Remove ads
Tiedonhankinnan malleilla viitataan tiedonhankintatutkimuksen piirissä luotuihin mallinnoksiin ja viitekehyksiin, joilla pyritään mallintamaan yksilöiden tiedonhankintakäyttäytymistä ja sen ilmiöitä. Perinteisesti alan tutkimus, ja sen myötä myös mallit ovat jakautuneet ammatillisen ja ei-ammatillisen tiedonhankinnan piireihin. Ammatillinen ja ei-ammatillinen tiedonhankinta eivät kuitenkaan ole toisiaan poissulkevia, vaan useimmiten täydentävät toisiaan.[1]
Alla listataan erilaisia tiedonhankinnan malleja kehittämisjärjestyksessä.
Remove ads
Paisleyn malli
Ensimmäinen informaatiokäyttäytymisen mallinnus tuli William Paisleyltä 1968. Paisley totesi tiedonhankintatutkimuksen olleen metodologisesti kypsää, mutta vaatineen kiireellisesti teoriaa. [2] Hän kritisoi aiemman tutkimuksen painopisteen olleen liiaksi vain muutamien kanavien ja lähteiden käytössä irrallaan tiedonhankinnan suuremmasta kontekstista. Tiedonhankintatutkimuksen viitekehykseksi esittämässä systeemimallissaan Paisley korosti yksilöllisten ominaisuuksien, kuten taustan ja motivaation merkitystä tiedonhankinnassa; hänen mukaansa kyseisiä tekijöitä oli keskeisten kontekstitekijöiden ohella huomioitu puutteellisesti aiemmassa tutkimuksessa. [3]
Paisleyn malli pohjautuu pitkälti tutkijoiden tiedonhankintakäyttäytymistä koskeviin käytäntöihin, joten käyttäjäksi oletetaan mallissa tutkija. Osa-alueet vaikuttavat tiedonhankintaan sitä voimakkaammin, mitä lähempänä ne ovat puoliympyrän keskustaa. [4] Järvelinin kuvasta näkee, kuinka yksilöllistä toimijaa ympäröivät tämän työryhmä ja organisaatio, joiden puitteissa hän työskentelee, sekä alan tutkijoiden muodostama yhteisö, “invisible college”. Käyttäjän viiteryhmän ja ammattikunnan taustalla uloimpana vaikuttavat poliittinen sekä kulttuurijärjestelmä. Näiden kaikkien ulkopuolelle vielä jäävät epäsuorasti vaikuttavat oikeus-, talous- ja formaalit informaatiojärjestelmät. [5][4]
Mallia on kritisoitu sen staattisuudesta; siinä ei eritellä taikka tarjota mahdollisuuksia tiedonhankinnan eri tekijöiden keskinäisten vuorovaikutusten havaitsemiseen. Tekijät myös vaikuttavat eri tutkijoihin vaihtelevissa määrin tutkijan työvaiheesta, ajankohdasta ja persoonallisuudesta riippuen. [6] Tekijöiden esitysmuoto on myös riittämätön, jättäen oikeus-, talous- ja informaatiojärjestelmät ulkopuolelle. [7]
Allenin malli
Paisleyn mallille jatkoa kehitti Thomas J. Allen omallaan, jolla hän pyrki korjaamaan Paisleyn jäsennyksen epäkohtia. Allen yksinkertaisti mallia yhdistämällä Paisleyn tekijät viiteen vaikuttavaan tekijään. Keskiössä on henkilö tiedonkäsittelijänä, joka on muiden tekijöiden vaikutuksen alaisena, vaikkakin niiden vaikutustasoa ei ole mallissa määritelty. Tekijöitä ovat tietojenkäsittelijä työryhmänsä jäsenenä, yksilönä organisaatiossa, ammattiyhteisönsä ja invisible collegen jäsenenä sekä muu formaali informaatiojärjestelmä. [7]
Allenin malli on dynaamisempi Paisleyn malliin verrattuna, vaikkakin siinäkään ei huomioida läheskään kaikkia yksilöön vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi mallissa on Paisleyn mallin tavoin keskitytty pitkälti kuinka tekijät vaikuttavat tiedontarpeisiin, eikä mistä tarpeet johtuvat. Kumpikaan malli ei käsittele tiedonhankinnan käsitettä. [9] Allenin mallia on myös kritisoitu poliittisten, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden mallin ulkopuolelle jättämisestä, vaikkakin Allen toteaa vain yhdistelleen Paisleyn tekijöitä. [10]
Paisleyn ja Allenin jäsennyksissä on merkittävää, kuinka ne herättivät keskustelua tiedonhankinnan malleista, vaikuttivat myöhempien tutkimusten lähestymistapoihin, sekä inspiroivat mallien syntyä. Niiden kestävintä arvoa on niissä tunnistetut, edelleenkin enimmälti relevantit kategoriat. [6]
Remove ads
Anomalous State of Knowledge (ASK, A.S.K., suom. anomalinen tiedontila) on Nicholas Belkinin (1980) [11] teoriaan perustuva tiedonhankinnan malli, joka lähestyy tiedonhakua kognitiivisesta näkökulmasta. Belkinin esittämässä teoriassa tietoa etsivillä ihmisillä esiintyy joskus hankaluuksia täysin määritellä millaista tietoa tarvitsevat. Tällöin tarvittavan/ratkaisevan tiedonhaun muodostamisesta puuttuu jotain olennaista tietoa, tiedonhakijan tiedontila on siten anomalinen [12]. Belkinin laatima kaavio ASK:sta. Käsitteellisestä tiedontilasta ASK-tilanteeseen, josta ongelmallisen tilanteen/tiedontarpeen ratkettua päädytään takaisin uuteen käsitteelliseen tiedontilaan
Tiedontilan vajavaisuudesta johtuen yksilö ei pysty tarkasti ilmaisemaan, mitä hänen tarpeensa koskee. [13]. Tiedonhakujärjestelmien suunnittelussa tulisi siis ottaa huomioon se, että erilaisten tiedontarvetilojen eli ASKien kuvaaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin varsinaisten tietosisältöjen eli dokumenttien kuvaaminen. Erityyppiset tiedontarpeet edellyttävät myös erilaisia tiedonhakustrategioita. [14]
Remove ads
Tom D. Wilson tutki sosiaalivirastoissa työskentelevien henkilöiden tiedontarpeita ja tiedonhankinnan tapoja. Tähän monivuotiseen empiiriseen tutkimukseen pohjautuen Wilson julkaisi ensimmäisen versionsa tiedonhankinnan mallista vuonna 1981.[15]
Wilsonin mukaan ammatillista tiedon hankintaa eivät määritä tiedontarpeiksi kutsuttavat seikat, vaan yksilölliset kognitiiviset ja affektiiviset tarpeet, joiden tyydyttämiseen liittyy tiedonhankintaa. Yhteisöllisistä tekijöistä tärkeimpiä ovat työympäristön luonne ja henkilön rooli työelämässä. Tiedonhankintaan vaikuttavat välillisesti myös sosio-kulttuurinen ja poliittis-taloudellinen ympäristö. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi Wilsonin ammatillisen tiedonhankinnan mallissa kiinnitetään huomiota myös tiedonhankinnan esteisiin. Esteitä voivat olla mm. pitkä välimatka, aikapula, puutteellinen kielitaito ja taloudelliset esteet.[16][17]
Wilson laajensi malliaan 1990-luvun puolivälissä. Uudessa versiossa on hyödynnetty useamman tieteenalan havaintoja ja siihen on lisätty aiempaa enemmän komponentteja. Käsite "tiedontarve" on hyväksytty uudessa versiossa, mutta mallissa tiedontarpeen kokemus ei kuitenkaan välttämättä automaattisesti johda tiedonhankintaan. Wilsonin uudessa mallissa tiedonhankintaan vaikuttavat muun muassa yksilön stressinhallinta, motivaatio, viitseliäisyys, pystyvyys, koulutustaso, ikäryhmä, ympäristötekijät sekä lähteestä saadun hyödyn suhde tiedonhankinnan edellyttämiin ponnistuksiin (riski-palkinto-teoria).[18]
Wilsonin mukaan tiedonhankinta voi ilmentyä neljällä tavalla: passiivisessa tarkkailussa on kyse tiedon vastaanottamisesta tilanteissa, joissa sitä on sattumoisin tarjolla, esimerkiksi seurattaessa television iltauutisia. Passiivinen haku on kyseessä silloin, kun etsittäessä tietoa aiheesta A saadaan samalla tietoa myös aiheesta B, joka koetaan kiinnostavaksi muiden asioiden yhteydessä. Aktiivinen haku viittaa suunnitelmalliseen hakeutumiseen eri tiedonlähteille ja niiden systemaattiseen hyödyntämiseen. Jatkuva haku tarkoittaa toimintaympäristön jokapäiväistä seurantaa.[19]
