1994 videopeli From Wikipedia, the free encyclopedia
Final Fantasy VI (jap. ファイナルファンタジーVI) on Squaren (nyk. Square Enix) kehittämä ja julkaisema Final Fantasy-sarjan roolipeli. Peli julkaistiin alun perin vuonna 1994 Super Nintendo Entertainment Systemille.
| Final Fantasy VI | |
|---|---|
 |
|
| Kehittäjä | Square |
| Julkaisija |
Super Nintendo Square PlayStation JP Square NA Square Electronic Arts EU SCE Europe Game Boy Advance JP Square Enix NA Nintendo EU Nintendo |
| Jakelija | Steam, Humble Store, Google Play, App Store ja PlayStation Store |
| Ohjaaja | Hironobu Sakaguchi |
| Tuottaja | Hironobu Sakaguchi |
| Säveltäjä | Nobuo Uematsu |
| Pelisarja | Final Fantasy |
| Julkaistu |
Super Nintendo
|
| Lajityyppi | roolipeli |
| Pelimuoto | Yksinpeli |
| Ikäluokitus |
ESRB: Teini-ikäisille PEGI 7 USK 12 ja USK 6 |
| Alusta | Super Nintendo Entertainment System, PlayStation, Game Boy Advance, Android, iOS, Microsoft Windows |
| Jakelumuoto |
Super Nintendo: pelimoduuli PlayStation: CD-ROM Game Boy Advance: pelimoduuli Android, iOS & PC: digitaalinen lataus |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Peli on kuudes osa Square Enixin omistamassa Final Fantasy -sarjassa ja ensimmäinen muun kuin sarjan luoneen Hironobu Sakaguchin ohjaama osa.[1][2] Sen tarina rakentuu esper-olentojen avustaman kapinallisliiton yritykseen kumota maailmaa koettelevan imperiumin ylivalta.
Pohjois-Amerikassa Final Fantasy VI julkaistiin Super Nintendolle nimellä Final Fantasy III, sillä peli oli kolmas mantereella ilmestynyt sarjansa osa. Alkuperäinen järjestysnumero otettiin käyttöön myöhemmissä versioissa, jotka julkaistiin PlayStationille ja Game Boy Advancelle.
Final Fantasy VI on saanut huomiota epälineaarisesta rakenteestaan ja kattavasta hahmovalikoimastaan.[1][2][3][4][5] Peli on alustansa myydyimpiä nimikkeitä,[6] ja monet arvostelijat antoivat sille kiittävän arvion.[7] Final Fantasy VI:n laajuutta, juonta ja musiikkia on pidetty erityisesti arvossa.[4][5][8][9]
Aikansa muista roolipeleistä Final Fantasy VI:n on sanottu eroavan siten, että pelaajalle annetaan useita eri vaihtoehtoja edetä pelissä.[4][9][5] Pääjuonen lisäksi suoritettavana on lukuisia sivutehtäviä, jotka antavat lisätietoa päähenkilöiden taustasta.[1] Tarinan etenemiseen tarvittavaa informaatiota saadaan hahmojen välisistä dialogeista.
Pelin ylhäältä kuvatut liikkuma-alueet jakautuvat maailmankarttaan, kaupunkeihin ja muihin asutettuihin alueisiin sekä luolastoihin. Maailmankarttaa käytetään yksittäisten paikkojen välisenä reittinä, jolla voidaan liikkua joko jalan tai kahdenlaisella kulkuneuvolla, chocobolla ja ilmalaivalla.[10] Kaupungeissa on mahdollista kerätä tietoa NPC-hahmoilta, parantaa pelihahmoja majataloissa lepäämällä ja ostaa taisteluissa hyödynnettäviä esineitä.[11] Luolasto-osuuksissa voidaan taas etsiä harvinaisia esineitä tai jotain tarinan kannalta merkityksellistä kohdetta, jonka löytäminen vie pelin tapahtumia eteenpäin. Pelin tallentaminen on mahdollista maailmankartalla ja tallennuspisteissä.[12]
Hahmonkehitys perustuu Final Fantasy VI:ssa tasopohjaiseen järjestelmään, jossa hahmot voimistuvat korottaessaan tasoaan taisteluista karttuvilla kokemuspisteillä. Tasojen parantamat ominaisuudet, kuten osumapisteet, vahvuus ja kestävyys, painottuvat eri lailla hahmojen kesken. Tasojen yläraja on 99. Hahmon kehittämisen lisäksi tämän ominaisuuksia voidaan parantaa erilaisilla varusteilla, jotka liitetään valikon kautta. Hyökkäyksiä on mahdollista tehostaa aseilla ja puolustusta taas suojuksilla, jotka jakautuvat kilpiin, päähineisiin ja vartalosuojiin.[13] Muita varusteita ovat taikoja opettavat magicite-kivet[14] sekä reliikkeinä tunnetut asusteet, jotka antavat hahmolle jonkin erikoiskyvyn, kuten uuden taistelukomennon tai immuniteetin jotain heikentävää vaivaa vastaan.[15] Kun hahmo yhdistetään magiciteen, tämä saa taisteluista taikapisteitä, joita tarvitaan loitsujen vakituiseen oppimiseen.[14] Toisin kuin muut pelihahmot, Terra ja Celes omaksuvat muutamia loitsuja pelkästään tasoaan kasvattamalla.[16]
Valikolla on hahmojen varustamisen ohella useita muita tehtäviä. Sen kautta voidaan käyttää esineitä ja taikoja lisäämään hahmojen vähentyneitä osumapisteitä tai parantamaan poikkeava terveydentila.[17][18] "Status"-alavalikosta voidaan tarkkailla hahmojen ominaisuuksien numeerisia arvoja sekä seuraavaan tasonnostoon vaadittuja kokemuspisteitä.[13] Muita toimintoja ovat peliasetusten säätäminen ja pelin tallentaminen.[19]
Kuten muissa Super Nintendolle kehitetyssä Final Fantasy -peleissä, Final Fantasy VI:n taisteluissa käytetään Active Time Battle -järjestelmää:[9] kullakin pelihahmolla on oman nopeuden perusteella etenevä mittari, jonka täyttyessä voidaan valita haluttu komento näyttöön ilmestyvästä ikkunasta.[20] Peruskomentoja ovat fyysinen isku, vihollisen hyökkäystä lieventävä puolustus, hahmon siirtäminen etu- tai takariviin, varusteen vaihtaminen sekä omat alavalikkonsa muodostavat esineet ja taiat.[21] Pelin loitsut on jaettu parantavaan valkoiseen, vahingoittavaan mustaan sekä hahmon statusta muuttavaan harmaaseen magiaan.[22] Taikavalikon kautta voidaan käyttää myös sen esperin hyökkäystä, joka hahmolle on sillä hetkellä valittu, mutta vain kerran taistelua kohden.[23] Mainittujen vaihtoehtojen lisäksi valittavana on hahmokohtainen erityiskomento.[24][25] Jos hahmon osumapisteet ovat alhaiset, tämä saattaa käyttää tavallista voimakkaampaa hyökkäystä.[26]
Taisteluja esiintyy maailmankartalla ja luolastoissa. Niihin voi kerralla osallistua enintään neljä hahmoa, ja tietylle pelin henkilölle puhumalla pelaaja voi muodostaa haluamansa ryhmän.[27] Hahmot voidaan taistelun ajaksi laittaa joko etu- tai takariviin.[28] Järjestys vaikuttaa heidän hyökkäys- ja puolustuskykyynsä: edessä olevat hahmot tekevät vihollisille enemmän vahinkoa, kun taas taakse asetetut suojautuvat vastustajien hyökkäyksiltä paremmin.[28] Kun ryhmä voittaa taistelun, kertyy tälle kokemus- ja taikapisteiden ohella rahaa.[29] Pelihahmojen osumapisteiden ehtyessä taistelu hävitään, ja peli on aloitettava viimeisimmästä tallennuspaikasta.[29]
Final Fantasy VI sisältää enemmän pelattavia hahmoja kuin mikään muu Final Fantasy -pääsarjan osista. Yhteensä heitä on neljätoista: Terra Branford, syntymästään lähtien taikuutta taitanut nuori nainen, joka manipuloituna taisteli vuosia Imperiumin puolesta; Locke Cole, vastuuntuntoinen, "aarteenmetsästäjän" tittelistään erittäin tarkka nuorukainen;[30] Edgar Roni Figaro, Figaron valtakunnan kuningas, joka hyvillä suhteillaan Imperiumiin yritää peitellä Returnersille antamaansa tukea;[31] Sabin Rene Figaro, Edgarin lihaksikas pikkuveli, joka lähti nuorena kodistaan karummille seuduille opettelemaan taistelulajeja; Celes Chere, aiemmin Imperiumia palvellut kenraali, joka menneisyytensä takia joutuu usein todistamaan uskollisuuttaan uutta seuruettaan kohtaan; Shadow, palkkasoturina toimeentulonsa ansaitseva ninja, joka suorittaa palveluksia milloin Returnersille, milloin Imperiumille päätyen lopulta ensimmäisen puolelle; Cyan Garamonde, samuraioppien mukaisesti koulutettu Doman kuningaskunnan ritari, joka liittyy Returnersiin kostaakseen Imperiumille perheensä kuoleman; Gau, orpo, koko ikänsä korvessa viettänyt poika; Setzer Gabbiani, jännitystä etsivä rikas uhkapeluri, joka on erikoistunut kortteihin myös aseina; Strago Magus, maagien sodassa taistelleista sotureista polveutuva vanhus; Relm Arrowny, Stragon 10-vuotias ja taiteellisesti lahjakas lapsenlapsi; Mog, ihmisten kieltä puhuva ja tanssiliikkeillä taisteleva moogle;[32] Umaro, luukaiverruksia ihaileva Mogin jetiystävä; Gogo, muiden ryhmäläisten hyökkäyksiä jäljittelevä salaperäinen muukalainen. Mog, Umaro ja Gogo ovat vapaavalintaisesti hankittavia hahmoja.[1]
Väliaikaisesti ohjattavissa ovat myös Terran sotilaskumppanit Biggs ja Wedge, Returnersin johtaja Banon sekä kenraali Leo Cristophe. Maailman hallintaa havittelevat Returnersin arkkiviholliset ovat Imperiumin keisari Gestahl sekä tämän sosiopaattisesti käyttäytyvä hovimaagi[33] Kefka Palazzo. Muutamaan otteeseen kohdataan paha-aikeinen Ultros-mustekala, joka pyrkimyksenä on yleensä vaikeuttaa päähenkilöiden tehtävää. Final Fantasyn Cid-nimisen hahmon perinnettä pitää yllä magitek-tutkija Cid del Norte Marguez.
Pelin monipuolisena pidetyn hahmosuunnittelun on sanottu syventyneen hahmojen inhimillisiin piirteisiin eikä vain pelillisiin ominaisuuksiin.[2][25][26][34] Hahmojen graafinen suunnittelija Yoshitaka Amano on kaikista suunnittelemistaan hahmoista valinnut suosikikseen Final Fantasy VI:n Terran.[35] Toukokuussa 2008 IGN-verkkosivusto esitteli mielestään 25 parasta Final Fantasy -hahmoa, joiden joukkoon olivat Final Fantasy VI:sta päässeet Ultros,[36] Celes,[37] Setzer[38] ja parhaimpana Kefka, joka sijoittui kuudenneksi.[39] IGN piti Kefkaa myös pelisarjan suurimpana pahantekijänä ja yhtenä ikimuistettavimmista roolipelien antagonisteista.[2][40] Pelin hahmoista Terra, Celes, Kefka ja Ultros ovat esiintyneet GameFAQsin suosituimpia pelihahmoja mittaavissa "Character Battle" ja "Got Villains?" -kilpailuissa.[41][42][43]
Aiempiin sarjan osiin verrattuna Final Fantasy VI:n miljöö on siitä poikkeuksellinen, että siihen sisältyy fantasia-ainesten ohella science fictionin piirteitä.[2] Tarinan alussa pelin maailma koostuu kahdesta suuresta mantereesta, joiden yhteisnimitys on tasapainon maailma (engl. World of Balance). Nimellä Imperiumi tunnettu maailmanvalta pitää hallussaan eteläistä mannerta, jossa sijaitsevat pääkaupunki Vectorin lisäksi espereiden suljettu maa sekä kolme kaupunkia, Maranda, Albrook ja Tzen. Pohjoismannerta kansoittavat Doman ja Figaron kuningaskunnat ja useat muut valtiot. Pelin loppua kohden mantereet jakautuvat saariksi, kun maailman järjestystä ylläpitävää taikuutta väärinkäytetään. Samalla Imperiumi hajoaa ja heikentyneen maailman uusi rakenne saa nimen hävityksen maailma (engl. World of Ruin).
Yli tuhat vuotta ennen pelin alkua kolmen taikuutta hallitsevan jumalan välille syntyi selkkaus, jonka seurauksena osa ihmisistä joutui kosketuksiin magian kanssa. Nämä henkilöt muuttuivat kuolemattomiksi olioiksi, espereiksi, joita jumalat käyttivät sotilainaan taistelussa toisiaan vastaan.[44] Aluksi esperit ja tavalliset ihmiset kykenivät yhteiseloon, mutta ihmisten anastaessa toisen osapuolen taikuutta omaan käyttöönsä rodut alkoivat taistella keskenään. Tämä tuhoisa ajanjakso nimettiin maagien sodaksi (engl. War of the Magi). Lopulta jumalat alkoivat katua aloittamaansa konfliktia. He muuttivat itsensä iäti nukkuviksi kivipatsaiksi ja vapauttivat esperit sotimisesta. Vastapalvelukseksi nämä turvaisivat magian tasapainon ja jumalien unen, joiden häiritsemisellä olisi kohtalokkaita maailmanlaajuisia seurauksia.[45][46] Jotta ihmiset eivät olisi toistamiseen havitelleet espereiden voimia, esperit muuttivat omaan maahansa, joka sinetöitiin sitä ympäröivältä elämänpiiriltä.[47] Edes maagisoturit eli sodan aikana taikomaan oppineet ihmiset eivät päässeet espereiden maahan, vaan heidän oli asettauduttava pieneen Thamasan kylään muusta maailmasta erillään ja kykyjään salaten. Eristäytymisen syynä oli se, että heitä syytettiin maagien sodan aloittamisesta ja rankaistiin ilman oikeudenkäyntejä.[48] Thamasa oli ainoa espereiden maan ulkopuolella oleva paikkakunta, jossa taikuutta yhä oli, ja selviytyäkseen sotaa seuraavista vuosista muut ihmiset turvautuivat teknologiaan.[49]
Koneiden tarjoamasta avusta huolimatta Imperiumi otti tavoitteekseen palauttaa taikuus jälleen ihmisten ulottuville jopa sillä uhalla, että maailma joutuisi toistamiseen maagien sodan kaltaisten seuraamusten armoille.[49] Saadakseen tarvitsemaansa magiaa Imperiumi kaappasi useita espereitä, kun näitä näiden maahan johtava portti oli löydetty. Välttääkseen tapahtuman toistumista espereiden johtaja sinetöi sisäänpääsyn voimakentällä.[50] Imperiumille työskentelevä tiedemies Cid del Norte Marguez kehitti magitekiksi kutsutun menetelmän, jolla magiaa voidaan absorboida espereiltä ja siirtää toisten kohteiden käyttöön. Yleensä saatu energia käytetään magitek-haarniskoiksi kutsuttuihin kulkuneuvoihin tai ihmisiin, jotka toimenpiteen jälkeen osaavat käyttää taikuutta. Ensimmäinen magitekille altistettu henkilö oli Kefka Palazzo. Kefkasta kehkeytyi hyvin voimakas taikuudessa, mutta vielä tuolloin prosessissa ilmenneiden virheiden vuoksi hänestä tuli mielenvikainen.[51] Myös Imperiumin kenraalina palveleva Celes päätyi magitek-ritariksi.[52]
Imperiumi on lähettänyt kolme magitek-haarniskoilla ratsastavaa sotilasta etsimään Narshen kaupungissa olevaa esperiä. Yrittäessään haastaa löytämäänsä olentoa kaksi partion jäsentä kuolee, mutta heidän eloon jäänyt apurinsa Terra Branford – jota Imperiumi pitää hallinnassaan kehittämällään orjakruunulla – joutuu tajuttomaksi hänen ja esperin välisen selittämättömän vuorovaikutuksen takia. Terran herätessä hänen kruununsa on riisuttu, mutta hän ei kykene muistamaan mitään menneisyydestään.[53] Avukseen hän saa aarteenmetsästäjä Locke Colen, Figaron valtiota hallitsevan kuningas Edgarin ja tämän veljen Sabinin. He saattavat Terran Imperiumin vastaisen Returners-vastarintaliikkeen salattuun tukikohtaan, jossa Returnersin johtaja Banon pyytää Terraa liittymään heihin. Suostuttuaan Terra matkustaa Banonin sekä Figaron veljesten kanssa takaisin Narsheen ottamaan selvää sen mystisestä esperistä.[54] Locken on taas määrä saapua Narsheen Imperiumin alistaman Etelä-Figaron kautta hidastaakseen Narshea kohti pyrkivän suurvallan etenemistä.[55] Taisteltuaan Lete-virralla hyökännyttä Ultros-mustekalaa vastaan Sabin erkanee muista ryhmäläisistä ja joutuu erillisen joenhaaran kuljettamaksi. Tässä vaiheessa juoni jakaantuu kolmeen eri skenarioon, joiden suorittamisjärjestys on pelaajan valittavissa.[1]
Terran, Edgarin ja Banonin kävellessä Narsheen Sabin lyöttäytyy yhteen ritari Cyan Garamonden kanssa, joka menetti kuninkaansa ja perheensä Kefka Palazzon myrkytettyä Doman valtakunnan vedet.[56] Nuoren Gaun opastamana miehet saavuttavat Narshen. Etelä-Figaroon saapunut Locke puolestaan vapauttaa maanalaisiin tyrmiin vangitun kenraali Celes Cheren, joka tuomittiin teloitettavaksi epäuskoollisuudesta Imperiumia kohtaan.[57] Locke ja Cele pakenevat yhdessä Narsheen, jossa yhteen kokoontunut ja jäsenmääräänsä kasvattanut Returners torjuu Imperiumin uusintayrityksen kaapata Narshen jäätynyt esper. Terran lähestyessä olentoa molempien välille muodostuu jälleen merkillinen reaktio, joka muuttaa Terran hehkuvaksi esperiä muistuttavaksi hahmoksi.[58] Uudesta ulkomuodostaan säikähtäneenä Terra pakenee paikalta lentäen ja päätyy Zozon pahamaineiseen kaupunkiin. Terrasta huolehtivan Ramuh-esperin mukaan Terra voi palautua entiselleen vain jonkin tietyn esperin avulla. Returners matkustaa Setzer Gabbianin Black Jack -ilmalaivalla Imperiumin pääkaupunki Vectoriin siinä toivossa, että yksi Imperiumin vangitsemista espereistä voisi olla Terralle avuksi.[59]
Vectorissa ryhmä soluttautuu magitek-tutkimuslaitokseen ja vapauttaa sinne teljetyt esperit. Jotta espereistä olisi enemmän hyötyä Returnersille, ne hylkäävät elollisen olomuotonsa ja kiteytyvät magicite-kristalleiksi, taikuutta sisältäviksi jalokiviksi.[60] Kefkan saapuessa laboratorioon Locke tovereineen epäilee Celeksen johdattaneen heidät harhaan luovuttaakseen heidät Imperiumille.[61] Osoittaakseen lojaaliuttaan Celes telesiirtää Returnersin jäsenet turvaan.[62] Myös espereistä vastuussa oleva Cid auttaa heitä pakenemaan käsitettyään espereiden kokemat menetykset.[63] Ryhmän palatessa Terran luo yksi magicite-kivistä osoittautuu hänen isäkseen Maduiniksi.[64] Terra muistaa varttuneensa espereiden maassa isänään esper ja äitinään Madonna-niminen ihminen, joilta Imperiumi hänet kaappasi.[65] Taustastaan tietoisena hän alkaa hallita voimiaan paremmin.[66]
Returners päättää järjestää hyökkäyksen Imperiumia vastaan syöstäkseen sen vallasta lopullisesti. Vastapuolen selvän ylivoiman vuoksi he hakevat tukea espereiltä.[67] Kuullessaan suljetulla portillaan Terralta, etteivät vuosia sitten siepatut esperit ole enää magiciteksi muututtuaan elossa, esperit raivostuvat ja aiheuttavat massiivista tuhoa ihmisten maailmassa.[68] Ryhmä suuntaa Vectoriin, jossa keisari Gestahl vakuuttaa menettäneensä halunsa sotia ja ehdottaa aselepoa. Hän pahoittelee Imperiumin moraalittomuutta ja eritoten vankilaan teljetyn Kefkan hirmutekoja.[69] Hän pyytää heitä lisäksi auttamaan Imperiumia solmimaan rauhan espereiden välille.[70] Toiveeseen myönnyttyään Terra ja Locke purjehtivat espereiden asuttamalle Crescentin saarelle. Mukaansa he saavat kenraali Leon, Celeksen ja Imperiumin työllistämän Shadow-ninjan.[71] Seuruetta täydentävät Crescentille perustetussa Thamasan kylässä asuvat iäkäs maagi Strago sekä tämän energinen lapsenlapsi Relm.[72] Löydettyään vuorille asettuneet esperit ryhmä saattaa nämä Thamasaan, jossa kenraali Leo sekä espereiden johtaja Yura sovittavat osapuolten väliset ristiriidat.[73] Samalla Kefka kuitenkin ilmaantuu paikalle ja loihtii keisarin nimissä jokaisen läsnä olevan esperin magicite-kiveksi. Hän myös surmaa teosta tulistuneen Leon. Monet suljetussa maassaan vielä olevat esperet lentävät Thamasaan haastamaan Kefkaa, joka tosin saa heistä vain lisää magiciteja.[74]
Kefka ja Returnersin pettänyt Gestahl käyttävät hyväkseen espereiden auennutta porttia ja siirtyvät sen kautta maailman yllä leijuvalle mantereelle, minne kolmen jumalan – kaiken taikuuden lähteen – patsaat vuosisatoja sitten kätkettiin. Heidän aikeenaan on päästä osallisiksi jumalien mahtavista voimista.[75] Setzerin ilma-aluksella Returners tavoittaa vihollistensa olinpaikan. He eivät silti pysty estämään Kefkaa käskemästä jumalien patsaita antamaan hänelle maagista voimaansa. Epäillen tämän johtavan maailman tuhoon Gestahl suuttuu ja yrittää tuloksetta vahingoittaa Kefkaa voimakkailla loitsuilla.[76] Kefkan määräyksestä jumalat tappavat Gestahlin, ja taikuuden harmonia alkaa järkkyä. Leijuvan mantereen sortuessa ryhmä kiirehtii alukselleen, joka sekasorron vuoksi tuhoutuu ja erottaa matkustajansa toisistaan. Kefkan magian käytöllä on kaoottinen seuraus koko maailmalle: mannermaat hajoavat lukuisiksi saariksi ja maanpäällinen elämä alkaa kuihtua.
Autiolle saarelle ajautunut Celes herää vuoden kestäneestä koomasta seuranaan ainoastaan kasvattajansa[52] Cid. Muiden Returnersin jäsenien olinpaikasta tai siitä, onko maailmassa ylipäätään muita selvinneitä, ei ole tietoakaan.[77] Celes päättää aloittaa ystäviensä etsinnän, ja poistuttuaan saarelta lautan avulla hän tapaa Setzerin, joka saa käyttöönsä kadonneelle ystävälleen kuuluneen Falcon-ilmalaivan.[78] Uuden aluksen myötä pelaajalle aukenee useita vapaavalintaisia tehtäviä, joissa voidaan etsiä kaikki alkuperäiseen saattueeseen kuuluneet henkilöt sekä uusia ryhmäläisiä. Päättääkseen maailmalle aiheutetun kaaoksen toisensa löytäneet Returnersin jäsenet matkustavat Kefkan asuttamalle tornille. He tuhoavat kolmen jumalan patsaat, mikä ei kuitenkaan aiheuta taikuuden häviämistä: patsaiden sijasta Kefka on nyt kaiken olemassa olevan magian lähde.[79] Ryhmäläisten kohdatessa Kefkan tämä uhkaa tuhota heidät ja koko maailman. Returners käy viimeisen kamppailun jumalallisen ulkomuodon ottanutta Kefkaa vastaan, joka huomattavista voimistaan huolimatta kärsii tappion. Magian kaikotessa maailmasta ryhmä pakenee romahtamaisillaan olevasta tornista samalla, kun Terra alkaa esper-perimänsä takia menettää voimiaan.[80] Hän kuitenkin kuulee isältään Maduinilta, että hän voi elää vielä ihmispuoliskonsa ansiosta.[81] Ennen pitkää kaikki maagiset kohteet häviävät. Returnersin jäsenet tarkkailevat pelastamansa maailman näkymiä Falconin kannelta.
Final Fantasy VI oli ensimmäinen Final Fantasy -peli, jota ei ohjannut sarjan luojana tunnettu Hironobu Sakaguchi.[82] Tuottajana toimineen ja pelikonseptin luoneen Sakaguchin korvasivat espereiden taikatoiminnon kehittänyt Hiroyuki Itō ja pelin käsikirjoittanut Yoshinori Kitase.[1][83] Juonen laadintaan osallistui myös Soraya Saga, joka loi taustatarinan kahdelle hahmolle, Edgar ja Sabin Figarolle.[84]
Hahmojen ja pelitunnuksen kuvituksesta vastasi kaikkien aiempien osien tavoin Yoshitaka Amano. Peli oli Amanon viimeinen 1990-luvun Final Fantasy -projekti, jossa hän toimi päähahmosuunnittelijana. Paikan täytti myöhemmin Tetsuya Nomura, jonka rooli Final Fantasy VI:ssa oli suunnitella joitakin hahmoja.[83] Nomura kuului myös pelin grafiikkaohjaajiin, joita hänen lisäkseen olivat Tetsuya Takahashi, Hideo Minaba ja Kasuko Shibuya.[85] Useamman käytettävissä olevan värin ansiosta 24 pikselin pituisista hahmo-spriteista saatiin peliä edeltäviin Final Fantasy -osiin verrattuna yksityiskohtaisempia. Hahmoille luotiin myös aiempaa enemmän liikettä, ilmeitä ja tunteita kuvaavia animaatioita.[1] SNES-peleille ominaista Mode 7 -tekstuurigrafiikkaa hyödyntämällä muutoin kaksiulotteisen pelin taustasta saatiin täysin pyöritettävä chocobon ja ilmalaivan ohjaamisen yhteydessä.[1][86]
Ennen Final Fantasy VI:a Pohjois-Amerikassa oli ilmestynyt kaksi Final Fantasyn pääsarjaan kuuluvaa osaa, ensimmäinen Final Fantasy sekä Final Fantasy IV. Jotta pelin amerikkalainen julkaisu ei olisi ollut ristiriidassa Final Fantasy II:ksi nimetyn neljännen osan kanssa, julkaistiin se vastaavasti nimellä Final Fantasy III. Final Fantasy VI:n käänsi japanista englanniksi tuolloin Squarella työskentelevä Ted Woolsey, jonka muita käännöstöitä ovat Chrono Trigger ja Secret of Mana.[87] Työstettävänään Woolseylla oli noin 1 300 sivua tekstiä, jotka hän käänsi 30 päivässä omatoimisesti.[88] Final Fantasy VI:n amerikkalainen versio erosi japanilaisesta lähinnä Woolseyn käännöksen ja Nintendo of American senaikaisen sensuurin takia. Yhtiö ei muun muassa suvainnut uskonnollisia termejä, ja siksi loitsu Holy (suom. pyhä) vaihdettiin muotoon Pearl (suom. helmi). Pelistä poistettiin myös seksuaalisia viittauksia ja päihteisiin liittyvät pubit nimettiin kahviloiksi.[89]
Pelihahmojen nimenvaihdoksiin liittyvät syyt vaihtelivat. Esimerkiksi Stragus sai nimen Strago kuuden merkin rajan vuoksi.[87] Terran nimeen Woolsey päätyi sen takia, että tämän alkuperäinen nimi Tina oli angloamerikkalaiseksi hyvin yleinen. Myös useat peliä ennakkoon kokeilleista inhosivat nimeä Tina.[87] Nimiä saatettiin vaihtaa tekijänoikeudellisistakin syistä, kuten siitä, että jollakin hahmolla oli sama nimi kuin jonkin tunnetun elokuvan päähenkilöllä.[87] Woolseyn mōguri-olennoille keksimä englanninkielinen nimitys oli moogle. Vaikka nimeä ei käytetty Final Fantasy VII:n eikä Final Fantasy VIII:n käännöksissä, vakiintui se pelisarjan myöhempiin osiin.[88]
Final Fantasy VI:n musiikki on usein laskettu Final Fantasy -sarjan ja säveltäjä Nobuo Uematsun parhaimmistoon.[9][90][91][92][93] Uematsu on itse luonnehtinut pelin sävelmiä Final Fantasy IV:n ja Final Fantasy V:n onnistuneeksi yhdistelmäksi.[94] Kuten aikaisemmissakin Final Fantasy -peleissä, Final Fantasy VI:ssa ovat läsnä alkuvalikossa soiva preludi ja voitetun taistelun päätteeksi kuultava fanfaari. Muilta osin pelin musiikki painottuu taisteluihin sekä hahmoille ja paikkakunnille omistettuihin teemoihin. Hironobu Sakaguchin pyynnöstä Uematsu laati kaikille 14 pelihahmoille omat tunnuskappaleensa.[95] Uematsu ei itse pitänyt tarpeellisena niin monen hahmoteeman säveltämistä, koska kaikki päähenkilöt eivät ole keskenään yhtä merkittäviä.[95] Tunnussävelistä useimmin käytetty on "Terra’s Theme", joka soi pelin alkuteksteissä ja maailmankartalla. Terraa käsittelevissä kohtauksissa kappaleen tosin korvaa sitä muistuttava "Awakening".
"Aria di Mezzo Carattere" on pelin keskivaiheille sijoittuvaa oopperakohtausta säestävä aaria. Laulun esittävälle Celekselle annettiin syntetisoitu ääni, joka sanojen sijaan toisti vain kappaleen melodiaa. Varsinaista lauluääntä on esiintynyt "Aria di Mezzo Caratteren" toisinnoissa, kuten pelin PlayStation-käännöksessä olevan animaation taustamusiikissa ja Svetla Krastevan italiankielisin sanoin laulamassa versiossa, joka on kuultavissa Final Fantasy VI Grand Finale -levyltä. Final Fantasy VI:n kappaleisiin lukeutuu myös Final Fantasy -sarjan pisin taistelukappale, "Dancing Mad", joka kestää lähes 18 minuuttia. "Dancing Mad" säestää pelin lopussa käytävää neljää perättäistä taistelua. Final Fantasy VI:n pisintä sävellystä edustaa kuitenkin yli 21-minuuttinen "Balance Is Restored", joka soi viimeistä yhteenottoa seuraavien kohtausten aikana.
Final Fantasy VI:n soundtrack Final Fantasy VI Original Sound Version julkaistiin viikkoa ennen pelin ilmestymistä. Albumiin sisältyy 3 CD-levyä ja pelin kaikki 61 kappaletta, joiden äänenlaatu säilytettiin Super Nintendon SPC700-äänipiirin mukaisena.[91] Pohjois-Amerikassa kokoelma oli saatavilla nimellä Final Fantasy III: Kefka’s Domain, joka eroaa Original Sound Versionista erilaisella kansikuvituksella ja kappalenimillä.[96] Muita vuoden 1994 aikana ilmestyneitä albumeita ovat pianolle sovitettua Final Fantasy VI -musiikkia sisältävä Final Fantasy VI Piano Collections[97] sekä Final Fantasy VI Grand Finale, johon on nauhoitettu 11 Milanon sinfoniaorkesterin tulkitsemaa kappaletta.[98] Pelin musiikista julkaistiin myös kaksi EP-levyä, joita ovat kaksiosainen Final Fantasy VI Stars[99][100] sekä uudelleen muokatusta ja ennen julkaisemattomasta musiikista koostuva Final Fantasy VI Special Tracks.[101]
5. lokakuuta 1999 julkaistuihin pohjoisamerikkalaisiin Final Fantasy Anthology -peleihin lisättiin Music From FFV and FFVI Video Games
-levy, jonka musiikki on Original Sound Versionin tavoin otettu muuntelemattomana suoraan pelistä. Kappaleita albumissa on yhteensä 22; näistä 12 on Final Fantasy VI:sta.[102]
Super Nintendon lisäksi Final Fantasy VI on virallisesti sovitettu kahdelle konsolille. Molemmat käännökset ovat TOSEn laatimia, ja niistä ensimmäinen ilmestyi Sony PlayStationille vuonna 1999. Japanissa peliä markkinoitiin kyseiselle alustalle sekä yksittäisenä pelinä että osana Final Fantasy Collectionia, joka Final Fantasy VI:n ohella sisälsi Final Fantasy IV:n ja Final Fantasy V:n.[103] Vastaavanlainen kokoelma – joka ei tosin sisältänyt neljättä osaa – julkaistiin samana vuonna Pohjois-Amerikassa nimellä Final Fantasy Anthology.[104] Euroopassa peli sai ensijulkaisunsa maaliskuussa 2002, kun PlayStation-versio toimitettiin PAL-alueille.[105][106]
Grafiikka ja audio säilytettiin PlayStationilla pelin alkuperäisessä laadussa, mutta käännöksessä on myös uudistuksia. Pelin avaukseen ja loppuun sijoitettiin videot, joissa esitetään tarinan keskeisimpiä kohtauksia tietokoneanimoituina. Pelaamisen helpottamiseksi taas kehitettiin Memo File -toiminto, jonka avulla pelitilanne voidaan tallentaa tilapäisesti pelihahmon sijainnista riippumatta. Memo-tallennus säilyy PlayStationin keskusmuistissa aina konsolin sammuttamiseen asti.[12] Pelattavuutta pyrittiin myös parantamaan SNES-pelissä ilmenevien ohjelmointivirheiden poistamisella.[107] Muut lisäominaisuudet koostuvat läpipeluun myötä aukenevista bonuksista, joiden kautta pelaaja voi seurata erilaisia gallerioita ja hahmojensa kehitystä.[108]
Final Fantasy VI:n toinen sovitus julkaistiin Game Boy Advancelle, ja se kantaa nimeä Final Fantasy VI Advance. Pelissä on sekä SNES- että PlayStation-esikuvista poikkeavia muutoksia. Advancen amerikkalaisessa ja eurooppalaisessa julkaisussa käsikirjoitusta sekä loitsujen nimiä muokattiin vastaamaan enemmän japanilaisversiota.[90] Samoin kuin muissa GBA:lle käännetyissä Final Fantasy -osissa, versio sisältää parannellun grafiikan ja pelin musiikkia toistavan soittimen.[109] Uusia ympäristöjä ovat puolestaan Dragon's Den -luolasto ja Soul Shrine, jossa pelin aikana kohdatut viholliset voidaan haastaa tauottomien taisteluiden muodossa.[109] Pelissä voidaan lisäksi käyttää neljää uutta esperiä ja kolmea uutta taikaa.[110]
Peli julkaistiin vuonna 2014 Android- ja iOS-järjestelmille. Älypuhelimille räätälöidyn ohjauksen lisäksi mobiiliversio sisälsi visuaalisia muutoksia sekä hahmoihin että ympäristöihin.[111] Mobiiliversioon perustuva PC-versio julkaistiin Steam-palvelussa joulukuussa 2015.
| Vastaanotto | |
|---|---|
| Yhteispisteet | |
| Kerääjä | Pisteet |
| GameRankings | 94% (perustuu 11 arvosteluun)[7] |
| Arvostelupisteet | |
| Julkaisu | Pisteet |
| Allgame | 5/5[112] |
| Edge | 8/10[113] |
| Electronic Gaming Monthly | 9/10[114] |
| Famitsu | 37/40[115] |
| Gaming Target | 9.9/10[116] |
| Game Players | 98%[117] |
| RPGamer | 4, 5 ja 5/5[118] |
Japanissa Final Fantasy VI:a myytiin Super Nintendolle yli 2,5 miljoonaa kappaletta,[6] ja sen maailmanlaajuinen toimitusmäärä SNES- ja PlayStation-konsoleille on noin 3,5 miljoonaa.[119] Pelin kriitikoilta saamat arviot ovat olleet pääosin kiittäviä. Ilmestymisvuotenaan 1994 se sai Famitsū-lehden neljältä arvostelijalta arvosanat 9, 8, 10 ja 10. Yhteispisteet olivat siten 37 40:stä.[115] Musiikkia, grafiikkaa ja juonirakennetta kehunut GamePro sanoi pelin vetoavan kaikentyyppisiin roolipelien harrastajiin. Pelin äänenlaadun, ohjauksen ja hauskuuden lehti arvioi täyden viiden pisteen arvoiseksi.[4] GamePlayers piti peliä parhaana kaikista siihenastisista roolipeleistä ja antoi sille lähes täydellisen arvosanan.[117] Electronic Gaming Monthlyn mielestä Final Fantasy VI oli syvällisyytensä ja realistisuutensa ansiosta hyvin harvinainen lajityyppinsä edustaja.[114] Lehti valitsi Final Fantasy VI:n kuukauden peliksi, ja jokainen pelin arvostelleesta neljästä toimittajasta antoi sille arvion 9/10.[8][120] 200. numerossaan Electronic Gaming Monthly julkaisi näkemyksensä 200 oman aikansa parhaasta videopelistä, joista Final Fantasy VI oli sijalla 36.[121]
Nintendo Power nimesi Final Fantasy VI:n "kaikkien aikojen suurimmaksi roolipeliksi" ja kehui pelin laajuutta sekä aiempia osia parempaa grafiikkaa ja äänenlaatua. Lehti kuitenkin moitti liian pitkiä juonikohtauksia eikä myöskään pitänyt pelin tarinaa täysin sopivana amerikkalaisyleisölle.[3] 100. numerossaan Nintendo Power valitsi Final Fantasy VI:n Nintendon konsolille julkaistuista peleistä kahdeksanneksi parhaaksi. Hyvää sijoitusta perusteltiin sillä, että peli sisälsi kaikki elementit, mitä pelaaja saattoi toivoa.[122] Lehden 200. numerossa peli taas pääsi 40 korkeimmalle sijoittuneen Nintendo-nimekkeen joukkoon.[123]
Vuosia julkaisunsa jälkeen peli sai myönteiset arvostelut myös eri pelisivustoilta. RPGamerin toimittajat kunnioittivat Final Fantasy VI:n syvällistä tarinaa, jonka sanottiin käsittelevän yllättävän paljon arkielämän ongelmia. Pelin tunnelmallista musiikkia he pitivät yhtenä Nobuo Uematsun mestarillisimmista sävellyksistä. Valituksen aiheita olivat englanninkielinen käännös ja vähäinen uudelleenpeluuarvo.[9][26][124] Tuloksen 9.9/10 antanut Gaming Target arvosti Final Fantasy VI:n sujuvaa taistelujärjestelmää, eeppistä musiikkia ja grafiikkaa, joka vakuutti etenkin tausta- ja hirviösuunnittelulla. Alkuperäisen version todettiin myös olevan PlayStation-käännöstä parempi raikkaammalla äänellään ja nopeammilla latausajoillaan.[116] Allgame kutsui klassikoksi luokittelemansa Final Fantasy VI:n juonta rikkaaksi ja kehui pelin hahmovalikoimaa, audiovisuaalista esitystä sekä edellisistä osista hyvin päivitettyä taistelujärjestelmää.[112]
Final Fantasy VI on useasti valittu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista peleistä 2000-luvulla pidetyissä äänestyksissä. Pelihahmojen monipuolisuutta sekä espereihin perustuvaa taikajärjestelmää kehunut[5] IGN:n toimittajat valitsivat pelin viimeisimmässä selvityksessään yhdeksänneksi parhaaksi peliksi.[2] Vuosien 2003 ja 2005 äänestyksissä sivusto oli sijoittanut sen 43:nneksi ja 56:nneksi.[125][126] Final Fantasy VI ylsi kymmenen parhaan joukkoon myös IGN:n lukijoiden ja GameFAQsin käyttäjien listoilla.[127][128] Famitsūn lukijoilleen teettämässä äänestyksessä se saavutti 25. sijan.[129]
Game Rankingsin ja Metacriticin tilastoissa pelin uudelleenjulkaisujen, Final Fantasy Anthologyn ja Final Fantasy VI Advancen, arvostelut ovat olleet keskimäärin hyvää tasoa.[130][131][132] Anthology tosin sai nuhteita pitkistä lataustauoista sekä päivitysten puutteesta.[133][134][135][136] Game Boy Advancelle julkaistu Final Fantasy VI Advance taas kärsi musiikin heikonpuoleisesta laadusta, jonka tähden Nobuo Uematsun sävellykset eivät arvostelijoiden mukaan päässeet oikeuksiinsa.[34][90][137][138] Muutoin Advancea kehuttiin siinä missä alkuperäistäkin Final Fantasy VI:a, ja IGN:n 25 kaikkien aikojen parhaan Game Boy Advance -pelin listauksessa se valittiin kahdeksanneksi.[139]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
