 Iginla pelasi täyden runkosarjan eli 82 ottelua pistein 21+29=50 ja oli 50 pisteellään kauden tehokkain tulokas.[10] Hänet valittiin tulokkaiden tähdistökentälliseen, ja kauden parhaalle tulokkaalle jaettavan Calder Memorial Trophyn äänestyksessä hän sijoittui toiseksi voittaja Bryan Berardin jälkeen.
Kolmannella kaudellaan 1998–1999 Iginla oli Calgaryn paras maalintekijä 28 maalillaan.[10] Menestyksekäs pelaaminen vaikeutti kuitenkin uuden pelaajasopimuksen neuvotteluja, joissa Iginlan ja Calgaryn oli vaikea löytää molempia osapuolia miellyttävä ratkaisu. Sopimusneuvottelujen ajauduttua umpikujaan Iginla lupautui osallistumaan seuran harjoitusleirille ilman pelaajasopimusta. Hän myös lunasti harjoitusleirin ajaksi oman vakuutuksen, sillä Calgary ei olisi hänen loukkaantuessaan ollut taloudellisesti vastuussa. Kauden 1999–2000 käynnistyessä Iginla oli yhä vailla sopimusta, eikä pelannut kolmessa ensimmäisessä ottelussa. Lopulta hän solmi Calgaryn kanssa kolmen vuoden mittaisen ja arvoltaan 4,9 miljoonan dollarin sopimuksen.[10] Kaudesta muodostui Calgaryn varakapteeniksi valitun Iginlan siihenastisen uran tehokkain NHL:ssä: hän teki 29 maalia ja 63 pistettä 77 ottelussa. Hän uusi henkilökohtaisen ennätyksensä heti seuraavalla kaudellaan tehtyään 31 maalia ja 71 pistettä 77 ottelussa.[10]
Osallistuttuaan vuoden 2002 talviolympialaisiin valitun Kanadan jääkiekkomaajoukkueen harjoitusleirille vuoden 2001 kesällä Iginla pelasi uransa parhaan kauden. Hän pelasi jokaisessa kauden 82 runkosarjaottelussa, ja teki uransa henkilökohtaisen maali- ja piste-ennätyksen viimeisteltyään 52 maalia ja 96 pistettä. Menestyksekäs kausi teki Iginlasta lopullisesti yhden NHL:n suurimmista tähtipelaajista. Hän voitti Maurice 'Rocket' Richard Trophyn ja Art Ross Trophyn NHL:n maali- ja pisteykkösenä.[6][10] Lisäksi pelaajayhdistys NHLPA äänesti Iginlan liigan arvokkaimmalle pelaajalle jaettavan Lester B. Pearson Awardin saajaksi. Hän oli ehdokas myös King Clancy Memorial Trophyn (esimerkillinen toiminta jäällä ja sen ulkopuolella) ja Hart Memorial Trophyn (joukkueensa arvokkain pelaaja) voittajaksi. Hart Memorial Trophyn äänestys osoittautui ristiriitaiseksi: Iginla sai yhtä monta ääntä kuin palkinnon voittanut Montreal Canadiensin maalivahti José Théodore, mutta sai vähemmän ykköstilaan oikeuttavia ääniä. Lopulta selvisi, että eräs äänestäjistä - jonka huhuttiin olevan Montrealin kotiprovinssi Quebecista - oli jättänyt Iginlan pois äänestyslistaltaan. Äänestyksen synnyttämän kiistan ja väittelyn myötä palkinnon jakamisesta vastaava Professional Hockey Writers' Association muutti jäsentensä äänestyssääntöjä, jotta vastaava tulos ei pääsisi toistumaan.
Kauden 2002–2003 alla Iginlan pelättiin jälleen jäävän sivuun, koska hänen sopimuksensa oli umpeutunut ennen kauden alkua. Hän kuitenkin teki Calgaryn kanssa tällä kertaa nopeasti allekirjoitettuaan kahden vuoden ja 13 miljoonan dollarin sopimuksen. Iginlan odotettiin jälleen olevan Calgaryn hyökkäyspelin johtava pelaaja, mutta loukkaantumisten vuoksi hän pelasi vain 67 ottelua. Hän oli kuitenkin jo neljännen kerran viiden kauden aikana joukkueensa paras maalintekijä tehtyään runkosarjassa 35 maalia,[10] mutta Calgary jäi pudotuspelien ulkopuolelle.
NHL-kauden 2003–2004 alussa Iginla nimettiin Calgary Flamesin seurahistorian 18. kapteeniksi. Hänestä tuli Calgaryn historian 14. kapteeni sen jälkeen, kun seura oli muuttanut Atlantasta Calgaryyn vuonna 1980.[10] Iginlaa seuran kapteenina edeltänyt Craig Conroy sanoi, että Iginlan kokemus ja johtajuus olivat vaikuttaneet hänen päätökseensä luovuttaa kapteenius Iginlan tehtäväksi: ”Hän oli johtaja, ja oli pelannut joukkueessa jo kauan. Se oli oikea aika hänelle. Hän johdatti meidät sinä vuonna Stanley Cup -finaaliin, joten homma sujui ihan hyvin.”[11] Iginlan uutisoitiin olevan NHL:n historian ensimmäinen tummaihoinen kapteeni, mutta todellisuudessa ensimmäisenä tummaihoisena kapteenina NHL:ssä pelasi Chicago Blackhawksin Dirk Graham vuosina 1989–1995.
