SALT II

SALT II oli toinen kierros Strategisten aseiden rajoittamisneuvotteluja (eng. Strategic Arms Limitation Talks) vuosina 1972–1979. Niihin osallistuivat Yhdysvallat ja Neuvostoliitto, jotka hakivat rajoitteita strategisten ydinaseiden tuotantoon. SALT II oli jatkoa SALT I -neuvotteluiden menestykselle.^[1]

Jimmy Carter ja Leonid Brezhnev allekirjoittivat SALT II -sopimuksen 18. kesäkuuta 1979 Hofburgin palatsissa Wienissä

Vaikka SALT II johti sopimukseen vuonna 1979, Yhdysvaltain senaatti päätti olla ratifioimatta sopimusta vastauksena Neuvostoliiton hyökkäykselle Afganistaniin, joka tapahtui myöhemmin samana vuonna. Sopimus raukesi 31. joulukuuta 1985, eikä sitä uusittu, vaikka molemmat osapuolet jatkoivat sen noudattamista. SALT II sopimus korvattiin START I -sopimuksella vuonna 1991. Myöskään Neuvostoliiton korkein neuvosto ei ratifioinut sopimusta.^[2]

Sopimuksen sisältö

Sopimukseen kuului:

• 2 400 kappaleen raja ydinaseiden kuljetusvälineille (strategiset ohjukset, pommikoneet ym.)
• 1 320 kappaleen raja monikärkisille (MIRV) ohjuksille
• Kielto rakentaa uusia mannertenvälisten ohjusten laukaisualustoja
• Kielto rakentaa uudentyyppisiä strategisia hyökkäysaseita

Tapahtumien kulku

Sopimus strategisten ohjusten rajoittamisesta allekirjoitettiin 18. kesäkuuta Wienissä. Allekirjoittajina olivat puoluesihteeri Leonid Brežnev ja presidentti Jimmy Carter.

Kuusi kuukautta sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi Afganistaniin, ja syyskuussa Yhdysvallat havaitsi, että Kuubassa oli Neuvostoliiton taisteluprikaati^[3]. Vaikka presidentti Carter väitti, että neuvostoliittolainen prikaati oli lähetetty Kuubaan vasta äskettäin, yksikkö oli ollut saarella Kuuban ohjuskriisistä lähtien vuodesta 1962^[4]. Tämän kehityksen valossa Carter vetäytyi sopimukssta pois tammikuussa 1980, eikä Yhdysvaltain senaatti koskaan suostunut sen ratifiointiin, vaikka molemmat osapuolet kunnioittivat sopimuksen ehtoja vuoteen 1986 asti^[5].

Katso myös

• Kauhun tasapaino
• Ydinaseriisunta