Remove ads
Tilisiirto (myös pankkisiirto) on pankkialan terminologian mukaan tapahtuma, jossa laitos siirtää maksajan toimeksiannosta rahaa saajan pankkitilille. Laitos on pankki tai muu maksuliikenteeseen pystyvä taho. Rahat joko siirretään maksajan tililtä tai maksaja maksaa rahat käteisellä.
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Tilisiirtojärjestelmän juuret ulottuvat Ptolemaioksen ajan Egyptiin 4. vuosisadalle eaa. Valtion viljavarasto toimi varhaisena "talletuskonttorina", johon tehdyt viljatalletukset hyväksyttiin Aleksandriassa sijainneessa valtion keskuspankissa.[1]
Suomessa oli pitkään kaksi tilisiirtojärjestelmää: postisiirto ja pankkisiirto.
Postisiirto otettiin Suomessa käyttöön vuonna 1939. Postisiirron saattoi tehdä Postisäästöpankin (myöh. Postipankki) välityksellä käyttäen erityistä postisiirtotiliä.[2][3] Laki postisiirtotoiminnasta ("postisiirtoliikkeestä") oli annettu 9. joulukuuta 1938.[4]
Postisiirron ensimmäinen suuri käyttäjä Suomessa oli puolustuslaitos, jolle talvisodan syttyminen loi tarpeen suorittaa korvauksia hevosten ja ajoneuvojen pakko-otoista. Postisiirtojen avulla maksettiin myös sotakuukausipalkkoja.[5]
Kilpaileva pankkisiirto tuli mahdolliseksi 1942 liikepankeissa. Säästöpankit liittyivät pankkisiirtojärjestelmään 1943 ja osuuskassat 1950. Aluksi pankkisiirto oli mahdollinen vain shekkitililtä. Muihin tilityyppeihin se tuli myöhemmin.[6][2]
Vuodesta 1948 alkaen toimivat postisiirto ja pankkisiirto yhteistyössä siten, että maksu oli mahdollinen myös järjestelmästä toiseen.[2] Postisiirto yhtenäistettiin pankkisiirron kanssa 1990-luvun alussa. Postisiirto lakkautettiin.[7]
Tilisiirron ehtoja
Tilisiirron ehtoja Suomessa säätelee maksupalvelulaki (30.4.2010/290).
Tilisiirrossa rahat siirretään yksinomaan saajan tilinumeron perusteella. Saajan nimi tai viitenumero ei vaikuta siihen, minne rahat siirretään. Tilinumerona käytetään nykyisin ns. IBAN-tilinumeroa. Tätä käytetään sekä kotimaisissa että kansainvälisissä maksuissa.
Tilisiirtolomake
Finanssialan Keskusliitto määrittelee kotimaan (Suomen) maksuliikenteessä käytettävän tilisiirtolomakkeen. Lomakkeelle on määritelty värit, mitat, tietokentät, viivavahvuudet (paksuudet) ja kirjainkoot. Lisäksi on määritelty lomakkeen osat, lomakkeeseen käytettävä paperi ja painovärisuositukset.[8]
Tilisiirtolomakkeella on kentät seuraaville tiedoille:
- saaja: tilinumero, nimi ja osoite
- maksaja: tilinumero, nimi ja osoite, allekirjoitus
- viesti tai viitenumero
- eräpäivä
- summa
Lisäksi lomakkeella voi olla pankkiviivakoodi. Viivakoodi sisältää tilisiirron tiedot koneella luettavassa muodossa.
Viesti ja viitenumero ovat toistensa kanssa vaihtoehtoiset. Viesti voi olla enintään 70 merkkiä pitkä.
Viitenumero
Viitenumerolla yksilöidään tietty tilisiirto, käytännössä yrityksen tai vastaavan tahon asiakkaalle lähettämä lasku.
Kotimainen viitenumero on 4–20-numeroinen kokonaisluku. Viitenumero esitetään viiden numeron ryhmissä, jotka on erotettu toisistaan välilyönnillä. Viitenumeron viimeinen numero on tarkiste, joka lasketaan muusta viitenumerosta siten, että numerot kerrotaan oikealta vasemmalle painoilla 7, 3, 1, 7, 3, 1...,[9] saadut tulot lasketaan yhteen ja summa vähennetään seuraavasta täydestä kymmenestä. Jos erotus on 10, merkitään se nollaksi. Viitenumero voi vapaasti perustua esimerkiksi laskun numeroon tai asiakasnumeroon.[10] Esimerkiksi tarkisteen laskeminen viitenumerosta 1234: 7 · 4 + 3 · 3 + 1 · 2 + 7 · 1 = 28 + 9 + 2 + 7 = 46, seuraava täysi kymmen on 50, eli tarkiste on 50 - 46 = 4, eli koko viitenumero tarkisteen kanssa on 12344.
Kansainvälinen viitenumero ("Creditor Reference") taas on 5-25-merkkinen merkkijono jota voidaan käyttää SEPA-alueen sisällä potentiaalisesti rajat ylittävissä maksuissa. Viitenumeron rakenne on RFXX YYYY YYYY YYYY YYYY YYYY Y jossa RF on viitteen yksilöivä tunniste, XX on 2-numeroinen tarkiste ja YYYY... on 1-21 merkkinen viite/perusosa joka koostuu numeroista ja/tai kirjaimista (A-Z). Tarkiste XX lasketaan samalla kaavalla kuin IBAN-tilinumero.[11]
Kotimaista viitenumeroa voi muuntaa kansainväliseksi viitenumeroksi (ja takaisin) jolloin siitä tulee 6-24-merkkinen merkkijono. Kansainvälistä muotoa viitenumerosta voi käyttää sekä kotimaan maksuissa että Suomen rajat ylittävissä SEPA-alueen maksuissa. Tässä tapauksessa kansainvälisen viitenumeron YYYY... osa on suomalainen viitenumero josta on etunollat poistettu (täten sisältäen myös kotimaan viitenumeron yksinumeroisen tarkisteen).[12]
Finanssialan Keskusliitto suosittelee, että näppäilyvirheiden välttämiseksi sekä kotimainen että kansainvälinen viitenumero olisivat lyhyet.
Esimerkki kansainvälisen viitenumeron laskemisesta suomalaisesta viitenumerosta
Suomalainen viitenumero: 1000371
Lisätään numerosarja 271500, jolloin saadaan 1000371271500.
1000371271500 modulo 97 = 73
98 - 73 = 25
Kansainväliseksi viitenumeroksi saadaan: RF251000371
Remove ads
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads