Roomalainen nimi

Roomalainen nimi oli antiikissa latinankielinen, vain Rooman valtakunnan kansalaisille kuulunut nimi. Miespuolinen kansalainen sai sen syntyessään ja ulkomaalainen tullessaan kansalaiseksi. Nimi koostui tyypillisesti praenomenista (vastaa likimain etunimeä), nomen gentilestä eli gentiliciumista (eräänlainen klaaninimi) ja cognomenista (eräänlainen liikanimi). Nimeen saattoi kuulua myös toinen cognomen eli agnomen ja adoptiosta kertova osa. Nämä eivät kuitenkaan olleet pakollisia. Naisten nimeämiskäytäntö oli erilainen.

Praenomen

Roomalaisia etunimiä eli praenomeneita oli vain muutama. Nimi useimmiten lyhennettiin kirjoituksessa, ja sitä harvemmin käytettiin paitsi perhepiirissä. Tärkeimmät nimet lyhenteineen olivat Appius (Ap.), Aulus (A.), Flavius (Fl.), Gaius (C.), Gnaeus (Cn.), Lucius (L), Manius (M'), Marcus (M), Publius (P), Servius (Ser.), Spurius (Sp.), Titus (T) ja Tiberius (Ti.). Nimen vähäisestä merkityksestä kertovat nimet Primus, Secundus, Tertius, Quartus, Quintus (Q.), Sextus (Sex.), Septimus, Octavius ja Decimus (D.), jotka ovat järjestyslukuja. Perheen pojat saatettiin yksinkertaisesti numeroida syntymäjärjestyksessä. Tosin on lukuisia esimerkkejä, joissa järjestyslukunimissä syntymisjärjestystä ei noudatettu. Tällöin luku saattoi viitata syntymäkuukauteen tai roomalaisen kalenterin mukaisiin päiviin.^[1]

Nomen gentile, cognomen ja agnomen

Toinen nimi eli nomen gentile kertoi kantajansa gensin, joka oli eräänlainen laajempi suku tai klaani. Esimerkkejä suvuista ovat Claudius, Cornelius, Domitius, Tullius, Julius ja Valerius.

Kolmas nimi eli cognomen oli eräänlainen liikanimi. Se oli alun perin samannimisten henkilöiden erottamiseen käytetty lempinimi. Tasavallan loppuaikana cognomenista tuli kuitenkin perinnöllinen. Se muodostui eräänlaiseksi sukunimeksi, joka erotti suvun klaanin sisällä.

Toinen liikanimi agnomen tuli tarpeelliseksi, kun cognomenin lisäksi tarvittiin uusi nimi erottautumiseen. Agnomen saattoi olla myös kunnianimi, joka ansaittiin esimerkiksi menestyksekkäästä sotaretkestä. Esimerkkejä agnomeneista ovat Africanus, Caligula, Germanicus ja Nero.

Adoptio ja ulkomaiset nimet

Adoptio oli yleinen tapahtuma roomalaisessa yhteiskunnassa. Myös aikuisia miehiä saatettiin adoptoida toisiin sukuihin. Tällöin adoptoidun nimeksi tuli hänen uuden isänsä nimi ja vanhan suvun nimi diminutiivimuodossa. Esimerkiksi kun Gaius Julius Caesar adoptoi Gaius Octaviuksen, tästä tuli Gaius Julius Caesar Octavianus.

Ulkomaisen miehen saadessa kansalaisuuden hän tavallisesti säilytti osan aikaisemmasta nimestään. Usein hän valitsi senhetkisen keisarin nomen gentilen, ja lisäsi alkuperäisen nimensä cognomenina. Esimerkiksi alkujaan juutalainen Flavius Josephus valitsi nomen gentile Flaviuksen silloiselta keisarilta ja cognomen Josephuksen alkuperäisestä hepreankielisestä nimestään.

Naisten nimet

Rooman varhaishistoriassa naisilla lienee ollut praenomen ja nomen gentile. Tasavallan aikana praenomenia ei tavallisesti enää annettu, vaan naiset tunnettiin isänsä nomen gentilen feminiinimuodoilla, esimerkiksi Cornelia, Antonia, Livia ja Claudia. Jos tarkempaa tunnistusta tarvittiin, perään voitiin liittää naimisissa olleilla naisilla aviomiehen, avioitumattomilla isän nomen gentile genetiivissä. Jos tyttäriä oli kaksi, vanhempaa sanottiin suuremmaksi (maior), nuorempaa pienemmäksi (minor). Jos tyttäriä oli useampia, heidät numeroitiin. Myöhäistasavallassa tyttäret alkoivat omaksua isänsä cognomenin, usein diminutiivissa. Esimerkiksi Marcus Livius Drusuksen tytär oli nimeltään Livia Drusilla. Roomalaisen yhteiskunnan patriarkaalisuudesta kertoo, että naisten nimet liittyivät aina kiinteästi suvun miespuolisten jäsenten nimiin.

Muuta

Varhaistasavallassa nimeen kuului vain praenomen ja nomen gentile. Tähän voitiin lisätä isän nimi (patronomicus), joskus myös isoisä. Tasavallan aikoina nimeen lisättiin tribus, joka kertoi äänestysalueen.

Roomalaisen nimijärjestelmän sekavuus vaikeuttaa nykyään roomalaisten tunnistamista antiikin lähteistä.

Jokapäiväisessä käytössä ihmisiin viitattiin heidän cognomenillaan tai praenomenin ja nomen gentilen yhdistelmällä. Siis Marcus Tullius Cicero oli joko Cicero tai Marcus Tullius.

Esimerkki

Täydellisen roomalaisen nimen esimerkki: Marcus Aurelius Marci f. Quinti n. tribu Galeria Antoninus Pius, domo Caesaraugusta.

• praenomen: Marcus
• nomen gentile: Aurelius (siis gens on Aurelia)
• patronymicus: Marci f. (Marcuksen poika eli filius)
• isoisä: Quinti n. (Quintuksen pojanpoika eli nepos)
• tribus: Galeria
• cognomen: Antoninus
• agnomen: Pius (tarkoittaa esi-isiä kunnioittavaa tai ”hurskasta”)
• kaupunki: Caesaraugusta (Hispaniassa)

Roomalaisten nimien tutkimuksessa, onomastiikassa, suomalaiset tutkijat ovat jo muutaman vuosikymmenen ajan olleet kansainvälistä kärkeä. Esimerkiksi Iiro Kajannon The Latin Cognomina (Helsinki: Societas Scientiarum Fennica, 1965) on noussut suorastaan klassikon asemaan.

Katso myös

• Rooman valtakunta
• Rooman valtakunnan kulttuuri

Lähteet

1. George Davis Chase, "The Origin of Roman Praenomina", in Harvard Studies in Classical Philology, vol. VIII (1897) Full text in Archive.org (englanniksi)

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.