From Wikipedia, the free encyclopedia
Stéphane Peterhansel (s. 6. elokuuta 1965 Échenoz-la-Méline, Ranska) on ranskalainen moottoriurheilija. Hän on enduron maailmanmestari ja eniten Dakar-rallin voittoja (14) saavuttanut kuljettaja. Hänellä on eniten voittoja sekä moottoripyörä- että autoluokassa.[1]
| Stéphane Peterhansel | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 6. elokuuta 1965 Échenoz-la-Méline, Ranska |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Moottoriurheilija | |
| Dakar-ralli | |
| Tallit |
Yamaha (1988–1998) Nissan (1999, 2001–2002) Mega (2000) Mitsubishi Ralliart (2003–2009) X-raid (2010–2014, 2019–2021) Team Peugeot Total (2015–2018) Team Audi Sport(2021–) |
| Voittoja | 14 |
Enduron maailmanmestaruuden Peterhansel voitti 250-kuutioisissa 2-tahtisissa vuonna 1997 ja 250-kuutioisissa 4-tahtisissa vuonna 2001. Dakar-rallin moottoripyörien luokassa hän voitti kilpailun Yamahan pyörällä vuosina 1991, 1992, 1993, 1995, 1997 ja 1998, ja autojen luokassa Mitsubishi Pajerolla vuosina 2004, 2005 ja 2007, Mini All4 Racingillä 2012 ja 2013, Peugeotilla vuosina 2016 ja 2017 sekä Minillä vuonna 2021. Hän on saavuttanut menestystä myös muissa aavikkoralleissa. Tunisian rallin hän voitti vuosina 1990, 1994 ja 2002. Vuonna 2002 hän voitti myös Dubain rallin.
Peterhansel keskittyi täysin enduroon 1980 jätettyään rullalautailuharrastuksen sivuun. Hän otti aluksi yksittäisiä voittoja Ranskan endurosarjassa, kunnes 1983 Peterhansel voitti ensimmäisellä kokonaiskaudellaan Ranskan enduron mestaruuden.[2]
.JPG)
Yamahan Ranskan osaston toimitusjohtaja Jean-Claude Olivier suostutteli Peterhanselia ottamaan osaa vuoden 1988 Dakar-ralliin Yamahan YZE750 Ténéré pyörällä.[2] Peterhansel ajoi avaus rallissaan yhden erikoiskoevoiton ja sijoittui lopulta sijalle 18. Seuraavassa Dakar-rallissa 1989 Peterhansel onnistui voittamaan avauserikoiskokeen ja yhteensä kuusi erikoiskoetta ollen lopulta rallin neljäs.[2]
Peterhansel johti vuoden 1990 Dakar-rallia ja voitti yhden erikoiskokeen, mutta joutui hylätyksi rallin alussa.[2] Seuraavat seitsemän vuotta Peterhansel hallitsi Dakar-rallia täysin. Hän voitti ensimmäisen Dakar-rallinsa 1991, jossa hän otti yhden erikoiskoevoiton.[2] Seuraavana vuotta Peterhansel otti toisen Dakar voittonsa Yamahan 850-kuutioisella, ottaen tällä kertaa neljä erikoiskoevoittoa.[2] Vuoden 1993 Dakarissa Peterhansel voitti kolmannen perättäisen Dakarin, jossa hän otti kolme erikoiskoevoittoa. Poikkeuksellisesti vuoden 1994 Dakarin Peterhansel jätti väliin, kun Yamaha joutui vetäytymään uusien sääntömuutosten vuoksi.[2] Vuoden 1995 Dakariin Yamaha toi XTR860TR mallin, jolla Peterhansel otti uransa viidennen voiton ja neljä erikoiskoevoittoa.[2] Hän joutui keskeyttämään ensimmäistä kertaa Dakarin 1996, jossa hän otti kolme erikoiskoevoittoa rallin alussa.
