From Wikipedia, the free encyclopedia
Videoeditointi on videoiden leikkaamista eli otosten järjestämistä esityskelpoiseen muotoon.[1]
Varhainen editointi oli filminauhan fyysistä leikkaamista ja yhdistämistä.[2]
Perinteisessä lineaarisessa editoinnissa kuvia kopioitiin valikoivasti nauhalta toiselle.[2] Lineaarisessa editoinnissa on kaksi laitetta (lähde ja tallennin) ja perusperiaate on toistaa lähdemateriaalia ja tallettaa se toiselle.[2] Menetelmää kutsutaan lineaariseksi, koska kuvamateriaali on tallennettava halutussa järjestyksessä ja virheen tapahtuessa tai mielen muuttuessa voi olla tarpeen palata alkuun.[2]
Epälineaarinen editointi (engl. non-linear edit, NLE) on syrjäyttänyt lineaarisen editoinnin, jolloin leikattavia kohtia ei erikseen tarvitse hakea kuvanauhalta, vaan kaikki videomateriaali sijaitsee tietokoneen kiintolevyllä ja on sieltä suoraan editoitavissa aikajanalle (engl. Timeline).[2] Epälineaarinen menetelmä on hyvin joustava, koska mitä tahansa muutoksia voi tehdä mihin tahansa kohtaan milloin vain.[2] Menetelmää kutsutaan epälineaariseksi koska editoinnin ei tarvitse edetä tietyssä järjestyksessä.[2]
Live-editointi on reaaliaikaisesti tapahtuvaa editointia useista kuvalähteistä, jotka kulkevat keskitetyn miksauskonsolin kautta.[2] Televisiolähetys on esimerkki live-editoinnista.[2]
Editoinnissa tavoitteina on poistaa epätoivottua materiaalia, valita paras materiaali, lisätä efektejä ja tehosteita sekä yhdistää grafiikkaa ja musiikkia.[1] Materiaali myös järjestetään tarinalliseen muotoon, videolle voidaan antaa tietty tyyli tai tahti ja video voi kertoa tietystä näkökulmasta jollakin viestillä tai agendalla.[1] Editoinnilla voidaan kuvata kaikkea jälkituotantoon liittyvää toimintaa etenkin ei-ammattimaisissa tilanteissa.[1]
Näkymämiksaus (engl. vision mixer, video switcher) (verrattavissa äänen miksaukseen) tarkoittaa eri videokuvalähteiden valintaa lopulliseen kuvaan ja sillä voidaan tehdä myös visuaalisia tehosteita ja kompositointia.[3]
Videoeditointi on nopeutunut ja helpottunut tietokoneiden käytön myötä ja kustannukset ovat laskeneet: ennen tietokoneiden käyttöä tarvittiin paljon kallista laitteistoa editointiin.[4] Vanhoilla järjestelmillä editointi oli pääasiassa ammattilaisten tekemää kun taas tietokoneilla editointi on tullut muun väestön ulottuville.[4] Tietokoneilla tehtävää editointia kutsutaan digitaaliseksi videoeditoinniksi ja vanhat järjestelmät käyttivät analogista tekniikkaa.[4]
Analogisella tekniikalla tarvittiin useita yhden toiminnon tekeviä laitteita, joille jokaiselle tarvittiin oma monitori.[4] Tietokoneohjelmissa on samat toiminnot, mutta yhteen ohjelmaan niputettuna.[4] Videonmuokkausohjelmassa näkyvät eri ikkunat vastaavat suunnilleen eri komponentteja, joita analogisissa järjestelmissä oli erikseen.[4]
Vuonna 1956 Ampex-yhtiö esitteli Video Tape Recording Systemin (VTR), jota ennen editointi tapahtui fyysisesti leikkamalla kuvanauhaa partaterällä.[5] 1960-luvulla esiteltiin ensimmäinen elektroninen editointijärjestelmä.[5] Vuonna 1963 Ampex esitteli EDITEC:in ja vuonna 1967 Electronic Engineering Company of America (EECO) esitteli EECO 901 -järjestelmän.[5]
