Remove ads
Kustannusosakeyhtiö Otava on Suomen vanhimpia ja suurimpia kirjankustantamoja. Otava on ollut merkittävä suomenkielisen kirjallisuuden julkaisija jo varhain. Otava on julkaissut muun muassa Eino Leinon, Veijo Meren, Teuvo Pakkalan, Marja-Liisa Vartion, Paavo Haavikon, Tuomas Anhavan, Mauri Kunnaksen, Antti Tuurin ja Kjell Westön tuotantoa. Suurimpiin painosmääriin on yltänyt Laila Hirvisaari (ent. Hietamies) yli neljällä miljoonalla painetulla kirjalla.[3]
| Kustannusosakeyhtiö Otava | |
|---|---|
 |
|
| Yritysmuoto | osakeyhtiö |
| Perustettu | 1890 |
| Perustaja |
Hannes Gebhard Eliel Aspelin-Haapkylä |
| Toimitusjohtaja | Eva Reenpää[1] |
| Kotipaikka | Helsinki |
| Toimiala | kustantaminen |
| Tuotteet | kirjat, oppikirjat |
| Liikevaihto | 77,2 milj. euroa (2023)[2] |
| Liikevoitto | 10,4 milj. euroa (2023)[2] |
| Emoyhtiö | Otava Oy |
| Omistaja | Otava Oy |
| Kotisivu | otava.fi |
Remove ads
Kustannusosakeyhtiö Otava muodostaa yhdessä muun muassa Otavamedia Oy:n kanssa Otava-konsernin (aiemmin Otava-Kuvalehdet-konserni). Sen omistavat vuosina 1999–2004 tehdyn yksityistämisen jälkeen Reenpään suku ja Otavan kirjasäätiö. Konsernin toimitusjohtaja on Alexander Lindholm.
Yhtiön hallituksen puheenjohtaja on Henrik Ehrnrooth (vuodesta 2014) ja varapuheenjohtaja Jorma Ollila (vuodesta 2022). Muut jäsenet ovat Eva Reenpää (2017–), Philip Aminoff (2021–), Mervi Airaksinen (2023–) ja Jesse Maula (2023–). Varajäsenenä toimii Timo Hirvonen (2023–) ja hallituksen sihteerinä Ora Lyytikäinen (2006–).[4]
Remove ads
Otavan perustivat Hannes Gebhard ja Eliel Aspelin-Haapkylä vuonna 1890 suomenkielisen kansalliskirjallisuuden kustantajaksi. Vuodesta 1892 johdossa on ollut Alvar Renqvist jälkeläisineen, jotka ovat suomentaneet nimensä Reenpääksi. 1906 valmistui Helsingin Uudenmaankadulle arkkitehtien Karl Lindahlin ja Valter Thomén piirtämä toimitalo, jossa yhtiö toimii edelleen. Kirjapainotoiminta alkoi 1908 ja aikakauslehtien kustantaminen Suomen Kuvalehden myötä 1916. Otava perusti 1934 yhdessä WSOY:n kanssa Yhtyneet Kuvalehdet, joka ryhtyi julkaisemaan muun muassa Seura-lehteä. Vuosina 1945–1991 Otava oli pörssiyhtiö. Kun sukuomistajat hankkivat yhtiönsä pörssistä takaisin itselleen, perustettiin uusi Otava, joka on eri juridinen henkilö kuin 1890 perustettu vanha Otava. Otava lunasti Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n 1998 WSOY:ltä kokonaan itselleen. Keuruun painotalon Otava perusti 1955. Otavan painolaitoksista ja Editan painolaitoksista muodostettiin Acta Print. Acta Print Oy myi 1999 aikakauslehtipainot ja liiketoiminnan Edita-konsernille.lähde?
Vuoden 2006 alusta Otavan omistuksessa on ollut myös Like Kustannuksen kirjankustannustoiminta. Lisäksi kirjaryhmään kuuluu Suuri Suomalainen Kirjakerho. Otava-konserni muodostuu neljästä liiketoiminta-alueesta: kirjat, lehdet, kauppa ja uudet liiketoiminnot. Kirjapainotoiminnasta vastaa Otavan kirjapaino Oy Keuruulla.[5]
31. joulukuuta 2014 Otava osti kirjankustantamo Moreenin osake-enemmistön. Kustannustoiminta jatkui samalla nimellä.[6] Vuonna 2015 Otava osti muun muassa Suuri toivelaulukirja -sarjaa julkaisevan F-Kustannus Oy:n koko osakekannan.[7] Kustannusosakeyhtiö Nemon osto oli vuorossa 2016 ja vuoden 2018 alussa Otavan omistukseen siirtyi oppimateriaalikustantamo Oy Finn Lectura Ab.[8][9] Syksyllä 2020 Otava osti yleiskustantamo Atenan pääomistajan Svenska folkskolans vänner -yhdistyksen hallussa olleet osakkeet. Atena jatkoi toimintaansa Jyväskylässä säilyttäen oman nimensä ja oman julkaisuohjelmansa sekä vanhan henkilöstönsä.[10]
Remove ads
Otava on julkaissut huomattavaa keskustelua herättänyttä kirjallisuutta. Vuoden 1924 kirjasodan aloitti Maria Jotunin kirja Tohvelisankari, joka herätti huomiota aina eduskunnassa asti. Vuonna 1963 julkaistu Paavo Rintalan Sissiluutnantti oli toinen huomiota saanut kirja. Se sai aikaan jopa boikotointiin kehottavia nimilistoja, ja 34 reservin kenraalia protestoi sitä vastaan. Vuonna 1964 Hannu Salamasta tuli julkisen kirjakeskustelun päähahmo kirjansa Juhannustanssit ansiosta. Salama tuomittiin lopulta jumalanpilkasta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen ja Kari Reenpää, Otavan tuolloinen toimitusjohtaja, päiväsakkoihin.[11]
Paavo Haavikkoa käsittelevä Mauno Saaren elämäkertakirja Haavikko-niminen mies nostatti kohun jo ennen ilmestymistään kesällä 2009, ja aihetta kommentoitiin laajasti merkittävimmissä lehdissä, muun muassa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä, Suomen Kuvalehdessä ja Avussa oli kussakin pitkät artikkelit.[12][13] Maaliskuussa 2010 Otava tiedotti Reenpään suvun jäsenten, kirjankustantaja Leena Majander-Reenpään ja kirjaryhmän johtaja Antti Reenpään, jättävän tehtävänsä yhtiössä.[14]
Remove ads
Monet Otavan kirjailijoista ovat saaneet kirjallisuuspalkintoja. Ensimmäisen suomalaisen Nobel-palkitun, F. E. Sillanpään, teoksia julkaisi Otava. Ensimmäinen Finlandia-palkittu kirjailija oli Erno Paasilinna, hänelle palkinto myönnettiin vuonna 1984 esseekokoelmasta Yksinäisyys ja uhma. Ensimmäisen Tieto-Finlandian sai Erik Tawaststjerna Sibelius-elämäkerrastaan, myös Otavan kirjailijoita. Muita Finlandia-palkittuja ovat Jörn Donner (Isä ja poika, 1985), Olli Jalonen (Isäksi ja tyttäreksi, 1990), Arto Melleri (Elävien kirjoissa, 1991), Bo Carpelan (Alkutuuli, 1993 sekä Kesän varjot, 2005), Hannu Mäkelä (Mestari, 1995), Antti Tuuri (Lakeuden kutsu, 1997), Kristina Carlson (Maan ääreen, 1999), Kjell Westö (Missä kuljimme kerran, 2006) ja Hannu Väisänen (Toiset kengät, 2007).
Remove ads
Otavalla on pitkä historia myös tietokirjallisuuden osalta. Vuodesta 1906 alkaen (ensimmäinen osa, viimeinen julkaistiin vuonna 1920) se julkaisi yhdessä WSOY:n kanssa kymmenosaisen Tietosanakirjan, lempinimeltään Iso Musta. Myöhemmin Otava julkaisi 17-osaisen Ison tietosanakirjan (1931–1958), 10-osaisen Otavan ison tietosanakirjan (1960–1965) ja Otavan Suuren Ensyklopedian (1976–1991). Muita tunnettuja tietokirjoja ovat Mitä missä milloin -sarja (vuodesta 1951) ja Kuka kukin on (vuodesta 1909, alkujaan nimellä Aikalaiskirja).lähde?
Skepsis ry myönsi vuonna 2018 Huuhaa-palkinnon Otavan tietokirjojen kustannusyksikölle harhaanjohtavan ja pseudotieteellisen sisällön julkaisemisesta tietokirjoina. Samalla yhdistys pyysi kustantamoa kantamaan yhteiskunnallista vastuuta ja kiinnittämään enemmän huomiota tietokirjojen luotettavuuteen ja sisällön tarkistuttamiseen.[15]
Remove ads
Peruskoulu-uudistus lisäsi 1970-luvun alussa oppikirjojen kysyntää, ja Otava onnistui saamaan merkittävän osan alan markkinoista.[16] Oppikirjojen tuotantoa varten yhtiöllä oli kouluosasto (myöhemmin nimeltään Otavan oppimateriaalit). Osaston pitkäaikaisena johtajana oli vuodesta 1974 alkaen tohtori Manu Renko.[17]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
Remove ads