Final Fantasy (jap. ファイナルファンタジー) on Square Enixin (ent. Square) roolipelisarja.
| Final Fantasy | |
|---|---|
 |
|
| Kehittäjä | Squaresoft, myöhemmin Square Enix |
| Julkaisija | Square Enix |
| Suunnittelija | Hironobu Sakaguchi |
| Lajityyppi | roolipeli |
| Alusta | NES, SNES, PlayStation, PlayStation 2, PlayStation 3, PlayStation 4, PlayStation 5, Windows, Xbox 360, Xbox One |
| Ensijulkaisu | Final Fantasy (1987) |
| Viimeisin julkaisu | Final Fantasy XVI (2023) |
 Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
Pelisarja on ehkä tunnetuin esimerkki ns. japanilaistyylisistä konsoliroolipeleistä. Se ammentaa ideansa muista 1980-luvun lopun konsoliroolipeleistä, tärkeimpänä Enixin suositusta Dragon Quest -sarjasta. Pelit ovat olleet suosittuja pitkään Japanissa; Yhdysvalloissa ne löivät lopullisesti läpi Final Fantasy IV:n ja Final Fantasy VI:n myötä (jossa nämä pelit julkaistiin Super Nintendo Entertainment Systemille nimillä Final Fantasy II ja Final Fantasy III), ja kansainvälinen läpimurto tuli Final Fantasy VII:n myötä (joka oli myös ensimmäinen Euroopassa julkaistu sarjan peli).
Yksi pelisarjan huomattavia ominaisuuksia on että pelit eivät tyypillisesti ole tarinallista jatkoa toisilleen vaan jokainen peli sisältää omat hahmonsa ja oman fiktiivisen maailmansa. Tämän vuoksi sarjan maailmat voivat erota toisistaan paljonkin, kuten ensimmäiset viisi peliä sijoittuvat tyypillisempiin Euroopan Keskiajan inspiroimiin fantasia-maailmoihin kun taas VI on enimmäkseen toisen teollisen vallankumouksen inspiroima ja VII menee jo tieteisfantasian puolelle. Sarjassa on kuitenkin silti toistuvia elementtejä jotka ovat mukana lähes jokaisessa pelissä, kuten tiettyjä olentoja. Jotkut pelit ovat myös saaneet tarinallista jatkoa, kuten Final Fantasy X sai suoran jatko-osan, XIII:sta tuli trilogia ja VII:n maailmaa laajennettiin spin-off pelien ja elokuvien kautta. Final Fantasy VII:n uusintaversio tullaan julkaisemaan monessa osassa.
Pelit
Pääsarja
- Final Fantasy (1987)
- Final Fantasy II (1988)
- Final Fantasy III (1990)
- Final Fantasy IV (1991)
- Final Fantasy IV: The After Years (2008)
- Final Fantasy V (1992)
- Final Fantasy VI (1994)
- Final Fantasy VII (1997)
- Final Fantasy VII Remake (2020)
- Final Fantasy VIII (1999)
- Final Fantasy IX (2000)
- Final Fantasy X (2001)
- Final Fantasy X-2 (2003)
- Final Fantasy XI (2002)
- Final Fantasy XII (2006)
- Final Fantasy XIII (2009)
- Final Fantasy XIII-2 (2011)
- Lightning Returns: Final Fantasy XIII (2013)
- Final Fantasy XIV (2010)
- Final Fantasy XV (2016)
- Final Fantasy XVI (2023)[1]
Spin-offit
Varsinaisten Final Fantasy -pelien ohella on saman nimen alla julkaistu myös muita pelejä ja tuotteita. Tunnettuja esimerkkejä ovat Final Fantasy Tactics-sarjan roolistrategiapelit ja moninpeliä varten suunniteltu toimintaroolipeli Final Fantasy: Crystal Chronicles Nintendo GameCubelle. Monista vanhimmista osista on tehty uudelleenjulkaisuja, kuten Final Fantasy Origins ja Final Fantasy Anthology -pelit PlayStationille. Myös Kingdom Hearts -pelit ovat yhteydessä pelisarjaan, sillä ne sisältävät useita Final Fantasy -hahmoja. Muita spin-offeja ovat esimerkiksi chocobo-hahmojen omat pelit. Joitain spin-offeja on järjestetty useista peleistä koostuviksi kokonaisuuksiksi, joista esimerkkejä ovat Compilation of Final Fantasy VII ja Ivalice Alliance. Lisäksi on ilmestynyt muita mainitsemattomia pelejä muun muassa Vagrant Story.
Mobiililaitteille suunnattu Final Fantasy XI R on peruttu vuonna 2021: pelin kehityksestä kerrottiin vuonna 2015 Square Enixin ja Nexonin yhteistyönä.[2]
Muita pelejä:
- Final Fantasy Type-0 (2011)
- Stranger of Paradise: Final Fantasy Origin (2022)[3][4]
Tactics-sarja
Final Fantasy Tactics on vuonna 1997 julkaistu taktiseen roolipelaamiseen keskittyvän spin-off -pelien sarjan ensimmäinen osa.
Final Fantasy Tactics Advance on julkaistu vuonna 2003 Game Boy Advancelle.
Final Fantasy Tactics A2: Grimoire of the Rift on julkaistu vuonna 2008 Nintendo DS:lle.
Dissidia-sarja
Dissidia Final Fantasy ja Dissidia 012 Final Fantasy ovat PlayStation Portablelle julkaistuja taistelupelejä.
Dissidia Final Fantasy NT on PlayStation 4:lle julkaistu taistelupeli, joka on julkaistu kolikkopelinä vuonna 2015.[5]
Pelaaminen
Toiminnaltaan pelit ovat tyypillisiä japanilaisia konsoliroolipelejä. Tarinaa seurataan pelinäytöllä, joissa hahmoja ohjataan. Pelien hahmoja ei luoda erikseen (paitsi ensimmäisessä osassa), vaan käytössä on valmiit henkilöhahmot, joskin heidät voi nimetä haluamikseen mikäli nimet eivät miellytä. Peleissä on vaihteleva määrä pelattavia hahmoja (esimerkiksi Final Fantasy VI:ssa on 14 pelattavaa hahmoa ja Final Fantasy X-2:ssa vain kolme), joista 3–5 on yleensä kerralla pelaajan ohjaamassa ryhmässä. Suurin osa toiminnasta ja pelihahmojen kehittymisestä sijoittuu taisteluihin, jotka käydään vuoropohjaisesti.
Toistuvat elementit
Chocobot
Chocobot (jap. チョコボ, Chokobo) ovat suuria lentokyvyttömiä lintuja, jotka ovat yleensä väriltään keltaisia. Näitä lintuja käytetään usein pelissä hevosten sijaan ratsuina. Ne ilmestyivät ensimmäistä kertaa Final Fantasy II:ssa ja ovat olleet siitä lähtien Final Fantasy sarjan maskotteja yhdessä mooglejen kanssa. Uusimpiin peleihin chocobojen ulkonäkö on muuttunut hieman erilaiseksi alkuperäisestä.
Magitek
Pelissä, joissa on edistyksellisempää teknologiaa sisältäviä universumeja, se kuvataan usein pääasiallisesti magian voimanlähteenä. Tätä kutsutaan nimenomaan magitekiksi Final Fantasy VI:ssä, XIV:ssä ja XV:ssä, kun taas muissa peleissä on samanlaisia elementtejä eri nimellä, kuten mako-tekniikka VII-pelissä ja magicite-tekniikka pelissä XII. Tällaista maagista teknologiaa käytetään usein vertauskuvana ylilyönnistä, pahoista kunnianhimoista, maailman sääntöjen rikkomisesta ja sen energian varastamisesta hinnasta riippumatta. Erittäin voimakas magitek-panssari toistuu useissa sarjan peleissä, kuten VI, XIV ja XV mekan muodossa ja XV:ssä moottoripanssarina.
Mako
Mako (jap. 魔晄, Makō, engl. magic light), lausutaan /MAH-koh/, on planeetan elämänvirran nestemuoto Final Fantasy VII:ssä. Se oli maailman ensisijainen energialähde Wutaita ja maaseutualueita lukuun ottamatta. Elämänvirta voi tiivistyä materia- tai makokiviksi.
Mako näkyy vihreänä valoaineena. Makoreaktorien pohjissa se näkyy kuoppanesteenä, joka on jatkuvassa liikkeessä, aaltoilee ja kuohuu lakkaamatta. Kun Aerith Gainsborough tarkastaa rikkinäisen makoventtiilin, vuotava aine näyttää kuplivana hehkuna, joka levittää hiukkasia hitaasti ilmaan. Mako voi kiteytyä materiaksi tunnetuiksi kiteiksi ja tiivistyä kiviksi, joilla on maagisia ominaisuuksia.
Mooglet
Mooglet (jap. モーグリ, Mōguri) tekivät vuonna 1990 julkaistussa Final Fantasy III:ssa. Sittemmin heistä on chocobojen ohella tullut sarjan maskotteja. Mooglien tehtävänä on useimmiten avustaa pelaajaa, esimerkiksi jakamalla tälle pelin toimintaan liittyvää informaatiota tai jopa liittymällä pelaajan ohjaamaan ryhmään. Final Fantasy VII:ssa, Final Fantasy VIII:ssa ja Final Fantasy Tacticsissa heitä voidaan myös käyttää vihollisia vahingoittavina olentoina, jotka voidaan kutsua taistelun aikana. Final Fantasy XII:ssa ja Final Fantasy Tactics Advancessa esiintyvät mooglet poikkeavat muiden osien esikuvista siinä, että he käyttävät vaatteita; pitkillä korvillaan he ovat myös ottaneet entistä jänismäisemmän ulkomuodon.
Puhuessaan mooglet käyttävät usein tavaramerkikseen muodostunutta ”kupo”-hokemaa, joka ei varsinaisesti tarkoita mitään. Yleensä he lausuvat sen yllättyessään tai lopettaessaan lauseen. Ne ovat pieniä ja väriltään vaihtelevan karvan peittämiä. Heidän tunnusomaisia piirteitään ovat sirot lepakkomaiset siivet ja punaisella tai keltaisella pallolla varustettu antenni.
Final Fantasyn lisäksi moogleilla on ollut rooli myös Kingdom Hearts ja Seiken densetsu -pelisarjoissa sekä joissakin chocobo-aiheisissa peleissä. Final Fantasy III:ssa he ovat vanhan Doga-velhon henkivartijoita. Varhaisissa Seiken Densetsu -peleissä heitä taas käytetään statusta heikentävänä vaivana, jossa pelihahmo muuttuu puolustuskyvyttömäksi moogleksi.
Alustat
Sarjaa tehtiin kuudenteen osaan asti Nintendo Entertainment Systemille ja sitä seuranneelle Super Nintendo Entertainment Systemille. Koska Nintendo päätti viidennen sukupolven konsolissaan Nintendo 64:ssä käyttää kasetteja CD-levyjen sijaan, Square päätti siirtää sarjan Sony:n uudelle PlayStation-konsolille CD-levyjen halvemman hinnan ja korkeamman tallennustilan ansiosta. CD-levyillä pelit oli myös mahdollista jakaa useammalle levylle joten tallennustilan loppuminen levyltä ei myöskään koitunut ongelmaksi ja Final Fantasy VII julkaistiinkin kolmella levyllä. Sarjasta tulikin nopeasti yksi PlayStationin killer appeista, erityisesti Final Fantasy VII:stä joka lisäsi merkittävästi konsolin myyntiä sen alkuaikoina. Tämän siirron jälkeen sarja olikin yksinoikeus PlayStation-konsoleille Final Fantasy XII:hin asti, joskin Final Fantasy XI julkaistiin myös PC:lle johtuen siitä että peli oli sarjan muista osista poiketen massiivinen monen pelaajan verkkoroolipeli. Final Fantasy XIII:stä alkaen pelit on tyypillisesti tehty PlayStation-konsoleiden lisäksi myös Microsoftin Xbox-konsoleille ja PC:lle, joskin julkaisu ei kaikille alustoille tapahdu aina samanaikaisesti ja PlayStation-konsolit ovat yleensä prioriteettiasemassa julkaisujärjestyksessä, kuten Final Fantasy XIV:tä ei ole julkaistu Xbox One:lle, Final Fantasy XV julkaistiin PC:lle lähes kaksi vuotta konsoliversioiden jälkeen ja Final Fantasy VII Remake on vuoden ajan yksinoikeus PlayStation 4:llä.
Erilaisia uudisversioita on julkaistu, ja suunnitteilla varsin monille laitteistoille, kuten PC:lle (Microsoft Windowsille), MSX:lle, WonderSwan Colorille, Game Boy Advancelle, Nintendo DS:lle, PlayStation 3:lle, Xbox 360:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox One:lle, sekä Japanissa myös erilaisille älypuhelimille. Näiden lisäksi pelejä on julkaistu monille vähemmän tunnetuille järjestelmille, ja koska sarja on varsin suosittu, jatkoa on tulossa tämän päivän ja tulevaisuuden pelikonsoleille, kuten PlayStation 5:lle ja Xbox Series X:lle.
Suunnittelijat
Sarjan pääasiallinen suunnittelija on Hironobu Sakaguchi. Vuonna 1987 Square oli lähestulkoon konkurssin partaalla, joten Sakaguchi nimesi uuden, kunnianhimoisen Famicom-projektinsa Final Fantasyksi, olettaen, että siitä tulisi Squaren viimeinen peli. Final Fantasy -pelistä tuli kuitenkin välitön myyntimenestys ja Squaren tulevaisuus oli turvattu.
Sakaguchin ohella muita merkittäviä sarjan tunnettuja nimiä ovat sarjan kuvittajat, kuten Yoshitaka Amano (konseptitaiteilija osissa 1–6) ja Tetsuya Nomura, sekä sarjan muusikot, tärkeimpänä Nobuo Uematsu, joka on yksi tunnetuimmista videopelisäveltäjistä kautta aikojen. Oman maininnan ansaitsee myös Ted Woolsey, jonka englanninkielinen käännös – tai oikeammin käännös ja sovitus – Final Fantasy VI:sta jakaa hieman mielipiteitä, mutta oli kuitenkin merkkipaalu videopelien lokalisoinnin alalla. Jotkut pelkäävät pelisarjan tulevaisuuden olevan uhattuna, sillä monet avainhenkilöistä, niin Sakaguchi kuin Uematsukin, ovat jo jättäneet Square Enixin.
Elokuvat, anime
Peleihin perustuen on julkaistu 3D-animaatioelokuva Final Fantasy: The Spirits Within, animesarja Final Fantasy Unlimited, ja 3D-animaatioelokuva Final Fantasy VII: Advent Children (joka on osa Compilation of Final Fantasy VII -spinoff-pakettia).
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
