Remove ads
Taannehtiva laki tai taannehtiva oikeus on länsimaisten oikeusperiaatteiden vastainen asiantila, jossa aikaisemmin tehty teko tuomitaan teon jälkeen asetetun normin mukaisesti. Tällöin voidaan jälkeenpäin nostaa syyte ja tuomita sellaisesta teosta, joka tekohetkellään ei ole ollut rikos. Vastaavasti henkilö voidaan myös tuomita erilaiseen rangaistukseen kuin hänet olisi tekohetkellä voimassa olleen lainsäädännön mukaan tullut tuomita.
Suuri osa nykyajan oikeusvaltioista kieltää taannehtivat lait, yleensä joko perustuslailla tai yleisen oikeuskäytännön perusteella. Poikkeuksena tähän ovat armahduslait, joilla saatetaan takautuvasti armahtaa henkilöitä tai lieventää näiden tuomioita. Joissain Euroopan valtioissa sovelletaan lievemmän lain periaatetta (lex mitior). Sen mukaan tilanteessa, jossa lakia on muutettu teon jälkeen, pätee se laki, joka on syytetyn kannalta edullisempi.[1] Taannehtivat lait on kielletty myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. artiklan, KP-sopimuksen 15. artiklan,[2] ja Amerikan valtioiden järjestön ihmisoikeussopimuksen 9. artiklan mukaan.[3]
Tunnettuja tapauksia taannehtivan lainsäädännön käytöstä ovat Nürnbergin oikeudenkäynnit, joissa toisen maailmansodan jälkeen Saksan johtohenkilöitä tuomittiin teoista, joita tekohetkellä voimassaollut Saksan lainsäädäntö ei kriminalisoinut. Samaten Itä-Saksan lakkauttamisen jälkeen käytiin oikeutta rajavartijoita vastaan, jotka olivat ampuneet loikkaamiseen pyrkiviä ihmisiä, vaikka DDR:ssä heitä ei aikanaan pidetty rikollisina.
Remove ads
Suomen perustuslaissa taannehtivien tuomioiden kieltoon viitataan toisen luvun 8. pykälässä.
»Ketään ei saa pitää syyllisenä rikokseen eikä tuomita rangaistukseen sellaisen teon perusteella, jota ei tekohetkellä ole laissa säädetty rangaistavaksi.»
Suomessa taannehtivaa oikeutta ovat olleet kesän 1918 valtiorikosoikeudet, jotka langettivat kuolemantuomioita, vaikka Suomessa ei ollut Suomen sisällissodan kestäessä kuolemantuomiota.
Taannehtivaa lainsäädäntöä on käytetty sotasyyllisyysoikeudenkäyntien yhteydessä vuonna 1945. Sotasyyllisyyspykälän säätäminen kuului osana Neuvostoliiton kanssa tehtyyn välirauhansopimukseen. Samoin asekätkentäoperaatioon osallistumista koskenut laki oli taannehtiva, koska rikoslaeista ei löytynyt sopivia pykäliä. Myös talvisodan aikana säädetyt sotavahinkolaki ja irtaimiston sotavahinkolaki olivat taannehtivia, sillä ne koskivat vahinkotapahtumia sodan alusta alkaen, vaikka lait säädettiin vasta myöhemmin.
Yleistä taannehtivan lainsäädännön kieltoa ei Suomessa ole. Taannehtivuuden kielto perustuu aina johonkin toiseen perusoikeuteen kuten yhdenvertaisuuteen, rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen tai omaisuudensuojaan.[4] Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ilmenee perustuslain 8 §:stä.
Jatkuvat rikokset
On olemassa ns. jatkuvia rikoksia, jotka tapahtuva niin kauan kuin laiton olotila jatkuu. Tällaisia voivat olla esim. sananvapausrikokset. Tällöin rikos tapahtuu niin kauan aikaa, kun viesti tai kirjoitus on yleisön saatavilla. Syyteoikeuden vanhentumisaika lasketaan vasta siitä hetkestä, kun laiton tila päättyy.
Valtakunnansyyttäjä on määrännyt 2019 tutkinnan vuonna 2004 julkaistusta kirjoituksesta, jossa epäilynä on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Tämä rikos myös vanhenee viidessä vuodessa. Kirjoitus on julkaistu 15 vuotta ennen tutkinnan aloittamista ja ennen kuin perustana oleva laki tuli voimaan.[5] Tämän kaltaisiin tapauksiin liittyy mahdollisesti rikoslain taannehtiva tulkinta.[6]
Remove ads
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads