William O. Douglas
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari From Wikipedia, the free encyclopedia
Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari From Wikipedia, the free encyclopedia
William Orville Douglas (16. lokakuuta 1898 Maine, Minnesota – 19. tammikuuta 1980 Bethesda, Maryland)[1] oli yhdysvaltalainen juristi, joka toimi korkeimman oikeuden tuomarina vuosina 1939–1975. Hänet nimitti presidentti Franklin D. Roosevelt. Ennätykselliset yli 36,5 vuotta virassa ollut Douglas tunnettiin liberaalina tuomarina, joka äänesti yksilön oikeuksien puolesta.
| William O. Douglas | |
|---|---|
 |
|
| Yhdysvaltain korkeimman oikeuden jäsen | |
|
15.4.1939 – 12.11.1975
|
|
| Presidentti | Franklin D. Roosevelt (nimittäjä) |
| Edeltäjä | Louis Brandeis |
| Seuraaja | John Paul Stevens |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. lokakuuta 1898 Maine Township, Minnesota, Yhdysvallat |
| Kuollut | 19. tammikuuta 1980 (81 vuotta) Bethesda, Maryland, Yhdysvallat |
| Lapset | 2 |
| Tiedot | |
| Puolue | demokraatit |
| Koulutus |
Whitman College Columbian yliopisto |
Douglas varttui Yakiman kaupungissa Washingtonin osavaltiossa. Hänen isänsä oli presbyteriaanisen kirkon pastori, joka kuoli Douglasin ollessa lapsi. Douglas opiskeli Whitman Collegessa, teki pari vuotta töitä opettajana ja opiskeli sitten lakia Columbian yliopistossa. Valmistumisen jälkeen hän työskenteli jonkin aikaa Wall Streetillä ja opetti Columbian ja Yalen yliopistoissa. Hän oli erikoistunut yhtiöitä koskevaan lainsäädäntöön (engl. corporate law).[2]
Vuonna 1936 Douglasista tuli Yhdysvaltain arvopaperimarkkinoita valvovan SEC:n jäsen ja seuraavana vuonna sen johtaja. Keväällä 1939 presidentti Franklin D. Roosevelt nimitti Douglasin eläkkeelle jääneen korkeimman oikeuden tuomarin, Louis D. Brandeisin, seuraajaksi. Senaatti vahvisti nimityksen äänin 62-4.[2]
Douglas äänesti lähes aina yksilön oikeuksien puolesta ja viranomaisten kantaa vastaan. Etenkin uransa alkuaikoina hän myötäili erityisesti toisen liberaalin tuomarin, Hugo Blackin, lausuntoja. Douglas itse kirjoitti enemmistöpäätöksen muun muassa merkittävässä tapauksessa Griswold v. Connecticut (1965), jossa tuomioistuin kumosi Connecticutin osavaltiossa voimassa olleen ehkäisyvälineiden kiellon: päätös laillisti ehkäisyvälineiden käytön naimisissa oleville pareille. (Vuoden 1972 oikeustapaus Eisenstadt v. Baird laillisti sen myös naimattomille pareille.)[3]
Kun Roosevelt oli valmistautumassa vuoden 1944 presidentinvaaleihin, hän nimesi Douglasin ja Harry S. Trumanin mahdollisiksi varapresidenttiehdokkaikseen. Ehdokkuuden sai Truman, josta tuli siten varapresidentti ja myös presidentti, kun Roosevelt kuoli vain muutama kuukausi vaalien jälkeen. Douglasia houkuteltiin demokraattipuolueen presidenttiehdokkaaksi seuraavissa vaaleissa vuonna 1948, ja Truman, joka oli ehdolla jatkokaudelle, tarjosi Douglasille varapresidenttiehdokkuutta, mutta Trumanin häviötä ennustanut Douglas kieltäytyi. Truman kuitenkin voitti vaalit.[4][5]
Douglas yritettiin asettaa kaksi kertaa virkasyytteeseen. Ensimmäisellä kerralla syynä oli hänen myöntämänsä lykkäys Ethel ja Julius Rosenbergin teloitukselle kesäkuussa 1953. Koko tuomioistuin äänesti lykkäyksen kumoon parin päivän päästä.[6] Virkasyyte ei saanut tarpeeksi kannatusta mennäkseen eteenpäin. Toisella kerralla virkasyytekäsittelyn aloitti silloinen edustajainhuoneen vähemmistöjohtaja, Gerald Ford. Ford syytti Douglasia taloudellisista väärinkäytöksistä ja mahdollisista kytköksistä alamaailmaan. Todisteita ei löytynyt, eikä tätäkään syytettä viety eteenpäin.[7][8]
Douglas sai aivohalvauksen 31. joulukuuta 1974. Terveytensä heikkenemisestä huolimatta hän jatkoi työtään korkeimmassa oikeudessa. Lopulta muut tuomarit alkoivat lykätä niiden tapausten käsittelyä, joissa Douglasin ääni olisi ollut ratkaisevassa asemassa. Douglas jäi eläkkeelle 12. lokakuuta 1975. Hänen yli 36 vuotta kestänyt virkakautensa on pisin Yhdysvaltain korkeimman oikeuden historiassa.[9]
Douglas kuoli 19. tammikuuta 1980 oltuaan sitä ennen kuukauden sairaalassa muun muassa keuhkokuumeen takia. Hänet on haudattu Arlingtonin sotilashautausmaalle.[10]
Douglas oli naimisissa neljä kertaa, ja hänellä oli kaksi lasta ensimmäisestä avioliitosta. Douglasin viimeinen vaimo oli häntä lähes 50 vuotta nuorempi tarjoilija. He menivät naimisiin vuonna 1966 ja olivat naimisissa Douglasin kuolemaan asti.[11][12]
Tuomarin työnsä ohella Douglas kirjoitti noin 30 kirjaa.[11]
Douglas harrasti luonnonsuojelua, ja hänen mukaansa on nimetty erämaa-alue "William O. Douglas Wilderness" Washingtonin osavaltiossa.[13][10]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
