belgialais-venäläinen vallankumouksellinen ja kirjailija From Wikipedia, the free encyclopedia
Victor Serge (30. joulukuuta 1890 – 17. marraskuuta 1947), alkuperäiseltä nimeltään Victor Lvovitš Kibaltšitš (ven. Виктор Львович Кибальчич), oli belgialaissyntyinen venäläinen anarkisti, kriittinen bolševikkivallankumouksellinen ja kirjailija.
| Victor Serge | |
|---|---|
 Nuori Victor Serge, pidätyskuva vuodelta 1912. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 30. joulukuuta 1890 Bryssel, Belgia |
| Kuollut | 17. marraskuuta 1947 (56 vuotta) México, Meksiko |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Le Rétif |
| Tuotannon kieli | ranska |
| Tyylilajit | poliittinen |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Victor Serge syntyi Brysselissä 30. joulukuuta 1890. Hänen vanhempansa Leon Ivanovitš Kibaltšitš ja Vera Poderewski olivat venäläisiä vallankumouksellisia, jotka olivat joutuneet pakenemaan Belgiaan hallituksenvastaisten aatteidensa vuoksi.[1]
Serge vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Belgiassa sekä Ranskassa. Hänen perheensä eli hyvin köyhissä oloissa. Ruokaa oli vähän, eikä kunnolliseen koulutukseen ollut mahdollisuutta.
Serge kiinnostui aikaisin sosialismista ja individualistisesta anarkismista[2]. Vuosina 1909–1914 hän toimi aktiivisesti anarkistisessa lehdistössä toimittajana ja kääntäjänä. Vuonna 1912 Sergen yhteydet rikolliseen Bonnot-anarkistiryhmittymään johtivat viiden vuoden vankeustuomioon[3].
Vankilasta vapauduttuaan vuonna 1917 Serge matkusti Barcelonaan osallistuakseen espanjalaisten anarkosyndikalistien kapinaan. Espanjassa hän myös kirjoitti ensimmäistä kertaa nimellä Victor Serge.[1]
Serge oli hyvin inspiroitunut Venäjän vallankumouksesta. Vuonna 1918 Serge ilmoittautui vapaaehtoiseksi puna-armeijaan. Hän matkusti Pariisiin, jossa hänet vangittiin epäiltynä bolševismista ja lähetettiin vankileirille.
Vuonna 1919 Serge saapui ensi kertaa Petrogradiin ottaakseen osaa vallankumouksen jälkeiseen sisällissotaan. Serge liittyi kommunistiseen puolueeseen[4] ja työskenteli kääntäjänä sekä toimittajana Komintern-järjestössä Grigori Zinovjevin alaisena. Serge käänsi ranskankieliselle yleisölle muun muassa Leninin, Trotskin, Zinovjevin ja Vera Fignerin kirjoituksia.[1]
Venäjän sisällissodan päätyttyä Serge matkusti Berliiniin ja Wieniin edistääkseen toivomaansa eurooppalaista vallankumousta. Hän työskenteli Kominternin toimittajana ja agenttina[5]. Saksan vallankumousyrityksen epäonnistuttua vuonna 1923 ja Leninin kuoltua vuonna 1924 Sergen kritiikki Neuvostoliittoa kohtaan voimistui.
Serge palasi Neuvostoliittoon vuonna 1925 liittyäkseen Vasemmisto-oppositioon. Serge kuitenkin erotettiin kommunistisesta puolueesta vuonna 1928, sillä hän oli edeltävä vuonna kritisoinut artikkeleissaan Kominternin linjausta koskien Kiinan kommunistista puoluetta. Valtion poliittinen hallinto karkotti Sergen kolmeksi vuodeksi Orenburgiin, minkä jälkeen hän menetti Neuvostoliiton kansalaisuuden.[1]
Serge onnistui perheineen jättämään Neuvostoliiton taakseen huhtikuussa 1936, mutta NKVD takavarikoi Sergen käsikirjoituksia. Takavarikoituja käsikirjoituksia ei ole onnistuttu sittemmin löytämään.[5]
Serge asettui asumaan Belgiaan ja myöhemmin Ranskaan, jossa hän jatkoi poliittista toimintaansa trotskilaisessa oppositiossa. Sergen poliittinen toiminta muodostui hänen kirjoittamistaan kriittisistä artikkeleista, joiden kohteina olivat Moskovan oikeudenkäynnit ja Stalinin diktatuurin alainen Neuvostoliitto.[5] Serge ei kuitenkaan täysin hyväksynyt trotskilaisen opposition poliittisia kantoja, mikä johti Sergen ja Trotskin ystävyyden katkeamiseen vuonna 1939.
Toisen maailmansodan seurauksena Serge perheineen muutti maanpakoon Meksikoon. Meksikossa Serge jatkoi kirjoittamista ja työskenteli yhdessä muun muassa Trotskin puolison Natalia Sedovan kanssa saattaakseen murhatun Trotskin elämäkerran Vie et mort de Léon Trotsky (1951) päätökseen.[5]
Serge kuoli sydänkohtaukseen 17. marraskuuta 1947.
Serge kirjoitti aktiivisesti koko elämänsä ajan. Hänen tuotantonsa koostuu historiankirjoista, poliittisista teksteistä, romaaneista ja runoudesta sekä lukuisista sanomalehtiartikkeleista. Sergen kirjallinen tuotanto on teemoiltaan lähellä hänen ja hänen ystäväpiirinsä kokemuksia 1900-luvun poliittisesti epävakaassa maailmassa.
Sergen vankilatuomio vuosina 1912–1917 oli raskas kokemus, jonka vaikutus jatkui pitkään vapautumisen jälkeen. Serge kirjoittaa muistelmissaan, että hänen ensimmäisen romaaninsa, Les Hommes dans la Prison (suom. Miehet vankilassa), kirjoitusprosessi oli hänelle keino käsitellä vankilatuomioon liittyviä kokemuksia ja tuntemuksia[6].
Sergen kaunokirjallisuus oli osa hänen vallankumouksellista toimintaansa. Hän pyrki purkamaan kirjallisuuden porvarillista perinnettä jättämällä romaaneistaan pois sankarihahmon tai yksittäisen päähenkilön. Hänen romaaneissaan yksittäinen päähenkilö on korvattu joukolla hahmoja, jotka yhdessä muodostavat romaanin kollektiivisen sankarin.[5]
Toimiessaan Kominternin toimittajana Serge kirjoitti ranskankieliselle vasemmisto- ja anarkistilehdistölle lukuisia artikkeleita, joissa hän puolusti ja perusteli Venäjän vallankumousta[4]. Sisällissodan aikana kirjoitetut artikkelit ja esseet ovat tulkittavissa neuvostoliittolaiseksi propagandaksi.
Myöhemmin Sergen poliittiset kirjoitukset keskittyivät kritisoimaan kommunistisen puolueen toimintaa ja paljastamaan Stalinin diktatuurin korruption.
Sergen tuotantoa ei ole käännetty suomeksi.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
