Uriah Heep -yhtyeen albumi 1971 From Wikipedia, the free encyclopedia
Salisbury on brittiläisen rockyhtye Uriah Heepin toinen albumi, joka julkaistiin vuoden 1971 helmikuussa. Albumin kappaleista hitiksi Euroopassa nousi ”Lady in Black”.
| Salisbury Uriah Heep | ||
|---|---|---|
 | ||
| Studioalbumin tiedot | ||
| Äänitetty | Lansdowne Studios, Lontoo, lokakuu–marraskuu 1970[1] | |
| Julkaistu | helmikuussa 1971[2] | |
| Formaatti | LP, MC, CD | |
| Tuottaja(t) | Gerry Bron | |
| Tyylilaji | progressiivinen rock hard rock heavy metal | |
| Kesto | 37.59 | |
| Levy-yhtiö |  Vertigo Records  Mercury Records | |
| Muut kannet | ||
 Yhdysvaltain painos  Expanded De-Luxe Editionin pahvipäällys  Vuoden 1996 uusintapainoksen takakansi. | ||
| Listasijoitukset | ||
|
| ||
| Uriah Heepin muut studioalbumit | ||
| Very ’eavy... very ’umble 1970 |
Salisbury 1971 |
Look at Yourself 1971 |
Albumin materiaali on melko laaja-alaista. Esimerkiksi kappaleet ”Bird of Prey” ja ”High Priestess” edustavat raskasta musiikkia, kun taas ”The Park” ja ”Lady in Black” ovat rauhallisempia kappaleita.[2]
Albumi julkaistiin Yhdysvalloissa erilaisella kannella kuin Euroopassa.[2]
»Tämä (Salisbury), meidän toinen albumimme, on todenmukainen tunnustus kehityksestämme, ja odotamme teidän arviointianne siitä.»
(Ken Hensley kommentoidessaan albumia vuonna 1970.[2])
Yhtyeen edellinen rumpali Nigel ”Ollie” Olsson jätti yhtyeen ja hänen tilalleen tuli muun muassa Bakerloossa soittanut Keith Baker. Kuten edeltäjänsä Very ’eavy... very ’umble, myös Salisburyn tuotti Gerry Bron.[3] Albumin materiaalista yhtye teki ensimmäisenä kappaleen ”Bird of Prey”. Se toimi mm. keikkojen aloituskappaleena. Mick Box on kertonut, että Salisbury kirjoitettiin suurimmaksi osaksi eräässä pubissa Chiswickissa.[2] Yhtye aloitti albumin nauhoitukset lokakuussa 1970 ja päätti ne saman vuoden marraskuussa, joskin aloituskappale ”Bird of Prey” nauhoitettiin jo kesällä 1970.[4][5]
Kosketinsoittaja-kitaristi Ken Hensley, joka ei ollut ehtinyt säveltää ainoatakaan kappaletta yhtyeen debyyttialbumille Very ’eavy... very ’umblelle, otti suurimman vastuun sävellystyöstä. Hensleyn hallitsema sävellysjako jatkui vuoden 1980 Conquest-albumiin asti. Albumin kuudesta kappaleesta kolme oli yksinomaan hänen kynästään, ja lisäksi hän sävelsi kappaleet ”Time to Live” ja ”Salisbury” kitaristi Mick Boxin ja solisti David Byronin kanssa. Levyn valmistuttua Uriah Heep teki ensimmäisen Yhdysvaltojen kiertueensa.[2]
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Aloituskappale ”Bird of Prey” edustaa yhtyeen raskaampaa puolta.[2] Ken Hensley on kertonut, että yhtye valitsi kappaleen aloituskappaleeksi muun muassa siksi, että yhtye avasi keikkansa sillä. Yhdysvalloissa kappale julkaistiin jo edellisellä Uriah Heep -albumilla, joskin tämä versio poikkesi hieman Salisburylla julkaistusta versiosta.[6] ”Bird of Preyn” paikalla Yhdysvalloissa julkaistussa versiossa on kappale ”High Priestess”. ”Bird of Prey” on Salisburyn ainoa kappale, jossa Hensley ei ole merkittynä tekijöihin (kappale on kitaristi Mick Boxin, solisti David Byronin ja basisti Paul Newtonin käsialaa). Rauhallinen ”The Park” sai alkunsa Hensleyn kirjoittamasta runoelmasta. Kappaleen musiikki muodostettiin eräässä kauniissa talossa Hampurissa. Kappaleen sanoituksissa yhtye tulkitsee elämän surullista kehityssuuntaa.[2] Kappale koostuu lähinnä akustisesta kitarasta ja kosketinsoittimista.[7]
