Saloisten kirkko
kirkkorakennus Raahessa From Wikipedia, the free encyclopedia
kirkkorakennus Raahessa From Wikipedia, the free encyclopedia
Saloisten Pyhän Olavin kirkko, alkuperäiseltä nimeltään Kaikkien pyhien kirkko, sijaitsee entisen Saloisten kunnan alueella Raahessa. Sen on suunnitellut rakennusmestari Pekka Karvonen, ja se valmistui 1932 aiemman Pyhän Olavin kirkon paikalle. Rakennusmateriaalina on tiili, jonka päällä on rappaus. Kirkossa on loppiaisena 1930 palaneesta puukirkosta talteen saatuja esineitä. Kirkkoon mahtuu 300 henkeä, ja se sijaitsee valtatien 8 lähellä Saloisissa. Saloinen, vanhalta nimeltään Salo, on yksi Pohjanmaan vanhoista keskiaikaisista emäpitäjistä. Vuoteen 2006 asti itsenäisen Saloisten seurakunnan jäsenmäärä oli 2000-luvun alkuvuosina noin 6 700.[1]
Saloisten kirkko | |
---|---|
Saloisten kirkko ja kellotapuli. |
|
Sijainti | Saloinen, Raahe |
Koordinaatit | |
Seurakunta | Raahen seurakunta |
Rakentamisvuosi | 1932 |
Suunnittelija | Pekka Karvonen |
Materiaali | tiili |
Istumapaikkoja | 200 |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Saloisten, silloiselta nimeltään Salon, vanha kirkko rakennettiin 1490-luvun lopulla Kirkkoluodolle, hieman nykyisen kirkon eteläpuolelle, koska venäläiset olivat polttaneet aiemman kirkon vanhan vihan aikana. Ennen venäläisten tuloa kirkon arvokkaimmat esineet pyhän Olavin ja neitsyt Marian alttarikaapit veistoksineen oli ennätetty viedä turvaan ja ne pelastuivat tällä tavoin jälkipolville. Saloisten vanha kirkko oli hirsirakenteinen tukipilarikirkko, jonka länsipäädyssä oli korkea torni. Kirkon suojeluspyhimys oli Pyhä Olavi. Myös aiempi venäläisten polttama kirkko oli sijainnut samalla paikalla Kirkkoluodossa, vaikka erään perimätiedon mukaan myös Ristikari olisi vanha kirkonpaikka, Ristikari on kuitenkin noussut merestä vasta 1500-luvun alkuun mennessä.
Vuonna 1622 kirkko siirrettiin, Salonlahden mataloitumisen takia, mantereen puolelle nykyiselle paikalle. Siirron yhteydessä kirkkoa laajennettiin jatkamalla sitä keskeltä 2,5 metriä. Vuonna 1641 vaasalainen Christian Wilbrandt maalasi kirkkoon komeat seinämaalaukset. Kirkon torni kallistui pahasti vuoden 1723 myrskyssä ja piispa Herman Witte määräsi puoliksi kaatuneen tornin revittäväksi alas vuonna 1725. [2][3] Salon vanha keskiaikainen puukirkko säilyi vuoteen 1930, jolloin se tuhoutui tulipalossa kesken loppiaisaamun jumalanpalvelusta. Kirkon keskiaikainen irtaimisto onnistuttiin kuitenkin pelastamaan palosta.
Krusifiksin pelastumisesta kerrotaan seuraavanlaista tarinaa: Krusifiksi oli kiinnitetty seinään alttarin yläpuolelle, kirkon palaessa eräs paikallinen isäntä kiipesi krusifiksin luo, otti tukevan otteen ristiinnaulitusta ja ponnisti jaloillaan niin että krusifiksi irtosi seinästä ja isäntä Jeesus sylissä pudota mätkähti kirkon lattialle. Nykyisin kyseinen krusifiksi on uuden kirkon alttarilla.[4][3]
Saloisten nykyisessä kirkossa on nähtävillä edellisen kirkon palosta säilyneitä esineitä:
Kirkon vieressä oleva tapuli on vuodelta 1785, ja sen suunnittelijaksi on mainittu kuningas Kustaa III. Tapulin on rakentanut kirkonrakentaja Jacob Rijf. Ulkoasultaan tapuli edustaa uusklassismia. Alun perin vuonna 1785 piti rakentaa barokkityylinen tapuli, mutta se ei miellyttänyt kuningas Kustaa III:ta ja hän luonnosteli nykyisen tapulin. Alun perin vuonna 1783 tapuli oli avonainen neljän joonialaisen puisen pylvään kannattelema katos. 1800-luvulla rakennelma nostettiin puiselle 2,3 m korkealle jalustalle ja vuorattiin laudoilla ja varustettiin luukuilla, jolloin se sai nykyisen muotonsa. Tapulissa on kolme kelloa. Paikalla on ollut tapuli myös aiemmin.[3]
Isonvihan aikana venäläiset veivät Salon seurakunnan kirkonkellot. Perimätieto kertoo, että ne olisi viety Terijoen seurakuntaan. Nykyisin Saloisten kellotapulissa on kolme kelloa. Vanhin kelloista on vuodelta 1737, ja sen on lahjoittanut raahelainen porvari Hendrich Kröger, jonka vaimo oli sukua Salon Juusolan talonväelle. Kellossa on ruotsinkielinen kirjoitus, joka kuuluu suomennettuna seuraavasti:
Yhdellä sivulla:
»Jumalan ja kuninkaan armosta minut on valittu kutsumaan kappelia Salo nimeltään, Jumala suokoon jokaisen väsymättä saapua Herran pyhään huoneeseen ja siellä sydämestään tarkastella todellista elämän valoa.»
