Timaios (m.kreik. Τιμαιος; lat. Timaeus) on Platonin kirjoittama dialogi, joka sisältää Platonin luonnontieteellisen teorian. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Luonnosta (Περι φυσεως, Peri fyseōs).[1] Dialogissa keskustelevat Sokrates, Kritias, Timaios Lokroilainen ja Hermokrates.[2]
| Timaios eli Luonnosta |
|||||||||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Τιμαιος ἢ Περι φυσεως |
|||||||||||||||||||||||||||
 Timaioksen alku inkunaabelipainoksena vuodelta 1491. |
|||||||||||||||||||||||||||
| Alkuperäisteos | |||||||||||||||||||||||||||
|
|||||||||||||||||||||||||||
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|||||||||||||||||||||||||||
Historia
Platonin teosten joukossa Timaios kuuluu myöhäisvaiheen dialogeihin. Se on kirjoitettu siihen aikaan, jolloin Platon oli palannut Sisiliasta lopullisesti Ateenaan toimiakseen perustamansa Akatemian johdossa kuolemaansa saakka.[3] Tarkemmin dialogi on ajoitettu noin vuoteen 360 eaa. Holger Thesleffin mukaan Akatemian yhteydenpito suur-kreikkalaisten ajattelijoiden kanssa johti tuohon aikaan filosofian ja luonnontieteiden tulosten yhdistelyyn.[4]
Diogenes Laertioksen esittämässä, Thrasylloksen tekemässä Platonin teosten jaottelussa dialogi kuuluu III tetralogiaan yhdessä dialogien Kleitofon, Valtio ja Kritias kanssa. Aiheensa puolesta Thrasyllos luki dialogin Platonin ainoaksi luonnonopilliseksi teokseksi.[1] Aristofanes Byzantionlaisen jaottelussa dialogi kuuluu puolestaan I trilogiaan yhdessä Valtion ja Kritiaan kanssa.[5]
Sisältö
Konteksti
Dialogin tapahtumat sijoittuvat seuraavaan päivään siitä, kun Sokrates oli kuvannut ihannevaltionsa. Platonin teoksista tämä tapahtui Valtiossa. Sokrates ajatteli, että hänen antamansa ihannevaltion kuvaus ei ollut riittävä ajanvietteeksi ja että hän haluaisi kuulla myös jonkin selonteon siitä, kun valtio olisi tekemisissä toisten valtioiden kanssa.[6]
Hermokrates toivoo tekevänsä palveluksen Sokrateelle ja mainitsee, että Kritias tietää juuri sopivan kertomuksen.[7] Kritias jatkaa kertomalla tarinan Atlantiksesta ja Ateenasta, joka oli ennen ihannevaltio ja lähti sotaan Atlantista vastaan.[8] Kritias uskoo kuitenkin menevänsä asioiden edelle ja mainitsee, että Timaios tulee ensin antamaan selonteon maailmankaikkeuden ja ihmisen alkuperästä. Kritiaan kertomus Atlantiksesta jatkuu dialogissa Kritias.
Maailmankaikkeuden luominen
Timaios aloittaa selonteolla, jossa tehdään ero fyysisen maailman, joka on muutosten maailma, ja ikuisen maailman välillä. Hän sanoo, että "väitteiden, jotka kuvaavat lujaa ja pysyvää ja järjellä käsitettävää, tulee olla lujia ja muuttumattomia",[9] ja antaa ymmärtää, että muuttuvista ja todennäköisistä asioista annetut kuvatukset ovat yhtä muuttuvia ja todennäköisiä. Tämä tarkoittaa, että vaikka ikuisesta, muuttumattomasta maailmasta voitaisiin antaa yhtä muuttumaton kuva, fyysistä maailmaa koskien "meidän on hyväksyttävä näitä asioita koskeva todennäköinen tarina eikä tavoiteltava sen enempää".[10]
Platon ehdottaa, että koska mikään "ei tule eikä muutu" ilman syytä, siksi maailmankaikkeuden syynä tulee olla Jumala tai demiurgi, jota Platon piti maailmankaikkeuden isänä. Demiurgi käytti "muotojen" tai ideaalien ikuista ja täydellistä maailmaa esimerkkinä ja loi maailman, joka oli aiemmin ollut ainoastaan kaaosmaisessa tilassa. Platon kuvasi kaaoksen tilaksi, josta puuttui yhtenäisyys tai tasapaino, jossa neljä klassista alkuainetta eli maa, vesi, ilma ja tuli olivat muodottomia, sekoittuneita ja jatkuvassa liikkeessä. Luojan olennainen teko oli järjestyksen ja selkeyden tuominen tähän kaaokseen ja sekamelskaan.
Timaios jatkaa kertomalla, miksi maailmankaikkeus luotiin. Koska Jumala tai demiurgi oli hyvä, se halusi maailmaan lisää hyvää. Tämä ajatus on Leibnizin optimismin ydin ja ilmaisee myös riittävän syyn periaatteen, jonka mukaan mikään maailmankaikkeudessa ei tapahdu ilman syytä. Demiurgin luomasta maailmasta tuli hyvä ja täydellinen, koska se oli luotu täydellisen mallin mukaan.
On tärkeää huomata, että Platonin demiurgilta puuttui yliluollinen kyky luoda ex nihilo eli tyhjästä. Demiurgi kykeni ainoastaan järjestämään alkukaaoksen. Tämä kaaos oli Platonin kosmogonian ainoa toinen olemassaollut olemus. Tämä eroaa merkittävästi sekä kreikkalaisesta että juutalais-kristillisestä ajatuksesta Jumalasta. Juutalaisuudessa Jahve loi kaiken tyhjästä ja oli ainoa ikuinen olento, kristinuskossa sillä huomautuksella, että hän koostui Pyhästä Kolminaisuudesta.
Myöhemmin gnostilaiset ottivat demiurgin ajatuksen käyttöönsä Platonilta. Gnostilaisuudessa demiurgi oli kuitenkin vahingossa syntynyt, langennut ja tietämätön olento, joka loi epätäydellisen maailman. Tämä ei kuitenkaan vastaa Platonin alkuperäistä ajatusta demiurgista.
Alkuaineet
Timaios esittää arveluita neljän klassisen alkuaineen koostumuksesta. Platon arveli kunkin näistä koostuneen tietystä Platonin kappaleesta. Maa oli kuutio, ilma oktaedri, vesi ikosaedri ja tuli tetraedri. Kukin näistä täydellisistä monikulmioista koostui vuorostaan kolmioista. Vain tietyt kolmiomuodot olivat sallittuja, kuten kulmajakaumat 30–60–90 ja 45–45–90. Kukin elementti oli jaettavissa sen muodostaneisiin kolmioihin, ja ne voitiin puolestaan laittaa takaisin ja muodostaa näin muita alkuaineita. Näin kaikki alkuaineet olivat täysin muutettavissa toisikseen. Tämä ajatus oli alkemian edeltäjä.
Timaios oletti, että oli olemassa myös viides alkuaine, joka vastasi jäljelle jäänyttä viidettä Platonin kappaletta nimeltään kvintessenssi ("perikuva", "olennainen osa"). Avaruus koostui tästä aineesta.
Timaios käsittelee myös musiikin teoriaa, kuten pythagoralaista asteikkoa.
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