Iginla voitti kaudella 2003–2004 uransa toisen Maurice 'Rocket' Richard Trophyn NHL:n maaliykkösenä.[6] Hän teki 41 maalia, ja jakoi voiton yhdessä Atlanta Trashersin Ilja Kovaltšukin ja Columbus Blue Jacketsin Rick Nashin kanssa. Kauden päätyttyä Iginla palkittiin myös King Clancy Memorial Trophylla,[6] joka myönnetään pelaajalle, joka osoittaa johtajan ominaisuuksia sekä jäällä että sen ulkopuolella ja on tehnyt merkittävää humanitaarista työtä yhteisössään.[12] Flames varmisti paikkansa kevään pudotuspeleihin ensimmäisen kerran kahdeksaan vuoteen: joukkue oli pelannut pudotuspeleissä edellisen kerran keväällä 1996, jolloin Iginla oli aloittanut NHL-uransa. Pudotuspeleissä Iginla oli 13 maalillaan paras maalintekijä, ja hän johdatti Calgaryn pelaamaan Stanley Cup -finaaliin 15 vuoden tauon jälkeen. Mestaruuden voitti kuitenkin tiukan loppuottelusarjan päätteeksi Tampa Bay Lightning. Ratkaisevan seitsemännen loppuottelun jälkeen Calgaryn pukuhuoneessa alakuloisena istunut Iginla oli kohdannut isänsä, joka oli kertonut pojalleen: ”Olen ylpeä sinusta. Koko Kanada on ylpeä sinusta.”[13]
Erinomaisen kauden jälkeen Iginlan kirjoitettiin olevan maailman paras jääkiekkoilija.[4] NHL:n työsulkukauden 2004–2005 aikana Iginla ei pelannut lainkaan, ja keskittyi harjoittelemisen kautta parantamaan ja kehittämään taitojaan yhä pidemmälle. Työsulun jälkeen hän oli yksi kuudesta pelaajasta, jotka nimitettiin NHL:n kilpailulliseen komiteaan luomaan ehdotuksia lajin parantamiseksi. Iginla toimi komiteassa aina vuoteen 2008 asti.[14]
7. joulukuuta 2006 Iginla saavutti 300 maalin ja 600 tehopisteen rajan Minnesota Wildia vastaan pelatussa ottelussa. Hänen odotettiin myös pelaavan vuoden 2007 tähdistöottelussa, mutta ei kyennyt osallistumaan loukkaantumisen vuoksi. Polvivamma piti Iginlan sivussa 12 ottelusta kaudella 2006–2007, mutta hän teki tästä huolimatta 94 tehopistettä ja saavutti henkilökohtaisen huippunsa, 55 syöttöä.
NHL-kausi 2007–2008 oli Iginlan uran toinen kausi, jolloin hän ylitti 50 maalin rajan runkosarjassa. Hän paransi kuuden vuoden takaista yhden kauden piste-ennätystään kahdella viimeisteltyään 98 tehopistettä, mikä on hänen uransa paras tulos. Runkosarjan pistepörssissä hän sijoittui kolmanneksi. Vuoden 2008 tähdistöottelussa Iginla oli jälleen pelikunnossa, ja hän toimi läntisen konferenssin tähdistöjoukkueen kapteenina. 29. marraskuuta 2007 hänestä tuli Anaheim Ducksia vastaan pelatun ottelun myötä Calgaryn seurahistorian eniten otteluita pelannut pelaaja; ottelu oli hänen uransa 804. runkosarjassa. Hän myös rikkoi vanhan joukkuetoverinsa Theoren Fleuryn asettaman ennätyksen Calgaryn kaikkien aikojen parhaana maalintekijänä viimeisteltyään 365. maalinsa maaliskuussa 2008 St. Louis Bluesia vastaan. Kauden päätteeksi Iginla oli kolmannen kerran urallaan ehdokas Hart Memorial Trophyn voittajaksi, mutta palkinnon voitti Washington Capitalsin Aleksandr Ovetškin. Kesken kauden 2007–2008 Iginla myös allekirjoitti Calgaryn kanssa viiden vuoden jatkosopimuksen, joka takasi hänelle jokaisesta kaudesta seitsemän miljoonan dollarin tulot.