Wilsonin mallia ei voida pitää lopullisena kuvauksena tiedonhankinnan eri ilmiöistä, vaan mallissa on vielä kehitettävää.[20]
Remove ads
Yhdysvaltalainen viestinnäntutkija Brenda Dervin on tutkinut tapoja, jolla ihmiset merkityksellistävät toimintaansa ja valintojaan arkipäivän vaihtelevissa tilanteissa. Ilmaisulla sense-making hän viittaa toiminnan merkityksellistämiseen. Sense-Making-teoria rakentuu kolmesta viestinnällisestä metaforasta:[21]
- tilanne (situation)
- kohdattu kuilu (gap-faced)
- käyttö (uses)
Kohdatessaan tiedonhankinnassa ongelmallisen tilanteen (situation) yksilö joutuu pysähtymään eräänlaisen kognitiivisen kuilun (gap) eteen. Yksilöllä herää kysymyksiä, joihin hän etsii tiedonhankinnan avulla vastauksia. Sense-making-teoriassa tiedonhankinta vertautuu ”informaatiosillan” (gap-bridged) rakentamiseen kohdatun kuilun (gap-faced) yli. Viimeinen vaihe käyttö (uses/help) viittaa tapoihin, joilla tiedollisia aineksia hyödynnetään sillan rakentamisessa.[21]
Remove ads
David Ellisin malli pohjautuu haastatteluihin, joita hän teki väitöskirjatyössään selvittäessään Sheffieldin yliopistossa työskentelevien tutkijoiden tiedonhankintakäytäntöjä. Hän on sittemmin soveltanut mallia empiirisissä tutkimuksissa.[20]
Ellis erottaa kahdeksan tiedonhankinnan peruskomponenttia. Komponentit eivät esiinny välttämättä tietyssä järjestyksessä, vaan ne saattavat vaihdella tilannekohtaisesti tiedonhankintaprosessin edetessä. Tiedonhankinnan kahdeksan komponenttia Ellisin mukaan ovat:
- Aloittaminen (starting): tutkimustyön aihepiiriin tutustuminen
- Ketjutus (chaining): lähteiden ja viitteiden ketjun seuraaminen eteen- tai taaksepäin.
- Selailu (browsing): ennalta suunnittelematon lähteiden selaileminen.
- Erotteleminen (differentiating): relevanttien ja ei-relevanttien lähteiden erotteleminen.
- Seuranta (monitoring): esimerkiksi tiettyjen aikakauslehtien jatkuva seuraaminen ja toisaalta passiivinen seuraaminen.
- Tiedon "uuttaminen" (extracting): tietosisällön "irrottaminen" hankitusta lähteestä.
- Todentaminen (verifying): omaksutun tiedon kohdallisuuden ja toimivuuden testaaminen.
- Päättäminen (ending): tiedonlähteiden etsinnän lopettaminen.[22]
Ellisin malli on saanut tiedonhankintatutkimuksessa varsin runsaasti huomiota ja sitä on hyödynnetty kohtalaisen paljon myös empiirisesti. Tiedonhankinnan syklisyyden kannalta Ellisin mallissa on mielenkiintoista se, että siinä ei varsinaisesti kuvata tiedonhankinnan vaiheita, vaan tiedonhankinnan tiettyjä toistuvia piirteitä.[23]
Remove ads
Carol C. Kuhlthaun ”Information Search Process” -malli julkaistiin vuonna 1993 ja pohjautuu pitkäjännitteiseen tutkimustyöhön, joka alkoi jo 1980-luvun alkupuolella. Mallin lähtökohtana on oppimisen konstruktivistinen viitekehys, ja se tukeutuu muun muassa John Deweyn, Georg Kellyn ja Jerome Brunerin käsityksiin ajattelun ja oppimisen perusluonteesta.[24]
Kuhlthaun mallin lähtökohtana on ”epävarmuuden periaate” (uncertainty principle). Tiedonhankinta käsitteellistetään konstruktioprosessiksi, jonka laukaisee käyntiin epävarmuuden kognitiivinen tila. Tiedonhankinta voidaan nähdä matkana, joka etenee vaiheittain ja kuhunkin vaiheeseen liittyy vaiheelle tyypilliset kognitiiviset ja affektiiviset elementit.[25]
