Skepsis ry on vuonna 1987 perustettu suomalainen tieteellinen yhdistys ja skeptikkojärjestö. Yhdistyksen tarkoitus on edistää kriittistä ajattelua sekä tieteeseen ja järkeen perustuvaa käsitystä maailmasta. Yhdistyksen mukaan kiisteltyjä tai erityisen poikkeuksellisia väitteitä tulisi tarkastella tieteen keinoin. Yhdistys myös ylläpitää tällaisesta toiminnasta kiinnostuneiden ihmisten verkostoa, järjestää kokouksia ja keskustelu- ja luentotilaisuuksia sekä harjoittaa tiedotus- ja valistustoimintaa.[1]
Yhdistys on poliittisesti, aatteellisesti sekä uskonnollisesti sitoutumaton.
Pikafaktoja Aiheesta muualla ...
Sulje
Yhdistys julkaisee neljästi vuodessa ilmestyvää Skeptikko-lehteä, joka on saanut vuosittain opetus- ja kulttuuriministeriön jakamaa kulttuurilehtiavustusta, sekä myöntää vuosittaista Huuhaa-palkintoa ansioituneelle huuhaan edistäjätaholle. Skepsis on julkaissut myös paranormaaleja ilmiöitä ja valetieteellisiä väitteitä käsitteleviä kirjoja. Yhdistys järjestää kuukausittain yleisölle avoimia luentoja ja keskustelutilaisuuksia. Skepsis on omalla osastollaan useana vuotena osallistunut jokasyksyisiin rajatietoon keskittyviin Hengen ja Tiedon messuihin.
Alusta alkaen yhdistyksen toiminta on painottunut käytännön tutkimuksen sijaan pseudotieteiden haastamiseen. Skepsis on luvannut 20 000 euron[2] palkinnon sille, joka tuottaa paranormaalin ilmiön Skepsiksen järjestämissä testioloissa. Toistaiseksi kukaan ei ole onnistunut saamaan palkintoa, vaikka useita yrityksiä on ollut aina kaivonkatsonnasta kahvinpurujen liikutteluun ajatuksen voimalla.[3] Vuodesta 1996 tarjolla on ollut samansuuruinen humanoidistipendi, jonka saa humanoidi, joka noutaa sen itse ja suostuu samalla antamaan DNA-näytteen tai vastaavan todisteen siitä, että on avaruusolento.
Skepsiksen nykyinen jäsenmäärä on noin 1 900 ja puheenjohtajana toimii Otto Mäkelä.
Skeptikko-lehden lisäksi yhdistys on julkaissut yhdessä Tähtitieteellinen yhdistys Ursan kanssa neljä kirjaa: Paholaisen asianajaja, Paholaisen asianajajan paluu, Ihmeellinen maailma ja Voiko se olla totta?
Paholaisen asianajaja -kirja sisältää kymmenen artikkelia, joista seitsemän perustuu yhdistyksen talvella 1987–1988 järjestämiin asiantuntijaesitelmiin (mm. Matti Häyry, S. Albert Kivinen ja Raimo Tuomela). Niitä täydentävät Carl Saganin käännösartikkeli sekä Ilkka Tuomen ja Matti Virtasen käännösartikkelit. Kirjan artikkelit ovat nykyään saatavilla Skepsiksen verkkosivuilla.
Paholaisen asianajajan paluu sisältää 17 artikkelia, ja sen kirjoittajia ovat mm. Nils Mustelin, Kari Enqvist, Timo Kaitaro, Veijo Saano ja Hannu Karttunen.
Ihmeellinen maailma on artikkelisanakirja skeptismin piiriä sivuavista hakusanoista. Teos on saatavilla myös Skepsiksen verkkosivuilla.
Voiko se olla totta? sisältää 12 artikkelia ja sen kirjoittajia ovat mm. Tiina Raevaara, Kari Enqvist, Arno Kotro ja Hannu Lauerma.
Huuhaa-palkinto on Skepsis ry:n Suomessa vuosittain myöntämä palkinto. Palkinto myönnetään taholle, jonka Skepsis katsoo kunnostautuneen näennäistieteen aseman vakiinnuttamisessa.
Palkinnon saajat
- 1989 WSOY
- Pseudotieteen ja humpuukin pitkällisestä ja ansiokkaasta levittämisestä Suomessa.[4]
- 1990 Vantaan työväenopisto
- 1991 Helsingin Dianetiikkakeskus ja muut Suomessa toimivat skientologijärjestöt
- Tieteen kaapuun verhoutuvan skientologian ja dianetiikan dogmeihin perustuvien tekstien ja kurssien markkinoinnista harhaanjohtavin keinoin.[4]
- 1992 ei annettu
- 1993 Oulun tiedekeskus Tietomaa
- Yksipuolisen ja näennäiskriittisen UFO-näyttelyn pystyttämisestä ja harhaanjohtavasta markkinoinnista.[4]
- 1994 Yleisradion televisio-ohjelmat
- Epätieteellisten väitteiden kritiikittömästä esittämisestä asiaohjelmissa.[4]
- 1995 Yleisradion FST:n Tulisielu-ohjelmasarja: sarjan tekijät, tuottaja ja vastaava ohjelmatoimittaja
- Kriittistä tiedettä kaihtavasta journalismista ja poikkeuksellisesta rohkeudesta nostaa mystiikka tieteen edelle.[4]
- 1996 Kirjayhtymä
- Anja Rautajoen Terapeuttinen kosketus -kirjan julkaisemisesta Studia-kirjasarjassa.[4]
- 1997 Yhteisesti kaikille niille uskomuslääkinnän tahoille, jotka hoitoja antaessaan tekevät asiakkaistaan tautidiagnooseja olematta kuitenkaan laillistettuja lääkäreitä tai hammaslääkäreitä.[4]
- 1998 Kunnonsuomalainen-liitteelle, joka julkaistaan osana Jyväskylässä ilmestyvää sanomalehti Keskisuomalaista.[4]
- Jatkuvasta valetieteellisten väitteiden ja tutkittujen tosiasioiden sekä tietoa tarjoavan journalismin ja tekstimainonnan välisten rajojen hämärtämisestä. [4]
- 1999 ei annettu
- 2000 Akuutti-televisio-ohjelmaa tekevälle työryhmälle
- Uskomuslääkintää koskevan tiedon yksipuolisesta ja kritiikittömästä tarjoamisesta.[4]
- 2001 Allakka-liitteelle, jota julkaistiin osana Tampereella ilmestyvää sanomalehti Aamulehteä
- Kritiikittömien uskomuslääkintää käsittelevien artikkelien johdosta.[4]
- 2002 Lääkäreille, jotka käyttävät uskomuslääkinnän menetelmiä
- Koska uskomuslääkinnän menetelmiä ei ole tieteellisesti todennettu, voidaan niiden käyttöä sairauksien hoidossa ja diagnosoinnissa pitää hyvin vastuuttomana.[4]
- 2003 Minä olen -lehdelle ja etenkin sen verkkokaupalle
- Uskomattomasta innovatiivisuudesta, kekseliäisyydestä ja tarmosta tuoda markkinoille mitä ihmeellisimpiä ja tarpeettomimpia tuotteita, joiden toimivuutta ei ole tieteellisesti todennettu.[4]
- 2004 Teknillisen korkeakoulun bioprosessitekniikan laboratoriolle
- 2005 Varsinais-Suomen Kansanopistolle ja Räisälän kansanopistolle
- Pseudotieteellisen ja tieteen vastaisen aineiston sisällyttämisestä opetukseensa.[4]
- 2006 Palkinto myönnettiin kaikille niille, ”jotka apteekeissa, apteekkialan järjestöissä ja järjestöjen tiedotusvälineissä edistävät homeopaattisten valmisteiden myyntiä ja tarjoavat niitä varteenotettavaksi vaihtoehdoksi tutkimukseen perustuville lääkkeille”.
- ”Homeopaattisten valmisteiden vaikuttavuutta ei jatkuvasta tutkimustyöstä huolimatta ole kyetty toistettavasti osoittamaan. Homeopaattinen taustateoria ei ole yhteensopiva nykyisen fysiikan, kemian, biologian tai lääketieteen kanssa.”[4]
- 2007 Suomen Kinesiologiayhdistys ry:lle
- 2008 Kustannus Oy Uusi Tielle
- Näennäistieteen levittämisestä julkaisemalla Tapio Puolimatkan kirjat Usko, tiede ja Raamattu ja Usko, tiede ja evoluutio.[4]
- 2009 Rokotusinfo ry:lle
- 2010 Power Balance -rannekkeen maahantuojalle ja myyjille[4]
- 2011 Tavarataloketju J. Kärkkäiselle ansiokkaasti valtavirrasta poikkeavan Magneettimedia-lehden kustantamisesta.[4]
- 2012 Valkee Oy:lle heikosti tutkitun terveystuotteen kirkasvalokuulokkeen ansiokkaasta markkinoinnista.[4]
- 2013 GMO-vapaa Suomi -kansalaiskampanjalle, joka vastustaa geneettisesti muunneltuja viljely- ja rehukasveja. Kampanjan takana ovat muun muassa Kansalaisten Bioturvayhdistys ry, Luomuliitto ja Maan ystävät.
