jääkiekkoseura From Wikipedia, the free encyclopedia
Winnipeg Jets oli vuosina 1972–1996 toiminut kanadalainen ammattilaistason jääkiekkoseura, joka pelasi Winnipegin kaupungissa Manitoban provinssissa. Seura perustettiin vuonna 1972, jolloin se liittyi vasta perustettuun WHA-liigaan. Kun WHA lakkautettiin vuonna 1979, liittyi Winnipeg Jets kolmen muun WHA-seuran kanssa kilpailevaan NHL-liigaan. NHL:ssä Jets pelasi vuodet 1979–1996. Kauden 1995–1996 jälkeen organisaatio muutti taloudellisten ongelmien takia Kanadasta Yhdysvaltain puolelle Arizonan Phoenixiin ja muutti nimensä Phoenix Coyotesiksi.
| Winnipeg Jets | |
|---|---|
 |
|
| Historia |
Winnipeg Jets (WHA) 1972–1979 Winnipeg Jets (NHL) 1979–1996 Phoenix Coyotes 1996–2014 Arizona Coyotes 2014– |
| Perustettu | 1972 |
| Kaupunki |
 Winnipeg, Manitoba |
| Kotiareena | Winnipeg Arena |
| – kapasiteetti | 15 393 |
| Sarja | NHL |
| Konferenssi |
Clarence Campbell (1976–1993) Läntinen (1993–1996) |
| Divisioona |
Smythe (1979–1993) Keskinen (1993–1996) |
| Värit | |
| Stanley Cupit | 0 |
| Konferenssin mestaruudet | 0 |
| Divisioonan mestaruudet | 3 (1973, 1976, 1978) |
Viimeinen NHL:ssä pelannut Winnipeg Jetsiä edustanut pelaaja on Shane Doan, joka lopetti pelaajauransa kauden 2016-2017 jälkeen eikä edustanut koskaan muita organisaatioita.
Jetsin NHL-vuosien aikana seurassa pelasi yhteensä kahdeksan suomalaista, minkä lisäksi WHA-vuosina joukkueeseen kuuluivat Veli-Pekka Ketola ja Heikki Riihiranta. Teemu Selänne teki Jetsissä kaudella 1992–93 NHL-tulokkaiden piste- ja maaliennätyksen, joista kumpaakaan ei ole vielä rikottu.
NHL:ssä on kaudesta 2011–2012 lähtien pelannut jälleen Winnipeg Jets -niminen seura, kun Atlanta Thrashers myytiin 31. toukokuuta 2011 Winnipegiin.[1]
National Hockey League laajeni 1970-luvun taitteessa peräti 16 eri joukkueella. Samantapaisesti myös World Hockey Association, joka perustettaessaan toi joukkueita uusiin kaupunkeihin, ja myös Winnipegiin. Nimensä Jets otti Western Canada Hockey Leaguen samannimiseltä seuralta.
Jetsin ensimmäinen pelaajakiinnitys oli Norm Beaudin, mutta ensimmäinen seuraan kiinnitetty kovan luokan pelaaja oli Bobby Hull. Hullin kiinnittäminen Jetsiin toi osarahoitusta muillekin WHA-seuroja, jotka myös alkoivat kiinnittää nimekkäitä pelaajia. Tästä alkoi NHL-liigaan nousevien joukkueiden keskuudessa kova kilpailu.
Jets teki myös huomionarvoista jääkiekon historiaa olemalla ensimmäinen pohjoisamerikkalainen jääkiekkoseura, joka alkoi tarkkailla myös Euroopan nuoria lahjakkaita jääkiekkoilijoita. Tällaisia seuran kannalta hyviä hankintoja olivat ruotsalaishyökkääjät Anders Hedberg ja Ulf Nilsson, jotka Hullin kanssa tähdittivät koko liigan suosituintaa hyökkäysketjua. Menestyksekkäiden eurooppalaispelaajien perässä tulivat myös Veli-Pekka Ketola, Willy Lindström ja Kent Nilsson. Winnipeg nousi nopeasti koko liigan parhaaksi joukkueeksi, ja se voitti Avco Cup -mestaruuden kolme kertaa vuosina 1976, 1978 sekä 1979 ja pelasi myös finaalissa 1977, jossa Quebec Nordiques kuitenkin kaatoi seuran otteluvoitoin 4–2.
Jetsin merkittävimpiä saavutuksia WHA-vuosien aikana oli Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen voittaminen. Jets voitti 5. tammikuuta 1978 pelatun ottelun lukemin 5–3 ja nousi ensimmäiseksi seurajoukkueeksi, joka on koskaan onnistunut kaatamaan Neuvostoliiton joukkueen.
Seuran viimeinen WHA-kausi päättyi menestyksekkäästi niin koko joukkueen kuin yksilöpelaajienkin kannalta. Jets voitti mestaruuden lukemin 7–3 Wayne Gretzkyn tähdittämältä Edmonton Oilersilta Dave Semenkon viimeistellessä koko WHA-liigan historian viimeisen maalin.