Peterhansel nousi vuoden 1997 Dakarissa Cyril Neveun kanssa tasoihin, kun hän otti uransa viidennen voiton.[2] Peterhansel voitti rallin ylivoimaisesti otettuaan seitsemän erikoiskoe voittoa jättäen toiseksi tulleen Oscar Gallardon yli kaksi ja puoli tuntia.[2] Peterhansel voitti myös Dakarin jälkeen enduron maailmanmestaruuden 250-kuutioisissa 2-tahtisissa.[3] Peterhanselilta tuli lopulta eniten Dakar-ralleja voittanut kuljettaja vuonna 1998, kun hän otti uransa kuudennen Dakar voiton. Peterhansel voitti kolme erikoiskoetta. Hän ilmoitti rallin jälkeen siirtyvänsä autoluokkaan.[2]
Peterhansel voitti vielä uransa toisen enduron maailmanmestaruuden 250-kuutioisissa 4-tahtisissa vuonna 2001.[3]
Peterhansel aloitti Dakarin autoluokassa Team Dessouden Nissanilla, jolla hän ajoi rallin seitsemänneksi.[4] Peterhansel onnistui parhaimmillaan ajamaan toiseksi viimeisellä erikoiskokeella toiseksi nopeimman ajan. Hän siirtyi seuraavaan Dakar-ralliin 2000 ajamaan ranskalaisen Megan autolla. Peterhansel onnistui ajamaan rallissa toiseksi voittaen kaksi erikoiskoetta.[5]
Peterhansel palasi Nissanille 2001 Dakar-ralliin, jossa hän ajoi sijalle 12, mutta voitti T1 autoluokan.[6] Toinen Dakar-ralli peräkkäin Nissanilla alkoi hyvin, kun hän ajoi avauserikoiskokeella kolmanneksi ja säilytti paikkansa aina viidenteen erikoiskokeeseen saakka. Hän ajoi vielä kuudennella erikoiskokeella nopeimman ajan, mutta joutui keskeyttämään seuraavalla erikoiskokeella rallin.
Peterhansel siirtyi toiseen japanilaistalliin, kun Mitsubishin tehdastalli tarjosi hänelle sopimusta. Hän ajoi uudella autolla 2003 Dakar-rallissa kolmanneksi voittaen peräti kuusi erikoiskoetta. Hän johti rallia vielä 12 erikoiskokeen jälkeen, mutta menetti johtonsa kun auton jäähdytin hajosi.[7][8]
Peterhansel otti ensimmäisen Dakar-ralli voittonsa autoluokassa 2004. Hän voitti rallin aikana kaksi erikoiskoetta. Peterhanselista tuli samalla toinen kuljettaja, joka on kyennyt voittamaan moottoripyörä- ja autoluokassa. Hän rikkoi myös toisen ennätyksen ottaessaan seitsemännen Dakar-ralli voiton, jolla hän ohitti Karel Lopraisin, joka voitti kuusi Dakar-rallia kuorma-autosarjassa.[9]
Hän aloitti 2005 Dakar-rallin puolustavana mestarina ja onnistui myös uusimaan voittonsa, ottaen samalla neljä erikoiskoe voittoa. Peterhansel oli 27 minuuttia edellä ennen toiseksi tullutta tallikaveriaan Luc Alphandia.[10]
Seuraava Dakar-ralli 2006 ei tuottanut samanlaista tulosta ja Peterhansel sijoittui neljänneksi. Hän onnistui voittamaan kolme erikoiskoetta.[11]
Peterhansel onnistui voittamaan uransa kolmannen Dakar-rallin autoluokassa 2007. Hän ei voittanut rallin aikana ainuttakaan erikoiskoetta, eikä ollut kymmenen parhaan joukossa viimeisellä erikoiskokeella. Peterhansel oli lopulta seitsemän minuuttia edellä toiseksi tullutta tallikaveriaan Luc Alphandia.[12]
Dakar-ralli 2008 jouduttiin perumaan turvallisuus syistä, kun Mauritaniassa sattui ammuskeluvälikohtaus turisteja kohtaan.[13] Keski-Euroopan ralli ajettiin korvaavana rallina, jossa Peterhansel ajoi toiseksi voittaen yhden erikoiskokeen. Hän jäi rallin voittaneelle Carlos Sainzille kaksi minuuttia.
