Teonfilosofia

Teonfilosofia tai toimintateoria (engl. action theory)^[1] on filosofian osa-alue, joka tutkii prosesseja, jotka saavat ihmisissä aikaan intentionaalista (tahdonvaraista) toimintaa. Teonfilosofia on ollut filosofien tutkimuskohteena aina Aristoteleen Nikomakhoksen etiikan kolmannesta kirjasta lähtien. Nykyään teonfilosofia on kiinnostanut kasvavassa määrin yhteiskuntatieteilijöitä. Psykologian ja neurotieteiden kehityksen myötä monista teonfilosofisista teorioista on tullut empiirisesti testattavia.

Teonfilosofisia teorioita

Teonfilosofiassa toiminta kuvataan yleensä agentin tietyssä tilanteessa aikaansaamana käyttäytymisenä. Agentin halut tai uskomukset (esimerkiksi se, että haluan vettä ja uskon, että kirkas neste edessäni olevassa lasissa on vettä) johtaa ruumiin toimintaan (esimerkiksi siihen, että kurottaudun lasia kohden). Yksinkertaisessa teoriassa halut ja uskomukset yhdessä saavat aikaan toiminnan. Tällainen on muun muassa Aristoteleen esittämä käytännöllinen syllogismi. Muun muassa Michael Bratman on huomauttanut yksinkertaisiin teorioihin liittyvistä ongelmista ja esittänyt, että lähtökohdaksi tulisi ottaa aikomukset (intentiot), eikä analysoida niitä uskomuksiksi ja haluiksi.

Joissakin teorioissa toiminnan taustalla on aina halu yhdessä parhaita halun täyttämiskeinoja koskevien uskomusten kanssa. Agentit pyrkivät toiminnallaan maksimoimaan halujensa täyttymisen. Tällainen teoria on monen taloustieteellisen tai yhteiskuntatieteellisen toimintateorian taustalla (esimerkiksi rationaalisen valinnan teoria). Monet teonfilosofiset toimintateoriat kuitenkin esittävät, että rationaalisuus ulottuu kauemmaksi kuin vain sen laskemiseen, mitkä keinot ovat parhaita päämäärän saavuttamiseksi. Esimerkiksi uskomus, että minun pitäisi tehdä X, voi joissakin teorioissa aikaansaada teon X suorittamisen, vaikka en haluaisikaan tehdä X:ää. Tällaisissa teorioissa toiminnan rationaalisuuteen kuuluu myös oikea reagointi havaittuihin syihin, ei pelkästään toiminta omien halujen mukaan.

Vaikka teonfilosofit käyttävät usein kausaalisuuden termistöä teorioissaan, kausaalisen determinismin suhde vapaaseen tahtoon on ollut kiistanalainen kysymys teonfilosofiassa. Sen lisäksi teonfilosofiassa on keskusteltu paljon toiminnan täsmällisestä määritelmästä filosofisessa käytössä. Tutkijat saattavat olla erimielisiä esimerkiksi siitä, mitkä ruumiin liikkeet kuuluvat toiminnan kategoriaan – esimerkiksi onko ajattelu tällaista toimintaa – ja kuinka monimutkainen useita vaiheita sisältävä toiminta tai monimutkaiset päämäärät tulisi nähdä.

Teonfilosofeja

G. E. M. Anscombe Jonathan F. Bennett Michael Bratman August Cieszkowski Donald Davidson Fred Dretske Harry Frankfurt Jürgen Habermas Jennifer Hornsby David Hume Rosalind Hursthouse

Hans Joas Robert Kane Anthony Kenny Alfred R. Mele John Searle Charles Taylor Richard Taylor Max Weber Ludwig Wittgenstein Georg Henrik von Wright

Katso myös

• Ihmisen toiminta
• Toiminta
• Vapaa tahto
• Elämänfilosofia

Lähteet

1. Toimintateoria YSA. Arkistoitu 15.11.2003. Viitattu 2.8.2007.

Kirjallisuutta

• Mele, Alfred (toim.): The Philosophy of Action. Oxford: Oxford University Press, 1997.

Aiheesta muualla

• Lenman, James: Reasons for Action: Justification vs. Explanation The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Roth, Abraham Sesshu: Shared Agency The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
• Wilson, George: Action The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Action theory