Prosessin aloitusvaiheessa (initiation) ongelmaa yritetään hahmottaa suhteuttamalla sitä aiempiin kokemuksiin. Aiheenvalinnan (selection) vaiheessa hahmotetaan tehtävän yleissuunta ja rajataan aihepiiriä. Tunnustelun (exploration) vaiheessa aihepiiristä hankitaan lisätietoa, ja siihen etsitään oma näkökulma. Tehtävän muotoilu (formulation) vaihe on ratkaisevan tärkeä, onnistuessaan se mahdollistaa aiheen tarkan rajauksen ja luo edellytykset suunnata tiedonhankinta relevantteihin lähteisiin. Informaation keruu (collection) vaiheessa kerätään aiheesta olennainen tieto ja hankittu tieto yhdistetään synteesinomaiseksi kokonaisuudeksi. Esittämisen (presentation) vaiheeseen päästään, kun tehtävä on valmis ja tulokset voidaan viestiä muille.[26]
Näin tarkasteltuna tiedonhankinta kontekstoituu luontevasti erilaisten kirjallisten tehtävien suorittamiseen, esimerkiksi opiskelijan laatiman seminaariesitelmän tai toimittajan kirjoittaman artikkelin työstämiseen.[27] Kuhlthaun mallista on nopeasti tullut yksi suosituimmista tiedonhankintamalleista.[24]
Remove ads
J. David Johnsonin malli Comprehensive Model of Information Seeking (CMIS) (1993) luotiin syöpään liittyvän tiedonhankinnan kontekstissa. Mallia on testattu Yhdysvaltain terveysviraston (National Institutes of Health) rahoittamissa tutkimuksissa, ja se on toiminut lähtökohtana empiiriselle tutkimukselle.[28] Mallissa tiedonhaku on jaettu kolmeen vaiheeseen: tiedonhankintaa edeltäviin tekijöihin (antecedents), tiedonlähteiden ja -kanavien luonteeseen (information carrier factors) ja tiedonhankinnan toimintoihin (information seeking actions).
Edeltävät tekijät motivoivat tiedonhankintaa ja määrittävät aloittaako yksilö tiedontarpeen kohdatessaan tiedonhankinnan.[29] Edeltävät tekijät on jaettu neljään osaan: demografiset muuttujat (Demographics), kokemus (experience), tiedon tärkeys (salience) ja uskomukset (beliefs). Demografisia muuttujia ovat yksilön ikä, sukupuoli, etnisyys, koulutus, ammatti ja varallisuus. Kokemus viittaa yksilön aiempaan tietoon tiedonhaun aiheesta sekä tavoista saada siitä tietoa. Tiedon tärkeys ja yksilön uskomukset tiedonhaun aiheesta ovat tärkeitä motivaattoreita tietämättömyyden edetessä tiedonhauksi. Yksilö on motivoitunut etsimään tietoa vain kun hän tietää olevansa tietämätön, ja puuttuva tieto on keskeistä.
Demografiset muuttujat ja kokemus ovat taustatekijöitä, kun taas tiedon tärkeys ja uskomukset kytkeytyvät henkilökohtaiseen relevanssiin.[30] Tiedonlähteiden ja -kanavien luonne jakautuu ominaisuuksiin (characteristics) ja hyödyllisyyteen (utility), jotka muotoilevat tiedonhankintaa sen ollessa jo käynnissä.[29] Tiedonhankintaa edeltävät tekijät vaikuttavat lähteiden ja kanavien arvioituun hyötyyn. Lähes kaikissa tiedonhakutilanteissa tiedonhakijat suosivat vahvasti suoraan toisilta ihmisiltä saatua tietoa. Tämän vuoksi lähteiden ja -kanavien ominaisuuksista kenties tärkeimmäksi on noussut niiden sosiaalinen läsnäolo, eli kuinka paljon niiden mielletään muistuttavan ihmisten välistä vuorovaikutusta.[31] Hyödyllisyys viittaa lähteiden ja kanavien yhteensopivuuteen tiedontarpeen kanssa, sekä odotuksiin todennäköisesti saavutetuista hyödyistä.[32]
