juutalainen sotilasjohtaja From Wikipedia, the free encyclopedia
Simon bar Kokhba (hepr. שמעון בר כוכבא) (k. 135) oli juutalaisten johtaja vuonna 132 alkaneessa toisessa juutalaissodassa eli Bar Kokhban kapinassa roomalaisia vastaan.[1] Hän perusti lyhytaikaiseksi jääneen itsenäisen juutalaisvaltion, jota hän johti kolme vuotta käyttäen arvonimeä nasi. Roomalaiset kukistivat hänen valtakuntansa vuonna 135 kaksi ja puoli vuotta kestäneen sodan jälkeen.[2]
Murraban luolasta vuonna 1952 löydetyt, Simonin itse kirjoittamat kirjeet osoittavat hänen alkuperäisen nimensä olleen Simeon bar Koseba[3] (hepr. שמעון בר כוסבה), Bar Koseva (hepr. בר כוסבא) tai Ben Koseva (hepr. בן כוסבא.[4] Tämä viittaa siihen, että joko hänen isänsä tai syntymäpaikkansa nimi oli Kosevah.[5] [6]
Juutalainen oppinut rabbi Akiba julisti Simonin Messiaaksi[7] ja antoi tälle lisänimen Bar Kokhba, joka merkitsee aramean kielellä "Tähden poikaa." Nimi viittasi "tähtiprofetian" nimellä tunnettuun Neljännen Mooseksen kirjan katkelmaan:
»Tähti nousee Jaakobista,
ja valtikka kohtaa Israelista.
Se ruhjoo Moabilta ohimot,
päälaen kaikilta Seetin pojilta.[8]»
Nimeä Bar Kokhba ei mainita Talmudissa, mutta kylläkin myöhemmässä kristillisessä kirjallisuudessa.[9] Myöhemmät juutalaiset rabbiiniset kirjailijat eivät olleet rabbi Akiban kanssa samaa mieltä Simon bar Koseban messiaanisuudesta. Jo Akiban oppilas, Yose ben Halaphta, käyttikin Eder Olam -teoksessaan hänestä nimitystä "bar Koziba" (hepr. בר כוזיבא), joka tarkoittaa "valheen poikaa".[10] Viimeistään siihen aikaan kun Talmudit koottiin, rabbiininen oppineisto oli päätynyt Simon Bar Kosebasta samaan arvioon kuin Yose ben Halaphta, ja Talmudissa hänestä käytetäänkin aina nimitystä "Simon bar Koziba" (hepr. בר כוזיבא) tai Bar Kozevah (hepr. בר כוזבה).
Ensimmäisessä juutalaissodassa vuosina 66–73 roomalaiset olivat saaneet aikaan laajaa hävitystä. Jerusalem ja sen temppeli olivat tuhoutuneet, miljoona juutalaista saanut surmansa ja monet paenneet maasta, mutta Palestiinan maaseudulla asui yhä suuri joukko juutalaisia.[11] Myöhemminkin monet Rooman keisarien määräykset herättivät juutalaisten keskuudessa kapinamielialaa, ja kun keisari Hadrianus lopulta kielsi ympärileikkauksen, juutalaiset nousivatkin uudestaan kapinaan.[12] Eusebiuksen Chronicon -teoksen mukaan, joka on säilynyt Hieronymuksen muokkaamassa muodossa, kapina puhkesi Hadrianuksen hallitsijakauden 16. vuotena, joka vastasi 227. olympiadin neljättä vuotta.[13] Roomalaisten nimittämänä Juudean kuvernöörinä toimi tuolloin Timeus Rufus, josta juutalaiset käyttivät nimitystä "Tyrannus Rufus".[14] Hadrianus lähetti armeijan kukistamaan kapinan. Bar Kokhba, joka johti vastarintaa, rankaisi jokaista juutalaista, joka kieltäytyi liittymästä hänen joukkoihinsa.[13][15] Kaksi ja puoli vuotta myöhemmin sota päättyi. Tällöin keisari Hadrianus kielsi juutalaisilta pääsyn Jerusalemiin, jonka paikalle rakennettiin roomalainen kaupunki Aelia Capitolina.[16]
Juutalaisten toinen kapina puhkesi 60 vuotta ensimmäisen kapinan kukistamisen jälkeen, ja sen aikana perustettiin kolme vuotta kestänyt itsenäinen valtio. Monet juutalaiset uskoivat kauan kaivatun messiaanisen ajan vihdoin koittaneen. Innostus oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä lyhyen menestyksellisen kauden jälkeen Rooman legioonat kukistivat kapinat.
Kapinan alkuvaiheessa roomalaiset kärsivät pahoja takaiskuja, kun juutalaiset yhdistivät voimansa, toisin kuin ensimmäisessä juutalaissodassa, jonka aikana Flaviuksen Josephuksen mukaan kolme erillistä juutalaista armeijaa olivat taistelleet keskenäänkin Temppelivuoresta kolmen viikon ajan sen jälkeen, kun roomalaiset olivat murtaneet Jerusalemin muurit ja tunkeutuivat taistellen kaupungin keskustaan. Jäätyään toisen juutalaissodan alkuvaiheessa alakynteen roomalaiset noudattivat poltetun maan taktiikkaa saadakseen vähitellen nujerretuksi juutalaisten taistelutahdon.
