Moab (hepr. מוֹאָב, Moʾav, Môʾāḇ; kreik. Μωάβ; arab. مؤاب; assyriaksi Mu'aba, Ma'ba, Ma'ab; egyp. Mu'ab) on historiallinen nimi nykypäivän Jordanian vuoristoiselle alueelle Kuolleenmeren rannalla. Antiikin aikoihin se oli moabilaisten koti, kansan, joka oli usein riidoissa israelilaisten naapureidensa kanssa.
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kömpelöä kieltä |
 |
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Yksi lähde (Raamattu) |
Moabilaisten olemassaolosta on useita arkeologisia todisteita, joista merkittävin on Meshan steela, johon on kaiverrettu kertomus moabilaisten voitosta Israelin kuningas Omrin[1] poikaa vastaan. Heidän pääkaupunkinsa oli Dibon, joka sijaitsi nykyisen Dhibanin kylän lähistöllä.
Nimen Moab alkuperä on epäselvä. Varhaisin selvennys on löytynyt Septuagintasta, joka selittää nimen viitaten moabilaisten juutalaiseen alkuperään kutsuen sitä: ἐκ τοῦ πατρός μου, joka tarkoittaa "isän siementä". Rabbi Rashi selitti sanan juontuvan sanasta Moav, joka tarkoittaa "isästä", sillä "av" tarkoittaa hepreaksi isää. Rashin mukaan siksi Jumala ei käskenyt juutalaisten tuhota moabilaisia, vaikka monet muut kansat Kanaaninmaasta kylläkin.
Fritz Hommelin, saksalaisen orientalistin mielestä Moab tulee sanasta Immo-ab = "hänen äitinsä on hänen isänsä".
Moab sijaitsi tasangolla vajaan kilometrin korkeudessa Välimeren pinnasta, noin 1,3 km Kuolleenmeren pinnasta. Sitä rajasi lännessä Kuollutmeri ja Jordanin eteläinen osa. Idässä Amon sekä Arabian autiomaa, josta erkani pieniä mäkiä. Etelässä rajana oli Edom. Pohjoisraja vaihteli, mutta suurin piirtein se noudatteli linjaa Kuolleenmeren pohjoisosissa. Hesekielin kirjassa 25:9 kaupungit, Bet-Jesimotin (pohjoisessa), Baal-Meonin (idässä) ja Kirjataimin (etelässä), hävitetään ja Moabin rajat asetetaan niihin paikkoihin.
Moabin tärkeimmät joet on mainittu Raamatussa. Ne ovat Amon, Dimon (tai Dibon) ja Nimrim. Alueella on kalkkikivi-kukkuloita, jotka ovat miltei puuttomia, mutta hyvin viljaisia. Keväällä ne kasvoivat ruohoa, ja siihen viljeltiin viljaa. Pohjoisessa on useita pitkiä ja syviä laaksoja, ja siellä oleva Nebonvuori on kuuluisa Mooseksen kuolinpaikkana.[2]
Sademäärä on kelvollinen, ja ilmasto (lukuun ottamatta kuumaa kesää) on viileämpi kuin Jordan-joen länsipuolella. Talvella ja keväällä alueella sataa lunta. Tasangolla on lukuisia menhirejä, kiviympyröitä ja dolmeneita, sekä monia Rooman ja Bysantin aikaisia vanhoja rauniokyliä. Nykyisin alueella asuu pääosin beduiineja.
Moabin alue jakautui kolmeen itsenäiseen osaan, ennen kuin amorilaiset valloittivat sen. Etelässä sijaitsi Arnonin kantoni (kutsuttiin "Moabin pelloiksi").[3] Avoimemmassa maastossa Arnonin pohjoispuolella, Jerikoa vastapäätä, Gileadin kukkuloilla oli "Moabin maaksi" nimetty alue,[4] ja kolmannelle, merenpinnan alapuolella olevalla alueelle, joka sijaitsi Jordanin laaksossa,[5] ei ole löydetty nimeä.
