Suomen sosiaali- ja terveysministeriö (ruots. Social- och hälsovårdsministeriet, lyhenne STM[3]) on sosiaali- ja terveyspolitiikan suunnittelusta, ohjauksesta ja toimeenpanosta vastaava ministeriö. Osana valtioneuvostoa ministeriö toteuttaa hallitusohjelmaa, valmistelee oman toimialansa lainsäädännön ja keskeiset uudistukset, ohjaa niiden toteuttamista ja huolehtii valtioneuvoston esikuntatehtävistä.[4]
| Sosiaali- ja terveysministeriö Social- och hälsovårdsministeriet |
|
|---|---|
| Lyhenne | STM |
| Ministeri(t) | |
| – Sosiaali- ja terveysministeri | Kaisa Juuso |
| – Sosiaaliturvaministeri | Sanni Grahn-Laasonen |
| – Työministeri (työttömyysturvaan ja aikuiskoulutukseen liittyvät asiat) | Arto Satonen |
| Kansliapäällikkö | Veli-Mikko Niemi |
| Budjetti | 16,3 mrd. € (2024)[1] |
| Työntekijöitä | 458 (2024)[2] |
| Osoite | Meritullinkatu 8, Helsinki. PL 33, 00023 Valtioneuvosto. |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
Sosiaali- ja terveysministeriön juuret ja hyvinvointivaltion rakentaminen
Sosiaali- ja terveysministeriön juuret ulottuvat vuoteen 1917, jolloin Suomen sosiaalihallinto eriytettiin omaksi toimialakseen. Alun perin sosiaaliministeriönä tunnettu virasto keskittyi muun muassa työväenasioihin, köyhäinhoitoon ja sosiaalivakuutuksen kehittämiseen. Sotien jälkeinen jälleenrakentaminen loi pohjan hyvinvointivaltion kasvulle, ja 1950–1970-luvuilla toteutettiin merkittäviä uudistuksia, kuten kansaneläke- ja sairasvakuutuslaki, äitiysavustus, neuvolaverkosto sekä laaja sairaalajärjestelmä. Vuonna 1968 ministeriö sai nykyisen nimensä, kun terveydenhuolto siirtyi sen vastuulle.
Kriisien ja muutosten keskellä kohti nykyaikaa
1980-luvun talouskasvun vuosina ministeriö laajensi sosiaaliturvaa ja kehitti muun muassa työsuojelua, lapsiperheiden etuuksia ja vammaisten palveluita. 1990-luvun lama asetti uusia haasteita, mutta sosiaaliturvajärjestelmä säilyi vahvana talouskriisistä huolimatta. EU-jäsenyys vuonna 1995 toi mukanaan uusia kansainvälisiä velvoitteita ja sääntelyä, minkä vuoksi kansallista sosiaali- ja terveyspolitiikkaa on mukautettu eurooppalaisiin linjauksiin.
Uudistusten aika: sosiaaliturva ja terveydenhuolto 2000-luvulla
2000-luvulla sosiaali- ja terveysministeriö kehitti sosiaaliturvan ja terveydenhuollon rakenteita vastaamaan väestön ikääntymisen ja yhteiskunnan muutoksiin. Uudistukset kohdistuivat eläkejärjestelmään, palvelurakenteisiin sekä ennaltaehkäisevään terveyden edistämiseen. Vuoden 2005 eläkeuudistus ja kunta- ja palvelurakenneuudistus (Paras-hanke) pyrkivät varmistamaan sosiaaliturvan kestävyyden, ja vuonna 2011 voimaan tullut terveydenhuoltolaki vahvisti perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä. [5]
Ministeriön vastuualueisiin kuuluvat:[4]
- Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen
- Ennaltaehkäisevät toimet, kuten rokotusohjelmat, mielenterveyden tukeminen ja terveyttä edistävät kampanjat.
- Sosiaali- ja terveyspalvelut
- Palvelujen kehittäminen ja niiden saavutettavuuden turvaaminen.
- Sosiaaliturva
- Järjestelmän uudistaminen vastaamaan väestön muuttuvia tarpeita
- Sosiaalivakuutus ja yksityisvakuutus
- Vakuutusjärjestelmien ohjaus, valvonta ja kansalaisten oikeuksien turvaaminen.
- Työsuojelu ja työhyvinvointi
- Työturvallisuuden parantaminen ja työhyvinvoinnin edistäminen työlainsäädännön ja valvonnan avulla.
- Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus
- Sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistäminen kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla.
Sosiaali- ja terveysministeriön toiminnan tavoitteena on taata kaikille suomalaisille samanlaiset mahdollisuudet terveelliseen ja turvalliseen elämään.[4] Ministeriön tavoitteena on vahvistaa väestön hyvinvointia, ehkäistä eriarvoisuutta, edistää tasa-arvoa ja parantaa elin- ja työympäristöjen turvallisuutta. Päätöksenteossa korostuvat tietoon perustuva arviointi ja kestävyys, jotka huomioivat niin sosiaaliset, taloudelliset kuin ekologiset vaikutukset. Strategia ohjaa toimintaa nykyhetken haasteisiin vastaten ja tulevaisuuden hyvinvointia rakentaen. [6]
Sosiaali- ja terveysministeriön toimintaa johtavat kaksi ministeriä ja kansliapäällikkö. Ministereiden apuna voi olla valtiosihteeri. Työministeri käsittelee työttömyysturvaan ja aikuiskoulutukseen liittyvät asiat.[7]
Ministeriön toiminta jakautuu kuuteen osastoon, joista jokainen vastaa eri sektoreista sosiaali- ja terveysministeriön alalla:
- Sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausosasto (OHO)
- Sosiaaliturva- ja vakuutusosasto (SVO)
- Turvallisuus ja terveys -osasto (TUTO)
- Yhteisöt ja toimintakyky –osasto (YTO)
- Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja palvelut –osasto (APO)
- Työ- ja tasa-arvo –osasto (TTO) [6]
Ministeriössä toimii neljä erilaista yksikköä:
- Strategia- ja talousyksikkö (STAR)
- Viestintäyksikkö (VIE)
- Kansainvälisten asioiden yksikkö (KVY)
- Henkilöstö- ja hallintoyksikkö (HEHA) [8]
Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla työskentelee yli 3 400 henkilöä ja toimii useita itsenäisiä laitoksia ja virastoja, jotka toteuttavat ministeriön yhteiskunnallisia tavoitteita ja osallistuvat hallitusohjelman hankkeisiin. Osa laitoksista ja virastoista tuottaa tutkimustietoa lainsäädännön valmisteluun sekä sosiaali- ja terveyspolitiikan linjausten ja päätöksenteon pohjaksi. Osa virastoista toimii lupa- ja valvontaviranomaisina.[9]
Itsenäinen yksikkö ministeriön sisällä:
Ministeriön nelivuotisen tulossopimuksen piirissä olevat toimijat:
- aluehallintovirastot (sosiaali- ja terveystoimen tehtävät ja työsuojelu)
- Säteilyturvakeskus (STUK)
- Työterveyslaitos (TTL)
Muut ministeriön valvomat toimijat:
Muut ministeriön hallinnonalan toimijat:
- Työsuojelurahasto
Seuraavat henkilöt ovat toimineet sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikköinä:
- 1920–1951: Niilo A. Mannio
- 1951–1972: Aarne Tarasti
- 1972–1990: Kari Puro
- 1990–1994: Heikki S. von Hertzen[10]
- 1995–2006: Markku Lehto[11]
- 2007–2012: Kari Välimäki[12][13]
- 2012–2019: Päivi Sillanaukee[14]
- 2019–2022: Kirsi Varhila
- 2022– Veli-Mikko Niemi[15]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
