japanilainen arkkitehti From Wikipedia, the free encyclopedia
Toyoo Itō (jap. 伊東豊雄, s. 1. kesäkuuta 1941 Keijō, Chōsen, Japani) on arvostettu japanilainen arkkitehti. Yli nelikymmenvuotisen uransa aikana Itō on suunnitellut kirjastoja, teattereita ja puistoja, sekä myös yksityiskoteja, kauppoja ja toimistoja[1]. Itōn tunnetuimpiin toteutuneisiin töihin kuuluvat esimerkiksi Sendai Mediatheque, Tod’s Omotesandō -liikerakennus ja Kaohsiungin kansallinen stadion.
Itō syntyi Keijōssa (nyk. Soul) Japanin hallinnassa olleessa Koreassa vuonna 1941. Hän opiskeli 1960-luvulla Tokion yliopistossa[2] ja liittyi ajan sodanjälkeiseen modernistiseen virtaukseen. Hänen ensimmäinen työpaikkansa oli metabolisti Kiyonori Kikutaken toimistossa. Metabolismin edustama kulttuurioptimismi sammui kuitenkin pian, mitä seurasi nuorten arkkitehtien keskuudessa pettymys ja uskonkriisi.[3] Oman toimistonsa, jonka nimi oli alun perin ”Urban Robot”, Itō perusti vuonna 1971.[2]
Itō kiinnostuikin metabolismia kritisoineen Kazuo Shinoharan töistä. Radikaalien visioiden sijaan hänen tavoitteenaan oli luoda pieniä tiloja yksilön hengen viljelemiseksi. Tämä ajattelutapa on nähtävillä Itōn sisarelleen suunnittelemassa U-House-talossa, joka valmistui vuonna 1976. Hänen myöhempi tuotantonsa on sijoittunut näiden ääripäiden, idealistisen modernismin ja Shinoharan sisäänpäinkääntyneen maailman väliin.[3]
Itōn läpimurtotyö oli vuonna 2001 valmistunut Sendai Mediatheque -kulttuurikeskus Sendain kaupungissa Koillis-Japanissa. Sitä hallitsevat ilmeisen väljästi, lähes satunnaisesti asetellut ohuet valkoiset pilarit, jotka muodostavat kantavan rakenteen. Tavoitteena oli vapautua jäykästä ristikkorakenteesta ja luoda ehdotus vapaammasta ja inhimillisemmästä ympäristöstä. Samat teemat toistuvat myöhemmin valmistuneessa Taman taideyliopiston kirjastossa kevyine, epäsäännölliseen verkkoon järjestettyine betonikaarineen.[3]
Kirjaston jälkeen Itō suunnitteli monia erilaisia rakennuksia. Za-Kōenji-teatteri Tokiossa on eläväinen, ympäristönsä dynaamisuutta heijasteleva rakennus, jonka epätasainen ulkomuoto muistuttaa telttaa. Kaohsiungin kansallinen stadion Taiwanilla ei taas perinteisen stadionin tapaan sulkeudu täysin ympäristöstään vaan säilyttää yleisön tietoisuuden siitä. Rakennus muistuttaa kerälle kiertyvää käärmettä. Taichungin oopperatalossa monet Itōn tavoittelemat ajatukset ovat lähellä kypsyyttä: laatikon muotoon leikatut amorfiset muodot luovat vaikutelman, että rakennus on juuttunut jatkuvaan muodonmuutoksen tilaan. Sen joustavilta vaikuttavat luolamaiset sisätilat laajenevat ja supistuvat tarvittavien toimintojen mukaan.[3]
Huomiota ovat saaneet myös Itōn Tokioon suunnittelemat liikerakennukset. Niihin kuuluvat Omotesandō-kadun varrella sijaitseva Tod's Omotesandō ja Mikimoto Building Ginzassa. Molemmat rakennukset ovat Tokiolle tyypilliseen tapaan laatikkomaisia, mutta niiden rakenne ja julkisivu huomiota herättäviä.[4] Tod's-liikkeen puun oksistoa muistuttava betonirakenne perustui aiemmin valmistuneen Lontoon Serpentine Gallery -paviljongin rakenteeseen.[5]
Itō on uransa aikana suunnitellut monipuolisen joukon erityyppisiä rakennuksia. The New York Timesin mukaan hänen tyyliään on hyvin vaikea luokitella, eikä hänen töitään yhdistä mikään tietty esteettinen virtaus tai sanoma, vaan pikemminkin epäluottamus yksinkertaisiin ratkaisumalleihin. Hänen uransa voidaankin nähdä ”retkenä, jonka tavoitteena on löytää tasapaino toisilleen vastakkaisten arvojen – yksilön ja yhteiskunnan, koneen ja luonnon, miehen ja naisen, fantasian ja todellisuuden välille”.[3]
Itō sai Pritzker-palkinnon vuonna 2013. Palkintoraati kiitti häntä "ajattomista, luovista ja silti loistavan toiminnallisista rakennuksista".[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