Alkuperä
Moabilaiset olivat todennäköisesti paimentolaisia Jordanian ylängöiltä. Egyptiläiset kuvailivat heitä rosvoiksi, ja heidän katsottiin kuuluvan habirutilaisiin. Heitä yleistettiin myös kutsumalla Shasuksi ja Shutuksi. Kaikki nämä tarkoittavat Levantin alueen paimentolaiskansoja. Faarao Ramesses IIn rakennuttamissa patsaissa Luxorissa on kirjoitettuna niiden maiden nimet, jotka Egypti oli valloittanut. Mu'ab on kirjoitettuna sinne muiden valtioden sekaan. Moabin pääkaupunki oli tuolloin ollut Kir-Hareshet (nykyään Kerak).
Moabilaisten ja israelilaisten välit
Moabilaiset olivat sukua israelilaisille. Moabilaisten kantaisänä oli israelilainen Terah.
Moabilaisilla oli sukulaisuhdetta Israeliin myös Jaakobin esikoisen Ruubenin kautta. Ruubenin heimo asettui asumaan Moabin alueelle. Valitettevasti se myös tarkoitti, että Ruubenin jälkeläiset enimmäkseen kuolivat kun Daavid kävi sotaa moabilaisia vastaan. Siksi Ruuben jälkeläisistä on sanottu: "Eläköön Ruuben, älköön hänen sukunsa kuolko, vaikka vähäinen on hänen miestensä määrä." (5. Moos 33:6)
Moabilaiset olivat ystävällisiä Egyptiä kohtaan, sillä heillä oli lähemmät sukulaissuhteet egyptiläisiin Joosefin kautta. Moabin suurin alttari oli nimeltään Beth-baal-me'on, joka tarkoittaa "Onin jumalan talo/alttari". Onin pääalttari oli Heliopoliissa Egyptissä, ja Joosef nai yhden Onin ylipapin tyttäristä. Mesha, Moabin kuningas rakensi tekoaltaan Beth-baal-me'Onin lähelle. (2. Kun. 3) Meshan kivessä (löydetty 1868 Dibonista) on kirjoitettu, että kuningas Mesha "tuhosi ylin sadan kaupungin alueen ja rakensi Medeban ja Beth-diblathen ja Beth-baal-me'Onin, ja hän pystytti sinne... maan/maasta". Kivi on vaurioitunut tästä kohdasta, joten emme tiedä, mitä kuningas pystytti, mutta todennäköisesti kyseessä on ollu jumalankuva, Ashtar-Chemosh.
Moabilaiset ottivat vastaan egyptiläisten suojelun, eli Egypti rakensi linnoitusten ketjun, jonka avulla Egypti pystyi pitämään Siinain hallussaan. Yksi näistä linakkeista oli Ir-Moab Arnon-joen varrella. Joosefin aikana Egypti kävi kauppaa Damaskoksen kanssa, ja kauppareitit kulkivat Moabin läpi.
Erimielisyydet kasvoivat Egyptissä olevien Jaakobin jälkeläisten ja heidän Kanaaninmaassa olevien serkkujensa kanssa. Yksi kiistanaiheista oli Beth-baal-me'Onin alttari. Pappi Pinehas sai moabilaisilta vakuutteluja, että he olivat uskollisia Jahvella ja alttari on rakennettu Hänelle "Meidän on rakennettava alttari, mutta ei polttouhria varten. Sen on oltava todisteena teille ja meille sekä myös jälkipolvillemme siitä, että mekin saamme palvella Herraa hänen pyhäkössään polttouhreillamme, teurasuhreillamme ja yhteysuhreillamme. Silloin teidän jälkeläisenne eivät voi tulevaisuudessa sanoa meidän jälkeläisillemme, ettei näillä ole osuutta Herraan." (Joos. 22:26–27) Tämä kiista todennäköisesti johti paikan nimen, 'Beth-baal-me'Onin' poistamiseen Joosuan kirjasta. Paikka on mainittu 4. Moos 32:38, josta on poistettu sana "Beth".
