Wilho Julius Siukonen (12. syyskuuta 1885 Valkeala – 16. huhtikuuta 1941 Rauma)[1][2] oli suomalainen säveltäjä, musiikkipedagogi ja kuoronjohtaja.
Siukosen vanhemmat olivat director cantus Herman Siukonen ja Fredrika Helin ja puoliso vuodesta 1928 Inga Margaretha Wallin.[2] Siukosen veljentytär oli viulisti ja pianisti, filosofian maisteri Leena Siukonen (Siukonen-Penttilä, 1924–1994), joka toimi vuosina 1953–1990 Sibelius-Akatemian viulunsoiton opettajana (vuodesta 1969 viulumusiikin lehtorina). Leena Siukonen voitti ensimmäisen Maj Lind -pianokilpailun vuonna 1945. Hänen sisariaan olivat sellisti Varpu Siirala (o.s. Siukonen, 1925–2017[3]) ja pianisti Inkeri Siukonen (1927–2014[4]), jotka ovat myös toimineet Sibelius-Akatemian lehtoreina. Sisarukset muodostivat ulkomaillakin esiintyneen kamarimusiikkiyhtye Trio Siukosen.[5] Varpu Siiralan pojanpoika on pianisti Antti Siirala. Inkeri Siukosen puoliso vuosina 1956–1977 oli pianisti, vuoden 1948 Maj Lind -pianokilpailun voittaja Kauko Kuosma.[6]
Siukonen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1911 ja kanttoriurkuriksi vuonna 1913 sekä väitteli filosofian tohtoriksi 1935. Hän teki useita opintomatkoja Saksaan ja kahdesti Yhdysvaltoihin. Työskenneltyään aluksi oppikoulunopettajana Kouvolassa ja Toijalassa Siukonen toimi Sortavalan seminaarin lehtorina 1917–1935 ja Rauman seminaarin johtajana vuodesta 1935. Toimiessaan Suomen Musiikinopettajain Liiton johtotehtävissä (puheenjohtajana vuosina 1932–1936) Siukonen osallistui merkittävästi koulujen musiikinopetuksen kehittämiseen. Lisäksi hän oli Sortavalassa vuonna 1935 järjestettyjen Kalevalan riemuvuoden yleisten laulu- ja soittojuhlien ylitoimitsija. Siukosella oli useita muitakin musiikkialan luottamustehtäviä.[1] Väitöskirjassaan Siukonen osoitti, että vastoin silloisia yleisiä käsityksiä koululaisten laulutaito oli Suomessa huomattavasti heikompi kuin esimerkiksi Ruotsissa, Virossa ja Saksassa. Hän piti 1920-luvulla kaksi sävellyskonserttia Sortavalassa (1923) ja Viipurissa. Siukonen toimi myös useiden kuorojen johtajana ja musiikkikriitikkona.[2]
Teoksia
Siukonen julkaisi tutkimuksia ja pedagogisia teoksia sekä musiikkiopin oppikirjoja ja laulukirjoja:[7]
- Musiikkioppi, 1922
- Kansakoulun musiikkioppi, 1923
- Laulunopetus, sen edellytykset, keinot ja päämäärät, 1924
- Kansanopiston laulukirja, 1928
- Laulun opetusoppi, 1929
- Laulukirja. Kodin ja koulun lauluja', 1929 (22. p. 1968)
- Laulukirjan säestykset, 1930
- Koululasten laulukyvystä, 1935 (väitöskirja)
- Nuorten laulukirja, 1941
- Uuden maailman koulu. Matkahuomioita Amerikan koululaitoksesta, 1946
Sävellyksiä ja sovituksia
Siukonen sävelsi muun muassa kantaatteja sekä kuoro- ja yksinlauluja. Sävellystyönsä ohella hän laati kuorosovituksia muiden säveltäjien teoksista:[2]
- Musiikki Topeliuksen näytelmään Pudonnut kenkä ja Eino Leinon näytelmään Tuonelan joutsen
- Kantaatti Lauri Kristian Relanderin kotiinpaluun kunniaksi
- Kantaatit Ristiritari (1923), Ulapan matkaajat ja Maan kylvö (1934)
- Yli 30 kuorosävellystä
- Noin 10 yksinlaulua
- Lasten- ja joululauluja
- Musiikkia voimistelujuhliin 1930, 1934 ja 1938
- Sovituksia kuten Sibeliuksen Tulen synty sekakuorolle ja Haydnin oratorio Luominen naiskuorolle
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