Iginla jatkoi Theoren Fleuryn asettaman seurahistorian piste-ennätyksen jahtaamista seuraavalla kaudellaan. Hän saavutti 800 tehopisteen rajan syötettyään maalin Chicago Blackhawksia vastaan pelatussa ottelussa vuoden 2008 joulukuussa. Vuoden 2008 viimeisessä ottelussa Edmonton Oilersia vastaan Iginla pelasi uransa tehokkaimman ottelun viimeisteltyään viisi tehopistettä Edmontonia vastaan: hän oli aiemmin pelannut yhteensä 14 neljän tehopisteen ottelua. Tammikuussa 2009 Iginla valittiin viidennen kerran urallaan pelaamaan tähdistöottelussa. Hän ohitti Theoren Fleuryn Calgaryn kaikkien aikojen pisteykkösenä 1. maaliskuuta 2009 viimeisteltyään viisi tehopistettä, mukaan lukien uransa 400. maalin, 8-6 -tappiossa Tampa Bay Lightningia vastaan. Kaudella 2008–2009 Iginla summasi kaikkiaan 35 maalia ja 89 pistettä, mutta pudotuspeleissä hänen otteensa eivät vastanneet odotuksia. Iginlan epäiltiinkin pelanneen kevään 2009 pudotuspeleissä loukkaantuneena, mutta hän kielsi huhun ja myönsi, ettei ollut pelannut tasaisesti tai odotustensa mukaisesti ja tulisi viettämään kesän ahkerasti harjoitellen. Hän voitti Mark Messier Leadership Awardin kauden päätyttyä vuonna 2009.[6]
Calgary pelasi kaudella 2009–2010 heikosti, ja joukkue jäi ensimmäisen kerran pudotuspelien ulkopuolelle sitten kevään 2004. Iginla kantoi vastuun joukkueensa epäonnistumisesta ja myönsi, että hänen runkosarjan 70 pistettään ei ollut tuloksena ”tarpeeksi.” Calgaryn taloudellisesti heikentynyt tilanne ja Iginlan pelillisesti heikentynyt ote johtivat kysymykseen siitä, voisiko seura kaupata pitkäaikaisen pelaajansa ja monivuotisen kapteeninsa pois. Iginlan sopimus sisälsi kuitenkin merkinnän, jonka mukaan häntä ei saanut kaupata ilman suostumusta. Hän kertoi, ettei haluaisi lähteä Calgarysta, mutta suostuisi seuran niin pyytäessä kartoittamaan vaihtoehtoa pois kauppaamisesta. Calgaryn entinen general manager Craig Button ilmoitti olevansa Iginlan kauppaamista vastaan, ja selitti joukkueen ja Iginlan heikon kauden olevan seuras vahvojen täydentävien pelaajien vähäisyydestä: ”Jääkiekossa ei ole mitään niin helppoa kuin yhden pelaajan pelaaminen pois. Ja mielestäni Calgary Flames on tehnyt Jaromen pois pelaamisen vastustajilleen todella helpoksi.” Calgary ilmoitti julkisesti, ettei seura ole aikeissa kaupata Iginlaa.
Iginla saavutti jälleen uuden merkkipaalun ylitettyään 900 tehopisteen rajan ottelussa Edmonton Oilersia vastaan vuoden 2010 tammikuussa. Hän teki ottelussa 2+2=4 pistettä. Helmikuussa hän pelasi uransa 1000. ottelun, kun Calgary kohtasi Florida Panthersin. Iginlan oli kuitenkin vaikea saada hyökkäyspelinsä toimivaksi kauden 2010–2011 alussa, ja Calgaryn pudotessa hiljalleen liigan häntäpäähän hänen tulevaisuudestaan keskusteltiin jälleen. Calgaryn johtoporras kuitenkin ilmoitti toistuvasti, ettei seura ollut kiinnostunut luopumaan kapteenistaan. Kauden edetessä Iginla onnistui parantamaan otteitaan ja ylitti myös 500 maalisyötön rajan vuoden 2001 tammikuussa. Hänet myös valittiin kuudennen kerran urallaan tähdistöotteluun, mutta hän kieltäytyi pelaamasta ottelussa, koska halusi viettää aikaa sairastuneen isoäitinsä kanssa.
6. maaliskuuta 2011 Iginla viimeisteli kauden 2010–2011 30. maalinsa rangaistuslaukauksesta ottelussa Nashville Predatorsia vastaan. Hänestä tuli NHL:n historian 10. pelaaja, joka on onnistunut ylittämään 30 maalin rajan kymmenenä kautena peräkkäin. Kuukausi myöhemmin hän ylitti 1 000 tehopisteen rajan viimeisteltyään 3-2 -voittomaalin St. Louis Bluesia vastaan 1. huhtikuuta.[15] NHL-uransa 500. maalin Iginla laukoi 7. tammikuuta 2012 Minnesota Wildin maalivahti Niklas Bäckströmin ohitse. Hänestä tuli NHL:n historian 42. pelaaja, joka on ylittänyt 500 maalin rajan.[16] Kauden 2011–2012 puolivälissä Iginla nimettiin tähdistöotteluun seitsemännen kerran urallaan; jätettyään väliin edellisvuoden ottelun hän pelasi tähdistössä kuudennen kerran. Kauden 30. maalinsa Iginla viimeisteli maaliskuussa 2012 San Jose Sharksia vastaan pelatussa ottelussa Antti Niemen vartioimaan Sharks-maaliin. Hänestä tuli NHL:n historian seitsemäs pelaaja, joka on onnistunut ylittämään 30 maalin rajan 11 kautena peräkkäin.
