Soinnillinen velaarinen frikatiivi
konsonanttiäänne From Wikipedia, the free encyclopedia
Soinnillinen velaarinen frikatiivi eli soinnillinen velaarifrikatiivi eli soinnillinen velaarispirantti on konsonanttiäänne.[1] Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa sen merkkinä on ɣ, joka on muunnelma kreikkalaisen kirjaimiston gammasta. Uralilaisessa foneettisessa aakkostossa äänteen merkkinä on kreikkalainen pienaakkonen gamma, γ.
Soinnillinen velaarinen frikatiivi äännetään suun takaosassa. Kielen takaosaa nostetaan kitapurjetta kohti siten, että syntyy kapeikko, jonka kautta kulkeva ilmavirta aiheuttaa hankaushälyä. Äänihuulet värähtelevät äänteen tuottamisen aikana. Soinnillinen velaarinen frikatiivi ääntyy samoin kuin suomen kielen vierassanojen soinnillinen velaarinen klusiili [g] paitsi, että kieli ei pysäytä ilmavirtausta, vaan ilma pääsee purkautumaan vapaasti ulos äänteen tuottamisen ajan.
- Katso myös: Suomen vanhat spirantit: ɣ
Soinnillinen velaarinen frikatiivi esiintyy useissa eri kielissä. Nykyään äänne esiintyy muiden muassa arabiassa, azerissa, gaelissa, iirissä, kreikassa, marissa, navajossa ja persiassa.
Nykysuomesta ɣ on kadonnut, mutta vielä 1500-luvulla se esiintyi ainakin osassa murteita. Mikael Agricolalla on äänteen merkkinä gh tai g, joita hän käyttää muun muassa Abckirian sanoissa "warghasta" [vɑrɣɑstɑ] ’varasta’, "roghalle" [ro:ɣɑlle] ’ruoalle’ ja "wlgos" [ulɣos] ’ulos’.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