Tiedonhankinnan toiminnot määrittävät yksilön informaatiokentän kehityksen.[29] Toimintoja tutkiessa on tärkeä huomioida, että kaikki tiedonhaku tapahtuu kontekstissa ja sen vaikutuksen alaisena, vaikkakin kontekstin käsite on epämääräinen.[32] Tiedonhankinnan toimintojen jatkuessa edeltävät tekijät muokkaavat niitä. Samoin toiminnot voivat muokata ei-demografisia edeltäviä tekijöitä (kokemus, tiedon tärkeys ja uskomukset).[28]
Yleinen malli on tarkoitettu soveltumaan aikuisväestöön, ja on vähemmän käyttökelpoinen työtilanteissa. Johnson on kuitenkin myöhemmässä kirjassaan[33] käsitellyt tiedonhakua työorganisaatioissa, ja ehdottanut miten mallia voisi käyttää.[34]
Remove ads
Tiedonhankinnan sykliseen luonteeseen alettiin kiinnittää huomiota 1990-luvun puolivälissä, jolloin elektronisten tiedonlähteiden käyttö yleistyi. Tietoverkossa tapahtuva tiedonhankinta on usein nopeatempoista ja www-selaimen ominaisuudet mahdollistavat edestakaisen siirtymisen eri verkkolähteiden välillä.[35]
Lokman I. Meho ja Helen R. Tibbo kehittivät Ellisin mallia eteenpäin ja rakensivat vuonna 2003 mallin, joka pohjautuu haastattelututkimukseen jossa tutkittiin eri yhteiskuntatieteiden alueilla työskentelevien tutkijoiden tiedonhankintaa eri maissa.[36]
Meho ja Tibbo identifioivat tutkijoiden tiedonhankinnassa neljä toisiinsa liittyvää vaihetta: etsiminen (searching), pääsy (accessing), käsitteleminen (processing) ja päättäminen (ending). Tiedonhankinnan eri piirteet (esim. aloittaminen ja selailu) ovat mukana kaikissa tiedonhankinnan vaiheissa, mutta korostetuimmin ne esiintyvät etsimisessä ja käsittelemisessä.[36]
Gloria Leckien ja Karen Pettigrew’n malli julkaistiin vuonna 1997. Mallia kehittäessään he tekivät laajan kirjallisuuskatsauksen aiempaan tiedonhankintatutkimukseen. Aineistosta löytyneistä havainnoista he pyrkivät löytämään yhteisiä ammattialasta riippumattomia tekijöitä, jotka kuvaavat ammatillista tiedonhankintaa. Omassa tutkimuksessaan he keskittyivät erityisesti insinöörien, terveydenhuollon ammattilaisten ja lakimiesten tiedonhankintaan. Leckien ja Pettigrew’n tavoite oli saada mallistaan mahdollisimman yleisesti sovellettava, jotta sitä pystyisi hyödyntämään erilaisissa ammateissa toimivien ihmisten tiedonhankinnan tutkimuksessa.[37]
Mallin keskeisenä oletuksena on se, että yksilön tiedontarpeet määrittyvät työtehtävän mukaan. Työtehtävien luonteeseen ja sisältöön puolestaan vaikuttaa se, missä roolissa yksilö työyhteisössään toimii, rooleja voivat olla esimerkiksi johtaja, tutkija tai kouluttaja. Mallissa ei nimetä tiedontarpeiden luonnetta, mutta Leckie ja Pettigrew ottavat tiedontarpeisiin vaikuttavina tekijöinä esiin muun muassa seuraavia tekijöitä:[38]
- ikä
- ammattiryhmä
- kokemus
- onko tiedontarve ensi kertainen vai aiemman variaatio
- onko tehtävä annettu vai itse valittu
Uutta mallissa on tietoisuus tiedonlähteistä, lähteen nähdään selvästi vaikuttavan tiedonhankintaan. Tiedonlähteen valintaan vaikuttaa lähteen tuttuus ja tavoitettavuus ja toisaalta se, millaisia käsityksiä yksilöllä on lähteen ajankohtaisuudesta tai miten aiemmat tiedonhaut kyseisestä lähteestä ovat onnistuneet. Tiedonlähteen muotoa ei rajata, hyödyllistä tietoa voi löytää hyvin erilaisista lähteistä: virallisista, epävirallisista, kirjoitetusta tai suullisesta, myös oma aiempi tietämys katsotaan tiedonlähteeksi.[38]
