ruoansulatuselimistön osa From Wikipedia, the free encyclopedia
Suolisto (lat. intestinum) on osa ruoansulatuselimistöä. Ruuansulatuselinten lasketaan alkavan mahalaukusta ja päättyvän peräaukkoon. Suolistoon kuuluvat ohutsuoli ja paksusuoli. Suoliston tehtävänä on irrottaa ja imeä ihmisen syömästä ja juomasta materiaalista kaikki hyödyllinen ravinto ja hivenaineet. Suolisto toimii autonomisesti eli ihmisen tahdosta riippumatta.
Ohutsuoli on noin seitsemän metriä pitkä; pituus vaihtelee 4,5 ja 10 metrin välillä. Käytännössä se on lihasjännityksen vuoksi huomattavasti lyhyempi. Se on erittäin mutkitteleva ja onteloinen. Ohutsuolen sisäpinnalla on nukkalisäkkeitä, joiden sisällä on imusuoni, hiuslaskimo ja -valtimo [1]. Tasaiseksi levitettynä ohutsuoli peittäisi useiden satojen neliömetrien alueen.
Mahalaukusta ohutsuoleen tuleva materiaali on jo melko pitkälle käsiteltyä. Merkittävin osa ravintoaineista imeytyy ohutsuolen suolinukan kautta verenkiertoon.
Paksusuoli on noin metrin mittainen ja viiden sentin paksuinen pätkä suolistoa. Paksusuoli jaetaan umpisuoleen, koolonin nousevaan, poikittaiseen ja laskevaan ja sigmasuoli-osaan sekä peräsuoleen. Paksusuolessa asustavat mikrobit, jotka myös huolehtivat suoleen tulevan materiaalin käsittelystä yhdessä suolen mekaanisten toimien kanssa. Mikrobien epätasapainotila aiheuttaa ruuansulatusvaivoja. Paksusuolessa jylläävät muun muassa kolibakteerit, listeria, salmonella ja maitohappobakteeri.
Sigmasuoli on S-kirjaimen muotoinen ja noin 40 cm:n mittainen osa paksusuolta. Se yhdistää peräsuolen ja laskevan koolonin toisiinsa. Sigmasuolesta on käytetty myös nimitystä vemmelsuoli. Muotonsa ansiosta suoli pystyy erottelemaan suoliston tuottamaa kiinteää ja kaasumaista ainesta. Suolen muoto mahdollistaa suolistokaasujen väliaikaisen varastoimisen ja vapauttamisen ilman samanaikaista ulosteen erittämistä peräsuoleen.
Peräsuoli on paksusuolen parikymmensenttinen loppuosa. Peräsuoli toimii ulosteen varastointipaikkana. Peräaukossa on kahdet sulkijalihakset - autonomiset ja tahdonalaiset. Autonomisten sisempien sulkijalihasten (musculus sphincter ani internus) täytyy rentoutua keskushermosto-tasolta käsin ennen kuin ihminen voi aloittaa ulostamisen ja rentouttaa ulommat tahdonalaiset sulkijalihakset (musculus sphincter ani externus).
Terveessä suolessa on ehjä limakalvo, jonka alla kytee tulehdusreaktio. Limakalvon alaisen tulehduksen tehtävänä on estää suolistoon päässeitä bakteereja karkaamaan muualle elimistöön.[2]
Nykyisin uskotaan, että suolistosta muualle elimistöön karanneiden bakteerien aiheuttama voimakas tulehdusreaktio aiheuttaa kroonisten suolistosairausten lisäksi esimerkiksi astmaa, diabetesta, lihavuutta, rasvamaksaa ja eräitä syöpiä. Näiden sairauksien yhteyttä suolistobakteereihin on pystytty tutkimaan vasta noin kymmenen vuoden ajan, mikä johtuu teknologian kehittymisestä.[2]
Suolistobakteerit vastaavat 90-prosenttisesti aivojen välittäjäaineiden ja niiden esiasteiden tuotannosta. Lisäksi ne kouluttavat immuunijärjestelmää. Stressi, ympäristöstä peräisin olevat vierasaineet sekä jotkin ruoan mukana saadut lisäaineet vaikuttavat suoliston bakteerikantaan. Bakteerikannan yksilöllisestä vaihtelusta johtuu, että samat lääkeaineet tehoavat eri tavoin eri ihmisiin.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