Progressiivinen ”Time to Live” kertoo miehestä, joka vapautuu vankilasta vietettyään siellä kaksikymmentä vuotta tapettuaan miehen, joka oli ahdistellut hänen naisystäväänsä.[8] Kappale ei perustu tositapahtumiin.[2] Albumin kenties tunnetuin kappale, A-puolen päättävä ”Lady in Black”, sai inspiraationsa Hensleyn nähtyä ikkunasta mustiin pukeutuneen naisen. En koskaan tavannut naista, en koskaan saanut tietää kuka hän oli, mutta hän auttoi luomaan laulun.[2] Kappaleessa käytettiin neljää akustista kitaraa,[2] ja se koostuu vain kahdesta soinnusta.[9] Kappaleesta julkaistiin single albumin ilmestymisvuonna, mutta tuolloin sen saama menestys oli melko vähäistä (Suomessa siitä tuli hitti 1972).[10][5] Kappale julkaistiin uudestaan singlenä vuonna 1977, jolloin se menestyi jopa paremmin kuin alkuperäisenä ilmestymisvuotenaan. Entisessä Länsi-Saksassa ”Lady in Black” pysyi listaykkösenä 13 viikkoa ja Uriah Heep ansaitsi siitä Golden Lion -palkinnon, joka on eurooppalainen vastine yhdysvaltalaiselle Grammy-palkinnolle.[3] Sweden Rock Magazine -musiikkilehti on väittänyt, että nauhoituksissa esiintyneistä neljästä akustisesta kitarasta kaksi olisi roudarien soittamia.[11]
B-puolen aloittava raskas ”High Priestess” kertoo onnellisuudesta, jonka voi saada aikaan yhdessäolemisesta. Yhdysvalloissa julkaistussa versiossa ”High Priestessin” tilalla on kappale ”Simon the Bullet Freak”. Albumin nimikappale ”Salisbury” on tehty yhteistyössä 26-henkisen orkesterin kanssa. Kappale kestää kuusitoista minuuttia ja koostuu monista osista. Salisburyn Expanded De-Luxe Editionilla julkaistiin kappaleesta ennenjulkaisematon, editoitu versio, joka kestää vain reilut neljä minuuttia. Se oli tarkoitus julkaista singlenä Yhdysvalloissa.[2]
Albumi ilmestyi helmikuussa 1971. Sen julkaisi Britanniassa Vertigo Records ja Yhdysvalloissa Mercury Records. Manner-Euroopan painoksissa jakelijana oli joko Vertigo Records, Bronze Records tai Island Records.[12]
Salisbury menestyi Yhdysvaltojen listoilla paremmin kuin edeltäjänsä Very ’eavy... very ’umble.[13] Sen sijaan Australiassa menestys oli esikoislevyä heikompaa.[14] Yhtyeen kotimaassa, Britanniassa, albumi ei esikoislevyn tavoin noussut listalle.[15] Sen sijaan Suomessa albumi menestyi hyvin ja nousi listaykköseksi.[10]
Albumi sai kriitikoilta pääsääntöisesti tyydyttävämmän vastaanoton kuin edeltäjänsä.[2]
| Valtio | Korkein sijoitus | Nousu listalle | Lähde |
|---|---|---|---|
 Suomi |
1. | huhtikuu 1971 | [10] |
 Australia |
22. | [16] | |
 Länsi-Saksa |
31. | 1971 | [17] |
| Yhdysvallat |
103. | 1971 | [16] |
A-puoli
B-puoli
| Single | Ilmestymisaika | Levy-yhtiö | Kappaleet | Kuvaus |
|---|---|---|---|---|
| Lady in Black | 1971 | Vertigo Records, Bronze Records |
|
”Lady in Black” on julkaistu singlenä myös vuosina 1977 ja 1981. Vuonna 1981 julkaistussa versiossa b-puolena toimi hittikappale ”Easy Livin’” |
| High Priestess | 1971 | Vertigo Records, Mercury Records |
|
”High Priestess” julkaistiin singlenä muun muassa Yhdysvalloissa, mutta se ei saavuttanut suosiota. |
Salisburysta on julkaistu kaikkiaan ainakin 26 painosta, joista 15 LP:lle ja 11 CD:lle. Ensimmäinen CD-painos albumista otettiin vuonna 1985. Toistaiseksi tuorein CD-painos albumista otettiin 2010.[12]
Lähde:[12]
| Formaatti | Valtio | Levy-yhtiö ja tunnus | Julkaistu |
|---|---|---|---|
| LP | |
Bronze 28764 | 1971 |
| LP |  |
Island 410002 | 1971 |
| LP |  |
Bronze 88184 XAT | 1971 |
| LP | |
Bronze ILPS-9152 | 1971 |
| LP | |
Mercury SR 61319 | 1971 |
| LP | |
Vertigo 6360 028 | 1971 |
| LP |  |
Bronze 28.764-I | 1972 |
| LP |  |
Bronze BRO 2006 | 1974 |
| LP | |
Bronze 85691 XOT | 1975 |
| LP | Bronze BRNA 152 | 1977 | |
| LP | |
Bronze 28 764 ET | 1980 |
| CD | |
Bronze 258 295 | 1985 |
| LP | |
Castle Classics CLALP 106 | 1986 |
| CD | |
Castle Classics CLACD 106 | 1988 |
| CD | |
Mercury 811 389-2 | 1990 |
| CD |  |
Victor JPN VICP-2080 | 1993 |
| CD | |
Essential ESM CD 317 | 1996 |
| CD |  |
Victor JPN VICP-61829 | 2002 |
| LP |  |
Earmark 41025 | 2003 |
| LP | |
Sanctuary CMRCD643 | 2003 |
| CD |  |
Sanctuary Midline SMRCD049 | 2004 |
| CD | |
BMG Japan BVCM-37714 | 2006 |
| CD | Sanctuary Midline SMBCD384 | 2006 | |
| SHM-CD | |
Universal Japan UICY-94722 | 2010 |
| LP |  |
Bronze 24152 | |
| LP | |
Bronze 85 691 ET |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
