alkuaine From Wikipedia, the free encyclopedia
Terbium (lat. terbium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Tb ja järjestysluku 65. Terbium on hopeanharmaa ja harvinainen maametalli. Se on pehmeää ja muistuttaa ulkonäöltään alumiinia, mutta on sitä huomattavasti raskaampaa. Terbiumin moolimassa on 158,9 u ja tiheys 8 230 kg/m³. Sulamispiste on 1 629 K ja kiehumispiste 3 503 K. Sen elektronegatiivisuus on 1,2. Luonnossa terbiumilla on yksi vakaa isotooppi, Tb-159. Tämän lisäksi sillä on havaittu 36 radioaktiivista isotooppia, joista pitkäikäisin on Tb-158 puoliintumisajalla 180 vuotta. Jaksollisessa järjestelmässä terbiumia ennen on gadolinium ja jälkeen dysprosium.[2][3][4]
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Terbium | ||||
| Tunnus | Tb | ||||
| Järjestysluku | 65 | ||||
| Luokka | lantanoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | - | ||||
| Jakso | 6 | ||||
| Tiheys | 8,23 · 103 kg/m3 | ||||
| Väri | hopeanvalkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1843, Carl Gustav Mosander | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 158,925354(8)[1] | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 175 (225) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Xe] 4f96s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 27, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +III, +IV | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen tiivispakkaus (HCP) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1 629 K (1 356 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3 503 K (3 230 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 293 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 10,15 kJ/mol | ||||
| Äänen nopeus | 2 620 m/s 293 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,2 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,182 kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | 8.3×105 S/m | ||||
| CAS-numero | 7440-27-9 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Terbiumilla on kaksi allotrooppista muotoa, jotka molemmat riippuvat lämpötilasta. α-Tb esiintyy alle 1 298 °C:n lämpötiloissa ja β-Tb sitä korkeammissa. Metallinen terbium kestää hyvin korroosiota.[2]
Terbiumin löysi ruotsalainen kemisti Carl Gustav Mosander vuonna 1843 ja nimesi sen Ytterbyn kylän mukaan.[5]
Terbium on harvinaista ja platinaakin kalliimpaa. Mineraaleja joissa terbiumia esiintyy ovat mm. ceriitti, gadoliniitti, monatsiitti, ksenotiimi sekä eukseniitti ja niissäkin sitä on keskimäärin vain noin 0,03 %. Eukseniitissa on joskus suurempia noin 1 % pitoisuuksia. Se ei lähes koskaan esiinny vapaana metallina vaan yhdisteinä tai yhdessä muiden harvinaisten maametallien kanssa.[2][4]
Terbiumyhdisteitä ovat muuan muassa halidit TbCl3, TbI3, TbBr3, TbF3 ja TbF4. Sen yleisin hapetusluku on +III, kuten terbiumoksidissa Tb2O3, mutta myös +II ja +IV yhdisteitä tunnetaan.[2]
Pieninä määrinä sitä käytetään lasereissa ja elohopealampuissa. Sitä käytetään myös röntgenlaitteiden valotuslevyissä, jotka se tekee herkemmiksi. Näin terbiumin avulla voidaan lyhentää valotusaikaa ja siten pienentää potilaan saamaa säteilyannosta.[5]
Terbium on yksi Terfenol-D magnetostriktiivisen metalliseoksen ainesosa. Tätä on käytetty mm. sotalaivojen kaikuluotaimissa.[3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
