suomalainen toimittaja, tv-tuottaja, kirjailija ja poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Timo Olavi Harakka (s. 31. joulukuuta 1962 Helsinki)[1] on suomalainen SDP:tä edustava poliitikko, toimittaja ja tietokirjailija. Hän toimi Marinin hallituksen liikenne- ja viestintäministerinä 2019–2023. Aiemmin Harakka oli työministeri Rinteen hallituksessa kesä–joulukuussa 2019. Hän on ollut kansanedustaja vuodesta 2015, [2] Uudenmaan vaalipiiristä 2015-2023 ja Helsingin vaalipiiristä vuodesta 2023. Harakka tuli tunnetuksi Ylellä esitetyn Musta laatikko -keskusteluohjelman vetäjänä 1997–2000.[3] Myöhemmin hän isännöi ja tuotti Pressiklubia (2005–2007)[3] Yle TV2 -kanavalla ja toimi A-studion kolumnistina. Hän on kirjoittanut myös tietokirjoja sekä kolumneja lukuisiin lehtiin, kuten Helsingin Sanomien Nyt-liitteeseen, Ilta-Sanomiin, Suomen Kuvalehteen ja Talouselämään. Hänen reportaasejaan on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä. Imagessa vuonna 1994 julkaistu EU-reportaasi "Spagettivatikaani" voitti Long Play -verkkolehden Pienen journalistipalkinnon 2015.[4]
| Timo Harakka | |
|---|---|
_(cropped).jpg) Timo Harakka maaliskuussa 2020. |
|
| Suomen liikenne- ja viestintäministeri | |
|
Marinin hallitus
10.12.2019–20.6.2023 |
|
| Edeltäjä | Sanna Marin |
| Seuraaja | Lulu Ranne |
| Suomen työministeri | |
|
Rinteen hallitus
6.6.2019–10.12.2019 |
|
| Edeltäjä | Jari Lindström |
| Seuraaja | Tuula Haatainen |
| Kansanedustaja | |
|
22.4.2015–
|
|
| Ryhmä/puolue | Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä |
| Vaalipiiri | Helsingin vaalipiiri |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. joulukuuta 1962 Helsinki |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Puoliso | Anu Laitila |
| Tiedot | |
| Puolue | SDP |
| Koulutus | Teatteritaiteen maisteri (2005) |
| Tutkinnot | Teatterikorkeakoulu |
| Aiheesta muualla | |
| www.timoharakka.fi | |
Harakka juonsi Anna Kortelaisen kanssa 10 kirjaa -ohjelmasarjaa Yle TV1:ssä kesäisin vuosina 2007 ja 2011–2013.[3] 10 kirjaa rahasta voitti vuonna 2011 Kultaisen Venlan vuoden parhaana keskusteluohjelmana.[5]
Harakka valmistui ylioppilaaksi vuonna 1981.[1] Hän aloitti opinnot Teatterikorkeakoulussa vuonna 1985, mutta erotettiin hänen hajotettuaan opiskelijatovereidensa kanssa koulun kalustoa yli 20 000 markan edestä ja saatuaan siitä ehdollisen vankeustuomion.[6] Myöhemmin Harakka kuitenkin valmistui teatteritaiteen maisteriksi (dramaturgia) vuonna 2005.
Vuonna 1978 Harakka aloitti toimittajana Sisä-Suomen Lehdessä. Hän työskenteli Jyväskylän Ylioppilaslehden päätoimittajana 1982–1983, Ylioppilaslehden toimitussihteerinä 1983–1985 ja Vihreän Langan päätoimittajana 1990–1994. Harakka erotettiin päätoimittajan paikalta 1994.[7] [8]
Harakka oli vuodesta 1997 Yleisradion television ajankohtaistoimituksen toimittaja ja tuottaja.[1] Vuonna 1998 hänelle myönnettiin parhaan television keskusteluohjelman Telvis-palkinto. Ohjelmasarjojen lisäksi Harakka on tehnyt globalisaatiota käsittelevän dokumenttielokuvan Rahan jäljillä (2005),[9] joka on esitetty useissa Euroopan maissa sekä muun muassa Brasiliassa, Jordaniassa ja Taiwanissa. Hän käsitteli maailmantalouden kriisiä myös kirjassaan Luoton loppu (2009). Harakan eurokriisiä analysoiva kirja Suuri kiristys oli Kanava-palkintoraadin mukaan vuoden 2014 "paras talouskirja ja vuoden paras Eurooppa-kirja".[10] Vielä digitalisaatiosta vastaavana ministerinä ollessaan 2023 Harakka julkaisi kirjan Datakapitalismi kriisien maailmassa, josta akateeminen Poliittinen talous -lehti kirjoitti: "Alan entisenä ministerinä Harakka on tehnyt arvokkaan työn avatessaan tarkastelemaansa aihetta iskevällä kielellä, huomattavalla analyyttisellä terävyydellä ja asiantuntemuksella." [11]
Harakan ja Antti Karumon käsikirjoittama televisioelokuva Pääministeri esitettiin Yle TV1:ssä lokakuussa 2009. Käsikirjoitus oli Venla-palkintoehdokkaana. He ovat kirjoittaneet myös Björn Wahlroosista kertovan näytelmän Kungen, joka sai ensi-iltansa Lilla Teaternissa keväällä 2013.[12]
Vuonna 2011 Harakka lähti osakkaaksi uuteen ilmaisjakelulehteen Äänekosken Kaupunkisanomiin (ÄKS), josta hän omistaa kolmanneksen. Vuonna 2021 Harakan omistama Kansakunta Oy myi yli 300 000 eurolla omistamansa verkko-osoitteen meta.fi kansainväliselle Hogan Lovells -lakitoimistolle, joka tunnetaan Facebookin asianhoitajana. [13]
Harakka oli vihreiden sitoutumattomana ehdokkaana toista kertaa vuoden 1995 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä ja sai 1 361 ääntä.[14] Hän liittyi SDP:hen vuoden 2015 eduskuntavaalien alla.[15][16]
Lokakuussa 2013 Äänekosken Työväenyhdistys ja SDP:n Keski-Suomen piiri ehdottivat Harakkaa sitoutumattomaksi ehdokkaaksi kevään 2014 europarlamenttivaaleissa.[17] Hän sai eurovaaleissa 22 839 ääntä ja jäi varasijalle SDP:n kolmanneksi suurimmalla äänimäärällä.[18] Kesäkuussa vaalien jälkeen Harakka ilmoitti ettei aio asettua ehdolle vuoden 2015 eduskuntavaaleissa, vaan tukee vaaleissa SDP:n nuoria ehdokkaita.[19] Lopulta hän asettui kuitenkin ehdolle Uudenmaan vaalipiirissä ja valittiin eduskuntaan 5 497 äänellä.[20] Hän oli muun muassa SDP:n eduskuntaryhmän vastaava valtiovarainvaliokunnassa sekä suuren valiokunnan jäsen.[2]
Joulukuussa 2016 Harakka asettui SDP:n puheenjohtajaehdokkaaksi.[21] Lahden puoluekokouksessa 4. helmikuuta 2017 hän sijoittui toiseksi 159 äänen eli 32 prosentin kannatuksella ja puolueen puheenjohtajana jatkoi Antti Rinne.[22]
Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Harakka valittiin jatkokaudelle 5 436 äänellä.[23] Harakka oli ehdolla SDP:n varapuheenjohtajaksi elokuussa 2020 Tampereella järjestetyssä puoluekokouksessa tulematta kuitenkaan valituksi. Hän hävisi kolmanneksi varapuheenjohtajaksi valitulle Matias Mäkyselle 45 äänellä.[24]
Harakka kertoi kannattavansa Suomen Nato-jäsenyyttä.[25] Samalla hän oli ensimmäinen sosiaalidemokraattien ministeri, joka kertoi myönteisestä kannasta Natoon.[25]
Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa Harakka vaihtoi vaalipiirikseen kotikaupunkinsa Helsingin, josa hänet valittiin eduskuntaan 7 154 äänellä.[26] Harakka on muun muassa tulevaisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja, suuren valiokunnan jäsen ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Hän on myös Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 2021 ja HOK-Elannon hallintoneuvoston jäsen vuodesta 2025. [27]
Harakka on kotoisin Äänekoskelta.[28] Hän on kuurojen vanhempien kuuleva ottolapsi,[29] ja suomalainen viittomakieli on hänen toinen äidinkielensä.[30] Harakan puoliso on Turun kulttuurijohtaja Anu Laitila, ja perheessä on kolme lasta.[1]
Harakka on soittanut huilua ja saksofonia muiden muassa yhtyeissä Klaus Fleming ja Nuijat, J-P Nuto Quartet, Jaakko Löytyn yhtyeessä sekä Sturm und Drang -kokoonpanossa [31]. Hän piirsi myös sarjakuvia ja oli mukana perustamassa Äänekosken Sarjakuvaseuraa.[28]
Ajastaan Löytyn yhtyeessä Harakka on todennut, että nuoruuden seurakuntayhteys oli vaihtunut saman asian hippiversioon, jossa ei ollut mitään ulkokultaista. “Sen joukon kristillisyys näyttäytyi minulle vuorisaarnan inspiroimana humanistisena maailmankatsomuksena. Se on edelleen hyvin pätevästi minun maailmankatsomukseni, vaikka kristinuskoon kuuluva yliluonnollinen puoli onkin haalistunut.” Toisen päivän iltana -levyn tekeminen ja siihen liittynyt kiertue ovat jääneet hänen mieleensä vahvoina kokemuksina.[32]
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunta (Suomi, 2022)[33]Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