Malliin sisältyy palautesilmukka. Tuloksen saatuaan tiedonhankkijan on tärkeää arvioida mihin haulla päästiin, tarvitaanko esimerkiksi uutta hakua. Puutteellista tiedonlähdettä mahdollisesti vältellään jatkossa, mutta löydetty tieto ei välttämättä ole kokonaan hyödytöntä, se voi osoittautua käyttökelpoiseksi myöhemmän tehtävän yhteydessä.[38]
Leckien ja Pettigrewn malli on herättänyt kiinnostusta myös Suomessa, sitä hyödyntäen on tehty useita tiedonhankintaa tutkivia opinnäytetöitä.[39]
Katriina Byströmin väitöskirjahankkeessa (1999) tutkittiin Porin ja Tampereen kaupunkien palveluksessa olevien suunnittelijoiden tiedonhankintaa ja sitä, miten he hyödyntävät erilaisia tiedonlähteitä kompleksisuudeltaan vaihtelevia työtehtäviä suorittaessaan. Tutkimuksessa hyödynnettiin haastatteluita ja suunnittelijoiden itsensä pitämiä päiväkirjoja, jotta päivittäisistä työprosesseista ja niihin liittyvästä tiedonhankinnasta saataisiin mahdollisimman tarkka kuva. Tutkimuksesta piirtyy selkeästi esiin se, kuinka työtehtävän kompleksisuuden kasvaessa sen menestyksekäs suorittaminen edellyttää myös tiedonhankinnalta enemmän.[40]
Byströmin tutkimus tarkastelee työtehtäviä seuraavien kolmen vaiheen kannalta: suunnittelu, suorittaminen ja viimeistely. Kaikista vaiheista selvitettiin myös millaisia tietolähteitä tai kanavia tiedonhankintaan käytettiin. Tehtävien kompleksisuutta kuvataan viisiportaisella asteikolla, jonka alun perin esitti Kalervo Järvelin (1987):[41]
- Automaattinen tietojenkäsittelytehtävä on kyseessä silloin, kun palkkataulukosta tarkistetaan henkilön kuukausipalkka.[41]
- Normaali tietojenkäsittelytehtävä on esimerkiksi henkilön veroprosentin määrittäminen huomioimalla verovähennykseen oikeuttavia menoja.[42]
- Normaali päätöstilanne on kyseessä silloin kun yksisuuntaista katua suunnitellaan muutettavaksi kaksisuuntaiseksi ja mietitään millaisia järjestelyjä tarvitaan jalankulkijoiden turvallisuuden parantamiseksi.[42]
- Tunnettu aito päätöksentekotilanne voi olla esimerkiksi suunnitelma tehtaan rakentamiseksi, suunnitelmassa voidaan määritellä tehtävät ja lopputulos. Varsinaisen suunnittelutyön tiedonhankintaprosessia sen sijaan ei voida kuvata, koska se selviää vasta prosessin edetessä.[42]
- Täydellinen aito päätöksentekotilanne tulee vastaan esimerkiksi silloin, kun tietokonevirus lamauttaa sähkönjakelujärjestelmät ja niiden varajärjestelmät kovien pakkasten aikana.[42]
Byström liittää lisäksi malliinsa seuraavat kolme tietotyyppiä: tehtävätieto (task information), esimerkiksi faktat, tehtäväaluetieto (domain information), joka on tietoa esimerkiksi erilaisista menetelmistä ja tehtävänratkaisutieto (task-solving information), jota ovat esimerkiksi teoriat ja mallit.[42]
Tutkimuksessaan Byström havaitsi tehtävän kompleksisuuden määrittelevän sitä, mitä tietotyyppejä käytetään. Mitä kompleksisemmaksi tehtävä koetaan, sitä useamman tyyppistä tietoa sitä varten hankitaan. Näyttää myös siltä, että kompleksisuuden kasvaessa henkilölähteitä suositaan. Kullakin tietotyypillä on omat tyypilliset lähteensä, asiakirjat ovat yleisesti tehtäväaluetiedon pääasiallisia lähteitä, kun taas asiantuntijoita hyödynnetään kaiken tyyppistä tietoa tarvittaessa.[43]
Muina keskeisimpinä tiedonhankintatutkimuksen teoreettisten mallien esittäjinä voidaan pitää seuraavia tutkijoita[44]:
- Robert S. Taylor (tiedontarpeen tasot)
- Patrick Wilson
- Carol C. Kuhlthau (tiedonhankinnan prosessimalli)
- Pamela McKenzie (informaatiokäytännöt)
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads