immateriaalioikeus From Wikipedia, the free encyclopedia
Tekijänoikeus on tekijän oikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseensa, josta yleensä säädetään monilla tavoilla kansallisissa lainsäädännöissä.[1] Perustan sääntelyille antavat kansainväliset sopimukset, joista tärkeimpiä ovat Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn hallinnoimat yleissopimukset.[2] Muun muassa Suomi on ratifioinut usean vuonna 1967 perustetun WIPOn hallinnoiman yleissopimuksen tekijänoikeuden eri osa-alueilta.[3] Myös vuonna 1886 laadittua Bernin yleissopimusta hallinnoi WIPO. Suomi on ratifioinut vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen Pariisin sopimuskirjan.lähde?
Teoksia voivat olla esimerkiksi kirjalliset tuotokset, elokuvat, äänitteet, taidemaalaukset ja sävelteokset. Kirjallisia teoksia ovat myös tietokoneohjelmat, kartat ja graafisesti muotoillut teokset. Tekijänoikeus ei suojaa ideoita eikä ajatuksia vaan teoksen ilmiasua eli toteutustapaa.lähde?
Eri maissa on säädetty lakeja henkisen omaisuuden suojelemiseksi pääasiassa kahdesta syystä. Tekijöiden teoksille halutaan määritellä moraalinen ja taloudellinen asema, sekä myöntää yleisölle oikeudet teosten käyttämiseen. Toiseksi, halutaan edistää luovuutta ja sen tulosten jakamista, sekä rohkaista sellaista reilua kauppaa, joka johtaisi taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen.[4]
Tekijänoikeus tuottaa tietyin rajoituksin yksinomaisen oikeuden määrätä teoksesta valmistamalla siitä kappaleita ja saattamalla se yleisön saataviin, muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa tai käyttäen toista tekotapaa.[5] Useimmissa maissa tekijänoikeuden omistaja voi valtuuttaa muun oikeushenkilön näihin taloudellisen oikeuden hyödyntämisiin tai muihin toimenpiteisiin, kuten jälkituotantoon, jakeluun ja lähettämiseen langattomasti tai langallisesti. Joissain maissa tekijänoikeus on ainoastaan mahdollista lisensoida joksikin ajaksi tiettyyn käyttöön.[6] Myös Suomessa sitoo oikeuden uutta haltijaa osin kumpikin menettely.[7] Suomessa, kuten muissakin maissa tekijälle syntyy myös moraalisia oikeuksia, joita ei voi siirtää ja joista voi luopua vain rajoitetusti.lähde?
Tekijänoikeuslainsäädäntö on kansainvälisesti voimakkaasti säädeltyä, ja se on nykyisin useimmissa teollisuusmaissa lähes samanlaista. Tekijänoikeuden kesto on 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Muun muassa esityksiä, äänitallenteita, valokuvia ja radio- tai televisiolähetystä suojaavat tekijänoikeuden lähioikeudet. Näiden lähioikeuksien suoja-aika on 50 vuotta, ja se lasketaan esitys-, tallentamis-, julkaisemis-, lähetys- tai valmistamisvuodesta. Tuottajilla on tekijänoikeus myös julkaisemattomaan teokseen. 12. syyskuuta 2011 Euroopan parlamentti ja komissio päättivät pidentää esittäjien ja äänitetuottajien lähioikeuksien suojan 70 vuoteen.[8] Direktiivi piti touteuttaa EU:n kansallisessa lainsäädännössä vuoteen 2014 mennessä.[9][10]
Tekijänoikeuksien eri oikeuksien alkuperät voidaan jäljittää muinaiseen antiikin Kreikan kulttuuriin, juutalaiseen Talmudin lakiin ja antiikin Rooman lakiin.[11] Ensimmäisenä kirjattuna tekijänoikeuspäätöksenä tunnetaan kuningas Diarmait Mac Cerbhaillin antama päätös Irlannista noin vuodelta 555–561 liittyen The Cathach-psalmikokoelmaan ja sen kopioihin.[12] Päätöksen pohjalta käytiin taistelu Battle of the Book, joka vaati 3 000 uhria ja sitä pidetään ensimmäisenä tekijänoikeuskiistana.[13] Useissa Euroopan maissa tekijänoikeus syntyi 1400-luvulla kirjapainon keksimisen aikoihin privilegioina eli erioikeuksina ja monopolioikeuksina. Ensimmäinen tekijänoikeuslaki The Statute of Anne säädettiin Ison-Britannian kuningaskunnassa Anglo-Skottilaisessa Unionissa vuonna 1710, kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta olivat solmineet unionisopimuksen juuri vuonna 1707. [14]