Koska NHL laajentui 1990-luvulla Yhdysvalloissa, käyttökustannukset ja pelaajapalkat kasvoivat nopeasti, ja tämä oli Kanadan joukkueille kova takaisku. Kun valuuttakurssi lähestyy 1,40 Kanadan dollaria Yhdysvaltain dollarista vuonna 1996, Kanadan joukkueet joutuivat maksamaan palkkoja Yhdysvaltain dollareina ja keräämään edelleen Kanadan tuloja. Koska Winnipeg oli liigan toiseksi pienin joukkue markkinoilla (lopulta pienin Quebec Nordiquesin muutettua Denveriin vuonna 1995), ei Jets voinut pitää parhaita pelaajiaan omassa organisaatiossaan. Joukkueen kannattajat tekivät paljon hyväntekeväisyystyötä keräten varoja, jotta joukkue voitaisiin säilyttää Winnipegissä, mutta paikallisen omistajan löytäminen osoittautui toivottomaksi. Lopulta joukkueen omistaja Barry Shenkarow myi joukkueen yhdysvaltalaisille liikemiehille Richard Burkelle ja Steven Glucksternille, joiden oli alun perin tarkoitus siirtää joukkue Minnesotaan, joka oli menettänyt NHL-seura Minnesota North Starsin vuonna 1993. Lopulta seura pääsi sopimukseen, ja liikemies Jerry Colangelo halusi joukkueen siirtyvän Arizonaan ja sen nimi muutettaisiin Phoenix Coyotesiksi. Winnipeg Jets pelasi viimeisen ottelunsa NHL-jäällä 28. huhtikuuta 1996 Detroit Red Wingsiä vastaan pudotuspeleissä kotiareenallaan, jonka vierasjoukkue vei kuitenkin lukemin 4-1. Norm Maciver teki joukkueen seurahistorian viimeisen maalin.
Historiansa aikana Jets jäädytti kaksi pelinumeroa: Bobby Hullin pelinumeron 9 ja Thomas Steenin numeron 25. Kummankin pelaajan numerot ovat edelleen poissa käytöstä myös Coyotesin seuraorganisaatiossa. Myös Jetsissä kahdeksan kautta ja Phoenixissa seitsemän kautta pelanneen puolustajan, Teppo Nummisen pelipaita on jäädytetty myöhemmin vuonna 2010.
Bobby Hullin pelinumero 9 niin sanotusti sulatettiin väliaikaisesti, kun Hullin poika, Brett Hull otti isänsä pelinumeron käyttöön siirtyessään Coyotesiin. Numero poistettiin jälleen käytöstä 15. lokakuuta 2005, kun myös Brett jätti kiekkokaukalot taakseen ja päätti peliuransa.
31. toukokuuta 2011 kanadalainen True North Sports and Entertainment tiedotti ostaneensa NHL-seura Atlanta Thrashersin aikomuksenaan siirtää organisaatio Winnipegiin. Winnipegiin uuden NHL-joukkueen nimi on myös Winnipeg Jets.
_logo_1972.png){kind=logo}
_logo_1973.png){kind=logo}
Ab McDonald (1972–1974) Dan Johnson (1974–1975)
Lars-Erik Sjöberg (1975–1978) Barry Long (1978–1979) Lars-Erik Sjöberg (1979–1980) Morris Lukowich (1980–1981)
Dave Christian (1981–1982) Lucien DeBelois (1982–1984) Dale Hawerchuk (1984–1989) Dale Hawerchuk, Randy Carlyle ja Thomas Steen (1989–1990) Randy Carlyle ja Thomas Steen (1990–1991) Troy Murray (1991–1993) Dean Kennedy (1993) Keith Tkachuk (1993–1995) Kris King (1995–1996)| Pelaaja | kaudet | GP | M | S | Pts | PIM | |
| Veli-Pekka Ketola (WHA) | 1974–1977 | 218 | 80 | 93 | 173 | 116 | |
| Heikki Riihiranta (WHA) | 1974–1977 | 187 | 10 | 38 | 48 | 84 | |
| Markus Mattsson (MV) | 1979–1981 | 52 | 0 | 1 | 1 | 4 | |
| Jyrki Seppä | 1983–1984 | 13 | 0 | 2 | 2 | 6 | |
| Anssi Melametsä | 1985–1986 | 27 | 0 | 3 | 3 | 2 | |
| Hannu Järvenpää | 1986–1989 | 114 | 11 | 26 | 37 | 83 | |
| Markku Kyllönen | 1988–1989 | 9 | 0 | 2 | 2 | 2 | |
| Teppo Numminen | 1988–1996 | 547 | 53 | 212 | 265 | 315 | |
| Petri Skriko | 1991–1992 | 15 | 2 | 3 | 5 | 4 | |
| Teemu Selänne | 1992–1996 | 231 | 147 | 159 | 306 | 87 | |
| Arto Blomsten* | 1993–1995 | 19 | 0 | 2 | 2 | 8 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
