From Wikipedia, the free encyclopedia
Ariadna Sergejevna Efron (ven. Ариа́дна Серге́евна Эфро́н) (5. (18.) syyskuuta 1912 Moskova – 26. heinäkuuta 1975 Tarusa, Kalugan alue) oli venäläinen kirjailija, proosa- ja runouskirjallisuuden kääntäjä, taiteilija, taidehistorioitsija, muistelmakirjailija ja runoilija (hänen omista runoistaan oli elinaikana julkaistu vain lapsuudenaikaisia runoja), runoilija Marina Tsvetajevan ja Sergei Efronin tytär.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Ariadna Efron | |
|---|---|
 Ariadna Efron vuonna 1926 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 5. (18.) syyskuuta 1912 Moskova, Venäjän imperiumi |
| Kuollut | 26. heinäkuuta 1975 Tarusa, Kalugan alue, Venäjän federaatio, Neuvostoliitto |
| Kansalaisuus | Venäjä/ Neuvostoliitto |
| Ammatti | kirjailija, kääntäjä, kuvataiteilija |
| Vanhemmat | Sergei Efron, Marina Tsvetajeva |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Vanhemmat ja läheiset kutsuivat Ariadnaa lempinimellä Alja. Äiti Marina Tsvetajeva omisti hänelle suuren joukon runojaan (mm. sarjan ”Runoja tyttärelleni”). Alja kirjoitti itsekin runoja varhaislapsuudestaan alkaen (äiti julkaisi 20 runoa omassa kokoelmassaan Psyke), piti päiväkirjoja, jotka ovat hämmästyttävän omaleimaisia ja syvällisiä.
Vuonna 1922 Efron muutti äitinsä mukana ulkomaille. Hän asui vuosina 1922–1925 Tšekkoslovakiassa ja 1925–1937 Ranskassa, josta palasi Neuvostoliittoon 18. maaliskuuta 1937, ensimmäisenä koko perheestä.
Pariisissa Efron suoritti taideteollisen opiston (Arts et Publicité), jossa hän opiskeli kirjankuvitusta, grafiikkaa ja litografiaa, sekä Louvren Korkeakoulun (L'École du Louvre) pääaineenaan taidehistoria.
Efron työskenteli sellaisissa ranskalaisissa lehdissä kuin Russie d’Aujourd’hui (’Venäjä tänään’), France — URSS (’Ranska – Neuvostoliitto’), Pour-Vous (’Teille’), sekä venäjänkielisessä, neuvostomyönteisen pariisilaisen Paluumuuttajien liiton (Союз возвращенцев на Родину) julkaisemassa Наш Союз (’Meidän Neuvostoliittomme’) –aikakausijulkaisussa, johon hän teki artikkeleita, esseitä, käännöksiä ja kuvitusta.[1] Hän käänsi ranskaksi Majakovskin ja muiden neuvostorunoilijoiden teoksia.
Paluumuuttajien liitto oli osoittautunut NKVD:n (Neuvostoliiton sisäasiainministeriön ja tiedustelupalvelun) peitejärjestöksi, mutta Efron hyväksyi tilanteen ja toimitti NKVD:lle paluumuuttajiksi pyrkivien ja muidenkin emigranttien taustatietoja.
Palattuaan itsekin Neuvostoliittoon vuonna 1937 Efron työskenteli ranskankielisen neuvostoliittolaisen Revue de Moscou -lehden toimituksessa, johon hän kirjoitti artikkeleita, esseitä, reportaaseja, teki kuvituksia ja käännöksiä.
NKVD:n turvallisuusviranomaiset vangitsivat Efronin 27. elokuuta 1939. Hänet tuomittiin OSO:ssa (sisäministeriön oma, valtiorikoksiin keskittynyt pikaoikeusjärjestelmä) artiklan 58b (vakoilu) perusteella kahdeksaksi vuodeksi pakkotyöleirille;[2] vasta jälkeenpäin hän sai tietää molempien vanhempiensa kuolemasta vuonna 1941 (äiti Marina Tsvetajeva oli tehnyt itsemurhan evakuointipaikassaan Jelabugassa, isä oli teloitettu).
