Tutkimusetiikka on tiedettä tekevän tutkijan ammattietiikka, jonka tarkoituksena on pitää tutkimus ammattitaitoisesti toteutettuna, laadukkaana, luotettavana, avoimena ja rehellisenä sekä se, että tutkimus on todennettu ja että tutkimus on toistettavissa. Tutkimusetiikan noudattamatta jättämisestä seuraa tieteen ja sen tekijöiden uskottavuuden väheneminen.[1] Ensimmäisenä pyrkimyksenä turvata tutkimuksen eettisyys pidetään Hippokrateen valaa (Aarnio 2003).[2] Ensimmäinen modernin ajan tutkimuseettinen asiakirja on Nürnbergin koodi (1947), ja siihen on koottu kymmeneen pääkohtaan kansainväliset tutkimuseettiset periaatteet. Helsingin julistus (Maailman lääkäriliitto 1964, täydennetty 1975, 1983, 1989 ja 1996) täydensi Nürnbergin koodeksia.[3] Eettisyyden lisäksi tutkimuksen kaikissa vaiheissa tutkimuksen suorittajaan kohdistuvat lainsäädännön asettamat velvoitteet, muun muassa tekijänoikeuksien kunnioittaminen, yksityisyyden suojaaminen sekä vaitiolo- ja salassapitovelvollisuus.[4]
Tutkimusetiikan sisällöstä on esitetty erilaisia määritelmiä. Laajan ja kaiken tutkimustoiminnan kattavan määritelmän mukaan (Tranøy 1983) ”tutkimusetiikalla tarkoitetaan joko vapaaehtoista tai järjestelmällistä tieteellisessä tutkimuksessa ja sen seuraamuksissa johtuvien moraalisten ongelmien tarkastelua”. Tutkimustoiminnan alueelle rajatun määritelmän mukaan (Petterson 1994) ”tutkimusetiikka on niiden kysymysten pohtimista, jotka koskevat eettisten normien integroimista tutkimustyöhön yhdessä tutkimuspoliittisten, juridisten tai tutkimusideaalisten sääntöjen (normien) kanssa”. Tutkimuseettinen ongelma syntyy, jos yleinen moraalinen normi on ristiriidassa tutkimuksen käytännön tai tutkimuseettisen normin kanssa.[5]
Tieteen sisäinen tutkimusetiikka käsittelee tiedeyhteisössä noudatettavia eettisiä normeja ja tieteen ulkopuolinen tutkimusetiikka tutkimuksiin vaikuttavia tekijöitä, joista määräävät muut organisaatiot kuin tiedeyhteisö. Kokonaisvaltainen ja ennakoiva tutkimusetiikka keskittyy tulevaisuuteen pyrkien ennakoimaan eettiset ongelmat, ja niin sanottu ad hoc -etiikka analysoi ja korjaa ongelmia sitä mukaa, kun ne syntyvät.[6]
Tutkimusetiikkaan soveltavia tahoja voi olla useita. Tutkimustoiminnan etiikkaa voidaan tarkastella toimijoiden (koehenkilöt, opettajat, tutkijat), organisaatioiden (tiedeyhteisö, tutkimuslaitos, yliopisto), tutkimusmenetelmien tai tutkimustoiminnan sidosryhmien (liike-elämä, yhteiskunta, viranomaiset) suhteen. Tutkimusetiikassa on kyse joko päätöksestä siitä, mikä on hyväksyttävä moraalisen toiminnan taso tutkimuksen aikana, tai siitä miten tämä ”määritelty” moraali voidaan tai tulisi ylläpitää tutkimuksen kuluessa.[5]
Tiede on monikerroksinen kulttuurillinen ilmiö, jolle ei voida kirjoittaa tarkkaa määritelmää, mutta tieteen harjoittamisella on useita piirteitä, joilla se voidaan erottaa tieteen ulkopuolisista ilmiöistä. Tiede on rakenteellisesti jäsentynyt tiedon järjestelmä, joka pyrkii todellisuudessa esiintyvien ongelmien ratkaisuun käyttäen tieteen työmenetelmiä (metodeja).[7]
Näennäistiede eroaa tieteestä siten, että tieteen väittämien tulee olla testattavia julkisten havaintojen tai toistettavien kokeiden avulla. Epätieteiden yhteisinä ominaisuuksina voidaan pitää epämääräisyyttä ja joustavuutta, joiden vuoksi niitä vastaan esitetty arvostelu ei kiinnity mihinkään ja ne voivat näin torjua kaikki kumoamisyritykset.[8]
Tieteen luonteeseen kuuluu pysymättömyys eli itsekorjaantuvuus, johon kuuluvat muun muassa autonomisuus, edistyvyys, kriittisyys ja objektiivisuus. Tiede on lisäksi instituutio, jolla on omat kommunikaatioyhteytensä, norminsa ja palkkijärjestelmänsä. Tieteen institutionaalisia omaisuuksia ovat (Robert Merton 1942)[9] järjestelmällinen epäily (organized skepticism), pyyteettömyys (disinterestedness), universalismi (universalism) ja yhteisöllisyys (communism).[10]
Suomen perustuslain 16 § määrittelee tieteen vapauden periaatteen yleisellä tasolla, eli ”tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattava”, jolloin tutkijalla on oikeus vapaasti valita tutkimusaiheensa, käyttämänsä menetelmät ja tulosten julkaisutapa.[11] Lisäksi tutkijalla on oikeus saada käyttöönsä salassa pidettäviksi määrättyjä asiakirjoja (Miettinen 2001). Tieteen vapautta ei voida kiistää, mutta sitä voidaan supistaa muilla lailla.[12] Perustuslain 10 §:n mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. Yksityisyyden suoja on lisäksi turvattu Yhdistyneiden kansakuntien kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksessa (1950).[2]
Yliopistolaki ja sen nojalla annettu asetus määräävät yleiset puitteet yliopistojen toiminnan järjestämiselle. Yliopiston tutkimus, koulutus ja opetus on järjestettävä niin, että saavutetaan korkea kansainvälinen taso, ja tähän on pyrittävä eettisiä periaatteita ja hyvää tieteellistä käytäntöä noudattamalla. Lain mukaan yliopiston opetus, taide ja tutkimus on vapaata.[13]
Tekijänoikeuslaki koskee juridisesti tutkimusaineiston keruuta, käsittelyä ja säilyttämistä. Muita tutkimusaineistoa koskevia lainsäädännöllisiä velvoitteita on muun muassa EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa, jossa säädetään henkilötietojen käsittelystä. Tutkimuksen toteutuksessa on myös otettava huomioon intimiteettisuoja, joka tarkoittaa henkilön läheisten suhteiden suojaa.[14]
Tutkimuksessa on noudatettava erityistä huolellisuutta käsiteltäessä henkilöä koskevia arkaluonteisia tietoja. Arkaluonteisiksi katsotaan tiedot, jotka kuvaavat tai on tarkoitettu kuvaamaan rotua tai etnistä alkuperää, henkilön yhteiskunnallista, poliittista tai uskonnollista vakaumusta tai ammattiliittoon kuulumista, rikollista tekoa, rangaistusta tai muuta rikoksen seuraamusta, henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistuneita hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia, henkilön seksuaalista suuntautumista tai käyttäytymistä, ja henkilön sosiaalihuollon tarvetta tai hänen saamiaan sosiaalihuollon palveluja, tukitoimia ja muita sosiaalihuollon etuuksia.[15]
Laki lääketieteellisestä tutkimuksesta koskee ihmiseen, sikiöön ja ihmisen alkioon kohdistuvaa tutkimusta. Lain mukaan tutkimuksen yleisiä periaatteita ovat ihmisarvon loukkaamattomuuden kunnioittaminen, tutkimuksen etujen on oltava selvästi suuremmat kuin tutkimuksesta aiheutuvat haitat ja riskit, ja tutkimuksen suorittajalla tulee olla asianomainen ammatillinen pätevyys (lääkäri tai hammaslääkäri). Lääketieteellisen tutkimuksen suorittamiseen liittyy lisäksi muita eettisiä normeja.[16]
Olennaisena osana tutkimusetiikkaan kuuluu hyvän tieteellisen tavan noudattaminen eli rehellisyys, tarkkuus ja huolellisuus. Lisäksi mittaustulokset tulee raportoida tarkasti ja tiedot arkistoida. Tutkijan on myös annettava riittävästi tunnustusta muiden tekemälle työlle.[17] Jotta tahattomien ja tahallisten virheiden määrä pysyisi vähäisenä, tutkimusten tulokset julkaistaan yleensä vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa, joissa vertaisarvioitsijoiden tehtävänä on arvioida tutkimuksen toteutusta ja uskottavuutta. Vertaisarvioinnissa tieteelliseen julkaisusarjaan lähetetyn tutkimuksen arvioi muutama alan tutkijaa nimettömästi. He eivät kuitenkaan yleensä toista kokeita vaan pyrkivät arvioimaan julkaisun totuudenmukaisuutta oman kokemuksensa ja kirjallisuuden avulla.[18]
Arkipäivän tutkimusetiikka on taito, joka tukee eettisissä kysymyksissä tarvittavaa päätöksentekoa. Eettisille ongelmatilanteille on ominaista se, että niissä ei ole selkeitä tai yksiselitteisiä ratkaisuja tai vastauksia. Tutkimuseettinen ongelma voi olla vaikeasti havaittavissa, ja se voi muuttua ja tarkentua, jos sen määrittelyyn käytetään aikaa.[19]
Eettisessä ratkaisussa lähestymistapa voi perustua mm. seurauksiin, prosessissa noudatettaviin periaatteisiin tai päätöksentekijän (yksilö tai organisaatio) hyveisiin. Kukin lähestymistapa antaa oman näkökulmansa päätöksenteon perusteille. Eettinen päätöksentekoprosessi on syklinen, sen näkökulmat vaihtuvat tutkimuksen aikana ja se kestää koko tutkimuksen ajan.[20]
Eettisten kysymysten määrittelyvaiheeseen kuuluvat osavaiheet ovat kysymyksen tunnistaminen, asianosaisten tunnistaminen, oikeuksien ja velvollisuuksien tunnistaminen, vaihtoehtojen ja niistä aiheutuvien seurausten tunnistaminen ja päätöksentekijän oman aseman huomioon ottaminen. Tämän eettisen analyysin tarkoituksena on antaa kattava kuva valintatilanteesta.[21]
Tutkimuksen tekemiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat tutkimusaiheen valinta, tutkimuksen tekeminen, asianosaisiin liittyvät kysymykset sekä tutkimuksen eri osapuolten oikeudet, vastuut ja velvollisuudet. Mieskulttuurin lähestymistapa tutkimuksen eettisiin kysymyksiin eroaa naiskulttuurin lähestymistavasta siinä, että miestutkimus on riski-, tulos-, teknologia- ja tuottavuus painotteista, kun taas naistutkimuksen resursointi on miestutkimukseen verrattuna vähäistä ja tuottavuusodotuksiltaan alhaista.[22]
Tutkimuksen tekemisen lisäksi muita tutkimukseen liittäviä eettisten kysymysten aihealueita ovat mm. julkaisemiseen, konferensseihin, tutkimuksen ohjaamiseen, tutkimuksen arviointiin, tutkimusrahoitukseen, akateemisten virkojen täyttämiseen, tutkijan yhteiskuntasuhteisiin ja tutkijan henkilökohtaisen elämän eettiset kysymykset. Eettisten kysymysten ratkaisua ei voida tehdä kaavamaisen toimintamallin perusteella, vaan yleisiä periaatteita (kaikkien asianosaisten tunnistaminen ja kunnioittaminen sekä prosessien läpinäkyvyys) on sovellettava parhaan mahdollisen harkinnan mukaan.[23]
Epäeettisistä tutkimuksista selostetaan usein alan kirjallisuudessa niin sanottu Tuskegee-tutkimus ja CIA:n LSD:tä käsittelevä tutkimus operaatio Midnight Climax. Tutkimuksen eettisyys arvioidaan aikakauden normien mukaan, ja esimerkiksi Tuskegee-tutkimusta ei pidetty aikanaan ja vallitsevassa kulttuurissa epäeettisenä. Kirjallisuudesta löytyy lisäksi suuri määrä kuvauksia muista epäeettisistä tutkimustapauksista.[24] Tällaisia tutkimuksia ovat Laud Humphreysin tapaus ja Vipeholmin sairaalan hammasmätätutkimus.[25]
Tuskegee-tutkimus on Yhdysvaltojen Alabamassa Tuskegeessa 1930-luvulla alkanut ja 1972 päättynyt kupan tutkimusprojekti, jonka menettelyjä pidetään tämän hetken lääketieteen eettisten normeja rikkovina. Tutkimuksessa seurattiin kuppaan sairastuneiden henkilöiden oireiden kehitystä 40 vuoden ajan. Sen tuloksena syntyi 13 arvostetuissa lehdissä julkaistua artikkelia, ja nykylääketieteen tiedot kuppataudista perustuvat suurelta osin tähän tutkimukseen.[24]
Tuskegee-tutkimuksen koehenkilöinä oli 400 mustaihoista miestä, joista monet olivat luku- ja kirjoitustaidottomia, ja verrokkiryhmänä oli 200 terveen miehen ryhmä. Koehenkilöt eivät saaneet todellista tietoa sairaudestaan, eikä heille kerrottu sitä, että he olivat mukana tutkimuksessa. Koehenkilöille luvattiin muun muassa ilmaisia aterioita ja maksuttomat hautajaiset, ja heille uskoteltiin, että heille tehdyt kivuliaat kokeet olivat osa lääketieteellistä erikoishoitoa, johon heidät oli valittu mukaan. Tuskegee-tutkimuksen epäeettisimpänä piirteenä pidetään sitä, että koehenkilöille ei järjestetty lääketieteen kehityksen mahdollistamaa penisilliinihoitoa kupan oireiden lievittämiseen, vaan tutkimusta jatkettiin aivan kuin penisilliiniä ei olisi ollut olemassa.[24]
CIA:n LSD-tutkimuksessa 1950- ja 1960-luvuilla bordellin miesasiakkaiden juomaan lisättiin heidän tietämättään LSD:tä, ja tutkijat tarkkailivat henkilöiden käytöksen muuttumista huumausaineen nauttimisen jälkeen. Koehenkilöille ei kerrottu milloinkaan kokeesta, eikä LSD:lle altistuneille henkilöille järjestetty jälkihoitoa.[24]
Tapaus Laud Humphreys (Beauchamp, Faden, Wallacen & Walters 1982) on sosiaalitieteen tutkimus, jossa selvitettiin homoseksuaalisia suhteita solmivien miesten sosiaalinen asema aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos. Humpreys ei hankkinut aineiston keruuseen lupaa kohderyhmään kuuluvilta. Vaikka tutkimuksen katsottiin tuottaneen sosiaalisesti merkittävän tuloksen, homoseksuaalisesti käyttäytyviin kohdistuvien kielteisten stereotypioiden vähenemisen, kritisoijien mukaan tutkittavien henkilöiden sosiaalinen elämä joutui huomattavan uhan alle. Tutkimus heikensi luottamusta sosiaalitieteellistä tutkimusta kohtaan.[26]
Ruotsissa, Vipeholmin mielisairaalan hammasmätätutkimuksessa 1954–1955 suoritettiin hammaslääketieteellistä tutkimusta, jonka kohderyhmänä olivat kehitysvammaiset lapset. Heille tarjottiin erilaisia makeisia ja tehtiin useita ravitsemuksen sisältöön liittyviä kokeita ilman koeryhmän jäsenten suostumusta. Kohderyhmän jäsenten oikeuksien katsottiin olevan erilaiset kuin tavanomaisten väestöryhmien. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, mikä yhteys sokeria sisältävällä ravinnolla oli hammasmätään. Koehenkilöiltä otettiin sylkinäytteitä, joista tutkittiin, miten makeisten laatu ja nauttimistiheys vaikutti hampaiden terveyteen. Tutkimuksen perusteella Ruotsin lääkintähallitus sai tietoa, jonka perusteella voitiin ennaltaehkäistä hammasmätää ja alentaa hammashoidon kustannuksia. Tutkimuksen tuloksena selvisi, että on haitallista syödä makeisia pieniä määriä usein, ja että suurten makeismäärien harvoin tapahtuva nauttiminen ei vahingoita hampaiden kuntoa. Konkreettista hyötyä tästä oli käytännön sovellutuksessa, eli lasten "karkkipäivässä". Näiden tutkimustulosten julkaisemisen jälkeen tutkimuksen rahoittajana ollut sokeri- ja makeisteollisuus pyrkivät keskeyttämään tutkimukset.[27]
Sosiaalisen median palveluiden kuten Facebookin käyttäjien käyttäytymistä koskevia tutkimuksia ja aineiston keruuta on myös arvosteltu tutkimusetiikan näkökulmasta kyseenalaisiksi.[28]
Eläinten käyttö tutkimuksessa on tutkimuseettisen kysymyksen lisäksi myös juridinen ja voimakkaita yleisiä tunteita herättävä kysymys, joka on herättänyt erinäisiä kansalaistoiminnan muotoja. Eläimille aiheutettua kärsimystä koskevaa lakiin perustuvaa säätelyä on kehitetty systemaattisesti vajaa kaksisataa vuotta, ensimmäinen eläinkokeita säätelevä laki säädettiin englannissa vuonna 1876.[29]
Geenitutkimuksessa aihealue on laaja, ja eettisesti tärkein kysymys koskee ihmisen perimän geenitutkimusta, vaikka myös mikrobien, kasvien ja eläinten geenitutkimuksiin sisältyy eettisiä kysymyksiä. Ihmisen geenitutkimuksen eettiset kysymykset ovat pitkälti samat kuin lääketieteen yleensä.[30] Lääketieteellisessä tutkimuksessa tutkimus kohdistuu ihmiseen, ja käytäntöä lähellä olevia aihealueita ovat silloin suostumuksen periaate, tutkimuksen eettinen arviointi, hoitavan lääkärin rooli silloin kun hän on saman aikaisesti tutkija, lumeryhmän käyttö, kliinisten tutkimusten seuranta, tutkimuksen laatu ja lapsiin kohdistuvien tutkimusten ero muihin lääketieteellisiin tutkimuksiin verrattuna. Tuskegee-tutkimus on esimerkki lääketieteellisestä tutkimuksesta, joka tämän päivän eettisten normien mukaan on epäeettinen, mutta tutkimuksessa on saatu pätevää tietoa, jonka käyttämistä jättämistä voidaan pitää epäeettisenä.[31]
Historiantutkimuksessa tutkimustyö on lähteisiin perustuvaa kirjoittamalla tapahtuvaa päättelyä, ja tässä prosessissa tutkija kohtaa toistuvasti ja lyhyin väliajoin tilanteita, joissa on tehtävä eettinen päätös. Historiantutkimuksessa tutkija kohtaa uudelleen kaikki työn yhteydessä esiintyneet eettiset kysymykset, ja hän joutuu käsittelemään niitä yhtenä kokonaisuutena. Historian tutkiminen on koko työn ajan eettisten päätösten tekemistä.[32]
Sotilaallisessa tutkimuksessa eettisiä kysymyksiä voidaan lähestyä muun muassa puolustuksen oikeutuksen, puolustusmenojen prosentuaalisen osuuden kansantuotteesta, aseidenriisunnan ja varustautumisen suhteen, perinteisten ja joukkotuhoaseiden käytön, aseiden testauksen ja testausmenetelmien suhteen ja niin sanottujen tarpeetonta kärsimystä aiheuttavien aseiden suhteen. Sotilaallisessa tutkimuksessa on näiden tutkimusalakohtaisten kysymysten lisäksi läsnä myös tavanomaiset tutkimusten eettiset kysymykset.[33]
Sotilaalliseen tutkimukseen kuuluvassa fysiikan tutkimuksessa ydinaseen kehittämiseen liittyvät eettiset kysymykset ovat monimuotoisia, esimerkiksi ydinasevaltioiden harvalukuisuus, ydinräjähteen erittäin suuri asevaikutus ja kansainväliset sopimukset, joilla pyritään vähentämään ydinaseiden määrää. Ydinaseiden kehittämistä voidaan eettisesti perustella oman maan kansalaisten puolustamisella, ja ydinaseista ei tulla luopumaan kovinkaan nopealla aikataululla.[34] Asetutkimuksen eettisyydestä käytävään keskusteluun sekoittuvat usein valtioiden poliittisten ja puolustuksellisten etujen turvaaminen sekä aseteollisuuden taloudelliset tavoitteet.[35]
Yhteiskunnallisessa tutkimuksessa tutkimusaiheet ovat usein arkaluonteisia, tutkimuskohderyhmän lähestyminen tulee tehdä hienotunteisesti ja tutkimus ja tulosten julkaiseminen yksityisyyttä kunnioittaen. Empiirisessä sosiaalitutkimuksessa enemmistön (hyväosaiset, rikkaat) edut ovat ristiriidassa vähemmistön (huono-osaiset, köyhät) ja sosiaalisia oloja selvittävien tutkimusten kohdejoukossa (yleensä vähemmistö) esiintyviin ilmiöihin suhtaudutaan tuomitsevasti, joka lisää tutkimuksen arkaluontoisuutta. Tässä tilanteessa tutkijan peruseetokseen kuuluu heikomman osapuolen etujen suojaaminen suuntaamalla tutkimusasetelma niin, että tutkimuskohteen elämykset ja kokemukset saadaan siirretty tutkimustuloksiin todellista tilannetta vastaavina.[36]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
