Valkovenäjä (белару́ская мо́ва, belaruskaja mova) on itäslaavilainen kieli, jota puhutaan Valko-Venäjällä ja sen ympäristössä.
| Valkovenäjä | |
|---|---|
 |
|
| Oma nimi | беларуская мова (belaruskaja mova) |
| Tiedot | |
| Alue |
 Valko-Venäjä Puola Venäjä Ukraina Tšekki |
| Virallinen kieli |
Valko-Venäjä |
| Puhujia | 7–8 miljoonaa |
| Sija | ei 100 suurimman joukossa |
| Kirjaimisto | kyrillinen |
| Kielenhuolto | Valko-Venäjän tiedeakatemia[1] |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
| Kieliryhmä |
baltoslaavilaiset kielet (slaavialaiset) itäslaavilaiset kielet |
| Kielikoodit | |
| ISO 639-1 | be |
| ISO 639-2 | bel |
| ISO 639-3 | BEL |
Valkovenäjän asema
Valko-Venäjän vuoden 1999 väestönlaskennassa valkovenäjän ilmoitti "kotikielekseen" 3 686 000 (36,7 % väestöstä). "Äidinkielenään" valkovenäjää piti paljon suurempi väestönosa. Valko-Venäjän kansalaisuudekseen ilmoittaneista ilmoitti valkovenäjän äidinkielekseen 85,6 % (6 984 000).lähde?
Vuoden 2009 väestönlaskennassa valkovenäjän kertoi äidinkielekseen 5,058 miljoonaa eli 53,2 % maan 9,504 miljoonan väestöstä. Venäjää äidinkielenään puhui 41,5 % (3,948 milj.). Hallintopiireittäin tarkasteltaessa esimerkiksi pääkaupunki Minskissä ja monessa muussa yli 100 000 asukkaan kaupungissa (enemmistö yliopistokaupungeista) venäjän kielellä oli valta-asema. Kysyttäessä, mitä kieltä kotona puhutaan ("kotikieli"), väestön vahva enemmistö, 6,673 milj., kertoi käyttävänsä venäjää ja 2,227 milj valkovenäjää.[2]
Valkovenäjä on nykyisin erityisesti Aljaksandr Lukašenkaa vastustavan opposition kieli. Lukašenkan näkemyksen mukaan "valkovenäjällä ei voi ilmaista mitään suurta".[3]
Kirjoitusjärjestelmä
Valkovenäjää kirjoitetaan kyrillisillä kirjaimilla. Aakkosto on peräisin kirkkoslaavin kielestä, ja sen nykyinen muoto vahvistettiin vuonna 1918. Joskus käytetään myös latsinka- eli łacinka-kirjaimistoa (лацінка), joka perustuu latinalaiseen kirjaimistoon. Laajimmin latinalaisia aakkosia käytettiin valkovenäjän kirjoittamiseen 1800-luvulla, mutta nykyisin käytännöllä on lähinnä kuriositeettiarvoa. Liettuan tataarit kirjoittivat kieltä aikoinaan arabialaisin aakkosin.
Valkovenäläinen kyrillinen aakkosto sisältää seuraavat merkit:
А а Б б В в Г г (Ґ ґ) Д д (Дж дж) (Дз дз) Е е Ё ё Ж ж З з І і Й й К к Л л М м Н н О о П п Р р С с Т т У у Ў ў Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я
а, бэ, вэ, гэ, (ґэ), дэ, (джэ), (дзэ), е, ё, жэ, зэ, і, і нескладовае, ка, эл, эм, эн, о, пэ, эр, эс, тэ, у, у нескладовае, эф, ха, цэ, чэ, ша, ы, мяккі знак, э, ю, я
Eräs latsinka-kirjaimiston versio sisältää seuraavat merkit:
A a B b C c Ć ć Č č D d (Dž dž) (Dz dz) E e F f G g H h I i J j K k L l Ł ł M m N n Ń ń O o P p R r S s Ś ś Š š T t U u Ŭ ŭ V v Y y Z z Ź ź Ž ž
Pääsääntöisesti valkovenäjän kirjaimet translitteroidaan suomen kieleen standardin SFS 4900 mukaisesti, ei latsinkan mukaan.
- Translitteraatio
| А | Б | В | Г | (Ґ) | Д | (Дж) | (Дз) | Е | Ё | Ж | З | І | Й | К | Л | М | Н | О | П | Р | С | Т | У | Ў | Ф | Х | Ц | Ч | Ш | ’ | Ы | Ь | Э | Ю | Я |
| а | б | в | г | (ґ) | д | (дж) | (дз) | е | ё | ж | з | і | й | к | л | м | н | о | п | р | с | т | у | ў | ф | х | ц | ч | ш | ы | ь | э | ю | я | |
| a | b | v | g | (g̀) | d | (dž) | (dz) | e | ë | ž | z | ì | j | k | l | m | n | o | p | r | s | t | u | ŭ | f | h | c | č | š | ’ | y | ′ | è | û | â |
| a | b | v | h | (g) | d | (dž) | (dz) | e (je) | jo | ž | z | i | i (j) | k | l | m | n | o | p | r | s | t | u | u | f | h’ | ts | tš | š | y | e | ju | ja |
Äännerakenne
Konsonantit
| Bilabiaalit | Labiodentaalit | Dentaalit/ Alveolaarit |
Postalveolaarit/ Retrofleksit |
Palataalit | Velaarit | Uvulaarit/ Faryngaalit | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Klusiilit | p b pʲ bʲ |
t d | k kʲ |
||||
| Affrikaatat | t͡s d͡z t͡sʲ d͡zʲ |
t͡ʃ d͡ʒ | |||||
| Nasaalit | m mʲ |
n nʲ |
|||||
| Tremulantit | r | ||||||
| Frikatiivit | f v fʲ vʲ |
s z sʲ zʲ |
ʂ ʐ | x xʲ ɣʲ |
ʁ | ||
| Approksimantit | w | j | |||||
| Lateraaliapproksimantit | l lʲ |
Valkovenäjän konsonanttivarasto on samankaltainen muiden slaavilaisten kielten kanssa esimerkiksi ”pehmeiden” ja ”kovien” eli palatalisoitujen ja palatalisoimattomien konsonanttien suhteen. Konsonanttifoneemien määrän on arvioitu olevan välillä 33–54. Vaihteluun vaikuttavat eräiden äänteiden kyseenalainen foneeminen status. Palatalisoidut [gʲ xʲ kʲ ɣʲ] esiintyvät lähinnä vokaalin /i/ edellä ja eräissä lainasanoissa, ja niitä pidetään yleensä palatalisoimattomien vastineidensa allofoneina. Konsonantteja /g gʲ/ taas pidetään historiallisina jäänteinä, jotka ovat joutumassa frikatiivien /ʁ ɣʲ/ korvaamiksi. Affrikaatta /d͡z/ esiintyy lähinnä lainasanoissa ja onomatopoeettisissa ilmauksissa. Äänne [w] esiintyy vain vokaalin jälkeen tavun koodassa; sitä on toisaalta pidetty /v/:n allofonina, mutta toisaalta myös itsenäisenä foneemina kontrastiivisuutensa vuoksi, esimerkiksi толк tolk [tolk] ’järki, tolkku’ vs. тоўk touk [towk] ’(hän) jauhoi’.[4]
Palataalisten konsonanttien esiintymisen suhteen on eriäitä rajoitteita. Toisin kuin esimerkiksi venäjässä, tavun koodassa voivat palatalisoituneina esiintyä vain koronaaliset konsonantit /t͡sʲ d͡zʲ sʲ zʲ nʲ lʲ. Palatalisoidut labiaalit /pʲ bʲ mʲ fʲ vʲ/ esiintyvät vain ennen vokaaleja eivätkä koskaan sanan lopussa, velaarit /xʲ ɣʲ kʲ/ vain ennen vokaaleja, yleensä ennen /i/:tä, joissakin lainasanoissa ennen /e/:tä ja hyvin harvoin ennen muita vokaaleja. Palataaliset konsonantit lausutaan valkovenäjässä varsin huomattavasti muihin slaavilaisiin kieliin verrattuna, ja konsonanttien /sʲ zʲ/ vahvaa palatalisaatiota kutsutaan valkovenäjäksi nimellä шапялявыя šapjaljavyja, ’lespaaminen’.[4]
Vokaalit