Leirituomion päätyttyä vuonna 1948 Efron toimi grafiikan opettajana Taideopistossa Rjazanin kaupungissa. Oltuaan vuosia eristyksessä ystävistään hän koki voimakasta yhteydenpidon tarvetta, jota helpotti aktiivinen kirjeenvaihto heidän kanssaan. Erityisesti on mainittava Boris Pasternak,[3] joka lähetti hänelle uusia runojaan ja lukuja Tohtori Živago -romaanistaan. Hän oli syvästi vaikuttunut kirjasta ja kirjoitti tekijälle:[4]
»14.10.1948 … Minulla on haave, joka ei ole olosuhteitteni vuoksi kovin pian toteutettavissa – haluaisin kuvittaa sen, ja hiukan eri tavalla kuin tavallisesti kirjoja ’viimeistellään’ normien mukaisesti, ts. kansi, nimiölehti jne. – ei, haluaisin tehdä muutamia kynäpiirroksia, yrittää kevyesti istuttaa paperiin tiettyjä hahmoja sellaisina kuin näen heidät sieluni silmin, ymmärrätkö, napata heidät…»
Efron vangittiin 22. helmikuuta 1949 uudelleen ja tuomittiin aikaisemman syylliseksi tuomitsemisen perusteella elinikäiseen karkotukseen Siperiaan, Krasnojarskin alueen Turuhanskin piirikuntaan. Ranskassa saamansa ”leipäammattitaidon” eli graafikon taitojensa ansiosta hän pystyi työskentelemään Turuhanskissa paikallisen piirikunnallisen kulttuuritalon taiteilijana. Hän jätti jälkeensä sarjan akvarelleja elämästään karkotuksessa; osa näistä näki päivänvalon ensi kertaa vasta vuonna 1989.[5]
Vuonna 1955 Ariadna rehabilitoitiin ”rikoksen tunnusmerkkien puuttumisen perusteella”, ja hän palasi Moskovaan.
Efronilla oli jo nuoruudesta alkaen heikko sydän, ja hänellä oli ollut jo muutamia infarkteja.[6] Hän kuoli 26. heinäkuuta 1975 Tarusan kaupunginsairaalassa.[6] Hänet on haudattu Tarusan hautausmaalle. (Tarusan pikkukaupunki 102 km päässä Moskovasta oli jo vanhastaan ollut kirjailijoiden ja taiteilijoiden suosiossa, ja siellä oli ollut mm. jo Marina Tsvetajevan vanhempien huvila. Neuvostoaikana sinne asettui useita toisinajattelevan intelligentsijan edustajia, joilta oli kielletty ”asuminen Moskovassa ja alle 100 km päässä siitä”.)
Efron toimitti julkaistavaksi äitinsä teoksia ja vaali tämän arkistoa. Hänen jälkeenjääneet muistelmansa julkaistiin Literaturnaja Armenija- ja Zvezda-aikakausilehdissä. Hän teki myös paljon runokäännöksiä, etupäässä ranskan kielestä (Victor Hugo, Charles Baudelaire, Paul Verlaine, Théophile Gautier ym.) sekä kirjoitti omia runoja, jotka julkaistiin vasta 1990-luvulla.
Aviomies (”ensimmäinen ja viimeinen mieheni”), Samuil Davidovitš Gurevitš, perheen kesken Mulja (1904–1952, teloitettu), oli journalisti, kääntäjä, Za rubežom (’Ulkomailla’) -lehden päätoimittaja. Lapsia ei Ariadna Efronilla ollut.
Efron on toinen päähenkilö (äitinsä Marina Tsvetajevan rinnalla) Riikka Pelon Finlandia-palkitussa romaanissa Jokapäiväinen elämämme.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
