hormoneja erittävien umpirauhasten muodostama fysiologinen järjestelmä From Wikipedia, the free encyclopedia
Umpirauhaset (lat. glandula endocrina, glandula sine ductu) muodostavat umpieritysjärjestelmän (sisäeritysjärjestelmä), jossa tiehyettömät umpirauhaset erittävät kemiallisia välittäjäaineita, hormoneita, jotka kiertävät verenkierrossa ja vaikuttavat toisiin elimiin. Hormonit toimivat viestinviejinä ja leviävät verenkierron välityksellä elimistön eri osissa oleviin soluihin, jotka tulkitsevat hormonien välittämät viestit ja toimivat niiden mukaan. Umpieritysjärjestelmään eivät kuulu avorauhaset eli eksokriiniset rauhaset (glandula exocrina), kuten sylkirauhaset, hikirauhaset tai ruuansulatuskanavassa olevat rauhaset.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Lääketieteen aluetta, joka käsittelee umpierityssairauksia, kutsutaan endokrinologiaksi, joka on osa sisätautioppia.
Umpieritysjärjestelmä yhdistää aivot hormonien avulla elimiin, jotka säätelevät aineenvaihduntaa, kasvua ja kehittymistä sekä lisääntymistä.
Eräiden steroidirakenteisten hormonien signaalin välitykseen solun sisälle liittyy ligandin aktivoimia tumahormonireseptoriproteiineja, jotka sitoutuessaan tiettyihin DNA-sekvensseihin toimivat transkription päälle-pois -kytkiminä tuman sisällä. Nämä kytkimet säätelevät ihon, luiden sekä aivojen käyttäytymistä säätelevien keskusten kehittymistä ja erikoistumista. Ne säätelevät jatkuvasti myös sukurauhasten säätelyä.
Umpieritysjärjestelmä säätelee hormonejaan negatiivisen palautteen kautta, eli korkea pitoisuus vähentää tuotantoa. Immuunijärjestelmä ja muut tekijät osallistuvat myös hormonitasapainon säätelyyn.
Umpieritysjärjestelmän sairaudet, kuten diabetes mellitus ja kilpirauhasen sairaudet, ovat yleisiä.
Endokrinopatia eli umpieritysjärjestelmän toiminnan häiriö voi aiheutua missä tahansa umpirauhasessa. Vajaatoiminta voi olla seurausta reservien loppumisesta, erityksen vähyydestä, rauhasen kehityshäiriöstä, surkastumisesta tai tuhoutumisesta. Liikatoimintaa voi aiheuttaa liiallinen eritys, estovaikutuksen katoaminen eritykseen, kasvain tai hyperplasia eli solumäärän lisääntyminen.
Endokrinopatiat luokitellaan ensisijaisiin (primääreihin), toissijaisiin (sekundäärisiin) ja kolmassijaisiin (tertiäärisiin).
Ensisijainen endokrinopatia tarkoittaa kohde-elimen toiminnanhäiriötä ja siihen yleensä liittyy hormonien puutteellista tai liiallista eritystä. Toissijainen häiriö on jossain muualla, kuten aivolisäkkeessä, jolloin sen tuottamat hormonipitoisuudet ovat liian matalia tai korkeita. Kolmassijainen häiriö liittyy hypotalamuksen toimintaan ja sen vapauttajahormoneihin.
Elimet eivät ole ainoita, jotka erittävät hormoneja elimistöön. On olemassa erityisiä soluja, jotka erittävät hormoneja itsenäisesti. Näitä kutsutaan diffuusiksi eli hajanaiseksi umpieritysjärjestelmäksi, johon kuuluvat sydänlihassolut ja vatsan sekä suoliston epiteelisolut. Jos hormoneilla tarkoitettaisiin kaikkia kemiallisia eritteitä, jokainen elimistön solu olisi osa umpieritysjärjestelmää.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
