Digital Video

Digital Video (DV) on vuonna 1996 markkinoille tullut digitaalisen videon formaatti. DV on sekä koodekki että fyysinen magneettinauhaa käyttävä kasettiformaatti. Kasetteja on kolmea kokoa, joista pienintä ja yleisintä kutsutaan nimellä MiniDV.

MiniDV-kasetti

"Tavallinen" DV on etupäässä kuluttajille suunnattu formaatti, mutta sen pohjalta on kehitetty ammattimaisempaan käyttöön suunnatut muunnelmat DVCAM ja DVCPRO.

Vuonna 2003 julkaistiin DV:n korvaajaksi tehty HDV, joka käytti eri koodekkia ja se oli yhteensopiva DV-kameroiden kanssa.^[1]

Muistikorttien ja SSD-levyjen kehittyminen on johtanut kasettimuodon korvaamiseen.

DV-nauha

Rinnakkain DVCAM L, DVCPRO M ja MiniDV nauhat.

DV määritellään IEC 61834 standardissa.^[2] DV-nauhalla videon tallennusnopeus on 35,5 Mbit/s. Varsinaisen videokuvan osuus datasta on 25 Mbit/s. Loput on varattu äänelle, aikakoodeille, virheenkorjaukselle ja kameran asetustiedoille. DV-kasetti voi sisältää myös muistia, johon jotkut kamerat osaavat tallentaa esimerkiksi otsikoita tai tekstejä.

Kuten useimmista muistakin SDTV-tarkkuuden videoformaateista, myös DV:stä on olemassa PAL-versio (resoluutio 720×576 pikseliä, 50 kuvaa sekunnissa) ja NTSC-versio (resoluutio 720×480 pikseliä, 59,94 kuvaa sekunnissa).

DV-koodekki

DV-koodekki on teknisesti lähellä DVD-videolevyissä käytettävää MPEG-2-pakkausmuotoa. Sen tavoitteena on kuitenkin toimia mahdollisimman laadukkaana ja editointikelpoisena raakataltiona, ja siksi jokainen kuva pakataan erikseen. Haittapuolena ratkaisussa on suuri tilantarve esimerkiksi DVD-videoon verrattuna. DV-koodekki käyttää pakkaukseen kahta menetelmää: väri-informaatio pakataan ensin ns. chroma subsampling -menetelmällä (4:2:0 tai 4:1:1), minkä jälkeen data pakataan esimerkiksi DCT-algoritmilla pakkaussuhteessa 5:1.

DV-koodekilla pakattua videota voidaan tallentaa DV-kasetin sijaan myös suoraan kameran tai tietokoneen muistiin, erilliselle muistikortille tai kirjoitettavalle CD-, DVD- tai MiniDVD-levylle.

Versiot

• DVCPRO, tunnetaan myös nimellä DVCPRO25 on Panasonicin vuonna 1995 julkaisema DV-versio uutislähetyksen (engl. electronic news gathering) tekoa varten. Tärkein ero alkuperäiseen on lukittu audio-raita, joka estää synkronointivirheet.

DVCAM yhteensopivuusmerkki

• DVCAM on Sonyn vuonna 1996 julkaisema DV-versio, jossa on myös lukittu audio-raita.^[3]
• DVCPRO50 on Panasonicin vuonna 1997 julkaisema versio elokuva-alalle. DVCPRO50 videon tallennusnopeus on 50 Mbit/s. Sony julkaisi DVCPRO50 yhteensopivat Digital Betacam ja MPEG IMX digitaalinauhat vuosina 1993 ja 2001.
• DVCPRO Progressive on Panasonicin julkaisema versio uutis- ja urheilulähetyksiä, sekä elokuvia varten.^[4] Tämä korvattiin myöhemmin DVCPRO HD:lla.
• DVCPRO HD, tunnetaan myös nimellä DVCPRO100 on ensimmäinen HD tason DV-formaatti. Sen videon tallennusnopeus voi olla niinkin alhainen kuin 40 Mbit/s kuvattaessa 24 kuvan sekunttinopeudella, tai niinkin korkea kuin 100 Mbit/s kuvattaessa 60 kuvan sekunttinopeudella. Sillä voidaan kuvata resoluutioita 960x720 720p, 1280x1080 1080/59.94i ja 1440x1080 1080/50i. HDSDI-yhteensopivuutta varten videota skaalataan ylöspäin tarvittaessa.

Lähteet

1. Canon Camera Museum 2006. Cannon. Viitattu 17.10.2016. (englanniksi)
2. International Standard IEC 61834-2 (PDF) 1998. IEC. Viitattu 17.10.2016. (englanniksi)
3. DVCAM Family Catalogue (.pdf) 2002. Sony. Viitattu 17.10.2016. (englanniksi)
4. Charlie White: Caporale Studios Shoots Feature Films with Panasonic 480p DVCPRO50 Camcorder 23.2.2001. DVD Format. Arkistoitu 4.12.2016. Viitattu 17.10.2016. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Adam Wiltin DV:n tekniikkaan keskittynyt sivusto