Akkadin kieli

Akkadin kieli (𒀝𒅗𒁺𒌑, akkadû) on kuollut itäseemiläinen kieli,^[1] jota puhuttiin kolmannelta vuosituhannelta ensimmäiselle vuosituhannelle asti Assyrian ja Babylonian alueilla, mutta joka levisi jopa Persiaan ja Egyptiin asti. Ensimmäiset kirjoitetut kokonaan akkadinkieliset tekstit sijoittuvat vuodelle 2500 eaa. Akkadi oli tärkeä kaupan, politiikan, lain, uskonnon ja kirjallisuuden kieli muinaisessa Lähi-idässä ja sillä oli aikansa lingua francan asema.^[2]

Akkadin kieli
Akkadin kielen puhuma-alue
Oma nimi	𒀝𒅗𒁺𒌑 (akkadû)
Tiedot
Alue	Mesopotamia
Ajoitus	n. 2500-500 eaa. Akateemisessä ja liturgisessa käytössä vuoteen 100 jaa.
Puhujia	kuollut kieli, ei äidinkielenä
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	nuolenpääkirjoitus
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	Afroaasialaiset kielet
Kieliryhmä	Seemiläiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-2	akk
ISO 639-3	akk
Ohje
Infobox OK

Osa Gilgameš-eepoksesta kirjoitettuna nuolenpääkirjoituksella.

Akkadin kieltä kirjoitettiin nuolenpääkirjoituksella, joka otettiin käyttöön sumerin kielestä.^[3][4] Sumerin kieli vaikutti näin myös akkadin kielen sanastoon, ja akkadi muun muassa peri sanajärjestyksen sumerin kielestä. Akkadin kielen syrjäytti puhekielenä toinen seemiläinen kieli, aramea, noin 100-luvulla.^[5]

Murteet

Akkadin kielen poikkeuksellisen pitkän elinajan kuluessa siitä oli monta murretta, jotka ovat jakaantuneet karkeasti kahteen osaan, assyrialaisiin murteisiin ja babylonialaisiin murteisiin.^[6]

Päämurteet

Vanha akkadi 2500–1950 eaa.
Vanha babylonia 1950–1530 eaa.	Vanha assyria 1950–1750 eaa.
Keskibabylonia 1530–1000 eaa.	Keskiassyria 1500–1000 eaa.
Uusbabylonia 1000–600 eaa.	Uusassyria 1000–600 eaa.
Myöhäisbabylonia 600 eaa. – 100 jaa.

Fonetiikka

Konsonantit

		Bilabiaali	Alveolaari	Palataali	Velaari	Uvulaari	Glottaali
Nasaali		m	n
Klusiili	Norm.	p | b	t | d		k | g		ʔ
	Emf.		tˤ		kˤ
Affrikaatta	Norm.		t͡s | d͡z
	Emf.		t͡sˤ
Frikatiivi				ʃ	x | (ɣ)	(ʁ)
Lateraali			l
Approksimantti		w		j

Lähde:^[7]

Vokaalit

	Etinen	Keskinen	Takainen
Suppea	i		u
Puolisuppea	e
Avoin		a

Kaikki vokaalit voivat esiintyä sekä lyhyinä että pitkinä.

Lähde:^[7]

Kielioppi

Substantiivit ja adjektiivit

Akkadin kielen substantiivit ja adjektiivit jakaantuvat kahteen sukuun, maskuliiniin ja feminiiniin. Substantiiveilla on kolme sijamuotoa ja kolme lukua. Adjektiiveilla on myös kolme sijamuotoa mutta vain kaksi lukua duaalin puuttuessa.^[8]

Substantiivien taivutus

	maskuliini	feminiini
yks. nom.	šarrum	šarratum
yks. akk.	šarram	šarratam
yks. gen.	šarrim	šarratim
du. nom.	*šarrān	*šarratān
du. obl.	*šarrīn	*šarratīn
mon. nom.	šarrū	šarrātum
mon. obl.	šarrī	šarrātim

Lyhenteet: yks. = yksikkö, du. = duaali, mon. = monikko, nom. = nominatiivi, akk. = akkusatiivi, gen. = genetiivi, obl. = obliikvi

Obliikvi on akkusatiivin ja genetiivin muodostama hybridisija.

Substantiivi šarrum on "kuningasta" merkitsevä maskuliinisubstantiivi ja šarratum on feminiini merkitykseltään "kuningatar". Feminiinisanan johtimena on yleensä 't' tai 'at', mutta sana voi olla luonnostaan jo feminiininen, kuten äiti 'ummum'. Duaalimuoto sanasta šarrum on kieliopillisesti jokseenkin väärin, koska duaalia yleensä käytetään asioista, jotka esiintyvät pareina ihmisruumiissa kuten käsi 'qātum' ja silmä 'īnum'

Adjektiivit noudattavat suurin piirtein samaa substantiivien taivutuskaavaa, mutta nominatiivin monikossa saavat päätteen -ūtum ja monikon obliikvissa -ūtim. Adjektiiveista ei myöskään ole duaalimuotoa, vaan sen sijasta käytetään monikkoa. Adjektiivit tulevat yleensä pääsanan jälkeen ja kongruoivat pääsanansa kanssa suvussa, luvussa ja sijassa. Esimerkiksi 'vahvojen kuninkaitten' šarrī dannūtim sana dannum 'vahva' on samassa muodossa kuin pääsana.

Vanhan babylonian murteen jälkeen substantiivien taivutus yksinkertaistui ja sanaloppuinen m (mimaatio) ja n (nunaatio) katosi, joten esimerkiksi sanoista šarrum, šarratum ja qātān tuli šarru, šarratu ja qātā.

Verbit

Verbijärjestelmä on monimutkainen ja seemiläisten kielten tavoin perustuu radikaalijärjestelmään, jossa eri verbimuotoja muodostetaan yleensä kolmen juurikonsonantin eli radikaalin avulla.^[8] Akkadin kielen verbit jakaantuvat neljään konjugaatioon ja kolmeen aikamuotoon: preteritiin, preesensiin ja statiiviin. Myös imperatiivi-, partisiipi- ja verbaaliadjektiivimuotoja on mahdollista tehdä verbeistä. Akkadi on SOV-kieli, eli verbi tulee lauseen loppuun.