From Wikipedia, the free encyclopedia
Ynglingien saaga (isl. Ynglinga saga) on keskiaikainen islantilainen saaga. Se on Snorri Sturlusonin 1200-luvun alkupuolella kirjoittaman, kuningassaagoja sisältävän teoksen Heimskringla aloittava osio. Ynglingien saaga käsittelee Skandinavian esihistoriaa ja kertoo tarunhohtoisesta Ynglingien suvusta, jota pidettiin keskiajalla yhtenä vanhimmista tunnetuista Pohjolan kuningassuvuista. Suvun esi-isänä esitetään saagassa pakanajumala Óðinn, joka saapui saagan mukaan Aasiasta ja asettui Sigtunaan, Ruotsiin. Pakanajumala Freyrin taas kerrotaan myöhemmin hallinneen Uppsalassa.[1] Ynglingien saaga on ilmestynyt J. A. Hollon suomentamana teoksessa Snorri: Norjan kuningassaagat, 1 (Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1960).
Ynglingien saagan suhteesta muihin saagoihin ja runouteen on esitetty erilaisia näkemyksiä. Vallalla olevan nykynäkemyksen mukaan Snorrin laatiessa Heimskringla-teostaan Ynglingien saagan päälähteenä oli skaldi Þjóðólfr Kviiniläisen runo Ynglingatal. Sen lisäksi Snorri käytti lähteenään Eyvindr Skaldienturmelijan runoa Háleygjatal, Bragi Boddasonin runoa Ragnarsdrápa ja muinaissaagoihin luettua tekstiä Uplannin kuninkaat. Ynglingien saaga on myös saanut vaikutteita nyt jo kadonneesta *Skjöldunga sagasta.[2]
Ynglingien saagaa on yleensä käsitelty kuningassaagojen yhteydessä, vaikka sen myyttistä menneisyyttä kuvaava sisältö on, *Skjöldunga sagan tavoin, lähempänä muinaissaagojen kerrontaa.[3] Muiden kuningassaagojen tavoin Ynglingien saaga kuitenkin keskittyy kertomaan nimenomaan kuninkaista, vaikkakin se eroaa muista Heimskringlan saagoista siinä, että se kertoo useista kuninkaista kun muut kertovat vain yhdestä. Osa tutkijoista katsoo, että Ynglingien saaga toimi Heimskringlassa eräänlaisena johdantona. Kansojen ja kuninkaiden juurien ulottaminen myyttiseen menneisyyteen oli tavallista myös eurooppalaisessa kronikkojen ja historiankirjoituksen perinteessä. Toisaalta myös Islannin asuttamisesta kertovat islantilaissaagat kuvasivat aluksi saagan päähahmojen sukupuut useiden menneiden sukupolvien ajalta, tarkoituksenaan legitimoida saagahahmojen 1200-luvulla eläneiden jälkeläisten valtaa.[4]
Toisaalta on tuotu esille, että Ynglingien saagaa ei välttämättä nähty vielä keskiajalla erilliseksi saagaksi, vaan nimitystä Ynglinga saga on alettu käyttää tekstistä vasta 1600-luvulla. Sitä ennen teksti olisi esimerkiksi Jon Gunnar Jørgensenin mukaan nähty luetteloksi (isl. tal) kuninkaista Ynglingatalin tavoin, ei saagaksi.[5] Toisaalta tal-termin käytöstä on tuotu esille, että sitä on käytetty keskiajalla myös laajemmista teksteistä. Esimerkiksi kuningassaagojen kokoelmaa Fagrskinna kutsutaan sen varhaisissa käsikirjoituksissa nimillä Nóregs konunga tal (”Luettelo Norjan kuninkaista”) ja Ættartal Noregs konunga (”Luettelo Norjan kuninkaiden sukupuista”).[6]
Islantilaisesta saagakirjallisuudesta innostuttiin suurvalta-ajan Ruotsissa gööttiläisen historiankirjoituksen myötä. Muinaisesta ja tarunhohtoisesta menneisyydestä kertovia saagoja alettiin käyttää, usein ilman asianmukaista lähdekritiikkiä, lähteinä suurvallan loistavasta menneisyydestä.[7] Tarunhohtoisesta Ynglingien kuningassuvusta kertova Ynglingien saaga voitiin kokea 1600–1700-lukujen Ruotsissa kiinnostavaksi juuri siksi, että sen katsottiin kuvaavan valtakunnan muinaista menneisyyttä, josta ei muuten ollut säilynyt kirjallisia lähteitä. Sen mukaan pakanajumalista polveutuneet, pohjolan vanhimpiin kuuluneen kuningassuvun hallitsijat olivat pitäneet valtaa Sigtunassa ja Uppsalassa.[8]
Heimskringlan ja sitä myötä myös Ynglingien saagan kääntämisen toimeenpani kuningas Kaarle XI, joka pyysi Johan Peringskiöldiä kääntämään teoksen. Ynglingien saaga ilmestyi ruotsiksi ja latinaksi käännettynä Johan Peringskiöldin toimittamassa Heimskringlan käännöksessä Heimskringla eller Snorre Sturlusons nordländske konunga sagor (”Maailmankehrä tai Snorri Sturlusonin pohjoisten maiden kuningassaagat”) vuonna 1697 (Tukholma).[8]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
