Kun venäläisen luonteen kielteiset piirteet - laiskuus, yritteliäisyyden puute, välinpitämättömyys, jopa hutiloiva asenne mihin tahansa elintärkeään työhön - herättävät minussa synkän mielialan, sanon itselleni: ei, nämä eivät ole meidän pohjimmaisia piirteitämme, ne ovat kelvotonta lietettä, maaorjuuden kirottu perintö. (Ivan Pavlov) [2]
Venäläinen kansansielu - kammottava myrsky Venäjän yllä! (Boris Pilnjak) [2]
Venäläisessä elämässä näyttää olevan loputtomiin ilmiöitä, fenomenejä, - luonteita tuskin nimeksikään. (Juhani Siljo) [2]
Ymmärtääkseen Venäjän kansan salaisuuden, sen suuruuden, on tunnollisesti ja syvällisesti tutkittava sen menneisyys: historiamme, sen tärkeimmät solmukohdat, traagiset ja luovat ajanjaksot, joista venäläinen luonne on syntyisin. (A. N. Tolstoi) [2]
Korkealentoinen ajatustapa on venäläiselle ominainen mitä suurimmassa määrin, mutta miksi hän sitten elämässä yltää niin matalalle? (Anton Tšehov) [2]
Venäläinen mies on, jos häneltä kysyt, tuskastunut vaimoonsa, tuskastunut taloonsa, tuskastunut maatilaansa, tuskastunut hevosiinsa. (Anton Tšehov) [2]
Venäläinen valjastaa kauan, mutta ajaa nopeasti. (Venäläinen sananlasku)
Hän tunsi hyvin venäläiset tavat: kaikki on soveliasta, kun vaan ei kukaan huomaa. (Heikki Välisalmi)
Kun venäläistä veikottelet, pie veiht vierelläs! (Ilomantsi) (Kansanrunousarkisto)
Suuri Sitaattisanakirja. Toimittanut Jarkko Laine. Helsinki: Otava, 1989.
↑ Laine, Jarkko (toim.): Suuri sitaattisanakirja, s. 498. Otava, 1989. ISBN 9511109618.