Iginlan ja Calgaryn välisen sopimuksen viimeinen kausi 2012–2013 toi jälleen mukanaan arvuuttelun Iginlan tulevaisuudesta Calgaryssa, joka oli valahtanut tilastoissa runkosarjan pohjalle. NHL:n siirtotakarajan alla Iginlan, jolla oli sopimuksessaan luvattoman siirron estävä pykälä, uutisoitiin antaneen Calgaryn seurajohdon tietoon neljä joukkuetta, joihin hän olisi valmis siirtymään pelaajakaupan välityksellä: Chicago Blackhawks, Los Angeles Kings, Boston Bruins ja Pittsburgh Penguins. Vahvimpana vaihtoehtona pidettiin Bostonia, ja Iginlan oltua pelaavan kokoonpanon ulkopuolella maaliskuun 2013 ottelussa Colorado Avalanchea vastaan kaupan uutisoitiin tapahtuneen.
Boston Bruinsia ja Iginlaa yhdistävistä huhuista huolimatta Iginla päätyi siirtotakarajan alla Pittsburgh Penguinsiin pelaajakaupassa, jossa Calgary sai Kenneth Agostinon ja Ben Hanowskin sekä ensimmäisen kierroksen varausvuoron vuoden 2013 varaustilaisuuteen.[17] Iginla sanoi, että Pittsburghiin siirtymisen taustalla vaikutti mahdollisuus päästä pelaamaan yhdessä Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin kanssa. Pittsburgh kohtasi Boston Bruinsin vuoden 2013 pudotuspelien itäisen konferenssin loppuottelusarjassa, jonka Boston voitti suoraan neljässä ottelussa. Iginla sekä Pittsburghin tähtipelaajiin lukeutuneet Crosby, Malkin, James Neal ja Kris Letang eivät tehneet ottelusarjassa lainkaan pisteitä, ja Iginla siirrettiin 6-1 -tappioon päättyneen toisen ottelun jälkeen pelaamaan joukkueen kolmosketjuun. Bostonin hyökkääjä Milan Lucic sanoi ottelusarjan päätyttyä, että Iginlan tapa torjua siirto Bostoniin oli vaikuttanut ottelusarjan peliin psykologisesta näkökulmasta: ”Kun joku valitsee toisen joukkueen oman joukkueesi sijasta, se tuo mukaan tulisuutta.”
Iginla pelasi Pittsburghissa lopulta kaiken kaikkiaan 13 runkosarja- ja 15 pudotuspeliottelua. Hänestä tuli kauden jälkeen vapaa pelaaja, ja Iginla päätyikin tekemään Boston Bruinsin kanssa yksivuotisen ja arvoltaan kuuden miljoonan dollarin sopimuksen vuoden 2013 heinäkuussa.[18] Hän teki ensimmäisen maalinsa Bostonin pelaajana yhdeksännessä ottelussaan, ja päätyi myöhemmin pelaamaan joukkueensa ykkösketjuun Milan Lucicin ja David Krejčín rinnalle. 10. joulukuuta 2013 hän pelasi ensimmäisen kerran Calgary Flamesin kotiareenalla lähtönsä jälkeen, ja Calgaryn kotiyleisö tervehti entistä kapteeniaan runsain aplodein osoittamalla suosiotaan seisaallaan. Ennen ottelun alkua areenan mediakuutiolla esitettiin myös Iginlan uraa Calgaryssa kunnioittava video. Ottelun päätyttyä Bostonin 2-1 -voittoon Iginla valittiin ottelun kolmostähdeksi, ja hän luisteli kaukalon ympäri kahden kierroksen verran tervehtien kannattajia yleisön hurratessa.
Helmikuussa 2014 Iginla saavutti 600 syötön rajan ottelussa Vancouver Canucksia vastaan.
NHL:n palkkakattosääntöjen vuoksi Boston ei ollut kykenevä tekemään Iginlan kanssa jatkosopimusta seuraavasta kaudesta, vaikka hän olikin pelannut tehokkaan runkosarjan viimeistellen 78 otteluun 30+31=61 pistettä.