- Palkinto myönnettiin tieteellisen tiedon vääristelyn ja pelotteluun perustuvan keskustelutavan vuoksi. Skepsiksen mukaan kampanja levittää harhaanjohtavia väitteitä, jotka tiedeyhteisö on kumonnut sekä jättää huomioimatta kampanjan tarkoitusperiin soveltumattomia tutkimustuloksia.[4][5][6]
- 2014 Suomen Terveysjärjestö ry
- ”Asiantuntijaksi tekeytymisestä ja terveysaiheisen keskustelun hämärtämisestä.”[4]
- 2015 MTV:lle ja Nelonen Medialle sekä tuotantoyhtiö Londurille Astral-TV ja Ennustaja-TV -ohjelmista
- ”Taikauskon ylläpitämisestä ja ihmisten epävarmuuden hyväksikäytöstä.”[4]
- 2016 Keski-Pohjanmaan kansanopistolle
- "Humpuukikurssien järjestämisestä."[4][7]
- 2017 Suomen Energiahoitajat Oy:lle
- 2018 Otavan tietokirjojen kustannusyksikölle
- "Harhaanjohtavan ja pseudotieteellisen sisällön julkaisemisesta tietokirjoina." Perusteluissa viitattiin Otavan kustantamaan erikoislääkäri Antti Heikkilän kirjaan Lääkkeetön elämä ja uusintapainoksena julkaistuun homeopaatti Ritva Lauraéusin kirjaan Homeopatiaa koko perheelle.[9]
- 2019 Sähköä ilmassa -verkkosivustolle ja sen verkkokaupalle
- Matkapuhelimien ja niiden tukiasemien aiheuttamaksi väitettyjen harhaanjohtavien terveysväittämien esittämisestä ja näiden väittämien pohjalta kalliiden tuotteiden myymisestä. "Esimerkiksi viiden litran purkki ”säteilyltä suojaavaa maalia” maksaa sivustolla 270 euroa, ja puuvillakangas maksaa yli sata euroa metriltä."[4]
- 2020 BEMER Finland
- ”erittäin kalliiden pseudotieteellisten tuotteiden myynnistä”[4]
- 2021 ei annettu
- 2022 Aavedata-ryhmälle
- "pseudotieteellisten tutkimusmenetelmien popularisoimisesta"[4]
Vastapainoksi Huuhaa-palkinnolle perustettiin vuonna 1995 Sokrates-palkinto, joka voidaan antaa tunnustuksena Skepsiksen toimenkuvaan kuuluvien asioiden ja sokraattisen järkiperäisen ajattelun edistämisestä.
Palkinnon saajat
- 1995 Lehtori Sini Hirsikangas-Huttunen (Karjaan lukio)
- Monivuotisesta tuloksellisesta työstä nuorisokasvatuksen parissa.[10]
- 1996 Tähtitieteellinen yhdistys Ursa
- 75 vuotta jatkuneesta tieteen popularisoinnista ja harrastustoiminnan edistämisestä.[10]
- 1997 Radiomafia
- Rationaalista ajattelua herättävästä ohjelmapolitiikasta.[10]
- 1998 Toimittaja Kimmo Pietiläinen
- Ansiokkaasta työstään suomentajana ja kirjankustantajana tieteellisen maailmankuvan levittämisessä.[10]
- 1999 Yliopisto-lehti
- Poikkeuksellisen ansiokkaan tieteestä tiedottamisen johdosta.[10]
- 2000 —
- 2001 Luku-Suomi-hanke
- Koululaisten luku- ja kirjoitustaidon edistämiseen pyrkivästä toiminnasta.[10]
- 2002 —
- 2003 Tiedekeskus Heureka
- Poikkeuksellisen ansiokkaasta tieteellisen tiedon ja maailmankuvan levittämisestä yleiseen tietoisuuteen.[10]
- 2004 Helsingin Sanomain Tiede- ja luonto -sivujen toimitus
- Tasapainoisesta ja asiallisesta tiedeuutisoinnista.[10]
- 2005 Suomen Mielenterveysseura
- Tiedotus- ja valistustyöstä sekä uskomushoitoihin kohdistamastaan kritiikistä.[10]
- 2006 Jan Rydman
- "Jan Rydman on omissa kirjoituksissaan usein arvostellut tieteen nimissä esitettyjä pseudotieteellisiä käsityksiä ja puolustanut rationaalista ajattelua."[10]
- 2007 Dosentti Marjaana Lindemanille ja hänen tutkimusryhmälleen
- Perusteluna kriittisen ajattelun leviämisen edistäminen.[10]
- 2008 Toimittaja Kirsi Virtanen
- Rationaalisen ajattelun edistämisestä radio-ohjelmissaan.[10]
- 2009 Akatemiaprofessori Kari Enqvist
- Ansiokkaasta tieteellisen tiedon popularisoinnista ja tieteellisen maailmankuvan yleiseen tietoisuuteen leviämisen edistämisestä.[10]
- 2010 Esko Valtaoja
- Ansiokkaasta tieteellisen maailmankuvan levittämisestä.[10]
- 2011 Ylen Galaxi-ohjelma
- Aivokeskus-osion esittämisestä.[10]
- 2012 —
- 2013 Helsingin yliopiston tiedeviestinnän opintokokonaisuudelle
- Sellaisen koulutuksen järjestämisestä, joka kaventaa tutkimuksen ja muun yhteiskunnan välistä rajaa ja sen varmistamisesta, että tutkijat osaavat viestiä tieteestä ja sen tuloksista kansantajuisesti.[10]
- 2014 Luonnontieteellinen museo
- 2015 Tiede-lehti
- ”Tiede-lehti on ilmestynyt nyt 35 vuotta, mikä on muuttuvassa mediamaailmassa kunnioitettava saavutus.”[10]
- 2016 Dosentti Minna Huotilainen
- ”Aivotutkimuksen tulosten aktiivisesta esittelemisestä julkisuudessa ja tieteen äänen tuomisesta sosiaaliseen mediaan.”[10]
- 2017 Suomen kirjastoseuralle ja siten kaikille suomalaisille kirjastoille
- 2018 Dosentti Jussi Tammisola
- 2019 Professori Marina Heinonen[10]
- 2020 Professori Juhani Knuuti
- ”Ansiokkaasta tiedeviestinnästään ja rohkeudestaan esiintyä julkisuudessa omalla persoonallaan.”[10]
7. huhtikuuta 2004 perustetun Nils Mustelinin Rahaston tarkoituksena on antaa taloudellista tukea Skepsiksen toimialaan liittyvään tieteelliseen työhön ja julkaisutoimintaan. Rahasto on perustettu kenties tunnetuimman suomalaisen skeptikon Nils Mustelinin muistoa kunnioittamaan.
Kun Skepsis perustamisensa jälkeen pyrki Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäseneksi, pääsy evättiin, koska yhdistyksellä ei ollut tieteellistä neuvottelukuntaa. Tämän vuoksi seuraavaan hakemukseen nimettiin neuvottelukunta, jossa oli mukana muun muassa yliopistojen rehtoreita. Neuvottelukunnassa oli alun perin mukana myös kaksi teologia. Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Ilpo V. Salmi on todennut, että nykyisin tätä ”ongelmaa” ei enää ole.[12]
Uskonto on ollut Skepsikselle vaikea kysymys. ”Koska joudumme jatkuvasti ottamaan kantaa erilaisiin uskomuksiin, niin miksi emme ottaisi kantaa kaikkein suurimpaan uskomukseen – uskontoon?” Vapaa-ajattelijain liiton Jussi K. Niemelä on sanonut: ”Skepsiksen pitäisi edelleen tarkastella kriittisesti paitsi paranormaaleja ilmiöitä, uskomushoitoja ja akateemista huuhaata niin myös uskontoja, sikäli kun niiden väittämät tulevat tieteen alueelle tai ovat ristiriidassa parhaan saatavilla olevan luonnontieteellisen tiedon kanssa.”[12]
- S. Albert Kivinen 1987–1989
- Nils Mustelin 1989–1992
- Lauri Gröhn 1993
- Veli Toukomies 1994
- Ilpo V. Salmi 1995–1998
- Jukka Häkkinen 1999–2003
- Matias Aunola 2004–2007
- Pertti Laine 2008–2012
- Otto Mäkelä 2013–2019
- Denis Galkin 2020–2021
- Otto Mäkelä 2022–2023
- Ville Aarnikko 2024–
Järvinen, Risto K. (toim. Tiina Raevaara): ”Kaivonkatsojia ja psyykikoita – Skepsiksen haaste sen kuin porskuttaa”, Voiko se olla totta? s. 207-222. Skepsis ry, 2017.
- Häyry, Heta & Karttunen, Hannu & Virtanen, Matti (toim.): Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle. (Ursan julkaisuja 38) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1989. ISBN 951-9269-48-7 Teoksen verkkoversio.
- Lindeman-Viitasalo, Marjaana (toim.): Toden näköiset harhat. Helsinki: Duodecim, 1995. ISBN 951-8917-70-1
- Selin, Risto, Marketta Ollikainen & Ilpo V. Salmi (toim.): Paholaisen asianajajan paluu: Opaskirja skeptikolle. (Ursan julkaisuja 63) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 1997. ISBN 951-9269-88-6
- Selin, Risto: Ihmeellinen maailma: Skeptikon tietosanakirja. (Ursan julkaisuja 81) Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2001. ISBN 952-5329-19-4 Teoksen verkkoversio.
- Raevaara, Tiina (toim.): Voiko se olla totta?. Helsinki: Tähtitieteellinen yhdistys Ursa, 2017. ISBN 978-952-5985-47-4