muinainen valtakunta Lähi-idässä From Wikipedia, the free encyclopedia
Elam (elamiksi 𒁹𒄬𒆷𒁶𒋾, Haltamti) oli muinaisiranilainen alue ja valtio nykyisessä Iranin Khūzestānissa, Etelä-Irakista hieman itään Persianlahden pohjukassa. Elamin sivilisaatio vaikutti noin vuosina 3200–539 eaa.[1]
| Elam 𒁹𒄬𒆷𒁶𒋾 |
|
|---|---|
n. 3200 eaa.–539 eaa. |
|
|
|
|
| Kieli | elamin kieli |
| Seuraaja(t) | Akhaimenidien valtakunta |
Elamilaiset eivät olleet koskaan yhtenäinen etninen ryhmä, vaan heidän valtionsa oli erilaisten kansojen muodostama liitto, jota hallittiin yhdestä kaupungista, kuten Awanista, Anšanista, Šimaškista tai Susasta.[1]
Elamin nimi tulee akkadin ja sumerin kielisestä sanasta, joka tarkoittaa ylänköä. Elamilaiset itse kutsuivat maataan nimellä Haltami, jonka uskotaan tarkoittaneen niin ikään ylänköä. Raamatun mukaan alue on nimetty Elamin, Seemin pojan ja Nooan pojanpojan mukaan.[1]
Elamilaisten alkuperää ei tiedetä, mutta heidän arvellaan olleen Iranin tasangon alkuperäistä väestöä. Elamilaisten kulttuuri alkoi muodostua Mesopotamian Ubaid-kaudella viidennellä vuosituhannella eaa. Elamin sivilisaation historia jaetaan neljään kauteen:[1]
Protoelamilaisesta kaudesta 3200–2700 eaa. ei tiedetä paljoakaan, koska sen historia on kirjoitettu ylös kirjoitusjärjestelmällä, jota ei osata tulkita. Susasta löytyneiden esineiden perusteella elamilaiset olivat jo tuolloin taitavia käsityöläisiä.[1]
Ensimmäinen historiallinen merkintä Elamista on vuodelta 2700 eaa. peräisin olevassa sumerilaisessa tekstissä, jossa kerrotaan, kuinka sumerilaisten kuningas Enmebaragesi löi elamilaiset taistelussa ja sai hyvän sotasaaliin.[1]
Vanhaelamilaisella kaudella elamilainen kulttuuri oli jo kehittynyttä ja saavutti huippunsa Awanin, Anšanin ja Susan dynastioiden aikana. Sargon Akkadilainen valloitti Awanin noin vuonna 2300 eaa. ja toi Elamiin akkadilaisia kieli- ja kulttuurivaikutteita. Sargonin pojanpoika Naram-Sin teki Elamin kanssa rauhansopimuksen. Hänen steelastaan on saatu useiden elamilaisten jumalien ja hallitsijoiden nimiä sekä muuta tietoa maan historiasta. Awanin dynastia nousi uudelleen valtaan Elamissa sen jälkeen, kun gutilaiset löivät akkadilaiset. Tämän jälkeen gutilaiset kuitenkin valloittivat myös Elamin.[1]
Šimaškien dynastia (2200–1900 eaa.) tunnetaan sodistaan sumerilaista Uria vastaan. Urin kuningas Šulgi ajoi gutilaiset Elamista noin vuonna 2000 eaa. ja valloitti Susan. Vähän sen jälkeen elamilaisten ja amorilaisten liittouma syrjäytti sumerilaiset vallasta alueella.[1]
Sukkalmahien dynastia (1970–1770 eaa.) nosti elamilaiset valtaan Anšanissa ja Susassa sekä laajensi Elamin aluetta Sumeriin. Babylonin kuningas Hammurabi pyysi elamilaisilta apua valloittaessaan Mesopotamiaa 1700-luvulla eaa. Valloitettuaan Mesopotamian hän valloitti myös Elamin ja liitti sen valtakuntaansa.[1]
Keskielamilaisella kaudella elamilaisten kieli, kulttuuri ja uskonto levisivät alueella pohjoista kohti. Tärkemmät dynastiat olivat Kidinuidien dynastia 1500–1400 eaa., Igihalkidien dynastia 1400–1200 eaa. ja Sutrukidien dynastia 1200–1100 eaa. Kuningas Untaš-Napiriša rakennutti muun muassa Dur Untašin zikkuratin ja temppelikompleksin. Šutruk-Nakhunte perusti suuren Elamin imperiumin, joka ulottui Elamista eteläiseen Mesopotamiaan. Hän löi Babyloniaa hallinneet kassiitit ja asetti vanhimman poikansa Babylonin valtaistuimelle. Vasta assyrialaiset pystyivät pysäyttämään sutrukidit pohjoisessa. Valtakunta hajosi Šutruk-Nakhunten nuorimman pojan valtakauden jälkeen hallitsijasuvun sisäisiin kiistoihin.[1]
Uuselamilaisella kaudella valta Elamissa vaihtui aluksi tiheään. Sargon II:n kaudella elamilaiset alkoivat käydä sotia Assyriaa vastaan. Lopulta Assurbanipal valloitti Elamin 600-luvulla eaa. Kaiverruksen mukaan hän hävitti kaikki Elamin kaupungit, mutta arkeologisten todisteiden perusteella tämä väite on liioittelua. Tuhotessaan Susaa hän kuitenkin hävitti kaikki kuningashaudat ja historialliset dokumentit.[1]
Assurbanipalin kuoltua Elam, Meedia ja Babylonia hävittivät Assyrian kaupungit vuonna 612 eaa. Sen jälkeen Elamia hallitsi aluksi Meedia. Tämän jälkeen Elamiksi kutsuttiin Elamin eteläosaa, ja pohjoisosaa kutsuttiin Susianaksi.[1]
Elamilaisten sivilisaation katsotaan päättyneen persialaisen akhaimenidien valtakunnan alkuvuosina, kun Kyyros Suuri oli valloittanut koko seudun ja liittänyt Elamin valtakuntaansa provinssiksi. Persialaiskuningas Dareios I rakensi Susan uudelleen ja teki siitä yhden pääkaupungeistaan ja hallintopiireistään. Elamilaisella kulttuurilla oli senkin jälkeen vaikutusta akhaimenideihin, ja elamilaisten jumaluudet vaikuttivat Persian muinaisuskontoon, joka edelsi zarathustralaisuutta. Myös elamin kieltä käytettiin edelleen. Elamilainen kulttuuri jatkoikin elämäänsä alueella pienimuotoisena ja antoi vaikutteita alueen muille kulttuureille, etenkin persialaiselle kulttuurille.[1]
Elam sijaitsi lännen ja idän välisellä kauppareitillä, ja sen kautta käytiin kauppaa Mesopotamian ja idän välillä.[1]
Elamin kielellä ei ole tunnettuja sukulaiskieliä, eikä sitä ole vielä opittu tulkitsemaan. Tämän vuoksi tiedot Elamin varhaishistoriasta on saatu mesopotamialaisista lähteistä. Kun elamilaiset ottivat käyttöön sumerilaisten nuolenpääkirjoituksen, he alkoivat kirjoittaa sillä omaakin kieltään.[1]
Elamissa palvottiin noin 200 eri jumalaa. Kussakin temppelissä palvottiin yhden jumalan patsasta. Kuolema ja kuolemanjälkeinen elämä olivat elamilaiselle erityisen tärkeitä, ja monessa heidän rukouksistaan ja kaiverruksistaan pyydetään turvallista matkaa seuraavaan elämään.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