Sodan loppuvaiheessa, kun Jerusalem oli jo raunioina, Bar Kokhba pakeni Beet-Teerin linnoitukseen ja johti sotatoimia sieltä käsin.[17] Sen roomalaiset saivat valloitetuksi vasta, kun sota oli jatkanut kolme ja puoli vuotta, ja silloin he surmasivat kaikki sen puolustajat lukuun ottamatta yhtä nuorukaista, Simeon ben Gamielia.[18] Rabbi Johanan kertoi verilöylystä myöhemmin seuraavasti:[19] "Kolmensadan lapsen aivot löydettiin yhden kiven päältä, minkä lisäksi Beet-Teeristä löydettiin kolmesataa koria täynnä tefillinien jäännöksiä, joita kuhunkin koriin mahtuu kolme mittaa" (noin 28 litraa). Simon Gamlielin mukaan Beet-Teerissä oli viisisataa koulua, joista pienimmässäkin oli kolmesataa oppilasta. Heillä oli tapana sanoa: "Jos vihollinen joskus tulee luoksemme, seivästämme heidät näillä metallisella tangolla [joita käytettiin kirjainten osoittamiseen pyhistä teksteistä]". Cassius Dion mukaan sotatoimissa surmattiin kaikkiaan 580 000 juutalaista, 50 linnoitettua kaupunkia ja 985 kylää hävitettiin maan tasalle, kun taas niitä, jotka tuhoutuivat nälänhädän, sairauksien tai tulipalojen vuoksi, ei voitu laskeakaan.[20] Mutta roomalaisetkin olivat kärsineet sodassa niin suuria menetyksiä, että keisari Hadrianus päätti jättää senaatille lähettämästään tiedonannosta pois sellaisiin tavallisesti kuuluneet sanat: "Jos te ja lapsemme voitte hyvin, kaikki on hyvin. Minä ja sotaväki voimme hyvin."[21]
Sodan jälkeen Hadrianus yhdisti aikaisemmat Juudean, Galilean ja Samarian hallintoalueet uudeksi provinssiksi nimeltä Syria Palaestina, mitä on yleisesti pidetty merkkinä, että hän yritti lopullisesti katkaista juutalaisten yhteydet maahan.[22]
Viime vuosikymmeninä kapinasta on saatu uutta tietoa, kun Kirjeiden luolasta läheltä Kuolluttamerta on löydetty kirjekokoelmia, joista osa mahdollisesti on Bar Kokhban itse kirjoittamia.[23][24] Kirjeet ovat nykyisin nähtävissä Israelin museossa.[25]
Rabbiinisessa kirjallisuudessa Simon bar Kokhba kuvataan käyttäytymiseltään jossain määrin mielipuoliseksi ja äkkipikaiseksi. Talmudissa[26][19] sanotaan, että hän toimi noin 200 000 juutalaisen kapinallisen johtajana, mutta että hän vaati nuoria alokkaita todistamaan rohkeutensa leikkaamalla pois yhden sormistaan. Israelin oppineet valittivat hänelle, miksi hän rasitti kansaa sellaisilla silpomisilla. Joka kerta mennessään taisteluun hänen kerrotaan sanoneen: "Oi maailmankaikkeuden herra, Sinun ei tarvitse millään tavoin auttaa meitä [vihollisiamme vastaan], mutta älä myöskään aseta meille esteitä!" [26] Hänen sanotaan myös tappaneen enonsa, rabbi Eleasar Modinalaisen syytettyään tätä sotasalaisuuksien paljastamisesta vihollisille.[27] Bar Kokhba oli armoton johtaja, joka rankaisi jokaista juutalaista, joka ei astunut hänen sotaväkeensä. Eusebiuksen mukaan hän rankaisi varsinkin kristittyjä kiduttamalla heitä kuoliaaksi eri tavoin, koska he kieltäytyivät taistelemasta roomalaisia vastaan.[13]
Bar Kokhba on 1800-luvun lopulta lähtien ollut useiden näytelmien, oopperoiden ja romaanien aiheena.[28] Sellaisia ovat esimerkiksi:
Aihetta käsittelevän oopperan on säveltänyt myös venäjänjuutalainen emigranttisäveltäjä Yaacov Bilansky Levanon Palestiinassa 1920-luvulta.
John Zornin johtama yhtye Masada Chamber Ensemble on julkaissut Bar Kokhba -nimisen albumin, jonka kannessa on valokuva Bar Kokhban kirjeestä Yeshualle, Galgolan pojalle.
Legendan mukaan eräs Bar Kokhban roomalaisten keskuuteen lähettämä tiedustelija palasi hänen luokseen vakavasti pahoinpideltynä: häneltä oli kieli leikattu irti ja molemmat kädet katkaistu. Koska hän ei voinut puhua eikä kirjoittaa, hän ei voinut kertoa, mitä oli saanut selville. Niinpä Bar Kokhba päätti esittää hänelle yksinkertaisia kysymyksiä, joihin hän saattoi vastata nyökkäämällä tai pudistamalla päätään, ja tällä tavoin pystyikin saamaan tietoa.
Unkarissa tämän legendan mukaan on saanut nimensä "Bar Kokhba -seuraleikki". Siinä toinen kahdesta osallistujasta valitsee jonkin sanan tai kohteen, joka toisen on pystyttävä päätelemään esittämällä kysymyksiä, joihin vastataan vain "kyllä" tai "ei". Arvaaja kysyy yleensä ensin, onko kyseessä elävä olento, ja jos ei ole, onko se esine, ja ellei ole sellainenkaan, kyseessä on ilmeisesti jokin abstakti käsite.[29]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.