Vokaalifoneemeja on valkovenäjässä viisi: /i e a o u/. Vokaalin äännearvo riippuu ympäristön konsonanteista, jotka vaikuttavat sen laatuun, sekä painosta, joka vaikuttaa sekä sen laatuun että painoon. Yleensä vokaalia edeltävä konsonantti vaikuttaa sen äännearvoon enemmän kuin sitä seuraava. Pehmeiden eli palatalisoitujen konsonanttien jälkeen vokaalien äännearvot ovat [i e æ ɵ ʉ], ja kovien eli palatalisoimattomien jälkeen [ɨ ɛ a o u].[4]
Prosodia
Paino on leksikaalisesti merkittävä, eli kaksi eri sanaa voi erottaa pelkästään painon sijainti: esimerkiksi кара kara voi olla [ˈkara] ’rangaistus’ tai [kaˈra] ’kaarna’. Myös saman sanan eri taivutusmuotojen erottajana voi olla paino: sanan зімы ’talvi’ genetiivi muodostetaan siirtämällä paino ensimmäiseltä tavulta jälkimmäiselle tavulle. Painollisen tavun vokaali ääntyy pidempänä kuin painottoman tavun vokaali, ja painollisen tavun kummallakin puolella olevien tavujen vokaalit ääntyvät myös hieman muita vokaaleja pidempinä.[4]
Kielioppi ja oikeinkirjoitus
Kielessä on kuusi vokaalia ja 39 konsonanttia, 48 jos mukaan luetaan harvinaisemmat.
Valkovenäjän kielioppi muistuttaa muita itäslaavilaisia kieliä. Nomineilla on kuusi sijaa: nominatiivi, genetiivi, datiivi, akkusatiivi, instrumentaali ja lokatiivi/prepositionaali. Vokatiivi on jäänyt käytöstä ja esiintyy lähinnä kirjallisuudessa. Sanoilla on kolme sukua: maskuliini, feminiini ja neutri.
Kielinäyte
»Усе людзi нараджаюцца свабоднымi i роўнымi ў сваёй годнасцi i правах. Яны надзелены розумам i сумленнем i павiнны ставiцца адзiн да аднаго ў духу брацтва.
Use ljudzi naradžajuttsa svabodnymi i rounymi u svajoi hodnastsi i pravah’. Jany nadzeleny rozumam i sumlennem i pavinny stavittsa adzin da adnaho u duh’u bratstva.»
Suomeksi:
»Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä.»
(YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 1. artikla) [5]
Valkovenäjän kielen historia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Moderni valkovenäjä kehittyi muinaisvalkovenäjän pohjalta, jota puhuttiin maaseudulla ja pikkukaupungeissa vielä 1800-luvun lopulla. Liettuan suuriruhtinaskunnan valkovenäläinen ylimystö puhui tätä kieltä vielä 1700-luvun lopulla.
Kieltä alettiin tutkia 1830-luvulla, ja ensimmäisen valkovenäjän kieliopin kokosi etnografi Špilevski vuonna 1846 käyttäen kyrillisiä kirjaimia Minskin alueen kansanmurteiden pohjalta. Venäjän tiedeakatemia kieltäytyi kuitenkin julkaisemasta sitä. Kansankieleen perustuva kirjallinen traditio alkoi lähinnä Vintsent Dunin-Martsinkjevitšin teosten pohjalta. 1860-luvulta lähtien sekä Puola että Venäjä joutuivat vetoamaan valkovenäjänkielisiin talonpoikiin. Valkovenäjän kielellä alettiin tuottaa propagandaa, kuten venäläis-, tsaarin- ja ortodoksisuuden vastainen "Manifest" ja Konstanty Kalinowskin tuottama "talonpojan totuus", joka oli puolalaisvastainen, vastavallankumouksellinen ja ortodoksimielinen. Myös narodnikkiliike herätti kiinnostusta valkovenäjän kieleen. Keisari Nikolai I kielsi Venäjällä valkovenäjänkielisten kirjojen julkaisemisen[3]. Kielto oli voimassa vuoteen 1904.lähde?
Ensimmäisen normatiivisen kieliopin kokosi Branislaw Taraškjevitš. Hänen työnsä valmistui syksyllä 1917. Taraškjevitš joutui pakenemaan rauhattomasta Pietarista Suomeen saadakseen työnsä tehtyä, eikä sitä ollut mahdollista painaa sen valmistuttua. Kesällä 1918 Taraškjevitš saapui Vilnaan, jossa ensimmäinen Valkovenäjän kielioppi kouluille saatiin painetuksi. Valkovenäjän neuvostotasavallassa Taraškjevitšin kielioppi julkaistiin uudelleen 1922 muuttamattomana, tosin Jazep Ljosikin kieliopin nimellä.
Oikeinkirjoitusta uudistettiin vielä 1920-luvulla, jolloin Jazep ja Anton Ljosik ottivat käyttöön foneettisen oikeinkirjoituksen. Uudistusta valmistelemaan perustettiin S. Njekraševitšin johtama ortografinen komitea. Uudistusta hankaloittivat vuosien 1929–1930 Stalinin poliittiset puhdistukset kansallis-demokraattisia vastavallankumouksellisia vastaan, joissa valkovenäjänkielistä älymystöä vainottiin[3] ja ennen neuvostojärjestelmää vaikuttaneet kansallismieliset sosialistit puhdistettiin tehtävistä. Ainoastaan muutamat tunnetut hahmot, kuten Janka Kupala, säästettiin.
Vuonna 1933 valmistuneen ja viralliseksi määrätyn oikeinkirjoitusuudistuksen tavoitteeksi ilmoitettiin venäjän ja valkovenäjän kielten keinotekoisten rajojen vähentäminen ja puolan kielen vaikutuksen poistaminen kielestä. Samalla lehdistössä käytiin kampanjaa nat-demejä vastaan. Osa Puolaan kuuluneen Länsi-Valko-Venäjän asukkaista ja emigranteista ei hyväksynyt vuoden 1933 oikeinkirjoitusuudistusta. Puola myös sulki kaikki valkovenäjänkieliset koulut 1937, ja kieltä opetettiin vasta Saksan miehityksen aikana 1941–1944.
Oikeinkirjoituksen uudistusta jatkettiin 1949–1957 Jakub Kolasin johtaman komitean johdolla, ja uudet säännöt julkistettiin 1959. Näissä osa vuoden 1933 muutoksista kumottiin. Perestroikan myötä esiintyi vaatimuksia "oikeaan kieleen" palaamisesta, ja oikeinkirjoitukseen tehtiin pieniä muutoksia 1985.
Lyhyt kielen renessanssi seurasi maan itsenäistyttyä 1991. Lukašenka kuitenkin lopetti sen ja järjesti kansanäänestyksen, jonka tuloksena venäjästä tuli maan toinen virallinen kieli.[3] Sitä ennen osa lähinnä Valko-Venäjän kansanrintamaa lähellä olleita julkaisuja, kuten "Svaboda", "Pahonja" ja "Naša Niva" alkoi 1990-luvulla käyttää julkaisuissaan oikeinkirjoitusta, joka muistuttaa 1933 uudistusta edeltävää. Tästä muodosta sen kannattajat käyttävät nimeä "taraškevitsa" (тарашкевіца) tai "klassinen". Näistä minskiläinen "Svaboda" ja hrodnalainen "Pahonja" ovat sittemmin palanneet normatiiviseen oikeinkirjoitukseen. Sen sijaan ulkomailta valkovenäjänkielistä ohjelmaa lähettävät ja enimmäkseen emigranttien operoimat Радыё Свабода (Radio Liberty) ja Radio Polonia käyttävät niin sanottua klassista oikeinkirjoitusta.lähde?
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