Ensimmäinen digitaalinen epälineaarinen editointijärjestelmä oli CBS:n ja Memorexin 1970-luvulla kehittämä CMX600.[5] Järjestelmä tallensi videokuvaa kiintolevyille, mutta käsitteli sitä analogisesti.[5] Järjestelmä maksoi noin 200 000–300 000 dollaria.[5]
Tietokoneilla käytettäviä epälineaarisia järjestelmiä olivat 1970- ja 1980-luvuilla kehitetyt Lucasfilmin EditDroid[6], Editing Machinesin EMC2 ja Montage Picture Processor, jotka olivat pioneereja hajasaantia tukeviin epälineaarisiin järjestelmiin.[7] EditDroid perustui usealle LaserDisc-levylle ja tietokoneelle, joka ohjasi toistoa.[6] Montage Picture Processor oli Betamax-videonauhureihin perustuva järjestelmä, jossa tietokone piti lukua missä kohtaa mikäkin seitsemästätoista nauhurista oli.[8]
Vuonna 1989 Avid julkaisi ensimmäisen järjestelmän, joka tuki editointia tietokoneessa sen sijaan että käytettäisiin tietokonetta vain apuna.[7] Tietotekniikan tulon myötä erikoiskoulutusta vaativat miljoonan dollarin editointihuoneet kutistuivat ja maksoivat enää vain prosenttiyksikköjä vuosikymmentä aiemmin käytetyistä.[7] Jälkituotanto on muuttunut laitteistokustannuksista henkilöiden osaamista ja luovuutta painottavaksi.[7] Vuonna 1993 Avid julkaisi epälineaarisen tietokonepohjaisen uutisten editointijärjestelmän ja lineaarinen työskentely muuttui epälineaariseksi kilpailijoiden tuodessa muita tuotteita.[7]
Vuonna 1990 julkaistun NewTekin Video Toasterin julkaisu tasoitti kenttää riippumattomille videotuottajille.[9] Toaster oli edullinen ohjelmisto- ja laitteistojärjestelmä, joka mahdollisti kotona käytettävällä laitteistolla lähes ammattilaistasoisen työn.[9] Toaster sisälsi muun muassa ominaisuuden yhdistää elävää videokuvaa ja tietokonegrafiikkaa (kuten television säätiedotuksissa).[9] Toaster korvasi kymmenien tuhansien dollarien edestä lähetyslaitteistoa.[10] Toaster Flyer oli epälineaariseen editointiin suunniteltu kuten huomattavasti kalliimpi Avid Media Composer, mutta digitaalisen videon editointi oli merkittävästi olemassa olevan kiintolevykapasiteetin rajoittamaa.[10]
Tallennusvälineet ovat yksi merkittävä rajoite editointi- ja kompositointitekniikoissa.[7] Täydellä kuvatarkkuudella tallentaminen on ollut kallista, mutta kustannukset ovat laskeneet suorittimien suorituskyvyn parantuessa ja myös niiden kustannuksien laskiessa.[7]
Nykyään tekniikan kehityksen myötä digitaalista videota voidaan kuvata ja muokata älypuhelimella ja ladata se katsottavaksi suoratoistopalveluun.[10]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Vanhentunutta tietoa, kuluttajaformaatit muuttuneet ja lisääntyneet |
Videonmuokkausohjelmia on sekä ammattikäyttöön että kuluttajille suunnattuja. Ohjelmia on sekä kaupallisia että avoimena lähdekoodina jaettavia.
Videoeditoinnin kuluttajakäytössä on kaksi hallitsevaa formaattia: Digital Video eli DV ja teräväpiirtovideoformaatti HDV. Oikealla kuvauskalustolla näillä formaateilla voidaan tuottaa kuvamateriaalia, jonka laadun myös yleisradioyhtiöt kelpuuttavat. DV- ja HDV-formaatteja tukevat lähes kaikki nykyiset videoeditointiohjelmat. Ammattilaisten käyttämiä ohjelmistoja ovat Adobe Premiere Pro (Adobe), Avid Media Composer (Avid) tai Final Cut Pro (Apple) ohjelmia leikkauksessa.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