Moabilaisilta kiellettiin jumalanpalveluksiin osallistuminen, koska: "he eivät antaneet teille ruokaa eivätkä juomaa, kun te olitte tulossa Egyptistä, vaan palkkasivat Bileamin, Beorin pojan Mesopotamian Petorista, kiroamaan teidät." (5. Moos. 23:5) Tämä oli myös jälkipeliä Egyptissä ja Kanaaninmaassa olleiden välisistä kiistoista. Ne, jotka olivat jääneet Kanaaninmaahan, olivat palkanneet aramealaisen profeetan Bileamin (Abrahamin veljen Nahorin jälkeläinen) kiroamaan israelilaiset, jotka olivat palaamassa kotiin Moabin kautta. Israelilaiset tekivät moabilaiset hermostuneiksi, koska he olivat tuhonneet amorilaiset ja heitä oli niin paljon. Bileam kieltäytyi kiroamasta israelilaisia, kertoen Moabin kuninkaalle, että pystyi tekemään vain sen mitä Herra käski.
Väite, että moabilaiset olisivat torjuneet israelilaiset heimot vieraanvaraisesti, on arveluttava kirjallisten todisteiden varjossa. Heimot lähtivät Egyptistä ja matkustivat vaiheittain, tehden samalla kontakteja muihin heimoihin. Ensimmäiset, jotka auttoivat heitä, olivat midinialaiset (Abrahamin jälkeläisiä Keturahin kautta) heidän pyhän vuorensa, Horebin luona. Toinen kansa, joka kohdattiin oli edomilaiset (Abrahamin jälkeläisiä Saaran kautta) edomilaisten pyhän vuoren, Horin lähellä. Kulkiessaan Edomin läpi, israelilaiset kulkivat koiliseen, Moabiin. He vierailivat moabilaisessa kylässä, jossa Lootin jälkeläiset asuivat, ja Beth-baal-me'Onissa, jossa heillä oli myös veljiä. Lopulta he pysähtyivät palvomaan Nebonvuorelle (5. Moos. 49), jossa Mooses kuoli. Jokaisessa paikassa, jossa he vierailivat, vietettiin juhlaa sukulaisheimojen jälleennäkemisestä. Nämä sovinnot olivat luultavammin samanlaisia, kuin Jaakobin ja Labanin sovinto (1. Moos 31:44–54).
Moab Raamatussa (Israelin valtaamiseen saakka)
Konflikti israelilaisten ja moabilaisten välillä on ilmaistu raamatun kertomuksessa, jossa kerrotaan moabilaisten periytyvän insestisesti. Tarinan mukaan Moab oli Lootin poika, tämän vanhimman tyttären kautta, jonka kanssa Loot sai lapsen Sodoman tuhon jälkeen. Raamattu selittää sanan Moab tarkoittavan hänen isästään. Kuitenkin näiden kahden kansan välillä oli jatkuvaa kanssakäymistä ja Raamatussa Ruutin kirjassa kerrotaan kuningas Daavidin periytymisestä moabilaisesta naisesta.
Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan (19:30–38), Moab oli Aabrahamin veljenpojan Lootin ja tämän vanhimman tyttären lapsi, kun Ben Ammi oli Moabin puoliveli yhtä lailla insestisesti Lootin ja hänen nuorimman tyttären kautta. Samanlaiset juuret moabilaisten ammonialaisten välillä[6] näkyy heidän yhteisessä historiassaan.
Sukulaissuhteet näiden kansojen ja israelilaisten välillä on selvä ja myös kielet ovat samankaltaisia, todisteena Meshan steela. On olemassa myös mainintoja amalekialaisten,[7] Seirin vuoriston miesten,[8] edomilaisten,[9] kanaanilaisten,[10], Sikemin[11] ja filistealaisten[12] läheisistä yhteyksistä. Eräiden teorioiden mukaan Moabin tarinan tarkoituksena lienee moabilaisten määritteleminen israelilaisia vähäisemmiksi.
