Remove ads
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry[1] (lyh. SKS)[2] on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura ja yleishyödyllinen yhdistys, jossa on noin 2 100 jäsentä. SKS on kansallinen muistiorganisaatio, kansainvälinen tutkimuslaitos ja valtakunnallinen kulttuurijärjestö. Suomen kielen sana kirjallisuus keksittiin seuran nimeä varten.[3]
| Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | |
|---|---|
 |
|
| Tunnuslause | Pysy Suomessa pyhänä. |
| Perustettu | 1831 |
| Tyyppi | yleishyödyllinen yhdistys |
| Toimiala | muistiorganisaatio, kulttuurijärjestö |
| Toiminta-alue | kansanperinne, kieli, kirjallisuus |
| Jäsenet | 2 100 |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
SKS:n keskeistoiminnot liittyvät kansanperinteen, kielen ja kirjallisuuden tutkimukseen ja tunnetuksi tekemiseen. SKS:ssa on suomalaisen perinteentutkimuksen ja kirjallisen kulttuurin arkisto, kaikille avoin tieteellinen erikoiskirjasto[4] ja tutkimusosasto[5]. SKS on myös tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kustantaja.[6] SKS julkaisee myös Suomen kansallisbiografiaa.[7]
Seuran yhteydessä on toiminut vuodesta 1977 FILI – Kirjallisuuden vientikeskus.[8]
Remove ads
SKS:n päärakennus sijaitsee Helsingin Kruununhaassa osoitteessa Hallituskatu 1. Sebastian Gripenbergin suunnittelema talo valmistui vuonna 1890.[9] SKS:n arkistolla on toimipiste myös Joensuussa.[10]
Päärakennus uudistettiin perusteellisesti vuonna 1934 arkkitehti Jussi Paatelan johdolla.[11] Rakennuksessa ovat olleet vuokralaisina muiden muassa Kustannusosakeyhtiö Otava, Sotasensuuri ja Suomen Akatemia.[12] Uusin peruskorjaus toteutettiin vuosina 2006–2009.[13]
1800-luvun ensi vuosikymmenet olivat koko Euroopassa kansallisten kulttuurien nousun aikaa. Suomalaisten kansallista heräämistä tuki myös alueen valtapoliittinen kehitys. Suomi liitettiin vuonna 1809 Venäjän keisarikuntaan, jonka suunnitelmiin sopi maan henkinenkin irrottaminen Ruotsista. Näin tarjoutui tilaisuus kansan suomenkielisen enemmistön sivistystason kohottamiseen.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat vuonna 1831 Helsingin yliopiston piirissä toimineet miehet, jotka tunsivat kiinnostusta suomen kieleen ja uskoivat sen kirjallisen viljelyn tulevaisuuteen. Oman koulutuksensa ja hankkeen aatteelliset virikkeet he olivat saaneet Turun akatemiassa, missä edellisen vuosisadan lopulla vaikutti historian ja kansanperinteen tutkija H. G. Porthan. Esikuvina olivat myös 1700-luvun lopulta alkaen Euroopan yliopistokaupunkeihin perustetut kirjallisuusseurat. Seuran syntysanojen lausujana pidetään eläinlääkäri Martti Juhana Lindforssia.[14]
Seuran perustava kokous pidettiin 16. helmikuuta 1831 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtori Carl Niclas Keckmanin luona. Elias Lönnrot kirjoitti kokouksesta kertovassa pöytäkirjassa:
»Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menohin. Juttu päätty viimeiseltä siihen, että käytettäköön asia millä lailla tahtonsa, niin on jo ainakin keveämpi toimitettaa monelta kuin yhdeltä, jonka tähden neuoteltiin toimeen saada Seuraa – –.»
Viikon päästä varsinaisessa perustamiskokouksessa ”kirja keinot” olivat vaihtuneet ”kirjallisuudeksi” ja seura sai nimekseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Seuran ensimmäisissä säännöissä korostettiin, että ”kieli on kansallisuuden perustus”. Seura ei ollut vain akateeminen keskustelukerho vaan myös kansallishengen kasvukeskus, joka kokosi jäsenkuntaansa virkamiesten ja ylioppilaiden lisäksi valistuneita kansanmiehiä, vuodesta 1846 lähtien myös naisia.[9]
Alkuaikojen kauaskantoisimpia hankkeita olivat kansanrunouden keruu ja julkaiseminen. Seura tuki ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa ja julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset, Kalevalan (1835, 1849) ja Kantelettaren (1840). Kansanrunoutta julkaisemalla voitiin kartuttaa vähäistä suomenkielistä kirjallisuutta ja samalla rikastuttaa suomea kansankielen elävillä ilmaisuilla. Seura alkoi tuottaa suomeksi sekä tietopuolista että kaunokirjallisuutta: historioita, kielioppeja, sanakirjoja, yleistajuisia esityksiä muun muassa luonnontieteistä ja lainsäädännöstä sekä käännöksiä maailmankirjallisuuden klassikoista. Kirjoituskilpailuin etsittiin uusia tekijöitä kertomuksille ja näytelmille. Ensimmäinen suomenkielinen romaani, Aleksis Kiven Seitsemän veljestä, ilmestyi Seuran julkaisemana vuonna 1870.[9]
Perinteinen muistitietoon, puhuttuun ja kuultuun perustuva tiedon ja kulttuurin luominen, tallentaminen ja välittäminen muuttui SKS:n työn tuloksena kirjalliseksi. Muutos johti koko yhteiskunnan kirjallistumiseen, joka ei koskenut vain tiedon välittämistä ja tallentamista vaan yhtä lailla sen tuottamista ja todellisuuden käsitteellistämistä. SKS:n piirissä syntyivät 1800-luvulla kaikki keskeiset humanististen alojen suomenkieliset tieteelliset seurat ja monet instituutiot. Se oli vaikuttamassa Kansallisteatterin, suomalaiskansallisen liike-elämän ja pääoman sekä puoluelaitoksen syntyyn. Vaikka SKS asettui vuonna 1890 pääkaupunkiin, se loi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria läpäisevän akselin, jonka toisessa päässä olivat paikalliset perinteentaitajat.[9]
Vuosien varrella SKS on muuttunut kansakunnan rakentajasta tieteelliseksi muistiorganisaatioksi, joka on toimintansa aikana kartuttanut suomalaista itseymmärrystä, edistänyt suomalaisen kirjallisuuden tunnettuutta Suomessa ja maailmalla sekä julkaissut huomattavan siivun suomalaista kauno-, tieto- ja tieteellistä kirjallisuutta.[15]
Remove ads
Kaunokirjallisuuden lisäksi SKS on julkaissut laaja-alaisesti tieteellistä kirjallisuutta toimintansa alkuvuosista asti. Pitkäaikaisiin julkaisusarjoihin kuuluvat Suomi (1841–), Virittäjä (1897–), SKS:n Toimituksia (1834–), Studia Fennica (1933–) ja Tietolipas (1945–).
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
.jpg)
SKS on yleishyödyllinen yhdistys. Sen asioista päättävät vuosikokous ja valtuuskunta. Toimeenpanevana elimenä on hallitus.
Maaliskuussa pidettävässä vuosikokouksessa SKS:n jäsenet valitsevat valtuuskuntaan 21 edustajaa. Hallituksella on vuosittain 8–10 kokousta ja asioiden valmistelua varten kaksi työvaliokuntaa, talousvaliokunta ja julkaisuvaliokunta. Hallintoelimiin valitut edustavat valtakunnallisesti SKS:n keskeisaloja sekä tutkimusta, kulttuurielämää ja yhteistyötahoja.
Pääsihteeri on SKS:n toiminnanjohtaja, joka valmistelee hallitukselle esitettävät asiat. Pääsihteerin apuna toimii johtoryhmä, johon kuuluvat osastojen johtajat sekä hallinto- ja talous- ja viestintäjohtajat. SKS:n osastoilla on henkilökuntaa noin 80 henkeä.
Vuonna 1985 seurassa oli noin 1 600 työjäsentä ja 150 ulkomaista kirjeenvaihtajajäsentä.[16] Nykyisin jäseniä seurassa on noin 2 100.[17] Ehdotukset Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran jäseniksi hyväksyy SKS:n hallitus. Jäsenesityksiä voi tehdä SKS:n pääsihteerille. SKS:ssa on jäsenmaksu, jonka summasta päätetään vuosikokouksessa.
Remove ads
Remove ads
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads