From Wikipedia, the free encyclopedia
Tekijänoikeuslainsäädännön historiassa eri oikeuksien alkuperät voidaan jäljittää muinaiseen antiikin Kreikan kulttuuriin, juutalaiseen Talmudin lakiin ja antiikin Rooman lakiin.[1] Ensimmäisenä kirjattuna tekijänoikeuspäätöksenä tunnetaan kuningas Diarmait Mac Cerbhaillin antama päätös Irlannista noin vuodelta 555–561 liittyen The Cathach-psalmikokoelmaan ja sen kopioihin: To every cow belongs her calf, therefore to every book belongs its copy.[2] Päätöksen pohjalta on kerrottu käydyn taistelu Battle of the Book, joka vaati 3 000 uhria ja olisi siten ollut ensimmäinen tekijänoikeuskiista[3]. Tarinan todenperäisyys on kyseenalaistettu; se esitettiin ensimmäisen kerran vasta tuhat vuotta oletettujen tapahtumien jälkeen[4].
Kirjapainotaidon 1400-luvulla alkaneen käyttöönoton seurauksena syntyi kirjojen, runojen, nuottien ja piirrosten massatuotanto aiheuttaen tekijöiden suojan tarpeen.[5] Kirjojen painajille myönnetyt etuoikeudet ja monopolit olivat ensimmäiset tekijänoikeuksien määrittelyn ensimmäisiä muotoja. Ensimmäinen lailla säädetty oikeus säädettiin kuningatar Annan hallintoaikana Ison-Britannian kuningaskunnassa vuonna 1710, kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta olivat solmineet unionisopimuksen juuri vuonna 1707.[6] Aluksi tekijänoikeudet koskivat vain alkuperäisistä kirjoista tehtyjä kopioita, mutta ne laajenivat ajan myötä kattamaan myös käännökset ja johdannaisteokset.
Taidemaalari, oikeustieteen tutkinnon suorittanut Adolf von Becker esitti ensimmäisenä Suomessa vuoden 1877–1878 valtiopäivillä ehdotuksen tekijänoikeus- ja omistuslaista.[7]
Tätä aikaisemmin tekijän oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä oli säädetty
Ensimmäinen yksityiskohtainen tekijänoikeuslaki Suomessa on 15. maaliskuuta 1880 annettu Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus kirjailijan ja taiteilijan oikeudesta työnsä tuotteisin (AsK 8/1880). Seuraavaksi – pitkällisen lainvalmistelun tuloksena – säädettiin vuonna 1927 laki tekijänoikeudesta henkisiin tuotteisiin (3.6.1927/174). Samalla säädettiin myös laki oikeudesta valokuviin (3.6.1927/175). Nämä lait olivat voimassa vuoteen 1961 saakka, jolloin säädettiin nykyinen laki tekijänoikeudesta kirjallisiin ja taiteellisiin teoksiin (8.7.1961/404), jonka nimike muutettiin vuonna 1984 tekijänoikeuslaiksi.[10] Myös valokuvaajan oikeuksia koskeva laki uudistettiin vuonna 1961, jolloin astui voimaan laki oikeudesta valokuvaan (8.7.1961/405).[11] Valokuvalaki oli voimassa vuosina 1961–1995. Laki kumottiin 1.5.1995, jolloin sen kaikki säännökset oli siirretty tekijänoikeuslakiin.
Nykyisin tekijänoikeudet koskevat kirjailijoiden lisäksi muun muassa karttojen, draaman, taidemaalausten, valokuvien, äänitallenteiden, elokuvien ja tietokoneohjelmien tekijöitä.
Kansallisia tekijänoikeuslakeja säätelevät alueelliset sopimukset, kansainväliset sopimukset, WTO:n TRIPS-sopimus (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) ja muun muassa Maailman henkisen omaisuuden järjestön WIPOn[12] hallinnoimat yleissopimukset[13], kuten Bernin sopimus, joka solmittiin ensimmäisen kerran vuonna 1886 ja johon Suomi liittyi vuonna 1928. Suomi ratifioi vasta vuonna 1986 Bernin yleissopimuksen niin sanotun Pariisin sopimuskirjan.[14] Esimerkiksi Suomen tekijänoikeuslainsäädäntö kytkeytyy kiinteästi Euroopan unionin vastaavaan. Tekijänoikeutta koskevia direktiivejä on annettu yhdeksän (2015 mennessä).[15]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.