kiinalainen sotilasjohtaja (1887–1975) From Wikipedia, the free encyclopedia
Generalissimus Tšiang Kai-šek (perint.: 蔣介石; yksink.: 蒋介石; pinyin: Jiǎng Jièshí; Jyutping: Zoeng2 Gaai3-sek6; 31. lokakuuta 1887 – 5. huhtikuuta 1975) oli kiinalainen poliitikko ja sotilasjohtaja, yksi maansa 1900-luvun merkittävimmistä johtajista.[1] Hän johti Kiinan tasavaltaa vuosina 1928–1975.
| Tšiang Kai-šek | |
|---|---|
 Tšiang Kai-šek vuonna 1943. |
|
| Kiinan tasavallan presidentti | |
| Seuraaja | Li Zongren (virkaatekevä) |
| Edeltäjä | Li Zongren (virkaatekevä) |
| Seuraaja | Yen Chia-kan |
| Kiinan hallituksen puheenjohtaja | |
| Edeltäjä | Gu Weijun |
| Seuraaja | Lin Sen |
| Kansallisen sotaneuvoston puheenjohtaja | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. lokakuuta 1887 Fenghua, Zhejiang, Kiina |
| Kuollut | 5. huhtikuuta 1975 (87 vuotta) Taipei, Taiwan |
| Ammatti | Kiinan tasavallan presidentti |
| Arvonimi | Generalissimus |
| Puoliso |
Mao Fumei Yao Yecheng Chen Jieru Song Meiling |
| Tiedot | |
| Puolue | Kuomintang |
| Uskonto | metodismi |
 Nimikirjoitus |
|
Tšiang Kai-šek syntyi Xikoun kaupungissa. Hän aloitti sotilaskoulutuksensa 1906, mutta liittyi Japanin asevoimiin 1907 ja palveli sen armeijassa vuosina 1909–1911. Hän oli mukana kaatamassa Kiinan keisarisukua.[1]
Vuonna 1912 Tšiang Kai-šekistä tuli nationalistipuolue Kuomintangin perustajajäsen. Hän otti Kuomintangin johdon Sun Yat-senin kuoleman jälkeen 1925 ja johti pohjoista sotaretkeä. Tammikuussa 1927 hän liittoutui kiinalaisten kommunistien ja neuvostoliittolaisen vakoojan Mihail Borodinin kanssa ja valtasi Shanghain ja Nanjingin. 1. joulukuuta 1927 Tšiang Kai-šek meni naimisiin Song Meilingin kanssa ja kääntyi buddhalaisuudesta kristityksi. Tšiang Kai-šekin joukot valloittivat pääkaupunki Pekingin vuonna 1928.[1] Tšiang Kai-šekistä tuli voittoisana Kiinan tasavallan johtaja.
Japani hyökkäsi Mantšuriaan vuonna 1931. Joulukuussa 1936 Tšiang Kai-šekin omat kenraalit vangitsivat hänet kahdeksi viikoksi ja pakottivat hänet lopettamaan sisällissodan kommunistien kanssa sekä muodostamaan yhteisrintaman Japania vastaan. Kiina taisteli ensin neljä vuotta yksin Japania vastaan ja liittoutui sitten toisen maailmansodan puhjettua liittoutuneiden kanssa.[1] Hänen asemansa Kiinassa heikkeni, mutta kansainvälinen maineensa kasvoi, jolloin häntä alettiin pitää yhtenä neljästä suuresta liittoutuneiden johtajasta. Time-lehti valitsi Tšiang Kai-šekin vuoden mieheksi 1937.[2]
Kiinan sisällissodan (1926–1949) aikana hän yritti tuhota kommunistit, mutta epäonnistui lopulta ja joutui luovuttamaan vallan kommunisteille ja Mao Zedongille. Hän pakeni joukkojensa kanssa Taiwanin saarelle. Tšiang Kai-šekistä tuli Kiinan tasavallan presidentti 1. maaliskuuta 1950.[3] Hän hallitsi Taiwania loppuikänsä Kiinan tasavallan presidenttinä, ja hänet uudelleenvalittiin presidentiksi myös vuosina 1954, 1960, 1966 ja 1972.
Tšiang Kai-šekin vanhetessa hänen terveytensä huonontui ja hän alkoi kärsiä keuhkokuumeesta ja sydänkohtauksista. Tšiang Kai-šek kuoli 87-vuotiaana vuonna 1975. Häntä ei haudattu kiinalaiseen tapaan, vaan hänen ruumiinsa on siitä asti ollut väliaikaisesti sijoitettuna Cihun mausoleumiin, koska hän ilmaisi toiveekseen tulla haudatuksi kotipaikkaansa Fenghuaan Manner-Kiinaan.[4] Mausoleumilla pidetään edelleen kunniavartiota.[5]
Filippiinien kunnialegioona (Filippiinit, 1949)[6]
Sikatunan ritarikunta (Filippiinit, 1960)[7]
Legion of Merit (USA)[8]Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