Tekijänoikeus alkoi saada lisää merkitystä sanomalehdistön ja kirjateollisuuden laajentuessa 1800-luvulla, ja kansainvälinen Bernin sopimus 1886 oli käännekohta. Yhdysvallat pysytteli kuitenkin kansainvälisen sopimusjärjestelmän ulkopuolella 1950-luvulle asti. Venäjä ei kuulunut Bernin sopimukseen, joten Suomikin liittyi siihen vasta 1928[15]. Suomi ratifioi vasta vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen niin sanotun Pariisin sopimuskirjan.[16]
Nykyisin keskeisiä kansainvälisesti velvoittavia sopimuksia ovat esimerkiksi Euroopan alueella EU-direktiivit[17], Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn hallinnoimat yleissopimukset[18][19] ja WTO:n TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights). Tekijänoikeutta määrittelevät sopimukset tukevat toisiaan, jolloin uudet sopimukset tarkentavat edellisten jättämiä epäselvyyksiä. Muun muassa WIPOn yleiskokoukset ovat paneutuneet muutaman vuosikymmenen ajan tekijänoikeusjärjestelmän sopeuttamiseksi digitaaliseen ympäristöön.[2]
Bernin sopimuksen mukaan tekijänoikeuden tuli kaikissa maissa olla voimassa vähintään 50 vuotta tekijän kuolemasta. Sopimus jätti kuitenkin valtioille mahdollisuuden säätää suoja-aika pidemmäksikin. Muutamissa Euroopan valtioissa suoja-ajaksi säädettiin 70 vuotta tekijän kuolemasta.lähde?
EU:n direktiivin 2011/77/EU mukaisesti suoja-aika on 70 vuotta tapahtumasta.[20] Bernin sopimuksen mukaan direktiivissä 2006/116/EC suoja-aika oli 50 vuotta kuoleman jälkeen, ja tarkoituksena oli suojata tekijänoikeus kahdeksi sukupolveksi jälkeläisille.[21]
Helmikuussa 2023 Yhdysvaltain tekijänoikeusvirasto epäsi tekijänoikeussuojan tekoälyn generoimilta kuvilta. Kris Kashtanova oli aluksi saanut tekijänoikeusrekisteröinnin sarjakuvakirjalleen Zarya of the Dawn, jonka kuvat on tuotettu Midjourney-kuvageneraattorilla.[22]
Suomessa tekijänoikeuksista säädetään tekijänoikeuslaissa, ja lain viimeisimmät merkittävät muutokset säädettiin vuonna 2013.[23] Uudistuksen tarkoituksena oli yhteensovittaa Suomen tekijänoikeussäädökset Euroopan parlamentin ja neuvoston antamien direktiivien kanssa [24][25][26].
Suomessa tekijänoikeus syntyy teoksen tekijälle eli sille, joka luo kirjallisen tai taiteellisen teoksen. Kirjallisena teoksena pidetään myös muun muassa karttaa, selittävää piirustusta, graafista teosta sekä tietokoneohjelmaa.lähde?
Tekijänoikeussuojan saamisen kannalta tärkeintä on, että henkisen luomistyön tuote on itsenäinen ja omaperäinen ja että se ylittää teoskynnyksen eli yltää teostasoon.[27]
Tekijä on henkilö, joka tekee tai luo tekijänoikeussuojaa nauttivan teoksen.[28] Teoksen tekijä on Suomen lainsäädännön mukaan aina luonnollinen henkilö eli ihminen. Yhtiöillä ja muilla yhteisöillä (kuten yhdistyksillä tai säätiöillä) olevat tekijänoikeudet voivat olla vain luonnollisilta henkilöiltä siirtyneitä oikeuksia.[28] Tekijänoikeus voi syntyä yhdelle ihmiselle tai usealle ihmiselle yhteisesti. Jos heidän osuutensa eivät muodosta itsenäisiä teoksia, tekijänoikeus on heillä yhteisesti.[29] Eläimillä ei ole tekijänoikeuksia eikä niitä ole myöskään esineillä, kuten teoksilla itsellään. Tekijöitä ovat yleisesti kaikki ne henkilöt, joiden toiminnasta voi syntyä itsenäisiä ja omaperäisiä luomistyön tuloksia kuten säveltäjät, kirjailijat, kuvataiteilijat tai tietokoneohjelman tekijät.[28] Sekä laissa että muutoinkin puhutaan tekijästä myös tekijänoikeuden omistajana tai haltijana. Tämä tarkoittaa joko henkilöä joka on teoksen tehnyt, tai siirretyn tekijänoikeuden tapauksessa sitä, jolle se on viimeksi siirtynyt. Kun teoksen kopiointiin on saatava lupa sen tekijältä, tarkoitetaan tekijänoikeuden omistajaa.lähde?