Heinäkuussa 2014 Iginla teki vapaana pelaajana kolmen vuoden ja 16 miljoonan dollarin sopimuksen Colorado Avalanchen kanssa.[19] Colorado pelasi kuitenkin läpi kauden 2014–2015 heikosti: helmikuun 2015 puolessavälissä joukkue oli oman divisioonansa viimeisenä,[19] ja jäi pudotuspelien ulkopuolelle. Iginla, joka pelasi 82 ottelua pistein 29+30=59, oli kuitenkin joukkueensa johtavia ja tehokkaimpia hyökkääjiä.[19] Hän oli 29 maalillaan joukkueensa paras maalintekijä. Tammikuussa 2015 hän ohitti NHL:n kaikkien aikojen maalitilastossa Mike Bossyn ja siirtyi tilaston 20. sijalle.[20]
4. tammikuuta 2016 Iginla ylitti 600 maalin rajan NHL:n historian 19. pelaajana ottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan.[21] Joulukuussa hän pelasi 1 500. runkosarjaottelunsa, jonka myötä hänestä tuli 16. pelaaja, joka on yltänyt kyseiseen ottelumäärään.[22]
1. maaliskuuta 2017 Colorado kauppasi Iginlan Los Angeles Kingsiin saaden vaihdossa neljännen kierroksen varausvuoron vuoden 2018 varaustilaisuuteen.[23] Los Angelesissa Iginlan pelinumeroksi vaihtui 88, sillä hänen vanha pelinumeronsa 12 oli jo Marián Gáboríkin käytössä.[24] Iginla oli kymmenen vuoden ikäisenä ostanut itselleen Los Angelesin pelipaidan omalla nimellään ja numerolla 88 varustettuna sen jälkeen, kun Wayne Gretzky oli kaupattu Edmonton Oilersista Los Angelesiin eräässä ammattilaisurheilun historian tunnetuimmista pelaajakaupoista.[24] Los Angelesin general manager Dean Lombardi toivoi, että mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa seurassa saisi toisi kaivattua potkua Iginlan pelaamiseen vaikeuksissa olleen Coloradossa pelaamisen jälkeen.[24]
Iginla pelasi Los Angelesissa 19 ottelua, joissa hän teki kuusi maalia ja yhteensä yhdeksän pistettä. Los Angeles ei tehnyt hänen kanssa jatkosopimusta kaudesta 2017–2018.[25] Iginlan uutisoitiin käyneen lonkkaleikkauksessa vuoden 2017 syksyllä, jonka jälkeen hän harjoitteli Boston Bruinsin AHL-farmijoukkue Providence Bruinsin kanssa.[25] Hän kertoi vuoden 2018 helmikuussa antamassaan haastattelussa olevansa yhä toiveikas NHL-uransa jatkon suhteen.[25] Vuoden 2018 heinäkuussa Iginla kuitenkin ilmoitti entisen seuransa Calgary Flamesin välityksellä päättävänsä pitkän ammattilaisuransa 41-vuotiaana.[2] Hänen uransa virallinen lopettamistilaisuus järjestettiin heinäkuun 30. päivänä Calgaryn kotiareena Scotiabank Saddledomessa.[2]
Iginla pelasi yli kaksi vuosikymmentä kestäneellä urallaan 1 554 NHL:n runkosarjaottelua pistein 625+675=1 300.[2] 625 maalillaan hän jakaa NHL:n kaikkien aikojen maalitilaston 15. sijan yhdessä Joe Sakicin kanssa, ja kaikkien aikojen pistetilastossa hän on 1 300 pisteellään sijalla 34. NHL:n pudotuspeleissä hän pelasi 81 ottelua, joissa hän teki 37 maalia ja yhteensä 68 pistettä. Hänen pistekeskiarvonsa sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä on 0.84 ottelua kohden.[6] Iginla on Calgary Flamesin seurahistorian kaikkien aikojen ykkönen maalien, pisteiden, pelattujen otteluiden, ottelun voittomaalien, ylivoimamaalien ja laukausten määrässä.[4][6]
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Iginla vuoden 2010 talviolympialaisten loppuottelussa. | |||
| Maa: Kanada | |||
| Miesten jääkiekko | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa | Salt Lake City 2002 | jääkiekko | |
| Kultaa | Vancouver 2010 | jääkiekko | |
| Maailmancup | |||
| Kultaa | 2004 | jääkiekko | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Suomi 1997 | jääkiekko | |
| Nuorten MM-kilpailut | |||
| Kultaa | Yhdysvallat 1996 | jääkiekko | |
Iginla pelasi ensimmäisen kerran maajoukkuetasolla vuoden 1994 Nations Cupissa. Hän oli Kanadan paras maalintekijä ja pistemies viidellä maalillaan ja yhdeksällä pisteellään. Kanada voitti turnauksen.[6] Kaksi vuotta myöhemmin Iginla pelasi Kanadan alle 20-vuotiaiden jääkiekkomaajoukkueessa vuoden 1996 maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän oli 12 pisteellään kisojen ykkönen, ja teki viisi maalia Kanadan voittaessa maailmanmestaruuden jo neljännen kerran peräkkäin.[6] Iginla valittiin myös kisojen parhaaksi hyökkääjäksi. Vuonna 1997 Iginla pelasi ensimmäisen kerran miesten arvokisoissa edustaessaan Kanadan jääkiekkomaajoukkuetta vuoden 1997 maailmanmestaruuskilpailuissa. Hän oli tuolloin 19-vuotias ja joukkueensa nuorin pelaaja, ja teki kisojen 11 ottelussa 2+3=5 tehopistettä Kanadan voittaessa maailmanmestaruuden.[6]
Iginla sai kutsun maajoukkueeseen myös vuoden 2002 talviolympialaisiin. Hän osallistui Kanadan maajoukkueen olympialaisiin valmistavalle harjoitusleirille vuoden 2001 kesällä. Olympialaisiin valmistautumisen ja niissä pelaamisen myötä Iginla nousi supertähden asemaan niin NHL- kuin maajoukkueympyröissä. Hän oli alun perin yllättynyt saatuaan kutsun olympialaisiin, ja luuli aluksi kyseessä olevan Calgary Flamesissa pelaavien joukkuetovereiden jekku. Olympialaisissa hän teki kaksi maalia loppuottelussa, jossa Kanada voitti Yhdysvallat lukemin 5-2 ja voitti ensimmäisen jääkiekon olympiakultansa viiteenkymmeneen vuoteen.[6] Iginlasta tuli voiton myötä ensimmäinen tummaihoinen urheilija, joka on voittanut kultamitalin talviolympialaisissa.