Moabilaiset asuttivat ensiksi rikkaan ylängön Kuolleen meren itäpuolelta, ja laajensivat sitten alueitaan Gileadin vuoristoon, josta edelleen maahan nimeltään Enim. Sen alkuperäisiä asukkaita[13] kutsuttiin refalaisiksi. Jordan-joen yli tulleet amorilaiset heimot olivat karkottaneet refalaiset etelään. Nämä amorilaiset, jotka on kuvailtu raamatussa kuningas Sihonin alamaisiksi, työnsivät moabilaiset Arnon-joen eteläpuolelle, josta muodostui Moabin pohjoinen raja.[14]Israelilaiset eivät kulkeneet moabilaisten alueen läpi matkallaan luvattuun maahan (Tuom. 11:18), mutta valloittivat Sihonin kuningaskunnan ja pääkaupungin Hesbonin. Kanaaninmaan valloituksen jälkeen Moabin suhteet Israeliin olivat vaihtelevia: joskus he olivat sodassa ja joskus rauhassa. Benjaminin heimon kanssa heillä oli viimeinen suuri taistelunsa. Moab oli tuolloin liitossa ammonialaisten ja amalekialaisten kanssa.[15] Benjaminilainen tuomari Ehud, Geran poika tappoi moabilaisten kuninkaan Eglonin ja johti israelilaisten armeijan moabilaisia vastaan Jordan-joella, lyöden heidät.
Ruutin kirjassa kerrotaan toisaalta ystävällisestä kanssakäymisestä israelilaisten ja moabilaisten välillä Betlehemissä, yhdessä Juudan heimon kylässä. Ruutin jälkeläisellä, kuningas Daavidilla oli siis moabilaista verta suvussaan. Hän lähetytti vanhempansa Moabin kuninkaan (joka saattoi olla Daavidille sukua) suojaan, kun kuningas Saul painosti häntä.[16] Mutta siinä ovatkin ainoat ystävälliset suhteet. Seuraavan kerran moabilaiset mainitaan Daavidin sotasaavutuksissa.[17] Moab saattoi olla israelilaisen kuvernöörin hallussa tuona aikana; nimittäin palanneiden pakkosiirtolaisten mukana palasi Juudeaan suku nimeltään Pahath-Moab, joka tarkoittaa "Moabin hallitsijaa".
Itsenäisyyden takaisin vaatiminen
Aram-Damaskoksen kuningaskunta
Moabin kuningaskunta
Arubu heimoja
Israelin kuningaskunnan jakautuessa kuningas Rehabeamin kaudella, Moab jäi pohjoisen valtakunnan vaikutukseen ja pysyi kuningaskunnan vasallina Ahabin kuolemaan asti. Kun moabilaiset kieltäytyivät maksamaan veroja ja vaativat itsenäisyyttä, Juudan kuningaskunta hyökkäsi Moabiin.
Ahabin kuoleman jälkeen moabilaiset kapinoivat Joramia vastaan Meshan johdolla. Joram liittoutui Juudan ja Edomin kuninkaiden kanssa. Raamatun mukaan profeetta Elisa määräsi israelilaisten kaivaa puronuomaan kuoppia vieri viereen, jotka täyttyivät ihmeen kaupalla vedellä, joka heijastui aamuauringon valossa aivan veren värisenä. Moabilaiset luulivat kuninkaiden taistelevan toisiaan vastaan ja yliluottavaisina moabilaiset lähtivät ryöstämään vihollistensa leirejä, ja israelilaiset löivät moabilaiset.[18] Meshan kuvauksissa Meshan steelassa hän oli kuitenkin voittoisa ja saavutti itsenäisyyden. Elisan kuolinvuotena moabilaiset hyökkäsivät Israeliin,[19] ja myöhemmin auttoivat Nebukadnessaria tämän sotaretkessään kuningas Jojakimiä vastaan.[20]
Moab on useaan otteeseen mainittu profeetallisissa kirjoissa[21] ja kahdessa kappaleessa Jesajan kirjassa (15–16) ja Jeremian kirjan luvussa 46. "Moabin taakka" on näissä otettu esiin, ja niissä valaistaan maan kohtaloa. Sen vauraus ja ylpeys, joiden israelilaiset uskoivat johtuvan Herran vihasta[22] ja halveksinta Israelia kohtaan on usein huomioitu.[23]
Nimrudista löydetyistä savilaatoista löytyy Assyrian kuningas Tiglatpileser III:n meriittilistasta Moabin kuningas Salmanu. (ehkä sama kuin Salman, joka tuhosi Bet-Arbelin Hoosean kirjassa 10:14) Sargon II mainitsee myös omassa savilaatassaan moabilaisten, filistealaisten, juudealaisten ja edomilaisten yhteisen kapinan, mutta toisessa laatassa kerrotaan Moabin hallitsijan Kemos-Nadabin antaneen lahjoja Sargonille tämän suuruutensa vuoksi. Toinen moabilainen kuningas, Muẓuri ("egyptiläinen"?) on mainittu Assarhaddonin ja Assurbanipalin merkinnöissä, ja tämän mahdollinen seuraaja Kaasḥalta on Assurbanipalin merkinnöissä.