Anonyymin tekijän tai nimimerkin tekijänoikeuksista vastaa julkaisija, milloin sellainen on mainittu, ja muutoin kustantaja, kunnes tekijän nimi on ilmaistu uudessa painoksessa tai ilmoitettu asianomaiselle ministeriölle.[30] Tuntemattoman tekijän teoksen suoja-aika 70 vuotta lasketaan tällöin alkaneeksi teoksen julkaisemisvuodesta.[31]
Useat rajoitukset kaventavat tekijän yksinoikeuden aluetta, koska rajoitusten voidaan katsoa olevan myös ihmisten, yleisön tai yhteiskunnan oikeuksia.lähde?
Tekijänoikeuden rajoituksia kutsutaan Yhdysvalloissa nimellä fair use (suomeksi 'oikeudenmukainen käyttö'), Isossa-Britanniassa ja Australiassa fair dealing. Tekijänoikeuden rajoituksissa on vähäisiä eroja eri valtioissa, mutta Euroopan yhteisössä asiasta annetut direktiivit yhdenmukaistavat näitä rajoituksia. Jukka Kemppisen mukaan Euroopan ja Yhdysvaltojen ja kolmanneksi Japanin lakien erot eivät ole niin suuria kuin joskus luullaan.lähde?
Tekijänoikeus ei koske teoksia, joiden suoja-aika on jo mennyt umpeen. Englanniksi näiden sanotaan olevan public domainissa olevia teoksia. Näitä ovat esimerkiksi menneiden vuosisatojen julkaisemattomat vanhat käsikirjoitukset ja uudelleenjulkistamattomat teokset. Näiden teosten käyttö on vapaata. Lisäksi lait ja viranomaisten päätökset ovat joissain maissa kuten Suomessa jätetty tekijänoikeuden ulkopuolelle.lähde?
Suomessa suurin osa rajoituksista on säädetty tekijänoikeuslain toisessa luvussa perustuen sivistyksellisiin tai muihin yhteiskunnallisiin syihin. Useimmiten teoksen käyttäminen sallitaan ilman lupaa ja korvauksetta. Pakkolisenssisäännös mahdollistaa korvausta vastaan esimerkiksi kirjallisten teosten saattamisen näkövammaisten ja muiden lukemisesteisten käytettäväksi ilman lupaa.[32]
Kuitenkaan esimerkiksi parodiaa koskevaa poikkeusta ei löydy sellaisenaan laeista, mutta tuomioistuimet ja oikeustieteilijät ovat katsoneet parodian kuuluvan tekijänoikeuden rajoituksiin. EU:n tekijänoikeusdirektiivi sallii, mutta ei velvoita jäsenmaita säätämään poikkeuksista teoksen käyttämiseen karikatyyrissä, parodiassa tai pastississa. Monista muista maista poiketen Suomen tekijänoikeuslakiin ei ole otettu parodiarajoitusta.[33]
Julkistettua teosta saa siteerata hyvän tavan mukaisesti ja tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.[34] Sen lisäksi joistakin ostetuista tai Internetistä ladatuista teoskopioista saattaa olla luvallista valmistaa muutama kopio yksityistä käyttöä varten. Lain säännökset yksityisestä kopioinnista mahdollistavat kopioinnin paitsi henkilökohtaiseen käyttöön myös lähimmälle perhe- ja ystäväpiirille.[35][36] Oikeus yksityiseen kopiointiin ei kuitenkaan koske aina tietokoneohjelmia, joita ostajat käyttävät lisenssisopimuksella. Monien ryhmien ja tarkoitusperien vuoksi on yksityiskohtaisia rajoitussäännöksiä, kuten näkövammaisten, sekä julkisten kirjastojen ja arkistojen erioikeudet.lähde?
Käytännössä tärkeä sääntö koskee niin sanottua konsumoitumista eli tekijänoikeuden raukeamista. Kun teoskappale on saatettu yleisön saataviin eli esimerkiksi kirjakauppaan, näitä kappaleita saa edelleen levittää. Teoskappale muuttuu tällöin siis normaaliksi kauppatavaraksi. [37]
Oikeustieteen tohtori Jukka Kemppinen on kirjoittanut, että "tätä sääntöä on kuvailtu oikeustieteessä sanomalla, että teoksen 'käyttäminen' ei ole kiellettyä, vaan päinvastoin kiellettyä on käyttää teosta lain kieltämällä tavalla, kuten kopioimalla ja tallentamalla. Tämä on tärkeä ero."[38]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
