islantilaisia kertomuksia 900–1000-luvun Skandinaviasta From Wikipedia, the free encyclopedia
Islantilaissaagat (isl. Íslendingasögur) ovat keskiaikaista, kansankielistä saagakirjallisuutta, johon luetaan myös kuningassaagat, Edda-runous, muinaissaagat, ritarisaagat, aikalaissaagat ja piispainsaagat.
Islantilaissaagat pohjautuvat suulliselle perinteelle. Niissä kuvataan Islannin asuttamisen aikaa (päävaihe 870–930), jolloin Norjasta ja Britteinsaarilta saapui skandinaavista alkuperää olevia talollisia perheineen ja orjineen, ja sitä seurannutta satavuotista jaksoa (930–1030). Islantilaissaagoja kirjoitettiin 1200-luvulla ja 1300-luvun alkupuolella Islannissa.[1][2][3]
Islantilaissaagojen kirjoittajia ei tunneta. Jotkut niistä on kuitenkin yhdistetty esimerkiksi historioitsijana, runoilijana ja poliitikkona tunnettuun Snorri Sturlusoniin (1178/9–1241) sekä tämän veljenpoikaan Sturla Þórðarsoniin (1214–1284). Kumpikin kuului Sturlungar-sukuun, joka vuosien 1220–1262 välisenä aikana oli merkittävimpiä islantilaisia valtasukuja.[4]
Keskiajan islantilaisille islantilaissaagat olivat historiankirjoitusta. Ne kertoivat 1200–1300-luvuilla eläneiden merkittävien islantilaisten sukujen esi-isistä, näiden saavutuksista, keskinäisistä riidoista ja vastoinkäymisistä. Islantilaissaagoja onkin joissain yhteyksissä kutsuttu sukusaagoiksi. Islantilaissaagat olivat myös poliittisesti merkittäviä, ja päälliköt saattoivat käyttää niitä oman valtansa vahvistamiseen.[5] Ne sisälsivät esimerkiksi tietoa esi-isien haltuunsa ottamista maa-alueista sekä tärkeää genealogista tietoa. 1200–1300-lukujen valtaapitäville islantilaisille suvuille tällä tiedolla oli suuri merkitys mahdollisten valtataisteluiden ja konfliktien aikana.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.