Videoeditointi
From Wikipedia, the free encyclopedia
Videoeditointi on videoiden leikkaamista eli otosten järjestämistä esityskelpoiseen muotoon.[1]
Varhainen editointi oli filminauhan fyysistä leikkaamista ja yhdistämistä.[2]
Perinteisessä lineaarisessa editoinnissa kuvia kopioitiin valikoivasti nauhalta toiselle.[2] Lineaarisessa editoinnissa on kaksi laitetta (lähde ja tallennin) ja perusperiaate on toistaa lähdemateriaalia ja tallettaa se toiselle.[2] Menetelmää kutsutaan lineaariseksi, koska kuvamateriaali on tallennettava halutussa järjestyksessä ja virheen tapahtuessa tai mielen muuttuessa voi olla tarpeen palata alkuun.[2]
Epälineaarinen editointi (engl. non-linear edit, NLE) on syrjäyttänyt lineaarisen editoinnin, jolloin leikattavia kohtia ei erikseen tarvitse hakea kuvanauhalta, vaan kaikki videomateriaali sijaitsee tietokoneen kiintolevyllä ja on sieltä suoraan editoitavissa aikajanalle (engl. Timeline).[2] Epälineaarinen menetelmä on hyvin joustava, koska mitä tahansa muutoksia voi tehdä mihin tahansa kohtaan milloin vain.[2] Menetelmää kutsutaan epälineaariseksi koska editoinnin ei tarvitse edetä tietyssä järjestyksessä.[2]
Live-editointi on reaaliaikaisesti tapahtuvaa editointia useista kuvalähteistä, jotka kulkevat keskitetyn miksauskonsolin kautta.[2] Televisiolähetys on esimerkki live-editoinnista.[2]
Editoinnissa tavoitteina on poistaa epätoivottua materiaalia, valita paras materiaali, lisätä efektejä ja tehosteita sekä yhdistää grafiikkaa ja musiikkia.[1] Materiaali myös järjestetään tarinalliseen muotoon, videolle voidaan antaa tietty tyyli tai tahti ja video voi kertoa tietystä näkökulmasta jollakin viestillä tai agendalla.[1] Editoinnilla voidaan kuvata kaikkea jälkituotantoon liittyvää toimintaa etenkin ei-ammattimaisissa tilanteissa.[1]
Näkymämiksaus (engl. vision mixer, video switcher) (verrattavissa äänen miksaukseen) tarkoittaa eri videokuvalähteiden valintaa lopulliseen kuvaan ja sillä voidaan tehdä myös visuaalisia tehosteita ja kompositointia.[3]
Historia
Videoeditointi on nopeutunut ja helpottunut tietokoneiden käytön myötä ja kustannukset ovat laskeneet: ennen tietokoneiden käyttöä tarvittiin paljon kallista laitteistoa editointiin.[4] Vanhoilla järjestelmillä editointi oli pääasiassa ammattilaisten tekemää kun taas tietokoneilla editointi on tullut muun väestön ulottuville.[4] Tietokoneilla tehtävää editointia kutsutaan digitaaliseksi videoeditoinniksi ja vanhat järjestelmät käyttivät analogista tekniikkaa.[4]
Analogisella tekniikalla tarvittiin useita yhden toiminnon tekeviä laitteita, joille jokaiselle tarvittiin oma monitori.[4] Tietokoneohjelmissa on samat toiminnot, mutta yhteen ohjelmaan niputettuna.[4] Videonmuokkausohjelmassa näkyvät eri ikkunat vastaavat suunnilleen eri komponentteja, joita analogisissa järjestelmissä oli erikseen.[4]
Vuonna 1956 Ampex-yhtiö esitteli Video Tape Recording Systemin (VTR), jota ennen editointi tapahtui fyysisesti leikkamalla kuvanauhaa partaterällä.[5] 1960-luvulla esiteltiin ensimmäinen elektroninen editointijärjestelmä.[5] Vuonna 1963 Ampex esitteli EDITEC:in ja vuonna 1967 Electronic Engineering Company of America (EECO) esitteli EECO 901 -järjestelmän.[5]
Ensimmäinen digitaalinen epälineaarinen editointijärjestelmä oli CBS:n ja Memorexin 1970-luvulla kehittämä CMX600.[5] Järjestelmä tallensi videokuvaa kiintolevyille, mutta käsitteli sitä analogisesti.[5] Järjestelmä maksoi noin 200 000–300 000 dollaria.[5]
Tietokoneilla käytettäviä epälineaarisia järjestelmiä olivat 1970- ja 1980-luvuilla kehitetyt Lucasfilmin EditDroid[6], Editing Machinesin EMC2 ja Montage Picture Processor, jotka olivat pioneereja hajasaantia tukeviin epälineaarisiin järjestelmiin.[7] EditDroid perustui usealle LaserDisc-levylle ja tietokoneelle, joka ohjasi toistoa.[6] Montage Picture Processor oli Betamax-videonauhureihin perustuva järjestelmä, jossa tietokone piti lukua missä kohtaa mikäkin seitsemästätoista nauhurista oli.[8]
Vuonna 1989 Avid julkaisi ensimmäisen järjestelmän, joka tuki editointia tietokoneessa sen sijaan että käytettäisiin tietokonetta vain apuna.[7] Tietotekniikan tulon myötä erikoiskoulutusta vaativat miljoonan dollarin editointihuoneet kutistuivat ja maksoivat enää vain prosenttiyksikköjä vuosikymmentä aiemmin käytetyistä.[7] Jälkituotanto on muuttunut laitteistokustannuksista henkilöiden osaamista ja luovuutta painottavaksi.[7] Vuonna 1993 Avid julkaisi epälineaarisen tietokonepohjaisen uutisten editointijärjestelmän ja lineaarinen työskentely muuttui epälineaariseksi kilpailijoiden tuodessa muita tuotteita.[7]
Vuonna 1990 julkaistun NewTekin Video Toasterin julkaisu tasoitti kenttää riippumattomille videotuottajille.[9] Toaster oli edullinen ohjelmisto- ja laitteistojärjestelmä, joka mahdollisti kotona käytettävällä laitteistolla lähes ammattilaistasoisen työn.[9] Toaster sisälsi muun muassa ominaisuuden yhdistää elävää videokuvaa ja tietokonegrafiikkaa (kuten television säätiedotuksissa).[9] Toaster korvasi kymmenien tuhansien dollarien edestä lähetyslaitteistoa.[10] Toaster Flyer oli epälineaariseen editointiin suunniteltu kuten huomattavasti kalliimpi Avid Media Composer, mutta digitaalisen videon editointi oli merkittävästi olemassa olevan kiintolevykapasiteetin rajoittamaa.[10]
Tallennusvälineet ovat yksi merkittävä rajoite editointi- ja kompositointitekniikoissa.[7] Täydellä kuvatarkkuudella tallentaminen on ollut kallista, mutta kustannukset ovat laskeneet suorittimien suorituskyvyn parantuessa ja myös niiden kustannuksien laskiessa.[7]
Nykyään tekniikan kehityksen myötä digitaalista videota voidaan kuvata ja muokata älypuhelimella ja ladata se katsottavaksi suoratoistopalveluun.[10]
Ohjelmat
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Vanhentunutta tietoa, kuluttajaformaatit muuttuneet ja lisääntyneet |
Videonmuokkausohjelmia on sekä ammattikäyttöön että kuluttajille suunnattuja. Ohjelmia on sekä kaupallisia että avoimena lähdekoodina jaettavia.
Videoeditoinnin kuluttajakäytössä on kaksi hallitsevaa formaattia: Digital Video eli DV ja teräväpiirtovideoformaatti HDV. Oikealla kuvauskalustolla näillä formaateilla voidaan tuottaa kuvamateriaalia, jonka laadun myös yleisradioyhtiöt kelpuuttavat. DV- ja HDV-formaatteja tukevat lähes kaikki nykyiset videoeditointiohjelmat. Ammattilaisten käyttämiä ohjelmistoja ovat Adobe Premiere Pro (Adobe), Avid Media Composer (Avid) tai Final Cut Pro (Apple) ohjelmia leikkauksessa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.