Mitsubishi ilmoitti vetäytyvänsä 2009 Dakar-rallin jälkeen, joka jäi Peterhanselin viimeiseksi ralliksi japanilaismerkillä. Ralli oli haasteellinen Peterhanselille, joka aloitti hyvin noustessaan toisella erikoiskokeella kolmanneksi ajettuaan toiseksi nopeimman ajan. Hän kuitenkin putosi kärkikolmikosta ja lopulta keskeytti seitsemännellä erikoiskokeella.[14]
Peterhansel siirtyi seuraavaksi X-raidille, joka ajatti BMW X3 CC autoja. Hän sijoittui 2010 Dakar-rallissa neljänneksi ja voitti neljä erikoiskoetta.[15] Peterhansel aloitti rallin ajamalla kolmanneksi kahden ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen ja nousi kolmannella kärkeen. Hän kuitenkin putosi viidennellä erikoiskokeella pois kärkikolmikosta. Peterhansel ajoi myös 2011 Dakar-rallissa neljänneksi. Tällä kertaa hän onnistui ajamaan yhden erkoiskoe voiton. Peterhansel kilpaili pitkään Dakarin voitosta ollen kärkikolmikossa aina seitsemänteen erikoiskokeeseen saakka, jonka jälkeen hän teki omien sanojensa mukaan ajovirheen, jolla he menettivät paljon aikaa.[16]
X-raid toi uuden auton erämaaralleihin Mini All4 Racing, jolla Peterhansel otti huhtikuussa 2011 Abu Dhabi Desert Challenge voiton ja heinäkuussa hän ajoi toiseksi Silk Way rallissa. Peterhansel rikkoi Ari Vatasen ennätyksen autoluokassa voitettuaan viidennen Dakar-rallin 2012.[4] Hän voitti rallin aikana kolme erikoiskoetta ja johti täysin rallia neljännestä erikoiskokeesta lähtien.
Peterhansel jatkoi puolustavana Dakar-rallin voittajana 2013, jolloin hän aloitti rallin jälleen vahvasti ollen toisesta erikoiskokeesta lähtien ensimmäinen jätättäen toiseksi tullutta Giniel de Villiersiä yli 39 minuuttia. Peterhansel otti jo uransa yhdennentoista Dakar-ralli voiton.[17]
Myös 2014 Dakar-ralli oli Peterhanselin ja Minin hallintaa. Tällä kertaa ralli aiheutti kritiikkiä, kun hän joutui luopumaan varmasta voitostaan tallimääräyksen vuoksi, jotta tallikaveri Nani Roma saisi uransa ensimmäisen voiton autoluokassa. Peterhansel ajoi lopulta toiseksi otettuaan neljä erikoiskoe voittoa.[18]
Peugeot teki paluun Dakar-ralliin 25 vuoden jälkeen ja palkkasi uudeksi kuljettajaksi Peterhanselin lisäksi Carlos Sainzin ja Cyril Despresin.[19] Peugeotin paluu ei ollut Paluu ei ollut heti menestys, kun Peterhansel sijoittui parhaimapana kuljettajana 11:nneksi Peugeot 2008 DKR:lla, eikä hän onnistut ottamaan ainuttakaan erikoiskoe voittoa. Peogeot katsoi Dakar-rallia enemmän testi mielessä ja valmistautuvansa seuraavan vuoden Dakariin, jossa he odottivat parempaa tulosta.[20]
Seuraava Dakar-ralli 2016 tuottikin huomattavasti parempaa tulosta, kun Peterhansel otti uransa kuudennen voiton autoluokassa ja kahdennentoista Dakar-ralli voiton yhteensä.[21] Hän onnistui voittamaan kolme erikoiskoetta ja johti rallia kuuden erikoiskokeen aikana. Peugeotilla oli hetkellisesti rallin aikana kolmois johto, kun Sébastien Loeb ja Carlos Sainz ajoivat Peterhanselin perässä rallin puolessa välissä.
Peogeot toi 2017 Dakar-ralliin uuden mallin Peugeot 3008 DKR.[22][23] Peterhansel paransi vain ennätystään voitettuaan seitsemännen kerran Dakar-rallin autoilla ja kolmannentoista kerran kaiken kaikkiaan. Hän taisteli pitkään voitosta tallikaverinsa Loebin kanssa, kunnes ohitti hänet kolmanneksi viimeisellä erikoiskokeella ajettuaan pohja-ajan. Loeb ajoi tämän jälkeen kaksi viimeistä erikoiskoetta nopeammin, kuin Peterhansel, mutta vain alle 20 sekunttia.[24]
Dakar-ralli 2018 jäi Peogeotille viimeiseksi, kun se ilmoitti vetäytyvänsä pois erämaarallista. Peterhansel aloitti rallin vahvasti nousten kärkeen kolmannella erikoiskokeella, jonka hän piti aina kuudenteen saakka. Seitsemännellä erikoiskokeella Peterhansel rikkoi autonsa vasenta takaosaa osuttuaan kiveen. Hän menetti aikaa lähes kaksi tuntia korjatessaan vikaa.[25] Sillä välin hänen tallikaveri Carlos Sainz siirtyi kärkeen ja Dakar-rallin voittoon, kun Peterhansel ajoi neljänneksi kärsittyään ongelmista aina toiseksi viimeiselle erikoiskokeelle saakka.[26][27]
Peugeotin lopetettua Dakar-ralliin osallistumisen X-raid julkisti lokakuussa 2018 palkanneen Peterhanselin lisäksi Carlos Sainzin ja Cyril Despresin tulevaa 2019 Dakar-rallia varten.[28] Peterhansel ajoi Mini John Cooper Works Buggylla 2019 Dakar-rallissa. Hän nousi rallissa kärkikolmikkoon kolmannella erikoiskokeella pysyen siellä aina seitsemänteen erikoiskokeeseen saakka. Hän joutui keskeyttämään yhdeksännellä erikoiskokeella kartturinsa David Casteran loukattua selkänsä, kun Peterhansel laskeutui hypystä liian rajusti hiekkadyyniille.[29] Hän onnistui sitä ennen voittamaan kaksi erikoiskoetta. Dakarin jälkeen Peterhansel ajoi erämaarallin maailmanmestaruudesta. Neljästä erämaarallista koostuva kausi alkoi helmikuussa Qatarissa, jonka Peterhansel jätti väliin. Hän ajoi sitä vastoin Abu Dhabissa voittoon ja sijoittui toiseksi Kazakstanin rallissa, sekä neljänneksi Marokon rallissa. Voiton myötä hän teki historiaa yhdessä kartturivaimonsa Andrea Peterhansel kanssa ollen ensimmäinen aviopari, joka on voittanut erämaarallin maailmanmestaruuden.[30]
Dakar-ralli 2020 oli pääosin Minien hallitsema, kun kärkikolmissa ajoivat vain X-raidin autot, sekä satunnaisesti Nasser Al-Attiyah Toyotalla. Peterhansel voitti neljä erikoiskoetta ja oli rallin neljännestä erikoiskokeesta lähtien kolmas läpi rallin. Hänen tallikaveri Carlos Sainz onnistui viemään Dakar-rallin voiton lähes kymmenen minuutin erolla.[31] Lokakuussa Peterhansel ajoi poikkeuksellisesti Mini John Cooper Works Rally autolla Andalucian rallissa neljänneksi. Hän kärsi rengasongelmia kahdella ensimmäisellä erikoiskokeella. Talli kokeili samalla myös uutta elektronista nuottivihkoa tulevaa Dakar-rallia varten.[32] Rallin jälkeen X-raid ilmoitti tehneensä jatkosopimuksen Peterhanselin kanssa seuraavaan Dakar-ralliin 2021.[33]
Peterhansel siirtyi toukokuussa 2021 Audille, joka ilmoitti marraskuussa 2020 osallistuvansa ensimmäistä kertaa Dakar-ralliin sähköautolla. Testien jälkeen hänen oli tarkoitus osallistua yhdessä Carlos Sainzin ja Mattias Ekströmin kanssa 2022 Dakar-ralliin.[34]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
