menetelmä muuttaa vaalien tulos edustuspaikoiksi From Wikipedia, the free encyclopedia
Vaalitapa on menetelmä, jonka avulla vaaleissa annetut äänet muutetaan edustuspaikoiksi. Vaalitapaan kuuluu vaalilistojen rakentuminen, äänten antamisen tapa, ääntenlaskumenetelmä ja voittajien määrittely.[1] Käytetyllä vaalitavalla on suuri merkitys ehdokasasetteluun, vaalikampanjointiin, vaalin tulokseen, äänestysaktiivisuuteen, vaalien jälkeisiin poliittisiin voimasuhteisiin ja poliittiseen vakauteen, maan puoluerakenteeseen sekä hallintoelinten edustavuuteen paikallisesti, etnisesti sekä naisten kannalta.[2]
Kaksi länsimaisissa demokratioissa yleisintä äänestystapaa ovat yhden voittajan enemmistövaalitapa, joka on yleinen etenkin Yhdysvalloissa, sekä monen voittajan suhteellinen vaalitapa, joka on yleinen etenkin Euroopassa. Enemmistövaalitavassa valitaan vain eniten ääniä saanut ehdokas, ja suhteellisessa vaalitavassa paikat jaetaan suhteessa puolueiden saamiin äänimääriin.[3]
Vaalitavat eroavat toisistaan siinä,[4]
Enemmistövaalien tarkoituksena on selvittää vaalivoittajaksi yksi ehdokas tai puolue, joka saa hallitusvastuun.[6]
Painotetussa vaalitavassa äänestäjä antaa ehdokkaille järjestysnumerot ykkösestä alkaen.[10]
Suhteellinen vaalitapa pyrkii jakamaan mandaatit puolueiden kesken suhteessa niiden saamaan kannatukseen.[6]
Suhteelliset ja enemmistövaalitavat eroavat toisistaan siinä suhteessa, miten ne painottavat eri asioita. Suhteelliset vaalitavat painottavat edustavuutta ja enemmistövaalitavat tehokasta hallintotapaa ja vastuunkantoa.[17] Enemmistövaalitapa johtaa usein kaksipuoluejärjestelmään, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Vaikka pienemmillä puolueilla olisikin maassa kannatusta, selvä enemmistö kuitenkin äänestää toista kahdesta pääpuolueesta, koska muiden puolueiden ehdokkaiden läpimeno on vaalitavan johdosta epätodennäköistä. Lisäksi pienelle puolueelle annettu ääni auttaakin usein sen vastapuolta, kun ääni on pois pienpuolueen kanssa samoilla linjoilla olevalta pääpuolueelta. Suhteellisessa vaalitavassa puolue voi sen sijaan saada ehdokkaansa läpi selvästi alle 50 prosentin äänimäärällä, mikä suosii pieniä puolueita.[18]
Suhteellisissa vaaleissa esiintyy enemmistövaaleista poiketen joskus äänikynnyksiä, vaaliliittoja ja kompensaatiomandaatteja.[6]
Vuonna 2003 demokratioissa neljä vaalitapaa olivat yleisyysjärjestyksessä: suhteellinen (38 %), pluraliteetti (30 %), sekajärjestelmä (19 %) ja majoriteetti (13 %).[4]
Suomessa käytetään kierrosvaaleja presidentinvaaleissa ja avointa listavaalia D’Hondtin menetelmällä eduskuntavaaleissa, EU-vaaleissa ja kunnallisvaaleissa.[19]
Matemaatikot ja politiikantutkijat ovat määritelleet neljä pääkriteeriä, jotka reilun vaalitavan pitäisi täyttää:[20][21]
Arrow’n mahdottomuusteoreema (1952) toteaa, että yhdenkään ehdokkaiden järjestykseen asettamiseen perustuvan vaalitavan on matemaattisesti mahdotonta täyttää kaikki neljä kriteeriä jos ehdokkaita on vähintään kolme.[22][21]
Hyvän vaalitavan odotetaan takaavan sen, että valta on enemmistöllä. Kansan enemmistön tukeman hallinnon valta nähdään oikeutettuna ja se johtaa vallanvaihdon vakauteen.[23]
Hyvä vaalitapa takaa sen, että vähemmistöillä, niin poliittisilla kuin kansallisillakin, on edustuksensa päätöksenteossa. Sitä kautta vähemmistöjen oikeudet ovat paremmin turvatut ja vähemmistö tuntee olevansa osa yhteiskuntaa.[24]
Enemmistövaalissa etniset vähemmistöt eivät usein saa ehdokkaitaan läpi. Tämän johdosta Yhdysvalloissa on 1980-luvulta alkaen tietoisesti luotu vaalipiirejä, joissa vähemmistöt ovat enemmistönä. Maan korkein oikeus on tuominnut jotkin näistä toimenpiteistä perustuslain vastaisina ja rinnastanut ne rotuerotteluun, jota ei saisi käyttää vaalipiirijaon ensisijaisena perusteena.[25]
Monille äänestäjille on tärkeää, että heidän asuinalueellaan, kaupungillaan tai kunnallaan on oma edustaja. Jotkin vaalitavat takaavat selvästi paremman alueellisen edustavuuden kuin toiset.[24]
Korkeaa äänestysprosenttia pidetään terveen demokratian merkkinä ja oikeutetun hallinnon takeena. Vaalitavan on todettu vaikuttavan äänestysaktiivisuuteen. Silloin kun vaalitapa johtaa vähäiseen valinnanvaraan ehdokkaiden joukosta, äänestysaktiivisuus on usein pienempi kuin silloin kun todellista valinnanvaraa on paljon.[26]
Hyvän vaalitavan tulisi tehdä vaalivilppi vaikeaksi ja antaa äänestäjille tunne reiluista vaaleista. Useimmat vaalitavat ehkäisevät suoranaista vaalivilppiä eri tavoin, mutta joitain vaalitapoja voidaan manipuloida epäreiluin tavoin helpommin kuin toisia. Yksi yleisimpiä manipulointitapoja on vaalipiirien rajojen vetäminen tietoisesti niin, että tietyt puolueet hyötyvät (niin sanottu gerrymandering).[27]
Hyvän vaalitavan tulisi monien mielestä heijastaa kansan poliittisten näkökulmien jakautumista. Puolueiden edustavuuden tulisi noudattaa niiden kannatusta, jotta päätökset heijastaisivat kansan tahtoa. Jotkin vaalitavat kuitenkin antavat suurimmalle puolueelle enemmän vaikutusvaltaa sen vaalimenestykseen nähden, ja paljonkin ääniä saanut puolue ei joskus saa lainkaan edustusta.[27]
Vaalitavalla on merkitystä maan poliittiseen jatkuvuuteen ja vakauteen. Vaalitapa voi tuottaa toimivan enemmistöhallinnon, joka pystyy säätämään lakeja vaivattomasti. Etenkin enemmistövaalitavan on usein katsottu tuottavan vahvempia ja vakaampia hallintoja kuin suhteellinen vaalitapa. Toisaalta suhteellisessa vaalitavassa maan politiikan linjamuutokset ovat usein maltillisempia. Vaalitavan oikeudenmukaisuus voi myös vaikuttaa siihen, kuinka oikeutettuna kansa pitää hallintoa.[28]
Hyvässä vaalitavassa mahdollisimman monella äänellä on merkitystä ja mahdollisimman harva ääni menee hukkaan. Hukkaääniksi lasketaan äänet, jotka menevät ehdokkaalle, joka ei tullut valituksi. Suuri hukattujen äänien määrä voi aiheuttaa äänestysaktiivisuuden laskua ja sitä ettei suurella osalla kansaa ole omaa edustusta hallinnossa. Joidenkin vaalitapojen seurauksena suurin osa äänistä on joskus hukkaääniä, mutta toisissa vaalitavoissa lähes 90 prosenttia äänistä voi mennä valituille ehdokkaille.[29]
Hyvän vaalitavan katsotaan varmistavan paikallisten vaalipiirien ja niistä valittujen edustajien yhteyden. Edustajien tulisi olla vastuussa omalle vaalipiirilleen ja kaksisuuntaisesti yhteydessä piirin äänestäjiin. Enemmistövaalitavassa vaalipiirit ovat pieniä ja suhteellisessa vaalitavassa suuria.[30]
Äänestäjien tulisi voida äänestää suosikkiaan. Jotkin vaalitavat voivat kuitenkin rohkaista taktista äänestämistä, jossa äänestäjä katsoo parhaaksi äänestää jotakuta toista ehdokasta kuin suosikkiaan, jotta ääni ei menisi hukkaan tai jopa hyödyttäisi kokonaan väärää ehdokasta. Monet vaalitavat aiheuttavat taktista äänestämistä.[31]
Vaalitapa määrittää pitkälti maan puoluerakenteen, etenkin sen, onko maa kaksipuoluejärjestelmä vai monipuoluejärjestelmä. Enemmistövaalitapa johtaa usein kaksipuoluejärjestelmään ja suhteellinen vaalitapa monipuoluejärjestelmään.[4][32] Näiden puoluejärjestelmien paremmuus on usein mielipidekysymys ja sitä kautta myös vaalitavan paremmuus.[32]
Enemmistövaalitavan on katsottu johtavan siihen, että kaksi pääehdokasta unohtavat pienten puolueiden ehdokkaat ja keskittyvät vaalikampanjoissaan toisiinsa. Tämän on katsottu Yhdysvalloissa johtaneen lokakampanjoinnin yleistymiseen. Listavaalien on katsottu johtavan usein asiapitoisempiin vaalikampanjoihin kuin henkilövaalien.[33]
Hyvä vaalitapa ehkäisee demokratianvastaista tai väkivaltaista poliittista ääriliikehdintää ilman että se kuitenkaan samalla estäisi mahdollisuuden ajaa radikaaleja poliittisia ideoita. Ääriliikkeiden vaikutusmahdollisuuksia voidaan rajoittaa korkeilla äänikynnyksillä.[34]
Jos vaalien tulos on käytännössä ennalta selvä, moni puolue ei usein edes aseta ehdokkaita, ja äänestysaktiivisuus voi laskea. Tämä on ongelmana etenkin sellaisilla enemmistövaalitapaa käyttävillä vaalialueilla, missä yhdellä puolueella on selvästi yli 50 prosentin kannatus.[35]
Hyvän vaalitavan tulisi olla selkeä ja ymmärrettävä. Liian monimutkainen vaalitapa voi aiheuttaa äänestysaktiivisuuden laskua tai äänten menemistä hukkaan. Jotkin monivaiheiset tai monimutkaiset vaalitavat vaativat vaalijärjestäjiltä enemmän työtä kuin toiset tai tulevat kalliimmiksi.[36]
Jotkin vaalitavat voivat aiheuttaa sen, että naisilla on aliedustus päätöksenteossa. Listavaalien kautta naisten edustus on usein saatu korkeammaksi kuin henkilövaaleissa.[37]
Hyvä vaalitapa säilyttää eri poliittisten, uskonnollisten, taloudellisten ja etnisten ryhmien välit kunnollisina ja edistää vuoropuhelua ja kompromisseja. Suhteellinen vaalitapa tuottaa usein suuria puolueita, jotka muodostavat yhteishallituksen, ja jotkin vaalitavat takaavat pienpuolueidenkin edustuksen hallituksessa.[38]
Antiikin Ateenassa käytettiin vuodesta 508 eaa. alkaen Kleistheneen kehittämää ostrakismos-vaalitapaa, jossa äänestettiin vuosittain epäsuosituin poliitikko pois kaupungista, kunhan hän sai vähintään 6 000 ääntä.[39] Venetsiassa valittiin 40–60-jäseninen suuri valiokunta 1200-luvulla. Vaaleissa käytettiin erilaisia vaalitapoja ja erityisesti hyväksymisvaalia, jossa kukin äänestäjä antoi äänensä kaikille sopiviksi katsomilleen ehdokkaille.[39]
Vuonna 1785 ranskalainen Nicolas de Condorcet ehdotti menetelmää, jossa ehdokkaiden äänimääriä vertaillaan pareittain. Condorcet esitteli samalla paradoksin, jonka mukaan on mahdollista, että enemmistöt äänestäjistä suosivat ehdokas A:ta ehdokkaaseen B nähden, B:tä C:hen nähden sekä C:tä A:han nähden. Näin ollen enemmistön suosio ei olekaan transitiivista.[39] Samoihin aikoihin Jean-Charles de Borda ehdotti vaalitapaa, jossa äänestäjä antaa ehdokkaille järjestysnumerot.[39] 1800-luvun puolivälissä Thomas Hare, John Stuart Mill ja C. C. G. Andrae kehittivät siirtoäänestystavan.[39]
Vuonna 1951 taloustieteilijä Kenneth Arrow osoitti, että mikään vaalitapa ei voi varmuudella tuottaa voittajaa, joka on kaikkia muita ehdokkaita suositumpi.[39]
Vallan keskittymisen aiheuttamia ongelmia voidaan yrittää korjata siirtymällä toisenlaiseen vaalitapaan. Siirtymistä kutsutaan vaalitapauudistukseksi. Toisaalta vaalitapauudistuksen takana voi olla myös vastakkaisia valtapoliittisia syitä – monissa maissa vaalitapa on tarkoituksellisesti valittu niin, että se tuottaa keinotekoisen äänikynnyksen ja estää näin pienpuolueita pääsemästä valtaan.
Yhdysvalloissa ja Britanniassa on viime vuosina noussut keskustelu maan enemmistövaalitavan uudistamisesta. Uudessa-Seelannissa uudistettiin vaalitapa 1990-luvulla enemmistövaalitavasta suhteelliseen vaalitapaan, ja Italiassa otettiin suhteellisen vaalitavan rinnalle enemmistövaalitapa. Myös Japanissa on viime vuosikymmeninä siirrytty uuteen vaalitapaan.[40]
Suomessa on useasti suunniteltu otettavaksi käyttöön eduskuntavaaleissa uusi vaalitapa suhteellisuuden parantamiseksi. Keväällä 2011 eduskunta hyväksyi vaalien yli lepäämään lakiesityksen, jonka toteutuessa puolueiden saamat kansanedustajien paikat koko maassa olisi jaettu d'Hondtin laskentatavan mukaisesti, mutta paikkojen jakautuminen vaalipiireihin Hare-Niemeyerin laskentatavalla. Esitykseen sisältyi myös 3 prosentin suuruinen valtakunnallinen äänikynnys. Vaalien jälkeen valittu uusi eduskunta kuitenkin hylkäsi esityksen saman vuoden lokakuussa.[41][42]
Äänivalta ry ajaa Suomessa vaalitapauudistusta, jonka seurauksena siirryttäisiin siirtoäänivaaliin. Myös yksinkertaisempaa, mutta silti usein teknisesti nykyistä d'Hondtin menetelmää parempana pidettyä hyväksymisvaalitapaa on ehdotettu.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.