Niilo A. Mannio

Niilo Anton Mannio, vuoteen 1896 Andersson (5. marraskuuta 1884 Kustavi – 8. huhtikuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen sosiaaliministeriön kansliapäällikkö ja Henkisen Työn Keskusliiton puheenjohtaja. Hän toimi myös sosiaaliministerinä 1920-luvun lopulla.^[1]

Niilo Mannion vanhemmat olivat merikapteeni Aron Andersson ja Maria Lucia Aimonen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1904 ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1906 ja molempien oikeuksien kandidaatiksi 1910. Mannio sai varatuomarin arvon 1912.^[1]

Mannio oli asianajajana Heikki Ritavuoren toimistossa 1910–1913 ja sen jälkeen hän oli Suomen senaatin oikeusosaston ylimääräisenä virkamiehenä 1912–1917 sekä kauppa- ja teollisuustoimituskunnan ylimääräisenä virkamiehenä 1913–1916. Hän oli eduskunnan notaarina 1913 ja oikeustoimituskunnan kanslistina 1917. Sosiaaliministeriön esittelijäneuvoksena Mannio oli 1917–1922 ja kansliapäällikkönä 1922–1951.^[1]

Mannio valittiin 1922 vastaperustetun virkamies- ja toimihenkilöjärjestöjen keskusjärjestön Henkisen Työn Yhtymän puheenjohtajaksi ja hän hoiti tehtävää vuoteen 1947 saakka. Hän oli mukana luomassa suomalaiseen työmarkkinajärjestelmään kuuluvia kolmikantaneuvotteluja joissa valtiovalta on mukana sovittelemassa työntekijöiden ja työnantajien neuvotteluja ja tukee niitä lainsäädännöllisillä ja sosiaalipoliittisilla uudistuksilla.^[1]

Mannio oli taloudellisen neuvottelukunnan, taloudellisen puolustusneuvoston ja työttömyysneuvoston jäsenenä. Hän toimi Confédération des Travailleurs Intellectuels'n puheenjohtajana 1938–1949 ja oli kansainvälisen työjärjestön pysyvänä edustajana 1919–1951 ja hallituksen jäsenenä 1922–1925 sekä 1934–1937. Hän oli pysyvänä edustajana pohjoismaiden sosiaalipoliittisessa yhteistoiminnassa 1919–1951 ja toimi Sosiaalipoliittisen yhdistyksen puheenjohtajana 1922–1929. Mannio oli mukana perustamassa Suomen YK-liittoa ja oli sen puheenjohtajana 1954–1956.^[1]

Edistyspuoluetta edustanut Mannio oli sosiaaliministerinä Mantereen hallituksessa 1928–1929.

Julkaisuja

• Suomen työväenlainsäädäntö. Otava 1918
• Työväen tapaturmavakuutuslainsäädäntö. Otava 1918
• Kansainvälinen työjärjestö ja sen ensimmäinen yleinen konferenssi Washingtonissa. Sosiaaliministeriön tiedonantoja 1920
• Shekkilaki; selityksillä varustettuna toimittanut Niilo A. Mannio. WSOY 1920
• Henkinen työ. Henkisen työn yhtymän julkaisuja 1. Otava 1924
• La réglementation du travail en Finlande. Statsrådet, Helsinki 1924
• Suomen työlainsäädäntö. Otava 1926
• Sosialiministeriö kymmenvuotias: Socialministeriet tio år. Helsinki 1927
• Välimiesmenettely ja Keskuskauppakamarin välityslautakunta. Suomen Keskuskauppakamari 1928
• Rakennustoimintaan käytetyt varat vuosina 1919-1928. Taloudellisen neuvottelukunnan julkaisuja 8. Helsinki 1931
• Yhteisymmärrys työsuhteissa. Taloudellinen neuvottelukunta 1932
• Ammattikurssit ja työtuvat työttömyyden lieventämiskeinoina. Sosiaali ja terveysministeriö 1933
• Henkisen työn tekijäin sekä naisten ja nuorukaisten työttömyyshuolto: Försörjning av arbetslösa intellektuella arbetare, kvinnor och ynglingar. Suomen sosiaaliministeriö, Helsinki 1934
• Kansanvakuutuslaki taloudelliselta kannalta katsottuna: esitelmä Suomen 7. kauppa- ja teollisuuspäivillä Porissa syyskuun 18 päivänä. Pori 1937
• Kokoelma Keskuskauppakamarin välityslautakunnan tuomioita vuosina 1923-1932 - Samling av Centralhandelskammarens skiljenämnds domar under åren 1923-1932. Helsinki 1937
• Sosiaaliministeriö 20-vuotias. Helsinki 1937
• Äitiysavustus. Helsinki 1937
• Sota-ajan vaikutuksia maamme sosiaaliseen lainsäädäntöön: Krigstidens inflytande på den sociala lagstiftningen i landet. Helsinki 1940
• Die soziale Gesetzgebung im freien Finnland. Helsinki 1940
• Vähävaraisten, monilapsisten perheiden avustaminen. Helsinki 1941
• Kansallissosialistisen sosiaalipolitiikan olennaiset piirteet: Den national-socialistiska socialpolitikens väsentliga drag. Helsinki 1942
• Palkkasäännöstely: Lönereglementeringen. Helsinki 1943
• Sosiaalihallinnon kehitys viime vuosina: Socialförvaltningens utveckling under de senaste åren. Helsinki 1943
• Sosiaalipoliitikon kokemuksia 50 itsenäisyysvuoden ajalta; alkulauseen kirj. Heikki Waris. WSOY 1967

Lähteet

• Valtioneuvoston ministerikortisto^{[vanhentunut linkki]}
• Mannion elämäkerta Kansallisbiografiassa
• Tiedon silta 1/2003: Vaikuttavat virkamiehet - hyvinvointikehityksen taustatuki (Arkistoitu – Internet Archive)

1. BiografiaSampo : Niilo A, Mannio

Edeltäjä: Kalle Lohi

Suomen sosiaaliministeri 1928−1929

Seuraaja: Herman Paavilainen