kaupunki Ukrainassa From Wikipedia, the free encyclopedia
Zaporižžja (ukr. Запорі́жжя, Zaporižžja, ven. Запоро́жье, Zaporožje) on kaupunki Dnepr-joen alajuoksulla Ukrainan itäosassa, Dnipron kaupungin eteläpuolella. Se on Ukrainan kuudenneksi suurin kaupunki ja maan energiantuotannon ja raskaan teollisuuden tärkeimpiä keskuksia. Se on Zaporižžjan alueen pääkaupunki.[2][3][4][5] Kaupungin väkiluku oli vuoden 2022 alussa noin 710 052 henkeä.[1]
| Zaporižžja (Запоріжжя) Запоро́жье |
|
|---|---|
 |
|
.svg) lippu |
 vaakuna |
  Zaporižžja |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio |
 Ukraina |
| Alue | Zaporižžjan alue |
| Perustettu | 1770 |
| Kaupungiksi | 1806 |
| Hallinto | |
| – Kaupunginjohtaja | Oleksandr Sin |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 334 km² |
| Korkeus | 86 m |
| Väkiluku (2022) ([1]) | 710 052 |
| Aikavyöhyke | UTC+2 |
| – Kesäaika | UTC+3 |
| Suuntanumero(t) | +380 61(2) |
Kaupungin perustamisajankohtana pidetään 26. elokuuta 1770, jolloin Venäjän keisarikunnan Aleksandrovskin linnoituksen pystytys joen itäpuolelle alkoi. Se sai kaupunkioikeudet 1806 ja tunnettiin aluksi nimellä Aleksandrovsk eli Oleksandrivsk (ukr. Олександрівськ).[5] Se oli Jekaterinoslavin kuvernementin kihlakuntakaupunki, jossa oli vuonna 1897 yhteensä 18 849 asukasta[6]. Ukrainan SNT:ssa nimi vaihtui Zaporožjeksi 1921.[5] Ukrainan itsenäistyttyä 1991 kaupungista on kansainvälisesti ryhdytty käyttämään sen ukrainankielistä nimeä Zaporižžja.
Zaporižžja on kasvanut ja sijaitsee nykyään Dneprin molemmilla rannoilla. Joen ja kaupungin keskellä on sen jakava Hortytsjan saari.
Toisen näkemyksen mukaan kaupunkia olisi alettu perustaa jo 1554–1555, kun hetmani Baida-Vyšnevetski alkoi pystytyttää kasakkalinnoitusta Hortytsjan saarelle. Kaivauksissa saarelta on löytynyt tätäkin vanhemman slaavilaislinnoituksen jäänteet 1000-luvulta ja alueelta löytyy jäännöksiä jo pronssikaudelta ja paleoliittiselta kaudelta.
Paikallishallinnollinnossa kaupunki jakautuu seitsemään hallinnolliseen piiriin (kaupunkipiiriin).[7] Oheinen kartta selventää piirien keskinäistä sijaintia ja niiden alueita. Piirien nimet ovat muuttuneet vuosien saatossa Neuvostoliittoon viittaavan nimistön käyttöönoton ja dekommunisaation seurauksena. Esimerkiksi Dneprin vasemmalla rannalla sijaitseva keskusta (vanha kaupunki) on nykyiseltä nimeltään Oleksandrivskin piiri. Aiemmin se tunnettiin vuosina 1935-1960 Stalinin piirinä ja vuosina 1960-2016 Žovtnevin piirinä.[8]
Dneprin rannalla Etelä-Ukrainassa sijaitsi Skyyttien valtakunnan pääkaupunki. Skyyttien valtakunta oli olemassa noin 700 eaa. – 400 jaa., minkä jälkeen se joutui hunnien valtaan. 600-luvulla alueelle tulivat ensin avaarit, sitten kasaarit. Kasaarien hävittyä 966 tuli alueen hallitsijaksi Kiovan ruhtinas Svjatoslav I. Alue joutui bolgaarien haltuun. Ukrainalaiset ruhtinaat kokoontuivat Hortitsan saarelle 1000-luvulla ja hyökkäsivät bolgaareja vastaan voitokkaasti Moložna-joella. Alue kuitenkin joutui pian mongolien valtapiiriin tataarien valloitettua alueen ja se liitettiin Krimin kaanikuntaan. 1400-luvulla alkoi muodostua kasakkayhdyskuntia Dneprin alajuoksulle.
1400-luvulla Dneprin alajuoksulle tulleet kasakkayhdyskunnat vahvistivat puolustustaan ja muodostivat linnoituksia.
Etelä-Ukraina joutui Venäjän valtapiiriin 1700-luvulla, kun sen hallitsijat ryhtyivät määrätietoisesti laajentamaan valtakuntaansa etelään pyrkien Ottomaanien valtakunnan tai sille uskollisten kaanien poistamiseen Mustanmeren pohjoisrannoilta. Alueella asui riippumattomia kasakkayhdyskuntia, mm. Donin, Kubanin kasakat ja Zaporižžjan kasakat eli zaporogit ([Dnepr-joen] "koskien takaiset kasakat" = за + поро́г/поріг).
Venäjän ja Turkin vastaisen sodan tuloksena pystytettiin 1770 alueelle Aleksandrovskin linnoitus, mistä vuoteen 1806 mennessä kasvoi Oleksandrivskin (ven. Aleksandrovsk) kaupunki; tämä nimi oli käytössä vuoteen 1921.[5] Linnoitus ja kaupunki sai nimensä Venäjän armeijan komentajan ruhtinas Aleksandr Golitsynin mukaan.
Rautateiden kehitys ja teollistuminen kasvattivat Aleksandrovskin kokoa raskaan liikenteen solmukohtana. Neuvosto-Venäjän aikana 1921 Aleksandrovsk nimettiin Zaporožeksi.
Aikaisemman rautateiden jouduttaman teollistumisen jatkoksi toisen kasvusysäyksen kaupungille tarjosi neuvostohallituksen GOELRO-hanke koko maan sähköistämiseksi. Näin päätettiin rakentaa suuri Dneprin vesivoimalaitos (lyh. DniproHES tai DneproGES), jonka rakennustyöt alkoivat 1927. Voimala otettiin käyttöön viiden vuoden kuluttua 10. lokakuuta 1932 ja se oli aikanaan Neuvostoliiton ja Euroopan suurin. Runsas sähköenergia mahdollisti nopean lisäteollistumisen. Vuoteen 1937 mennessä Zaporižžjassa tuotettiin 60% Neuvostoliiton alumiinista, valuraudasta, kaikki magnetiitti sekä 20 % teräksestä.
Vuonna 2001 väkiluku oli 810 620, ja heistä etnisesti ukrainalaisia oli 71 prosenttia ja venäläisiä 25 prosenttia.[2] Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen väkiluvun lasku on jatkunut väestöarvioiden mukaan myös 2010- ja 2020-luvulla.[9][1]
Zaporižžjassa on suuri pato ja siihen liittyen Ukrainan suurin vesivoimalaitos Dneprin vesivoimalaitos (DniproHES), jonka sähköntuotantoteho on noin 1 300 MW.[16]
Zaporižžjan alueella, Enerhodarin kaupungissa on alueen mukaan nimetty Euroopan suurin ydinvoimala, kuuden reaktorin Zaporižžjan ydinvoimalaitos (Zaporožskaja AES), joka tuottaa puolet maan ydinvoimasta ja viidenneksen maan kokonaissähköntuotannosta. Laitoksessa on kuusi VVER-1000-reaktoria, jotka rakennettiin vuosina 1985–1995. Voimalan kokonaiskapasiteetti on 5 700 MW. Suuri sähköntuotanto on raskaan metalliteollisuuden edellytys.
Zaporižžja on edelleen Ukrainan kolmanneksi teollistunein kaupunki. Elinkeinorakentaaltaan Zaporižžja on raskasteollinen. Siellä on 168 suurehkoa tehdasta, mm. raskasta metalliteollisuutta, ja 17 000 pienempää yritystä.
Zaporižžjassa on Motor Sitš -niminen lentokonemoottorivalmistaja, mikä tuottaa lentokonemoottoreita moniin ukrainalaisiin ja venäläisiin lentokone- ja helikopterityyppeihin.
Zaporižžjassa on ZAZ-autotehdas, joka valmisti pieniä neuvostoliittolaisia automalleja ja nyt kokoaa lisenssillä monia aasialaisia automalleja, kuten Daewoon Chevroleteja Rezzo, Kalos, Ewanda ja Nubira (Lacetti). Tehtaan omia malleja ovat kolmiovinen pieni viistoperäinen Tavria Nova ja keskikokoinen sedan Slavuta ja katettu pick-up -auto Pick Up. Tehtaalla on myös koottu E-sarjan Mercedes-Benzejä. lähde?
Henkilöliikenteessä kaupungin tärkein Ukrainan rautateiden pikajunien rautatieasema on Zaporižžja I. Asema sijaitsee sekä Moskovasta Harkovan kautta etelään Krimille Simferopoliin ja Sevastopoliin vievän tärkeän rautatien että miljoonakaupunki Donetskista länsi-lounaaseen kohti Kryvyi Rihia vievän radan varrella. Kaupungissa on lukuisia muitakin asemia (kuten Zaporižžja II), jotka palvelevat matkustajia etenkin lähijunaliikenteessä.[17][18][19]
Yhteiskunnallisesti kaupunki kuuluu niihin itäukrainalaisiin alueisiin, missä esiintyy pyrkimyksiä autonomisten hallinnollisten alueiden luomiseen. Raskasteollisille alueille on energian hinta ja Venäjä taloudellisesti vaikuttava tekijä.
Kaupunki on ollut vuodesta 1953 Lahden ystävyyskaupunki.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