Jääkiekon maailmancupissa 2004 Iginla pelasi Kanadan varakapteenina. Hän muodosti hyökkäysketjun yhdessä Joe Sakicin ja Mario Lemieuxin kanssa. Kanada voitti maailmancupin kukistettuaan loppuottelussa Suomen.
Iginla pelasi toisen kerran olympiatasolla osallistuessaan vuoden 2006 talviolympialaisiin, joissa hän toimi jälleen Kanadan varakapteenina. Kanadan osalta olympialaiset osoittautuivat pettymykseksi, sillä se ei onnistunut uusimaan neljän vuoden takaista olympiavoittoaan ja jäi lopulta seitsemänneksi. Iginla teki kuudessa ottelussa kolme pistettä. Kolmannen kerran Iginla edusti Kanadaa olympialaisissa vuonna 2010. Hän teki olympialaisten ensimmäisessä ottelussa hattutempun Norjaa vastaan, ja oli lopulta viidellä maalillaan olympialaisten paras maalintekijä. Loppuottelussa Yhdysvaltoja vastaan hän syötti jatkoajalla Sidney Crosbyn tekemän 3-2 -voitto-osuman.[3]
Iginlaa on pidetty erityisesti uransa huippuvuosien aikana eräänä NHL:n parhaimmista voimahyökkääjistä. Aloittaessaan NHL-uransa hän pyrki mukailemaan Brendan Shanahanin ja Keith Tkachukin fyysistä, mutta pisteitä tuottavaa pelitapaa.[26] Hän on myös yksi koko NHL:n parhaimmista ja tasaisimmin tuottaneista maalintekijöistä: vuosina 1998–2008 ainoastaan Jaromír Jágr teki Iginlaa enemmän NHL-maaleja.[27] Monien asiantuntijoiden mukaan Iginlan luistelutaidon ja tarvittavan nopeuden puute kuitenkin oli eduksi vastustajille, sillä heidän oli näin ollen helpompaa pitää hitaammin liikkuva Iginla kurissa puolustuspään tilanteissa.[28]
Uransa alussa Iginla joutui usein vastustajiensa toimesta kestämään kovaakin käsittelyä, minkä seurauksena hänen valmentajansa kehittivät hänen fyysistä pelitapaansa aktiivisesti. Iginla ei pitänyt tappelemisesta otteluissa, mutta hyväksyi silloisen valmentajansa Brian Sutterin mielipiteen, jonka mielestä hänen olisi omaksuttava pelityyliinsä myös aggressiivisempi puoli. Pelatessaan Iginla oli parhaimmillaan saadessaan riittävästi tilaa parhaimpien ominaisuuksiensa hyödyntämiseksi, ja tilan löytämiseksi hänen oli ajoittain päästävä toimillaan vastustajiensa ihon alle. Opittuaan fyysisemmän ja monipuolisemman pelityylin salat, Iginlan pelityyli säilyi omaleimaisena läpi hänen uransa. Calgary Flamesissa Iginlan kanssa pelannut Craig Conroy kuvaili Iginlan olevan voimahyökkääjä, joka tekee mitä vain: ”Hän tappelee, taklaa ja tekee maaleja. Hän ei ehkä luistele kaukalon päästä päähän, mutta hän tekee niitä pieniä asioita, jotka voittavat otteluita ja saavat asioita tapahtumaan.” Myös Iginlan vastustajat kunnioittivat hänen pelitapaansa.