Romahtaminen
Persian valtakunnan aikana Moab hävisi historiallisista kirjoituksista. Sen maille tunkeutui jatkuvasti heimoja Pohjois-Arabiasta, mm. kedariitteja, ja myöhemmin nabatealaisia, joka romahdutti valtakunnan. Nehemian kirjassa arabit ovat ammonialaisten liittolaisia moabilaisten sijasta. Moab kuitenkin säilyi alueen tunnettuna nimenä, johtuen Raamatun kirjoituksista. Ristiretkien aikaan alue valloitettiin ja sinne rakennettiin linnoitus nimeltään Krak des Moabites puolustamaan Israelin kuningaskunnan eteläisiä maita.
Moabissa oli lukuisia luonnonrikkauksia, kuten kalkkikiveä, suolaa ja balsamia Kuolleen meren alueella. Moabilaiset asuttivat asuinkelpoiset alueet Kuninkaan tien varrella, joka oli muinainen kauppareitti Egyptin, Mesopotamian, Syyrian ja Anatolian välillä. Kaupankäynti reitin varrella antoi paljon voittoja moabilaisille, edomilaisille ja ammonialaisille.
Moabilaiset viljelivät hieman maata, mutta myös paimentolaisuutta harjoitettiin.
Viittaukset Moabin uskonnosta ovat vähäiset. Suurin osa moabilaisista oli polyteistisiä kuten monet muutkin varhaiset seemiläiset kansat; ja he kutsuivat israelilaisia uhrijuhliinsa.[24] Moabilaisten pääjumala oli Kemos,[25] joten israelilaiset joskus kutsuivat moabilaisia "Kemosin kansaksi"[26] Ajoittain, etenkin kuivalla kaudella, moabilaiset tarjosivat Kemosille ihmisuhreja, kuten Mesha antoi oman perillisensä, poikansa uhrattavaksi.[27] Myös Salomo rakensi Jerusalemin itäpuoliselle vuorelle uhripaikan Kemosille,[28] joka tuhottiin vasta Josian hallintokaudella.[29] Meshan kivi mainitsee myös Kemosin puolison, Astar-Kemosin, ja jumala Nebon, joka tarkoittanee Babylonian jumalaa Nabua. Baal-Peorin[30] tai Peorin[31] kulttiin on kuulunut seksuaaliset riitit, joiden merkitystä on todennäköisesti suurenneltu.
Koska moabilaiset vastustivat israelilaisten Kanaaninmaan valloitusta, heidät erotettiin juutalaisesta yhteisöstä amonilaisten kanssa kymmenen sukupolven ajaksi.[32] Tätä lakia rikottiin pakkosiirtolaisuuden aikana. Kuitenkin Esra ja Nehemia ottivat takaisin tämän käytännön.[33] Diasporassa rangaistiin myös kuninkaallisia, sillä kuningas Salomon haaremissa oli moabilaisia naisia.[34]
Toisaalta Betlehemin efraimilaiset Kiljon ja Mahlon olivat naimisissa moabilaisten Orpan ja Ruutin kanssa[35], ja myöhemmin miehensä kuoltua, Ruut menee Boasin kanssa naimisiin.[36] Boas oli Daavidin iso-isoisä, jonka moabilaisia juuria ei ole peitelty. Talmudin selitys tähän on, että laki koskee vain moabilaisia ja ammonialaisia miehiä, ei ollenkaan naisia.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