Toisella sivulla:
»Jumala siunatkoon kuningas Fredrik ensimmäistä ja kuningatartamme. Meidän Fahlenius ja Frölich saakoon rauhan taivaan asunnossa. Georg Ståhlberg, Montin ja Winqvist voivat vielä toivoa. Minun toivoni on, Jumala suokoon saavuttaa taivallisen ilon.»
Alareunassa:
»Valanut G. Meyer Tukholmassa ja tilannut Hend. Kröger.»
Toinen kello on hankittu suuren kirkkoriidan jälkeen vuonna 1764, kirkkoherrana oli silloin, tunnettu Saloisten historian kirjoittaja, Thomas Stenbäck. Hän laati kelloon seuraavan suomenkielisen kirjoituksen:
»Tämä kello on wanha Salon
Ämä kircon, pienexi Cappeliseura
Cunnaxi äänehen cahden kylän
Salon ia Piehingin asuwaisten
culutuxella ostettu wuonna
1764. silloin oli täsä kirkcoherra
Thomas Stenbäck ia CappalaisnaPetrus Groen.»
Valajasta sanotaan:
»Walettu cuningalliselda
Styckein walaialda directeurildä
Gerhard Meyerilda Stockholmissawuonna 1764»
Lisäksi Stenbäck laati kelloon seuraavan runon:
»Oli äsken äänettömään
kircon meno menemesä
Emä wanha Waipumasa
kirco sarelta Salosten
Mutta awulla autettu
taas on ylös ylimeisen
Saatu sanan saarna soimaaLoppuun asti asiallisesten.»
»Tulin minä mielellääni
Tädä äänehen lisäämään
Huocauxin herättämään
Pyyteämään pyhiin litoihin
Walkian waarois waromaan
Cuolon töitä cuuluttamaan
Siuna Salon seuracundaanAutuun armias andaija»
Kellon yläreunassa lukee:
»Jolla on corvat cuulla, se Cuulcoon, Luc. 88.»
Kolmas kello hankittiin vuonna 1943, koska molemmat vanhat kellot halkesivat. Vanhat kellot oli aiemmin sijoitettu uuden kirkon torniin ja kiinnitetty tiukasti paikoilleen, koska torni ei kestänyt niiden heilumista. Vanhat kellot korjattiin myöhemmin ja sijoitettiin yhdessä uuden kanssa takaisin tapuliin. Uusi kello on valettu Tampereella Lokomon tehtaalla, ja siinä on kirjoitus:
»Minä itken kuolleita ja kutsun eläviä.[3]»
Saloisten kirkon vaivaisukko, joka on ollut aiemmin nähtävänä Saloisten kotiseutumuseossa Arkkukarissa, siirrettiin kesällä 2009 perinteiselle paikalleen tapulin ovelle. Se on 162 cm pitkä ja hattupäinen ja se on ollut alun perin kiinnitettynä tapulin seinään. Ukon on tehnyt Abraham Tervaluoto vuonna 1853 ja korjannut Valtteri Hyväri vuonna 1968. Se oli käytössä vielä uuden kirkon alkuaikoina, mutta siirrettiin sitten varastoon ja lahjoitettiin vuonna 1967 Saloisten kotiseutumuseolle.[3][5] Vaivaisukko on sittemmin palautettu paikalleen tapulin seinustalle.[6]
Saloisten kirkon urut ovat 16-äänikertaiset, ja ne on rakentanut Erolan urkurakentamo Nummelasta vuonna 1983.[1]
Kirkon alttaripäädyn lasimaalaukset on tehnyt Onni Oja vuonna 1979. Vasemmanpuoleinen on nimeltään Piinattu-nöyryytetty ja oikeanpuoleinen Vapautettu.[1]
Sankarihautojen vieressä on Ensio Seppäsen tekemä pronssinen sotilasta esittävä patsas sekä risti. Muistomerkki on valmistunut vuonna 1971.[1]
Keskiajan Salosta on säilynyt vain kahden kirkkoherran nimet, muuten luettelo on varsin täydellinen, kiitos kirkkoherra Martinus Peitziuksen ja hänen poikansa Gabriel Peitziuksen laatiman ns. Codex Peitziuksen.
Nykyisen yhdistyneen Raahen, Saloisten ja Pattijoen seurakunnan kirkkoherrana jatkaa Tuomo Matala.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.