Iginla saavutti urallaan lukuisia Gordie Howen hattutemppuja eli tappelun, maalin ja syötön samassa ottelussa. Kyseessä ei ole virallinen tilasto, mutta The Hockey News arvioi vuonna 2012 Iginlan pitävän hallussaan aktiivipelaajien ennätystä yhdeksällä hattutempullaan. Iginlan tappeluilla, kuten esimerkiksi Tampa Bay Lightningin tähtipelaaja Vincent Lecavalieria vastaan vuoden 2004 Stanley Cup -finaalissa käydyllä kahinalla, oli usein motivoiva vaikutus niin hänen kuin koko muun joukkueen pelaamiseen. Tappelemisen seurauksena Iginla koki toisinaan myös loukkaantumisia: muun muassa vuonna 2003 hän loukkasi kätensä tapeltuaan Dallas Starsin Bill Guerinin kanssa. Fyysisen pelityylin haittapuolena oli kasvaneen loukkaantumisriskin ohella myös tavallista suurempi jäähyjen määrä.
Joukkuetovereidensa keskuudessa Iginla oli hyvin kunnioitettu pelaaja, ja hänen on tunnettu puolustaneen joukkuetovereitaan myös valmennusjohdon mielipiteistä välittämättä. Kapteenina Iginla johti joukkuettaan esimerkillään, ei puhumalla. Hänet myös tunnettiin tavastaan keskustella joukkuetovereidensa kanssa yksitellen ja varmistaa, että heillä oli kaikki hyvin.
Iginla avioitui vuonna 2003 pitkäaikaisen naisystävänsä Kara Kirklandin kanssa. He aloittivat seurustelun ollessaan teini-iässä, ja heillä on liitostaan kolme lasta: vuonna 2004 syntynyt tytär Jade sekä vuosina 2006 ja 2008 syntyneet pojat Tij ja Joe.[29][30]. Jade pelasi 2022 MM-kultaa voittaneessa Kanadan U18 tyttöjen joukkueessa[31].
Iginlalla on myös kaksi velipuolta, Jason ja Stephen, sekä kaksi siskopuolta, Theresa ja Elizabeth, joista Theresa on pelannut jääkiekkoa yliopistotasolla. Uskonnolliselta vakaumukseltaan Iginla on kristitty.
Iginla on innokas golfin pelaaja, ja hän osallistuu aktiivisesti Calgary Flamesin järjestämään hyväntekeväisyyttä tukevaan golfturnaukseen.
Iginla on tunnettu hyväsydämisestä ja positiivisesta luonteestaan. Calgary Flamesin entinen general manger Craig Button on kuvannut Iginlan olevan jalat maassa -tyyppi: ”Hän ei perusta itseään asenteen tai ylimielisyyden varaan. Hän luottaa kykyihinsä. Hän on itsevarma. Hän on aito. Hän on parempi ihminen kuin hän on pelaaja, ja me kaikki tiedämme, millainen pelaaja hän on.” Pelatessaan vuoden 2002 talviolympialaisissa Iginla päätyi sattumalta keskustelemaan neljän calgarylaisen jääkiekkofanin kanssa, ja saatuaan tietää ryhmän nukkuvan autossa hänen hotellinsa ulkopuolella hän oli lunastanut kaikille neljälle majoituksen samasta hotellista omalla kustannuksellaan.
Vuodesta 2002 lähtien Iginla on pyörittänyt Calgaryssa voittoa tavoittelemattomana yrityksenä omaa jääkiekkokouluaan. Hän on lahjoittanut jääkiekkokoulunsa kautta saamansa tulot diabetestutkimusten rahoittamiseen. Iginla tukee lukuisia eri hyväntekeväisyyttä tekeviä järjestöjä. Vuonna 2000 hän alkoi lahjoittaa jokaisesta tekemästään maalista 1 000 dollarin summan lasten urheilutoiminnan tukemiseksi. Vuonna 2005 hän kasvatti lahjoitussuman suuruuden 2 000 dollariin per maali; vuosina 2000–2013 hän lahjoitti lasten urheilutoiminnan edistämiseen yli 700 000 dollaria. Iginlan hyväntekeväisyys ja työ humanitaarisella alalla on tunnustettu erilaisin palkinnoin ja kunnianosoituksin myös jääkiekkopiireissä.
Vuonna 2003 Iginla esiintyi EA Sportsin NHL 2003 -videopelin kansikuvapelaajana.
Iginla on yksi entisen WHL-seuransa Kamloops Blazersin omistajista. Hän lunasti osan seuran omistuksesta itselleen vuoden 2007 lokakuussa yhdessä Shane Doanin, Mark Recchin ja Darryl Sydorin kanssa. Iginla on myös NHL Diversity -ohjelman lähettiläs. Ohjelma tukee toiminnallaan jääkiekkojoukkueita, jotka tarjoavat taloudellisesti heikommassa asemassa oleville nuorille mahdollisuuden pelata lajia. Vuodesta 2008 hän on toiminut Scotiabankin edustajana muun muassa erilaisissa mainoksissa ja tapahtumissa tukemassa ruohonjuuritason jääkiekkoilua. Iginla on esiintynyt myös Samsungin mainoksissa.
| Runkosarja | Pudotuspelit | Palkinnot | Arvokisat | |||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Kausi | Joukkue | Liiga | O | M | S | Pist. | RM | O | M | S | Pist. | RM | Turnaus | O | M | S | Pist. | RM | ||||||||||
| 1991–1992 | St. Albert Raiders | AMHL | 36 | 26 | 30 | 56 | 22 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1992–1993 | St. Albert Raiders | AMHL | 36 | 34 | 53 | 87 | 20 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1993–1994 | Kamloops Blazers | WHL | 48 | 6 | 23 | 29 | 33 | 19 | 3 | 6 | 9 | 10 | ||||||||||||||||
| 1994–1995 | Kamloops Blazers | WHL | 72 | 33 | 38 | 71 | 112 | 21 | 7 | 11 | 18 | 34 | ||||||||||||||||
| 1995–1996 | Kamloops Blazers | WHL | 63 | 63 | 73 | 137 | 120 | 16 | 16 | 13 | 29 | 44 |  | JMM | 6 | 5 | 7 | 12 | 4 | |||||||||
| 1995–1996 | Calgary Flames | NHL | – | – | – | – | – | 2 | 1 | 1 | 2 | 0 | ||||||||||||||||
| 1996–1997 | Calgary Flames | NHL | 82 | 21 | 29 | 50 | 37 | – | – | – | – | – | MM | 11 | 2 | 3 | 5 | 2 | ||||||||||
| 1997–1998 | Calgary Flames | NHL | 70 | 13 | 19 | 32 | 29 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1998–1999 | Calgary Flames | NHL | 82 | 28 | 23 | 51 | 58 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 1999–2000 | Calgary Flames (A) | NHL | 77 | 29 | 34 | 63 | 26 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2000–2001 | Calgary Flames (A) | NHL | 77 | 31 | 40 | 71 | 62 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2001–2002 | Calgary Flames (A) | NHL | 82 | 52 | 44 | 96 | 77 | – | – | – | – | – |  |  | | OK | 6 | 3 | 1 | 4 | 0 | |||||||
| 2002–2003 | Calgary Flames (A) | NHL | 75 | 35 | 32 | 67 | 49 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2003–2004 | Calgary Flames (C) | NHL | 81 | 41 | 32 | 73 | 84 | 26 | 13 | 9 | 22 | 45 | |  | ||||||||||||||
| 2004–2005 | työsulku/ei pelannut | MC | 6 | 2 | 1 | 3 | 2 | |||||||||||||||||||||
| 2005–2006 | Calgary Flames (C) | NHL | 82 | 35 | 32 | 67 | 86 | 7 | 5 | 3 | 8 | 11 | OK | 6 | 2 | 1 | 3 | 4 | ||||||||||
| 2006–2007 | Calgary Flames (C) | NHL | 70 | 39 | 55 | 94 | 40 | 1 | 0 | 0 | 0 | 4 | ||||||||||||||||
| 2007–2008 | Calgary Flames (C) | NHL | 82 | 50 | 48 | 98 | 83 | 7 | 4 | 5 | 9 | 2 | | |||||||||||||||
| 2008–2009 | Calgary Flames (C) | NHL | 82 | 35 | 54 | 89 | 37 | 6 | 3 | 1 | 4 | 0 | | |||||||||||||||
| 2009–2010 | Calgary Flames (C) | NHL | 82 | 32 | 37 | 69 | 58 | – | – | – | – | – | OK | 7 | 5 | 2 | 7 | 0 | ||||||||||
| 2010–2011 | Calgary Flames (C) | NHL | 82 | 43 | 43 | 86 | 40 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2011–2012 | Calgary Flames (C) | NHL | 82 | 32 | 35 | 67 | 43 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2012–2013 | Calgary Flames (C) | NHL | 31 | 9 | 13 | 22 | 22 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Pittsburgh Penguins | NHL | 13 | 5 | 6 | 11 | 9 | 15 | 4 | 8 | 12 | 16 | |||||||||||||||||
| 2013–2014 | Boston Bruins | NHL | 78 | 30 | 31 | 61 | 47 | 12 | 5 | 2 | 7 | 12 | ||||||||||||||||
| 2014–2015 | Colorado Avalanche | NHL | 82 | 29 | 30 | 59 | 42 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2015–2016 | Colorado Avalanche | NHL | 82 | 22 | 25 | 47 | 41 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| 2016–2017 | Colorado Avalanche | NHL | 61 | 8 | 10 | 18 | 54 | – | – | – | – | – | ||||||||||||||||
| Los Angeles Kings | NHL | 19 | 6 | 3 | 9 | 16 | – | – | – | – | – | |||||||||||||||||
| NHL yhteensä | 1554 | 625 | 675 | 1300 | 1040 | 81 | 37 | 31 | 68 | 98 | ||||||||||||||||||
| WHL yhteensä | 183 | 102 | 134 | 236 | 264 | 56 | 26 | 30 | 56 | 88 | ||||||||||||||||||
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
